Optinen asema, ollako vai eikö olla?

[theinonen]

Autossa on kyllä kätevämpi soitella musiikkia sen soittimen USB-liitännän kautta. Useimmiten autoissa olevat CD-soittimet ovat huomattavasti huonompia lukemaan niitä levyjä, kuin tietokoneissa kiinni olevat asemat.

Monesti saa ottaa levyn ulos ja tunkea useamman kerran takaisin ennenkuin lähtee soittamaan kaikkia kotipolttoisia.

(Silti haluan pitää sen optisen aseman siinä tietokoneen kyljessä.)

[IIIMacci]

Ihan sama asia on sähköautojen yleistyminen - noin niinkuin periaatteessa. Miksi valmistajat antaisivat heti parhaimmat vaihtoehtonsa tarjolle, kun voivat vielä pitkään rahastaa vanhemmillakin "keksinnöillä" tai teknologialla.

Jaa jaa, nyt tää optinen asemakin on joku salaliittojuttu Apple ei käsittääkseni mitään cd-asemia valmista eli heillä tuskin nyt on mitään sopimusta - kytkyä valmistajan kanssa että pitäisi noita huvikseen asennella laitteisiinsa. Sama pätee moneen muuhunkin PC-kasaajaan Delliin ym. HPhen...

[IIIMacci]

Autossa on kyllä kätevämpi soitella musiikkia sen soittimen USB-liitännän kautta. Useimmiten autoissa olevat CD-soittimet ovat huomattavasti huonompia lukemaan niitä levyjä, kuin tietokoneissa kiinni olevat asemat.

Monesti saa ottaa levyn ulos ja tunkea useamman kerran takaisin ennenkuin lähtee soittamaan kaikkia kotipolttoisia.

(Silti haluan pitää sen optisen aseman siinä tietokoneen kyljessä.)

Joo, itselläni on tästä semmonen kokemus että kuuntelen mielummin radiota kuin tungen jo ahtaan hansikaslokeron täyteen CD-lättyjä. Olen käyttänyt - testannut autossa olevaan aseman vain YHDEN KERRAN kun radion kanssa oli ongelmia niin tarkistin että onko koko hoito mäsänä vai vaan antenni huonosti kiinni. Sen verran tarpeellinen tuo on autossakin...

Muutenkin ajatus siitä että osa sun levykokelmasta on tuol pihalla herättämässä jonkun nistin huomiota ei tosiaan ole kauheen järkevää... tai sit vaihtoehtoisesti raahaat sitä nippua himan ja auton välillä... eiköhän ne bitit vaan kulje paremmin mukana... usb-tikku esim. avainnipussa vastaa jotain laatikollista onglelma jätettä - levyjä. Ja eipä se kauhea menetys olisi sitä parin kymmenen euron arvosta tikkuakaan menettää jossa on VAAN KOPIOT sun lemppareista...

[tuomas92]

Minä olen viimeisen vuoden aikana tainnut tarvita optista asemaa tasan siihen että olen saanut poltettua muutamia CD-levyjä auton CD-vaihtajaan (koska keskikonsolissa on vain kasettisoitin enkä ole jaksanut hankkia USB-liitäntäistä mölynlähdettä). Eli se on kiva olla silloin kun sitä tarttee mutta muuten se on kyllä ihan kuollutta painoa joka muistuttaa olemassaolostaan joka heräämisen yhteydessä.

[paulaw]

Muutenkin ajatus siitä että osa sun levykokelmasta on tuol pihalla herättämässä jonkun nistin huomiota ei tosiaan ole kauheen järkevää... tai sit vaihtoehtoisesti raahaat sitä nippua himan ja auton välillä... eiköhän ne bitit vaan kulje paremmin mukana... usb-tikku esim. avainnipussa vastaa jotain laatikollista onglelma jätettä - levyjä. Ja eipä se kauhea menetys olisi sitä parin kymmenen euron arvosta tikkuakaan menettää jossa on VAAN KOPIOT sun lemppareista...

Kingston Wallit tietenkin Kingstonin muistitikuille, eikös?

[Mikael K.]

Tuli mieleen kysymys. Jos optinen asema poistettaisiin kokonaan niin mitä luulette millä tekniikalla kaikki hyllyssä olevat CD-levyt ja DVD-elokuvat voisi kuunnella ja katsoa? Niitä ei ole järkevää tallentaa kiintolevyille, kun tarvittava tila maksaisi halvimmillaankin hunajaa eivätkä kiintolevyt kuitenkaan ole kovin pitkäikäisiä.

Minulla on koneen iTunesissa vain 300 biisiä. Ne vievät silti tarpeettomasti tilaa levyltä, kun sinne pitäisi saada mahtumaan riittävästi valokuvia. Minulla on tällä hetkellä Lightroomissa koneen kiintolevyllä noin 6000 kuvaa, joita pitää jakaa CD-levyinä ja DVD-levyinä. Matkalla ollessa mukana ei ole mielekästä kantaa ylimääräisiä johtoja tai muita kapineita. Ne hajoavat ja katoavat helposti.

Ongelman ydin on siinä, että on järkevämpää käyttää koneen sisäistä optista asemaan kuin raahata mukana jotakin irtoroinaa. Siinä hukkuu ajatus kannettavan helppoudesta. Nyt 13" MBP mahtuu reppuun tai pieneen laukkuun kätevästi ja kaikki on mukana. Ei tarvitse aina pakatessa muistaa jokaista johtoa, jonka seurauksena pahimmillaan tiedostojen siirto jää toteutumatta. Niille, jotka eivät kaipaa optista asemaa Air on mitä mainioin kone. Se kulkee mukana helposti ja siinä on kaikki kaivattu - ei optista asemaa.

Kaikki edellinen lausuttuna arkistoinnin näkökulmasta. Se vaikeutuu jos kaikki on vain bitteinä viidakossa. Mistä sen tietää osaavatko tulevat systeemit lukea vanhoja tietoja. Mitä seuraa 50:n tai 100:n vuoden kuluttua? Onko mitään sähköistä tietoa sellaisessa muodossa, että sen voi lukea jollakin tekniikalla. Osataanko nyt lukea 10-vuotta vanhoja tietoja, joissa kenties on jotakin olennaista historian kannalta, ja jotka ovat toteutettu antiikkisilla tietokoneilla?

[MasBe]

Tuli mieleen kysymys. Jos optinen asema poistettaisiin kokonaan niin mitä luulette millä tekniikalla kaikki hyllyssä olevat CD-levyt ja DVD-elokuvat voisi kuunnella ja katsoa? Niitä ei ole järkevää tallentaa kiintolevyille, kun tarvittava tila maksaisi halvimmillaankin hunajaa eivätkä kiintolevyt kuitenkaan ole kovin pitkäikäisiä.

Minulla on koneen iTunesissa vain 300 biisiä. Ne vievät silti tarpeettomasti tilaa levyltä, kun sinne pitäisi saada mahtumaan riittävästi valokuvia. Minulla on tällä hetkellä Lightroomissa koneen kiintolevyllä noin 6000 kuvaa, joita pitää jakaa CD-levyinä ja DVD-levyinä. Matkalla ollessa mukana ei ole mielekästä kantaa ylimääräisiä johtoja tai muita kapineita. Ne hajoavat ja katoavat helposti.

Ongelman ydin on siinä, että on järkevämpää käyttää koneen sisäistä optista asemaan kuin raahata mukana jotakin irtoroinaa. Siinä hukkuu ajatus kannettavan helppoudesta. Nyt 13" MBP mahtuu reppuun tai pieneen laukkuun kätevästi ja kaikki on mukana. Ei tarvitse aina pakatessa muistaa jokaista johtoa, jonka seurauksena pahimmillaan tiedostojen siirto jää toteutumatta. Niille, jotka eivät kaipaa optista asemaa Air on mitä mainioin kone. Se kulkee mukana helposti ja siinä on kaikki kaivattu - ei optista asemaa.

Kaikki edellinen lausuttuna arkistoinnin näkökulmasta. Se vaikeutuu jos kaikki on vain bitteinä viidakossa. Mistä sen tietää osaavatko tulevat systeemit lukea vanhoja tietoja. Mitä seuraa 50:n tai 100:n vuoden kuluttua? Onko mitään sähköistä tietoa sellaisessa muodossa, että sen voi lukea jollakin tekniikalla. Osataanko nyt lukea 10-vuotta vanhoja tietoja, joissa kenties on jotakin olennaista historian kannalta, ja jotka ovat toteutettu antiikkisilla tietokoneilla?

Tästä päästään taas aiheeseen, että tarvitsetko sitä cd/dvd asemaa myös matkalla mukana, vai eikö riitä että se olisi ulkoisena vaikka telakassa kotona odottamassa?
Reissulle vaan sieltä iTunesiin ne biisit, joita haluat mukaan, sillä ethän niitä levyjäkään halua mukana kantaa..

[Sleepperi]

Tuli mieleen kysymys. Jos optinen asema poistettaisiin kokonaan niin mitä luulette millä tekniikalla kaikki hyllyssä olevat CD-levyt ja DVD-elokuvat voisi kuunnella ja katsoa? Niitä ei ole järkevää tallentaa kiintolevyille, kun tarvittava tila maksaisi halvimmillaankin hunajaa eivätkä kiintolevyt kuitenkaan ole kovin pitkäikäisiä.

Harva katsoo leffoja kotona läppäriltä, vaan joltain muulta vehkeeltä.
2TB kovalevyn saa noin satasella, ja siihen mahtuu semmoinen 400 DVD-leffaa ilman uudelleenpakkausta (jolla määrä vielä tuplautuisi). Jos ostaa vielä toisen levyn varmuuskopiota varten, niin kustannus on noin 0.5 euroa per leffa tai 0.05 euroa per CD. Kulut tulevat tietysti halpenemaan jatkuvasti levykokojen kasvaessa.

Kaikki edellinen lausuttuna arkistoinnin näkökulmasta. Se vaikeutuu jos kaikki on vain bitteinä viidakossa. Mistä sen tietää osaavatko tulevat systeemit lukea vanhoja tietoja. Mitä seuraa 50:n tai 100:n vuoden kuluttua? Onko mitään sähköistä tietoa sellaisessa muodossa, että sen voi lukea jollakin tekniikalla. Osataanko nyt lukea 10-vuotta vanhoja tietoja, joissa kenties on jotakin olennaista historian kannalta, ja jotka ovat toteutettu antiikkisilla tietokoneilla?

CD- ja DVD-levyillä säilötään ihan samoja bittejä ja nekin tuhoutuvat jossain vaiheessa.
Tiedon saa kyllä säilytettyä sillä, että tehdään tarpeellinen määrä hajautettuja varmuuskopioita, joiden integriteettiä aktiivisesti tarkistetaan, ja tehdään aina tarvittaessa uusi varmuuskopio pilaantuneen vanhan tilalle. Jos datan varastointiin käytetty tekniikka on menossa pois käytöstä, niin viedään datat ajoissa eteenpäin uuteen systeemiin. Kaikki tämä on vaikeampaa jos data on kasana erillisiä levyjä eikä parilla isolla kovalevyllä.

[redhat]

Formaatteja tulee ja formaatteja menee. VHS, DAT, MiniDisc, korppu, ZIP, c-kasetti jne.
Kaikki käytännössä kuolleita formaatteja kehityksen kehittyessä. CD ja DVD tulevat myös poistumaan enkä itse laskisi varmuuskopioita optisten medioiden varaan. Jonain päivänä CD:n ja DVD:n lukeminen voi olla yhtä vaikeaa kuin DATin tai ZIPin tänäpäivänä.

Jos projekti on alle 16Gb, ostan varmuuskopiota varten muistitikun johon matskut tallennan. Matskut tikulle, teippi päälle mitä tikku sisältää ja tikku kirjahyllyyn. Projektit jäävät tietysti työlevylle hengailemaan, ja kun työlevy täyttyy -> uutta tilalle.

[Mikael K.]

Tästä päästään taas aiheeseen, että tarvitsetko sitä cd/dvd asemaa myös matkalla mukana, vai eikö riitä että se olisi ulkoisena vaikka telakassa kotona odottamassa?
Reissulle vaan sieltä iTunesiin ne biisit, joita haluat mukaan, sillä ethän niitä levyjäkään halua mukana kantaa..

Kyllä tarvitsen, kun pisimmillään matkani kestävät 1-3 kk. Sinä aikana ehtii tapahtumaan yhtä sun toista. Näillä matkoilla läppäri on ehdottomasti kätevin väline hallinnoida niin vuokraelokuvia kuin kirjastonkin elokuvia tai levyjä. Minulle on kertynyt laatikon pohjalle ainakin 20:n kirjaston kortit.

[ZZ]

Mikael K.:n kirjoitukseen tulikin jo monta vastausta. Eihän tuohon oikein voi sanoa mitään kilttiä, jos lähtökohta on, että kaiken pitää toimia sadan vuoden päästä niin kuin tänään. Eihän minun tietone edes varmasti toimi niin pitkään. Onko kaikki menetetty? Ei, sillä ostan uuden tai varmistan tietojen säilyvyyden tekemällä jotain. En vain odota sataa vuotta tekemättä mitään ja valita sitten kun on liian myöhäistä, että tämä oli valmistajien vika tai salaliitto, kun mikään ei ole niin kuin ennen.

Formaatit tulevat ja menevät. Kaikki hajoaa joskus. Kysymys on vain siitä, että milloin ja miten jokin hajoaa. Sfinksikin taitaa olla jo hieman kulunut ja pyramideistakin kai irtoilee aika ajoin palasia. Amerikka oli joskus osa Afrikkaa ja sen semmosta. Miksi jonkin ohimenevän teknologian pitäisi olla erityisasemassa?

Olisiko pitänyt jättää siirtymä kirjoihin tekemättä?
http://www.youtube.com/watch?v=LRBIVRwvUeE

Kyllä ihmisten pitää oppia uusia taitoja ja käytänteitä vanhemmallakin iällä oli sitten kyse optisen median syrjäytymisestä tai ties mistä. Ärsyttää vaan tuollainen tulevaisuudella pelottelu: "Eihän ne bitit säily sataa vuotta koneella. Kyllä sitä kirjoja ja levyjä pitää käyttää, jotta sisältö on turvattu." Siinäpä se, sisältö. Se on se mikä ratkaisee, ei formaatti. Jos ette osaa säilyttää ja varmuuskopioida digitaalista dataa, kysykää neuvoa. Tai siirtykää saman tien kivipaasien käyttöön. Turha tulla kyselemään varmuuskopiointi- tai muuttoapua tuossa tapauksessa...

Lähdenpä tässä kyselemään kaupoista T-mallin Fordin varaosia. Ostanpa samoin tein ilmalaivan piirrustukset ja rakennusosat. Eikö löydy hyllystä? Miksi? Mihin tämä maailma on menossa?

Ei nyt kuitenkaan millään pahalla Mikael K. ja muut. Mutta joku tolkku tässä optisen median puolustamisessa pitää olla. 1990-luvulla vielä 700 Mt tai 4,7 Gt oli iso määrä dataa. Nyt niiden kapasiteetti on auttamatta liian pieni, jotta niille olisi mitään järkeä tehdä esimerkiksi varmuuskopioita – luotettavuudesta nyt puhumattakaan. Jos tarkoitus on siirtää digitaalista dataa paikasta toiseen tai nauttia sisällöstä – siis vaikka elokuvasta tai musiikista –, verkon, kovalevyn tai muistitikun käyttäminen on paljon kätevämpää ja nopeampaa kuin levyjen polttaminen.

LP-levyillä ja sen semmoisilla voi joskus olla paikkansa, mutta auta armias, jos takaisin tulevat ajat jolloin samaa sisältöä tuputetaan CD-, SACD- ja DVD-audio-levyillä, C-kaseteilla, ADATeilla, DATeilla, MiniDisceillä, Elcaseteilla, avokelanauhoilla ja ties millä. Minun suosikki noista edellä mainituista taitaa olla avokelanauha. Mutta jos äänitän jotain, teen sen tietokoneella. En ajatellut ostaa tuolta puolta tuntia äänitysaikaa kahdella sadalla eurolla.
http://www.thomann.de/fi/rmg_sm911_2_762m_nab.htm

Tuolla saa siis 16–24-raitaisen äänityksen aikaiseksi riippuen nauhurista. Neljäsosatuuman nauhaa saa halvemmalla, jos stereoäänitys riittää. Voisivatko nykyajan ihmiset ajatella äänittävänsä suoraan CD-levylle? Meni jo ohi aiheesta, mutta olkoon...

[theinonen]

Ovathan optiset asematkin kehittyneet ja kyllä Blu-ray levylle alkaa jo mahtumaan kummasti tavaraa.

[ZZ]

Ovathan optiset asematkin kehittyneet ja kyllä Blu-ray levylle alkaa jo mahtumaan kummasti tavaraa.

Kyllä, mutta tuo levytila on vain yksi asia luotettavuuden ja käytännöllisyyden lisäksi. Tässä kun on jo tera tai kaksi sellaista materiaalia kasassa, jonka tulee olla varmennettuna, ei optinen media ole vaihtoehto, vaikka sen koko olisi 100 Gt. Ennemmin siirrän tavarat kerralla yhdelle kovalevylle, kuin kirjoitan kymmeniä levyjä peräkkäin. Ei tee mieli kirjoittaa edes kahta levyä peräkkäin. Paljas tallennuspinta ei pahemmin herätä muutenkaan luottamusta säilyvyyttä ajatellen. MiniDiscin kaltainen koteloratkaisu voisi olla toimiva, mutta eiköhän muistitikut ja sen semmoset ole kuitenkin käytännöllisempiä kuin mitkään optiset mediat.

Pyörivää kovalevyäkään ei taida enää puoltaa mikään muu kuin niiden valmistamisen kustannustehokkuus ja levyjen tallennuskapasiteetti. En tosin omista yhtäkään SSD-levyä, joten en ole mikään kehityksen aallonharjalla ratsastaja, mutta kysyn silti: Miksi jotain pyörivää optista levyä pitäisi suojella tai suosia? Ne vie fyysisesti paljon tilaa suhteessa tallennuskapasiteettiinsa ja ovat kaiken lisäksi epäluotettavia. Jos joku haluaa kantaa kuukausia kestävälle matkalle optisia levyjä, siitä vaan. Yhtä paljon vaivaa olisi kantaa pykälää pienempi tietokone ja ulkoinen asema. Vielä vähemmän vaivaa on kantaa pari ulkoista kovalevyä niiden levyjen sijaan.

[Mikael K.]

Mikael K.:n kirjoitukseen tulikin jo monta vastausta. Eihän tuohon oikein voi sanoa mitään kilttiä, jos lähtökohta on, että kaiken pitää toimia sadan vuoden päästä niin kuin tänään. --

Lähdenpä tässä kyselemään kaupoista T-mallin Fordin varaosia. Ostanpa samoin tein ilmalaivan piirrustukset ja rakennusosat. Eikö löydy hyllystä? Miksi? Mihin tämä maailma on menossa?

Ei nyt kuitenkaan millään pahalla Mikael K. ja muut. Mutta joku tolkku tässä optisen median puolustamisessa pitää olla. 1990-luvulla vielä 700 Mt tai 4,7 Gt oli iso määrä dataa. Nyt niiden kapasiteetti on auttamatta liian pieni, jotta niille olisi mitään järkeä tehdä esimerkiksi varmuuskopioita – luotettavuudesta nyt puhumattakaan. Jos tarkoitus on siirtää digitaalista dataa paikasta toiseen tai nauttia sisällöstä – siis vaikka elokuvasta tai musiikista –, verkon, kovalevyn tai muistitikun käyttäminen on paljon kätevämpää ja nopeampaa kuin levyjen polttaminen.

LP-levyillä ja sen semmoisilla voi joskus olla paikkansa, mutta auta armias, jos takaisin tulevat ajat jolloin samaa sisältöä tuputetaan CD-, SACD- ja DVD-audio-levyillä, C-kaseteilla, ADATeilla, DATeilla, MiniDisceillä, Elcaseteilla, avokelanauhoilla ja ties millä. Minun suosikki noista edellä mainituista taitaa olla avokelanauha. Mutta jos äänitän jotain, teen sen tietokoneella. En ajatellut ostaa tuolta puolta tuntia äänitysaikaa kahdella sadalla eurolla.
http://www.thomann.de/fi/rmg_sm911_2_762m_nab.htm

Tuolla saa siis 16–24-raitaisen äänityksen aikaiseksi riippuen nauhurista. Neljäsosatuuman nauhaa saa halvemmalla, jos stereoäänitys riittää. Voisivatko nykyajan ihmiset ajatella äänittävänsä suoraan CD-levylle? Meni jo ohi aiheesta, mutta olkoon...

Ajatukseni lähtökohta oli kollektiivinen. Ajatellaan tovi historiantutkijoita. Nykyisin on aivan valtavasti kaikenlaista tietoa, krääsätietoa ja muuta sälää paikat väärällään. Tutkija 100:n vuoden kuluttua lienee hämillään. Mikä on tarpeellista tietoa ja mikä vain sälää? Entä jos se tarpeellinen tieto katoaa jonnekin? Tietoa on niin paljon nykyisin, että yhden ihmiselämän aikaan ei kykene käymään läpi kaikkea. Samalla tieto lisääntyy koko ajan.

En ole rakentanut T-Fordia mutta vastaavaan ongelmaan törmää nykyisin ihan missä vaan. Yritäpä etsiä jokin viittä vuotta vanhempi tuote. Sellaista ei löydy mistään muualta kuin jonkin keräilijän luota ja joka ei luovu siitä kuin kuolleen ruumiinsa ylitse.

DAT:n kohdalla on sanottava, että minulla on hyllyssä kymmeniä Master-nauhoja, jotka ovat äänitetty DAT:lle. Samoin hyllyt ovat CD-levyjä pullollaan. MiniDisck puolestaan on hyvä tehosteäänien keräilyssä ja niitäkin minulla on kaappi pullollaan. Kelanauhurin moniraitaäänitykset ovat mielestäni kova juttu. Siinä on oma saundinsa, jota toki voi jäljitellä ohjelmallisesti. Tai yritäpä napata 1/16-nuotti sormityönä nauhalle. Monesti kuultava pieni huoahdus tai puute äänessä kertoo sormien osuneen hieman väärään aikaan äänitysnapille. Nykyisin kuka vain poropeukalo voi äänittää, kun tällaisista yksityiskohdista ei tarvitse välittää. Myös tunnelma on eri studiossa, kun soittajan pitää osata soittaakin, niin että sinne nauhalle jää jotakin muutakin kuin eiku-ottoja.

Tarkoitukseni on sanoa, että kaikki tämä pitäisi hylätä vain sen vuoksi, että tietokoneiden valmistajat vähät välittävät siitä materiaalista mitä kotikirjastot, kirjastot ym. ovat pullollaan. Tosin moniraitaäänityksistä syntyneitä jäänteitä on kenties vain harvoilla. Toki kehitys kehittyy mutta kenen ehdoilla? Tietokoneiden valmistajat välittävät vain rahasta. Siinä ei paljon historia tai yksityinen käyttäjä paina, kun se ei näy kassavirrassa. Silti ne levyt ja elokuvat eivät hetkessä katoa minnekään kotihyllystä.

[AAtte]

DAT:n kohdalla on sanottava, että minulla on hyllyssä kymmeniä Master-nauhoja, jotka ovat äänitetty DAT:lle. Samoin hyllyt ovat CD-levyjä pullollaan. MiniDisck puolestaan on hyvä tehosteäänien keräilyssä ja niitäkin minulla on kaappi pullollaan. Kelanauhurin moniraitaäänitykset ovat mielestäni kova juttu. Siinä on oma saundinsa, jota toki voi jäljitellä ohjelmallisesti.

Tarkoitukseni on sanoa, että kaikki tämä pitäisi hylätä vain sen vuoksi, että tietokoneiden valmistajat vähät välittävät siitä materiaalista mitä kotikirjastot, kirjastot ym. ovat pullollaan.

Silti ne levyt ja elokuvat eivät hetkessä katoa minnekään kotihyllystä.

Kotikirjastot. Tarkoititko sanoa: antiikkikaupat. Suurin osa ihmisistä ei ole antiikinkeräilijöitä, toisin kuin sinä.

[Mikael K.]

Tarkoitukseni on sanoa, että kaikki tämä pitäisi hylätä vain sen vuoksi, että tietokoneiden valmistajat vähät välittävät siitä materiaalista mitä kotikirjastot, kirjastot ym. ovat pullollaan.

Silti ne levyt ja elokuvat eivät hetkessä katoa minnekään kotihyllystä.

Kotikirjastot. Tarkoititko sanoa: antiikkikaupat. Suurin osa ihmisistä ei ole antiikinkeräilijöitä, toisin kuin sinä.

Höpsis. Missä vaiheessa julkisesta kirjastosta on tullut antikvariaatti? Oletko käynyt joskus sellaisessa? Entä kirjastossa? Jos olet niin huomaat helposti niiden välisen eron. Sivuutit näin näppärästi koko ongelman ytimen puhumalla vain minusta. Kyse on sisällöstä - ei muodosta. Muodosta puhuttaessa kirjastot ovat pullollaan musiikkia ja elokuvia mitkä ovat CD- ja DVD-levyillä. Osa niistä on vieläpä harvinaista materiaalia. Miten se muutetaan joksikin toiseksi? Kuka sen tekee? Esimerkki toisaalta. YLE:n arkistojen digitointi on edelleen ajankohtainen kysymys. Vanhat nauhat hapertuvat ja katoavat ehkä nopeammin kuin prosessi tässä suhteessa etenee.

[ZZ]

Ajatukseni lähtökohta oli kollektiivinen. Ajatellaan tovi historiantutkijoita. Nykyisin on aivan valtavasti kaikenlaista tietoa, krääsätietoa ja muuta sälää paikat väärällään. Tutkija 100:n vuoden kuluttua lienee hämillään. Mikä on tarpeellista tietoa ja mikä vain sälää? Entä jos se tarpeellinen tieto katoaa jonnekin? Tietoa on niin paljon nykyisin, että yhden ihmiselämän aikaan ei kykene käymään läpi kaikkea. Samalla tieto lisääntyy koko ajan.

En ole rakentanut T-Fordia mutta vastaavaan ongelmaan törmää nykyisin ihan missä vaan. Yritäpä etsiä jokin viittä vuotta vanhempi tuote. Sellaista ei löydy mistään muualta kuin jonkin keräilijän luota ja joka ei luovu siitä kuin kuolleen ruumiinsa ylitse.

DAT:n kohdalla on sanottava, että minulla on hyllyssä kymmeniä Master-nauhoja, jotka ovat äänitetty DAT:lle. Samoin hyllyt ovat CD-levyjä pullollaan. MiniDisck puolestaan on hyvä tehosteäänien keräilyssä ja niitäkin minulla on kaappi pullollaan. Kelanauhurin moniraitaäänitykset ovat mielestäni kova juttu. Siinä on oma saundinsa, jota toki voi jäljitellä ohjelmallisesti. Tai yritäpä napata 1/16-nuotti sormityönä nauhalle. Monesti kuultava pieni huoahdus tai puute äänessä kertoo sormien osuneen hieman väärään aikaan äänitysnapille. Nykyisin kuka vain poropeukalo voi äänittää, kun tällaisista yksityiskohdista ei tarvitse välittää. Myös tunnelma on eri studiossa, kun soittajan pitää osata soittaakin, niin että sinne nauhalle jää jotakin muutakin kuin eiku-ottoja.

Tarkoitukseni on sanoa, että kaikki tämä pitäisi hylätä vain sen vuoksi, että tietokoneiden valmistajat vähät välittävät siitä materiaalista mitä kotikirjastot, kirjastot ym. ovat pullollaan. Tosin moniraitaäänityksistä syntyneitä jäänteitä on kenties vain harvoilla. Toki kehitys kehittyy mutta kenen ehdoilla? Tietokoneiden valmistajat välittävät vain rahasta. Siinä ei paljon historia tai yksityinen käyttäjä paina, kun se ei näy kassavirrassa. Silti ne levyt ja elokuvat eivät hetkessä katoa minnekään kotihyllystä.

En ymmärrä mitä ajat takaa. Tietoa on paljon ja se lisääntyy koko ajan. Optisen tai minkään muunkaan median puolustaminen ei takaa säilymistä tai löydettävyyttä. Mediakeskeisyys on pikemminkin haitallista sisällön säilyvyyden kannalta. Suurin osa nykytiedosta säilyy digitaalisena, jos säilyy ollenkaan. Digitaalisuus nopeuttaa kummasti myös aineiston selailua ja käyttämistä, jos luettelointitiedot ovat kunnossa.
http://kdk.fi/fi/pitkaaikaissailytys

Voin napata sulle nauhalle vaikka 1/32-nuotin: sehän on vain suhteellinen aika-arvo. Mutta oikeasti hei... Poropeukaloita on maailma täynnä ja jotkut ihmiset tunnistavat poropeukalon työn jäljen, useimmat eivät. Eivät kaikki digitaaliset äänitykset aina onnistu. Eivät onnistuneet kaikki analogisetkaan. Hyvää työtä tekevää ihmistä arvostetaan aina. Ainakin minä arvostan, oli kyseessä suutari, räätäli, ohjelmoija tai kaupan kassa. (Jopa se Breivik teki omalla tavallaan hyvää työtä, mutta häntä en arvosta pätkääkään. Olkoot tuollaiset tapaukset poikkeuksia.)

Myös digitaalisesti voi äänittää liveottoja. Ei liene yllätys. Kysymys on sisällöstä ja sen tekotavasta – tasapainoilusta ja valinnoista eri vaihtoehtojen välillä – ei ainoastaan laitteista. Tuhoaako digitaalinen tallennusympäristö studion tunnelman? Ehkä se ongelma on jossain muualla, jos moista väitetään. Pitäisikö palata maripössyttelyfiilistelyaikoihin? Vai takaako pelkkä analoginen tallennus tunnelmallisen äänityksen? "Jätkät hei, kerralla purkkiin. Kallista nauhaa..."

Ovatko DAT-masterisi vain yhdellä nauhalla eikä missään muualla? Haluatko, että nauhojesi sisältö säilyy? Onko sinulla toimivää soitinta? Millaista kamaa nauhoillasi on? Katsopas tuo tai etsitään joku muu paikka, jota aineistosi voisi kiinnostaa. (Jos siis haluat aineiston säilyvän myös jälkipolville. Viimeistään ongelma on sitten perikunnallsi.)
http://www.jazzpoparkisto.net/digitoimisto.php

[ZZ]

Kotikirjastot. Tarkoititko sanoa: antiikkikaupat. Suurin osa ihmisistä ei ole antiikinkeräilijöitä, toisin kuin sinä.

Tuollaista vanhaa kamaa on vielä maailma pullollaan. Vasta saimme töihin erään studion kuolinpesän: avokelanauhoja, DATteja, Elcasetteja, VHSiä kaiken muun kaman lisäksi. On noita kodeissakin, ei vain ammatti-ihmisillä.

Mikaelille vielä. Olin siinä uskossa, että Ylen arkistot olisivat aika pitkälle digitoidut. Ainakin äänitepuoli. Onko sinulla jotain muuta tietoa? (Saanen tosin vastauksen suoraan Yleltäkin toivottavasti muutaman viikon päästä, kun tuollainen aineistokartoitus on osa nykytyötäni.)

Mikaelille vielä Vol.2. Mikä on vanha nauha? Digitoin pari vuotta sitten 1950-luvun kelanauhan ilman ongelmia. Aina kun jotain ongelmia ilmenee, kyseessä on joku 1980-luvun tai uudempi tuote. Eniten minua jurppii poltetut DVDt. Pari vuotta vanha levy toimii, ei toimi tai jotain sinne päin...

[paulaw]

Hyvä, että keskustelu jatkuu! Popparit tulivatkin juuri valmiiksi.

[Mikael K.]

Mikaelille vielä. Olin siinä uskossa, että Ylen arkistot olisivat aika pitkälle digitoidut. Ainakin äänitepuoli. Onko sinulla jotain muuta tietoa? (Saanen tosin vastauksen suoraan Yleltäkin toivottavasti muutaman viikon päästä, kun tuollainen aineistokartoitus on osa nykytyötäni.)

Mikaelille vielä Vol.2. Mikä on vanha nauha? Digitoin pari vuotta sitten 1950-luvun kelanauhan ilman ongelmia. Aina kun jotain ongelmia ilmenee, kyseessä on joku 1980-luvun tai uudempi tuote. Eniten minua jurppii poltetut DVDt. Pari vuotta vanha levy toimii, ei toimi tai jotain sinne päin...

Sinulla on luultavasti tarkempi tieto kuin minulla. Olen ollut viimeiset vuodet sivussa maailman keskipisteestä, joten voin hyvinkin erehtyä.

Yritin saada aikaan keskustelua laajemminkin kuin vain yhdestä koneessa olevasta asemasta. Se vain näyttää hankalalta, kun asenteet ovat jyrkästi joko tai. Minä tarvitsen kuitenkin omassa käytössäni optista asemaa vielä kauan. Kuitenkaan ei tule unohtaa laajempia kuvioita.

Vanha nauha säilyy pitkään, kun sen vaan säilöö huolella. Oikeastaan suurin ongelma ovat kaiketi vanhat elokuvat. Ne hapertuvat käsiin. Jos kaikkia ei ole vielä digitoitu niin nyt on jo kiire. Digitaalinen äänitys on minulle myös tuttua. Olen tehnyt sitäkin melkoisen paljon. Ehkä juuri tästä syystä analogisen nauhurin ominaissaundi puhuttelee.

[ZZ]

–––Ehkä juuri tästä syystä analogisen nauhurin ominaissaundi puhuttelee.

Nauhureiden saundit vaihtelevat, yllätys yllätys, nauhureiden mukaan. Digitaalisenkin äänityksen voi käsitellä pilalle, joten ei kannata pahemmin puhua analogisesta tai digitaalisesta saundista laadun takaavana tai kumoavana määritteenä.

Optisella medialla on paikkansa, mutta tulen olemaan hyvin iloinen, kun niitä ei enää tarvitse käsitellä. En oikein ymmärrä miten tuosta hommasta on tullut minulle niin vastenmielistä. Ehkä se on vaan niiden levyjen epäluotettavuus ja -käytännöllisyys, joka sen on aiheuttanut. Käytän niitä levyjä kuitenkin ajoittain, kun on pakko.

Pitäkää huolta sisällön säilymisestä, älkää surko tallennusalusten kohtaloita. Mikäs se olikaan, joka hävisi taistelun blu-rayn kanssa? Ja olihan niitä kilpailijoita C-kasetillakin. DVD-audiokaan ei tainnut koskaan yleistyä. Esimerkkejä on suuntaan jos toiseen. Sisältö ratkaisee. Museo- ja muistoesineet ovat sitten oma juttunsa ja niille on aina oma paikkansa. Analogisen materiaalin kohdalla ymmärrän hyvin LP:n uuden nousun, mutta kun siirrellään ykkösiä ja nollia paikasta toiseen, soisin käytännöllisimmän ratkaisun yleistyvän muiden kustannuksella. Naurettavaahan tämä valmistajien (ja kuluttajien) touhu loppujen lopuksi on. Eikä vielä olla pahemmin puhuttu koodekeista tai tiedostomuodoista. Elämä on...

Ehkei minulla muuta. Toivottavasti popparit maistuivat paulaw:lle.

Mikael K. Ota yhteyttä arkistoon tai toiseen, jos materiaalisi on ainutlaatuista. Arkistot eivät ole vain kuolleiden ihmisten aineistojen hautapaikka, museot ovat. Uhups, ei millään pahalla museoväki, KAMuja kaikki tyynni...

[Kain]

Hyvä, että keskustelu jatkuu! Popparit tulivatkin juuri valmiiksi.

Jos olisi pakko elää vain yhdellä ruokalajilla loppuelämänsä, se olisi Kaikilla mausteilla -sipsit.

[JHA]

Tarkoitukseni on sanoa, että kaikki tämä pitäisi hylätä vain sen vuoksi, että tietokoneiden valmistajat vähät välittävät siitä materiaalista mitä kotikirjastot, kirjastot ym. ovat pullollaan.

Niin kauan kun maailmassa valmistetaan tietokoneita joihin tarjotaan edes jotain standardia ulkoista väylää (usb, firewire, thunderbolt, express card) johon voi liittää minkä tahansa vastaavaa standardia tukevan lisälaitteen* on melko kärjistettyä lähteä puhumaan olemassaolevan hylkäämisestä jos kannettavaksi ja mukana kuljetettavaksi tarkoitetuista malleista mahdollisesti poistetaan jotain legacy-ominaisuuksia joille ei enää ole merkittävällä osalla asiakaskuntaa päivittäisiä tarpeita ja jotka alkavat rajoittamaan koneen muuta suunnittelua...

*) kyllä, löytyy edelleen jopa adaptereita joilla 5,25" lerppuaseman saa USB:n päähän ja ne wanhan levyt luettua, puheet tuen hylkäämisestä ovat aika ennenaikaisia..

iMac-puolella itsekin pitäisin optisen aseman poisjättämistä lähinnä kettuiluna koska tuollaisen lukijan hankintakustannukset ovat suurissa määrin ostettuna koneen arvoon nähden marginaaliset ja etenkin 27" mallin kotelossa on tarjolla pohjapinta-alaa kaikelle mahdolliselle vähänkin tarpeelliselle mutta kannettavien puolella tilanne on toinen. Kevyemmin on enemmän ja jos katsoo ylhäältäpäin 13" koneen pohjapinta-alaa ja sitä kuinka paljon CD-kiekon halkaisija lohkaisee tuosta alueesta ymmärrän hyvin jos tuon alueen suunnittelurajoitteet halutaan hyödyllisempään käyttöön.

Itse olen työn puolesta käyttänyt ilman optista asemaa olevia 12" kannettavia viimeisen 5 vuoden ajan ja kerrat jolloin olen tarvinnut telakasta löytyvää levyasemaa ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa mutta joka päivä arvostan suuresti sitä että kone on pieni, kevyt, eikä kuumene käytössä parin-kolmen tunninkaan jälkeen niin kuumaksi että sitä huomaisi.

Viimeiset vuodet ovat vieneet kehitystä ja mahdollisuuksia senverran eteenpäin että puhuttaessa kannettavista koneista nyt tässäkin esitetyille perusteluille alkaa löytymään helpompia ja käytännöllisempiä ratkaisuja joihin verrattuna CD:n alkavat olla vain kömpelömpiä vaihtoehtoja.

Jos esimerkiksi 3 eurolla kuukaudessa saa jo nyt* ostettua verkosta kuvapalvelintilaa 50 Gb:n verran jonne ne 6000 tärkeää kuvaa mahtuvat vielä todennäköisesti suhteellisen hyvin jatkuvasti saataville ja vieläpä suoraan kaikkien tarvittaessa saataville joko avoimesti tai kansioittain salasanalla suojaten niin voidaan kyllä pohtia onko kaikkien kuvien mukanakuljettaminen ja fyysisellä medialla jakaminen oikeasti enää välttämätöntä tänä päivänä ? ( etenkin kun verkkopalvelimella olevat kopiot muodostavat vielä varsin hyvän lisän varmuuskopiointitaktiikkaan toisin kuin mukana kulkevan läppärin kovalevy..)

Samoin jos jotain laskutettavaa työtä pitää jakaa ulos niin tuskin kukaan on myynyt omaa osaamistaan niin halvalla että edelleenkään olisi mitään merkitystä sillä että käyttääkö CD-kiekkoa vai onko ostanut bulkkierän gigan muistitikkuja joilla sama data on jaettavissa vielä nopeammin ja helpommin jos koneessa vain on usb-portti.

*) kun muutama vuosi sitten hyppäsin palvelun asiakkaaksi niin samalla hinnalla sai 1 Gb:n verran tilaa, nyt tila on jo 50-kertaistunut joten todennäköisesti parin vuoden päästä ei ole mitään taloudellista ongelmaa hankkia puolen teran verkkolevyä..

[JHA]

Pyörivää kovalevyäkään ei taida enää puoltaa mikään muu kuin niiden valmistamisen kustannustehokkuus ja levyjen tallennuskapasiteetti.

Yksi etu perinteisillä kovalevyillä on SSD-levyihin verrattuna, tietojen palautettavuus jos jokin menee pieleen.

Toki jos varmuuskopioinnit on tehty oikein niin tämä ei ole ongelma mutta todellisuus on usein toinen: SSD-levyjen puolijohteet tuskin tykkäävät kovinkaan hyvää virtapiikeistä*, vesivahingoista tai tulipalon lämmöstä mutta perinteisissä levyissä joissa data on kirjoitettu fyysisille levypinnoille säilyy noiden pintojen tiedontallennus hämmästyttävän hyvin.

Usein esimerkiksi ylijäännitteen tappaman levyn tiedot saadaan hyvin talteen jos löytyy toisen saman sarjan levyn piirilevy vaihdettavaksi entisen tilalle, SSD:ssä tilanne on heikompi kun piirilevy oli se kaikki kaikessa..

Ennätyksenä voitaneet pitää erästä 340 megan kovalevyä joka oli avaruussukkula Kolumbian kyydissä sukkulan tuhoutuessa ilmakehääntulovaiheessa 60 kilometrin korkeudessa. Levyn sisältäneesta datasta saatiin pelastettua 99%...

[OmenaOnPunainen]

Huh huh!

En todellakaan käsitä tätä vihaa vanhempien tallennusjärjestelmien suhteen. Mitä te kakarat luulette saavuttavanne sillä, että n. 20€ hintainen CD/DVD -levyasema poistetaan, kun teillä näyttää olevan satoja euroja ylimääräistä fyrkkaa SSD-kapistuksiin?

Seuraavaksi varmaankin alatte polttaa kirjoja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fahrenheit_451