Olen aina ollut sekakäyttäjä. Joskus vuonna kirves ja peräpää koulun (yläastetta?) atk-luokissa ensimmäistä kertaa haukkasin linnunpönttömäkin kyljestä. Koulussa oli mäkki- ja pc-luokat erikseen, ja jotenkin mäkkiluokka tuntui kotoisammalta jostakin määrittelemättömästä syystä. Sama meno jatkui lukiossa, ja lukion jälkeisessä oppilaitoksessa mäkit ovat olleet merkittävässä roolissa myös. Yleisnörttinä olen toki käyttänyt ja myös ylläpitänyt vinkkareitakin, ja eka "kunnollinen" tietokoneeni (sitten kommodore-64 -aikojen) oli perinteinen itsekasattu pc. Wanha pc:ni alkaa kuitekin lähestyä odotettavissa olevan elinkaarensa päätä, joten uuden koneen hankinta oli ajankohtainen. Vista ei ollut vaihtoehto, joten päädyin mäkkiin.
Minulla ei ole suuria intohimoisia tunteita suuntaan taikka toiseen, koneita ja järjestelmiä nämä vain ovat, ja sinänsä tällaiset hiukankin tekniikkaan viittaavat asiat ovat sydäntä lähellä, mutta mäkkiin päädyin kotikoneena mm. siksi, että käyttöliittymä miellyttää minua pc:tä enemmän, oman kokemukseni mukaan järjestelmä on vakaampi, vähemmän säätämistä, ja yksi merkittävä tekijä oli saada työpöydälle möllöttämään hiljainen kone. Säätäminen ei sinänsä ole ongelma, hyvin on puuseenkin kanssa pärjätty, ohjelmisto-ongelmat selvitetty ja rautaa päivitetty ja pimpattu aina silloin tällöin tarpeen mukaan. Mutta on se mukavaa kuitenkin, ettei tarvitse olla koneensa lapsenvahti heti siitä hetkestä kun sen avaa ja päästää nettiin. iMacciin päädyin siksi, koska harkinnan jälkeen totesin, etten tällä hetkellä kertakaikkiaan taida tarvita kannettavaa. Olen antanut itseni päästä myös vaikutelmaan, että kannettavien elinkaari on usein lyhyempi ja traagisempi kuin pöytäkoneilla (ovat yhtä vaurioalttiita kuin omistajansa
![Iso hymy [:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
), joten laskeskelin että ehkäpä pöytäkone todennäköisesti kestäisi kauemmin...