No nyt minussa heräsi pieni urheiluselostaja juhajokinen, ei auta: se on nyt niin, että kyseessä olevassa tosiseikastossa pitäisi kuulua näin:

Taimaaksessa, Taimaakseen, Taimaaksesta käsin!

Näin son, ja suut kiinne siellä sit nytten!

Iltis, aina luotettava media, myös tällä alueella:

Mitä astronautti tokaisi löydettyään luurangon kuusta?
– Mitä kuuluu?

Juuri tulleen tiedon mukaan

" Nyt puhuu sylkykupiksi päätyneen Jimm'sin toimitus­johtaja" ( otsikko IS 16.4. 2024)

"...– toistaiseksi emme ole havainneet mitään poikkeavaa myyntiluvuissa. Tilejä on nyt poistettu vähän tavallista enemmän, mutta pääosin asiakaspalvelumme on ruuhkautunut erilaisten viestien ja yhteydenottojen johdosta. Toivomme, että asiakkaamme ymmärtävät tilanteen ja arvostavat ponnistelujamme sen korjaamiseksi..."

Tarinan opetus: älä koskaan päädy sylkykupiksi - jatka vain ponnisteluja.

Valokuvauksen kanssa olemme samassa veneessä ns. "huippu-urheilun" kanssa, ja siihen kun lyödään päälle vielä tämä tekoäly niin vot harashoo, usko siinä sitten omia aistihavaintojasi - kyl maar se nui oli ko siä Hopeises Omenaskii oikeen kuvaki siit ol - meillä ei ole nyt varaa hellittää hetkeksikään kypäränhihnaa (= sitaatti Väinö Linnalta)...

https://yle.fi/a/74-20083723

Niin, lisäyksenä vielä: tuskainen varoitukseni ei millään tavoin liittynyt tuohon täällä näkyvään hienoon kantoa esittävään valokuvaan (itselläni oli tuollainen vastaavankaltainen kelonpuolikas yöpöytänä siinä hetekan vieressä joskus taannoin, nuoruuden auvoisina päivinä).

Tietenkin on nyt kuvaan liittyen Amalta (diminutiivina tai hellyttelynimeltä : Amanitalta) kysyttävä, maamme velkaantumisasteen ollessa se mikä se on:

Onko meillä yksinkertaisesti varaa antaa metsiemme kantojen luovuttaa elämäneliksiiriään kaikenlaisille sienille, jotka siellä sitten kukoistaen naureskelevat, salamavalojen roiskeessa?

Kuva sinänsä on kyllä hieno, nou roplem vit tät.

Meksikosta & valokuvauksestakin puheen ollen: Tämä meksikolainen traditio "El Día de Muertos" on käsittääkseni jokin katolilaiseen uskoon liittyvä juttu, jonka alkuperä ei ainakaan allekirjoittaneelle ole täysin avautunut - näin luterilaisen kasvatuksen kourista hädin tuskin selvinneenä se ei omakohtaisesti olekaan akuutti, mutta tietenkin kyllä noin niinkun teoreettisesti kiinnostava. Ainakin kirjallisuudessa ja elokuvassa tästä traditiosta on jokin kuvaus, mieleen nousee vaikkapa Malcolm Lowryn kirja "Under the Volcano" ja siitä tehty leffa vuodelta 1984 (ohjaajana el gran maestro John Huston, pääosassa Albert Finney, jota ei tarvitse juopon konsulin roolissa liiemm...

Akebono

Harvoin, jos koskaan, näkee suomalaista oikeuskansleria

https://yle.fi/a/3-9705639

heittämässä sivukeikkaa ulkomaisen laulu- ja musisointipoppoon laulusolistina

https://www.youtube.com/watch?v=5IsSpAOD6K8

Pitäisikö oikeuskanslerien palkkatasosta tehdä jonkinlainen tarkistus, vaikkapa jossain valiokunnassa (tällä kertaa sitten ylöspäin, vaikka siihen hallituksen mielestä meillä ei juuri nyt ole mitenkään varaa) , ettei nyt tarvitsisi säällisen elintason säilyttämiseksi sentään kahta työtä tehdä?

Muistaakseni etukenoinen koskenlaskija oli kuvattuna Urho Kaleva Kekkosen ex libriksessä ?
Nythän meillä on kehissä tuore kekkonen - Stubb kuulemma nimeltään - joka etukenossa vie suomalaisuuden ilosanomaa maan ääriin. Eiköhän se siitä.

Erño kirjoitti: ↑11.4.2024 klo 6.24 Shõgun on ollut varsin hyvä sarja. Tuon aikakauden tapahtumat kiinnostavat, olivat sitten kuvitteellisia tai eivät.

Hieman sama täällä. Luin joskus taannoin James Clavellin kirjan, joka on tietenkin fiktiota, mutta jossa on kuitenkin kytkentöjä tuohon aikakauteen ja oikeisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Sen pohjalta joskus taannoin tehty sarja oli ilmeisesti aikamoinen menestys, vaikka itseäni siinä hieman häiritsi se, että pääosa-gaijinin roolissa oli pökkelömäinen hymypoika Richard Chamberlain.

Tätä uudempaa versiota en ole nähnyt, täytyy varmaan sekin tsekata, jos vastaan tulee.

Realistisesti ajatellen ei liene tarpeellista vääntää uutta ketjua otsikolla "Tällä hetkellä ei soi", vaan mentäköön tällä vanhalla?

No kumminkin, Tampereella on havahduttu siellä ilmenneisiin höpöttäviin ja lauleleviin patsaisiin, eikä kadunmiehen suuttumus asian tiimoilta ollut ymmärrettävästi enää hillittävissä:

https://yle.fi/a/74-20083080

Näin se siellä on: ei oo totuttu siihen, että sillankaiteella munasillaan keikkuvat patsaat alkavat höpöttää niitä näita ja vielä laulamaankin!

Se, mikä manselaisissa pubeissa on arkipäivää/ -loppu- tai aamuiltaa, se myös manselaisiin pubeihin jääköön! Ei Hämpin sillalle!

Kannatettava lähtökohta tämä.

Voisiko olla myös niin, että matkamuistokuvat, liikenneonnettomuuskuvat jne. osoittavat kuvaajan elävän ja ovat näin todisteena kuvaajalle itselleen siitä, että ei ole täysin turta kaiken näkemänsä ja kokemansa edessä. Onhan siitä kaikesta kuva todisteena. Tämä on tärkeä näkökulma, jota on vielä käsiteltävä. Vaivaan mahdollista lukijaa eräällä vanhalla tekstinpätkällä, jossa asiaa sivutaan (älkää kysykö kirjoittajaa): "Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa yleistyi jo 1800-luvun alkupuolella tapa ottaa valokuva kuolleesta omaisesta ennen hautaamista. Kuva otettiin usein ”luonnollisessa” ympäristössä, vainajan ollessa sängyssä tai sohvalla. Ennen rigor mortista tai sen jälkeen tapahtunut v...

Kun on nyt pueriilille linjalle menty niin mennään sitten päätyyn asti:

Jos takavuosien tunnettu iskelmälaulaja Marion Rung ja jazzmuusikko, vetopasunisti ja laulajanakin tunnettu Acre Kari olisivat menneet naimisiin, niin Marion Rung olisi ottanut sukunimekseen Rung-Kari.

Kohtaan 3) liittyen kuva Näsijärven vastarannalta. Kevät oli kuvan ottamisen aikoihin vaihtumassa kesäksi ja koin pakottavaa tarvetta tallentaa vallitseva tunnelma. Kamerana taisi olla iPhone 4. IMG_0220.JPG "kuva Näsijärven vastarannalta" - no niin, olemme suomalaisuuden ytimessä nyt, kamerat kädessä: Runoilija/journalisti Jorma Etto tunnetusti kirjoitti, vaikka ei manselaistaustainen ollutkaan, tunnetussa runossaan manselaisuudesta näin: [manselainen on] "... sellainen joka eksyy tieltä, ottaa valokuvia Nässyn rannalta ja vastarannalla ottaa valokuvia toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat." Kuva on kuitenkin objektiivisesti katsottuna hieno. Ei moi...

Hämmentävää miten Näsijärven rannatkin saa näyttämään Saanalta kaukokaipuun siivittämänä. Asian voi nähdä kahtaalta, jopa kolmaalta: 1) Ei tarvihe kuvaan lisätä kuin autenttinen mansenmies tai -nainen kivellä perinteisessä tampereenasussa istumaan ja lyömään noitarumpua nääs, niin olisi Mansen matkailumainos kasassa ja ei kun Fuengirolan ravintolan seinälle ( " Ulkomaalainen - suunnitteletko matkaa Suomeen? Jos vastaat että no juu kyä kai sit, ni tu sit kans Manseen ja koe aito Nässynrannan tunnelma ja oikeetten perinnemanselaisten luantanen ystävällisyys nääs "). Tämä tosin voisi poikia julisteen laatijalle syytteen kulttuurisesta omimisesta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä,...

Ja ei kun puujalkavitsiä kehiin:

- Olet kuulemma saanut töitä Intiasta?
- Kyllä. Kalkutan konepajalla.

Kuva oli elokuvassa välikuvana. Häät olivat ohi ja arki alkoi. Vinossa oleva koriste viittasi myöhempiin trragisiin tapahtumiin. Ne häät, joissa kuvasin tuon kuvan olivat jo lähtökohdiltaan hieman vastaavat. Sulhanen oli kännissä kuin käki ja haastoi riitaa kaikkien kanssa. Yhteiselo ei jatkunut kovin pitkään tästä syystä. Huoman joidenkien elokuvien vaikuttaneen siihen tapaan miten kuvaan. Joskus vaikutteet ovat tietoisia niin kuin tässä kuvassa. Joskus vasta myöhemmin tajuaa miten jokin elokuva on vaikuttanut kuvaamiseen. En tiedä pitääkö siitä pyrkiä pois tietoisesti. Esim. taidemuseoissa moni harjoittelee jotakin tekniikkaa kopioimalla tunnettuja töitä. Näin ehkä ymmärtää paremmin miksi...

Esko-Juhani Tennilä

Son sillä lailla, että aiheettomasti meitä ugreja on naureskeltu pirtin perällä päreen valossa kirveenvartta veistämässä olevana kansakuntana - totuus on aivan toinen: uuden aikakauden etukeulassa sitä musiikkiakin on täällä tehty:

https://areena.yle.fi/1-50172456

No, meikä ohjattiin tänne toisaalta, missä sivistyneet ihmiset puhuvat oikeista elokuvista , niinko korvasta normaaliluokasta opettajan toimesta käytävään ulostalutettu häirikkö konsanaan. Mutta minkäs teet. Käsite "sarja", joka myös kielellisesti on dynaaminen (ennen oli vain murhaajia, nyt sitten näitä sarja-sellaisia), on myös jollain tavoin etuliitteenä jotenkin halventava - "tämä taideteos X on vain osa tällaista sarjatuotantoa" yms. Mutta siis, kuvallisessa kaupallisessa ilmaisuperinteessä on käsitykseni mukaan tv-sarjatuotanto perinteisiin elokuvamuotoihin verrattuna tehnyt saman kuin minkä Lasse Virén teki Mynssenin Olumppialaisissa 1972: kaatui kymppitonnin juoks...

Elokuvat lienevät vaikuttaneet yhteen sun toiseen kuvaan. Niin myös ottamaani. Elokuvan nimeä en muista. Siinä oli kuitenkin kohtaus häistä, jossa oli vastaava koriste samassa asennossa. Hieno kuva! Viittaus elokuvaan aiheuttaa asiaa tarkemmin pohdittaessa sitten harmaita hius- , kulma- ja kainalokarvoja - siksi yleistä elokuvissa (anglosaksisissa) on ollut aina 1930-luvulta lähtien viittaus tähän onnentilaan pääsemisestä, avioliiton auvoisesta satamasta, että yksilöidyn neulan löytäminen tästä elokuvien heinäsuovasta olisi hjärtslaagin aihe jo sinänsä. Asiaa on pohdittu syvällisestikin: https://theblacktux.com/blog/100-best-movie-weddings-ranked/ Pääasia tuntuisi olevan, että sulhasen tuli...

Täällä voi varmaan puhella muustakin liikkuvan kuvatuotannon muodosta kuin pelkästään "elokuvasta"? Elokuvan lisäksi on huomioni mukaan nyttemmin tullut yleisemmäksi tavaksi tehdä/tuottaa/rahoittaa toisenlainen liikkuvaa kuvaa hyväkseen käyttävä entiteetti, jota kutsuttaneen "televisiosarjaksi" tai joksikin sellaiseksi. Tälle alueelle tuntuvat oikeastaan nyttemmin tulevan innovatiiviset tuotokset, joista näkyy asialle omistautuneiden käsikirjoittajien, näyttelijöiden (ja ennen kaikkea: rahoittajien) mielenkiinto. Viimeksi näkemäni sarja Better Call Saul oli tosi hyvä - paljon pieniä viittauksia elokuvan historiaan, eri lajityyppeihin, hienot näyttelijäsuoritukset, jne. ja...

Kirjailija John Barth.

Häneltä suomennettu näköjään vain kaksi teosta:

The Floating Opera (1956, suom. Uiva ooppera, 1972)
The End of the Road (1958, suom. Matkan pää 1970)

Taas vaihteeksi vitsi esipubertaaliselta kaudelta:

- Tiedätkös, miksi laihialaiset pariskunnat suorittavat intiimin kanssakäymisensä aina takaapäin?
- No?
- Siksi, että jos jää nalkkiin, pääsee kävellen lääkäriin.