![[?]](./images/smilies/omppu.gif "Omppu"){kind=small}
Hyvä artikkeli, laajentaa keskustelua laajemmaksi Macista ja OS X:stä (jos tätä ei nyt aikaisemmin jo oltu laajennettu, en ole tarkkaan seurannut).kari.patila kirjoitti:http://web.archive.org/web/200501010925 ... Reader$374
Sisältää ärsyttäviä piirteitä useammastakin systeemistä.
Tiedostolla (tietty joukko dataa) pitää olla jokin identifioiva tieto, jotta se voidaan erottaa yksiselitteisesti toisista tiedostoista. Tällä hetkellä se on tiedostonimi + hakemistopolku, mikä on varsin luonnollinen valinta. Jos yhdessä hakemistossa salittaisiin olevan saman nimisiä tiedostoja useita, tarvittaisiin joku toinen identifioiva tieto. Omasta mielestä tuo tiedostonimi on hyvä vaihtoehto yksinkertaisuudessaan eikä rajoita käyttöä liiaksi. Saattaa olla, että samannimiset tiedostot vain sekottaisivat käyttäjiä.mcpekkis kirjoitti: Miksi samassa kansiossa ei voi olla kahta samannimistä tiedostoa? Siis miksi tekniikka haluaa estää sen? Ja pidemmälle vietynä (kuten tuossa artikkelissa): miksi tiedostot tosiaan pitää tallentaa? Hyvä esimerkki on mielestäni Adobe Lightroom, jossa käyttäjä ei tallenna mitään, vaan kaikki tallentuu automaattisesti tietokantaan.
Tuo on aivan totta. Kirjoitin hieman harhaanjohtavasti sillä tarkoitin nimenomaan sitä, että tiedostonimi on tapa identifioida dokumentti käyttäjälle. Ohjelmiston kannalta ei ole kovin merkittävää, mikä se ID on. Käyttäjän kannalta se on aika tärkeää, koska se on se tieto, jonka avulla dokumentin löytää ja erottaa muista.spiidi78 kirjoitti:Ja tiedostot ovat kyllä identifioitu tiedostojärjestelmässä erillisellä file ID:llä, mutta käyttäjän ja ohjelmien toimivuuden kannalta on huomattavasti järkevämpi käyttää identifiointiin tiedostonnimeä.
Toisaalta esim. iTunes ja iPhoto ovat hyviä esimerkkejä siitä, että tavallinen tiedostokäsite voidaan piilottaa varsin hyvin ja silti tiedostojen siirto, jakaminen ja varmuuskopiointi on helppoa. Itse toivoisin, että perinteisistä tiedostoista luovuttaisiin (ainakin käyttöliittymätasolla) ja tiedostot korvattaisiin esim. tiettyyn tapahtumaan tai projektiin liittyvillä objekteilla.Laterix kirjoitti: Toinen asia on tietenkin se, että miksi tietoja tallennetaan tiedostoihin eikä tietokantoihin automaattisesti. En tunne Lightroomia, mutta ensimmäinen asia mikä tulee mielee on se, että tiedostoja on helppo siirtää, jakaa ja varmuuskopioida. Varmasti Lightroomissakin saa tallennettua tiedostoon haluttaessa?
Eihän Apple päättänyt, millaisella voimalla poliisi tuonne meni vaan luonnollisesti asialla oli paikallinen tuomari. Lisäksi itse tutkintapyyntökin taisi tulla kiertoteitse. Vai yritätkö sanoa, että poliisi toimi vain Applen palkka-armeijana tehden juuri sen, mitä Apple käski? Menikö sinulta nyt kuitenkin uhrin ja rikollisen käsite sekaisin? Apple on toiminut ainakin minun oikeustajuni mukaan noissa antamissasi esimerkkitapauksissa.miicah kirjoitti:Ärsyttää Applen (Steven) tapa olla normaalin oikeustajun yläpuolella. Työntekijä saa potkut näytettyään etuajassa 2min tuotetta, jota ollaan julkistamassa. (iPad). Valjastetaan poliisi ajamaan omaa agendaa kadonneen iPhonen tapauksessa. Jopa sellaisella voimalla, että poliisiltakin unohtuu lähdesuojalait... Yhtiön sisällähän Applen sisäistä valvontaosastoa kutsutaan Gestapoksi. Eikä varmasti syyttä.
Itse taas olen täsmälleen toista mieltä. Macissä ärsyttää oikeastaan se, että toisia järjestelmiä on huomattavan hankala käyttää, kun OS X:ään on tottunut. Exposé on oikeasti aivan ykkönen (varsinkin hiirennappiin sidottuna, en ole tuota dockin exposéa oppinut käyttämään), spotlight toinen. Eräs WIndowsin paha puute on käyttöliittymän näppäinkomentojen puute. Jopa niinkin vanha keksintö kuin virtuaalityöpöydät puuttuvat Windowsista. Joko muuten Windowsin Open/Save-dialogit toimivat järkevästi (eli niihin voi raahata tavaraa)?tjames kirjoitti:Kyllä ihan vakavasti voi sanoa, että seiskassa on tehty paljon paremmin tuo ikkunoiden hallinta. Expose on ihan jees sillon ku on pari sovellusta auki. Sitten kun niitä alkaa olemaann useita kymmeniä, niin se kätevyys loppuu kuin seinään. Toki siinä on se mahdollisuus, että expose näyttää vain kyseisen sovelluksen eri ikkunat, mutta senkin käytännöllisyydestä voi olla montaa mieltä, silloin kun ikkunoita on useita. Aero peek pesee nuo kyseiset räpellykset 100-0.
Tiedän kyllä, mihin perustuu vaatimus käyttää samassa kansiossa erinimisiä tiedostoja. Mutta kuinka luonnollista se on, siitä voi olla kahta mieltä (vrt. kyseinen blogikirjoitus, jonka innoittamana lähdin pohtimaan kyseistä asiaa). Fyysisten esineiden, tai kirjoitusvälineiden jne., kohdalla emme aloita tai päätä työskentelyä antamalla objektille nimeä. Tai jos annamme, niin voimme antaa kaikille objekteille halutessamme saman nimen. Peruskäyttäjää voi sekoittaa varmaan sekin, miksi Wordissa ja Excelissä voi antaa saman nimen työlle ja tallentaa ne samassa kansiossa, mutta kahta Word-asiakirjaa ei voi näin tallentaa.Laterix kirjoitti:Tiedostolla (tietty joukko dataa) pitää olla jokin identifioiva tieto, jotta se voidaan erottaa yksiselitteisesti toisista tiedostoista.
...
Toinen asia on tietenkin se, että miksi tietoja tallennetaan tiedostoihin eikä tietokantoihin automaattisesti. En tunne Lightroomia, mutta ensimmäinen asia mikä tulee mielee on se, että tiedostoja on helppo siirtää, jakaa ja varmuuskopioida. Varmasti Lightroomissakin saa tallennettua tiedostoon haluttaessa?
Uteliaisuudesta kysyn: Mikä hyöty on kahdesta samannimisestä tiedostosta samassa hakemistossa? Omalta kohdaltani en osaa sanoa, sekoilisiko käyttämäni softat (Word, Time machine, ...) enemmän, vai itse jos tuota optiota käyttäisin.mcpekkis kirjoitti:Tiedän kyllä, mihin perustuu vaatimus käyttää samassa kansiossa erinimisiä tiedostoja. Mutta kuinka luonnollista se on, siitä voi olla kahta mieltä (vrt. kyseinen blogikirjoitus, jonka innoittamana lähdin pohtimaan kyseistä asiaa).
Tiedoston pitäminen luontevana tiedon säilytysmuotona kertoo vahvasta tietotekniikkataustasta. Näin on ollut, mutta ei välttämättä ole aina. iPhone ja iPad ovat melko hyviä esimerkkejä, että muutoksia voi olla tulossa (tarkoitan juuri sitä, ettei tiedostoja enää näytettäisi käyttäjälle, eikä tarvitse huolehtia tallennusnapin painalluksesta).
Jos arkielämässä on objekteja, joihin tarvii viitata, niin yleensä nimenomaan annamme niille nimen. Tietysti se nimi ei ole yleensä mikään perinteinen erisnimi tyyliin "Petteri tai Anna-Liisa", mutta nimenomaan jotain yksiselitteistä termiä tarvitaan. Ei toimistossa suinkaan viitata kaikkiin asiakirjoihin sanalla paperi, vaan on käytössä on eri nimiä eri dokumenteille, usein toki nimessä saattaa olla esim. ajanmääre mukana, jos samantyyppistä asiakirjaa tehdään toistuvasti, mutta näinhän asia on tiedostonimessäkin.mcpekkis kirjoitti: Tiedän kyllä, mihin perustuu vaatimus käyttää samassa kansiossa erinimisiä tiedostoja. Mutta kuinka luonnollista se on, siitä voi olla kahta mieltä (vrt. kyseinen blogikirjoitus, jonka innoittamana lähdin pohtimaan kyseistä asiaa). Fyysisten esineiden, tai kirjoitusvälineiden jne., kohdalla emme aloita tai päätä työskentelyä antamalla objektille nimeä. Tai jos annamme, niin voimme antaa kaikille objekteille halutessamme saman nimen. Peruskäyttäjää voi sekoittaa varmaan sekin, miksi Wordissa ja Excelissä voi antaa saman nimen työlle ja tallentaa ne samassa kansiossa, mutta kahta Word-asiakirjaa ei voi näin tallentaa.
MIkä on yläkansio... Jos ajattelee tiedostojärjestelmää puuna, niin puun tyvessä on kovalevy, jossa on kansioita, joista pääsee kansioihin ja edelleen uusiin kansioihin, kuten puun tyvestä rungosta oksiin jne. Minusta siis loogisesti kuulostaa "yläkansio" miltä tahansa kansiolta mikä on Finderin näkymässä?Aries kirjoitti:Windows-puolella hyvä puoli IMHO on esimerkiksi se, että pystyt painamaan ctrl+hiirellä "yläkansio"-kuvaketta jolloin saat toisen yläkansion auki uuteen ikkunaan. OSX puolella moinen ei tietääkseni onnistu (tai sitten en vain osaa).
Tai sitten laittaa koko Finderin spatiaaliseen(?) "moodiin" klikkaamalla oikean yläkulman näppylää, jonka jälkeen kaikki hakemistot avautuvat omaan akkunaansa (sivupalkki sun muut turhakkeet tosin lähtevät sillon).Jamac kirjoitti:MIkä on yläkansio... Jos ajattelee tiedostojärjestelmää puuna, niin puun tyvessä on kovalevy, jossa on kansioita, joista pääsee kansioihin ja edelleen uusiin kansioihin, kuten puun tyvestä rungosta oksiin jne. Minusta siis loogisesti kuulostaa "yläkansio" miltä tahansa kansiolta mikä on Finderin näkymässä?Aries kirjoitti:Windows-puolella hyvä puoli IMHO on esimerkiksi se, että pystyt painamaan ctrl+hiirellä "yläkansio"-kuvaketta jolloin saat toisen yläkansion auki uuteen ikkunaan. OSX puolella moinen ei tietääkseni onnistu (tai sitten en vain osaa).
Komentonäppäin+tuplaklikkaus avaa kansion uuteen ikkunaan. Jos taas haluaa avata hakemistopuussa alempana olevan hakemiston uuteen ikkunaan niin sen voi tehdä tuplaklikkaamalla Path Bar:ssa kyseistä kohtaa Komentonäppäin pohjassa.
Joo, kyllähän tuohon kysymykseesi vastaaminen paljastaa, ettei tällä ominaisuudella ole välttämättä realististä käyttöä tänä päivänä. Halusin esittää sen rajoja rikkovaksi esimerkiksi, jonka kautta voisi päästä johonkin, missä emme vielä ole.Lare kirjoitti:Uteliaisuudesta kysyn: Mikä hyöty on kahdesta samannimisestä tiedostosta samassa hakemistossa? Omalta kohdaltani en osaa sanoa, sekoilisiko käyttämäni softat (Word, Time machine, ...) enemmän, vai itse jos tuota optiota käyttäisin.
Njoo. Oli vähän vaikeasti selitettymorbusg kirjoitti:Tai sitten laittaa koko Finderin spatiaaliseen(?) "moodiin" klikkaamalla oikean yläkulman näppylää, jonka jälkeen kaikki hakemistot avautuvat omaan akkunaansa (sivupalkki sun muut turhakkeet tosin lähtevät sillon).Jamac kirjoitti:MIkä on yläkansio... Jos ajattelee tiedostojärjestelmää puuna, niin puun tyvessä on kovalevy, jossa on kansioita, joista pääsee kansioihin ja edelleen uusiin kansioihin, kuten puun tyvestä rungosta oksiin jne. Minusta siis loogisesti kuulostaa "yläkansio" miltä tahansa kansiolta mikä on Finderin näkymässä?Aries kirjoitti:Windows-puolella hyvä puoli IMHO on esimerkiksi se, että pystyt painamaan ctrl+hiirellä "yläkansio"-kuvaketta jolloin saat toisen yläkansion auki uuteen ikkunaan. OSX puolella moinen ei tietääkseni onnistu (tai sitten en vain osaa).
Komentonäppäin+tuplaklikkaus avaa kansion uuteen ikkunaan. Jos taas haluaa avata hakemistopuussa alempana olevan hakemiston uuteen ikkunaan niin sen voi tehdä tuplaklikkaamalla Path Bar:ssa kyseistä kohtaa Komentonäppäin pohjassa.
![[:$]](./images/smilies/icon_redface.gif "Punastuu"){kind=icon}
Jos painat OS X:ssä ctrl+cmd+ylös niin tapahtuu sama juttu, ellen väärin ymmärtänyt.Aries kirjoitti:Jos etenen vaikkapa seuraavasti: työpöytä -> Mac HD -> kuvat -> kivakuvakansio. Tässä vaiheessa jos painan Win puolella sitä nappia jossa on kansio sekä "nuoli ylöspäin" sekä ctrl, niin minulle avautuu uusi kansio, "kuvat". Olen siis tullut tavallaan yhden askeleen taaksepäin ja avannut sen suoraan uuteen ikkunaan.
Finderin ikkunassa vasemmalla ylhäällä painamalla sitä painiketta, jossa on kolme vaakaviivaa ja pikku kolmio alaspäin ja päästämällä haluamasi kansion kohdalla irti saat avattua "kuvat" uuteen ikkunaan. Tätäkö hait?Aries kirjoitti:Jos etenen vaikkapa seuraavasti: työpöytä -> Mac HD -> kuvat -> kivakuvakansio. Tässä vaiheessa jos painan Win puolella sitä nappia jossa on kansio sekä "nuoli ylöspäin" sekä ctrl, niin minulle avautuu uusi kansio, "kuvat". Olen siis tullut tavallaan yhden askeleen taaksepäin ja avannut sen suoraan uuteen ikkunaan.
Mullekin tuli uutena että tosinaa näppoikseltä ctrl+cmd+nuoli ylös tekee juuri tuon, mutta myös siis kun kaksoisklikkaa komentonäppäin pohjassa Path Baria oikeasta kohdastaAries kirjoitti:Jos etenen vaikkapa seuraavasti: työpöytä -> Mac HD -> kuvat -> kivakuvakansio. Tässä vaiheessa jos painan Win puolella sitä nappia jossa on kansio sekä "nuoli ylöspäin" sekä ctrl, niin minulle avautuu uusi kansio, "kuvat". Olen siis tullut tavallaan yhden askeleen taaksepäin ja avannut sen suoraan uuteen ikkunaan.
No, joissain käyttöjärjestelmissä on ollut versio, esim DECin VMS, tyyliin tiedosto.ext;versio. Purge-komennolla on voinut tuhota kaikki paitsi uusimman. Muistaakseni myös unixissa oli aikoinaan.mcpekkis kirjoitti:Joo, kyllähän tuohon kysymykseesi vastaaminen paljastaa, ettei tällä ominaisuudella ole välttämättä realististä käyttöä tänä päivänä. Halusin esittää sen rajoja rikkovaksi esimerkiksi, jonka kautta voisi päästä johonkin, missä emme vielä ole.
Jos samaa tiedostonimeä voisi käyttää eri tiedostojen nimeämiseen, niin sitten käyttöjärjestelmä voisi tukea jonkinlaista Time Machine / Lightroomin tietokanta -tyyppistä tallennusmenetelmää, jossa samalla nimellä tallennetut tiedostot muodostaisivat ajallisen pinon (stack LR:ssä ja Aperturessa). Samannimiset tiedostot olisivat siis esimerkiksi saman työn eriaikaisia versioita, ja ne syntyisivät automaattisesti työskentelyn yhteydessä. Stackien tallennus käyttäisi samojen tiedostonosien tallennuksessa ns. symlinkkejä (samoin kuin TM käyttää tiedostojen tallennuksessa). Näin tiedostokoot eivät paisuisi valtaviksi.
Minulla olisi siis vaikka tietokoneen työpöydällä "Raportti kokouksesta", joka sisältäisi useita samannimisiä tiedostoja, joista voisin halutessani avata eilen kirjoittamani version tai lopulta heittää kaikki muut kuin viimeisen version roskakoriin.
http://arstechnica.com/apple/reviews/20 ... 0-5.ars/14honpsu kirjoitti:Pitääkös Time Machine aktiivisesti tietokantaa yllä, vai selaako varmistuksen tehdessä koko kovalevyn lävitse ja vertaa palvelinpäähän, että mikä tiedosto muuttunut? Jos jälkimmäinen, niin varsin tyhmästi tehty.
Minusta on ok, että sovituista asioista odotetaan pidettävän kiinni. En tiedä olenko sitten poikkeava Apple-käyttäjä, kun oikeastaan ärsyttää tuo näidenkin kiistojen takana oleva "kultti". Minusta Apple tekee hienoja vehkeitä, mutta toivoisin enemmän avoimuutta niin tuotteiden kuin toimintatapojen osalta. Applen kannalta kyse on tietenkin markkinointitavasta, ja ehkä tällä tavoin tulovirta on paremmin mahdollistanut hyvät tuotteet. Mutta jos kaiken muun voisi pitää ennallaan, toivoisin sellaisia asioita kuin iPhonen/iPod Touchin softien latausmahdollisuutta mistä vain, avoimia tai ainakin kaikkien saatavilla olevia kehitysympäristöjä niihin ja kyseisten laitteiden massamuistia irrotettavalle kortille eri muistikokojen eri tuotteiksi eriyttämisen sijaan. Kohtuullisen helposti vaihdettavia akkuja kaikkiin laitteisiin, vaikka sitten työkaluja vaativalla tavalla - umpikotelolla on puolensa. Macin käyttiksen virtualisoitavuutta muillekin alustoille. Neutraaliutta ohjelmistovalmistajia kohtaan - jos ei jostain tykkää, niin ei sitä tarvitse itse kaupitella mutta voi asiakkaiden silti antaa sitä käyttää.Jamac kirjoitti: Firmalla on pirunmoinen määrä ihmisiä tekemässä töitä sen eteen että julkistus on "the thing", että kaikki menee hyvin. Siten joku haluaa pilata noiden muiden työn "kahden minuutin tähden". Ehkä ei edes ilmaiseksi. Itsekkyyttä sanon minä. Työyhteisössä tärkeintä on se että ollaan sen takana mitä tehdään!
Apple estää vain ja ainoastaan arvelutttavan sisällön, se on vain sinun parhaaksi.qmaq kirjoitti:Minusta on ok, että sovituista asioista odotetaan pidettävän kiinni. En tiedä olenko sitten poikkeava Apple-käyttäjä, kun oikeastaan ärsyttää tuo näidenkin kiistojen takana oleva "kultti". Minusta Apple tekee hienoja vehkeitä, mutta toivoisin enemmän avoimuutta niin tuotteiden kuin toimintatapojen osalta. Applen kannalta kyse on tietenkin markkinointitavasta, ja ehkä tällä tavoin tulovirta on paremmin mahdollistanut hyvät tuotteet. Mutta jos kaiken muun voisi pitää ennallaan, toivoisin sellaisia asioita kuin iPhonen/iPod Touchin softien latausmahdollisuutta mistä vain, avoimia tai ainakin kaikkien saatavilla olevia kehitysympäristöjä niihin ja kyseisten laitteiden massamuistia irrotettavalle kortille eri muistikokojen eri tuotteiksi eriyttämisen sijaan. Kohtuullisen helposti vaihdettavia akkuja kaikkiin laitteisiin, vaikka sitten työkaluja vaativalla tavalla - umpikotelolla on puolensa. Macin käyttiksen virtualisoitavuutta muillekin alustoille. Neutraaliutta ohjelmistovalmistajia kohtaan - jos ei jostain tykkää, niin ei sitä tarvitse itse kaupitella mutta voi asiakkaiden silti antaa sitä käyttää.Jamac kirjoitti: Firmalla on pirunmoinen määrä ihmisiä tekemässä töitä sen eteen että julkistus on "the thing", että kaikki menee hyvin. Siten joku haluaa pilata noiden muiden työn "kahden minuutin tähden". Ehkä ei edes ilmaiseksi. Itsekkyyttä sanon minä. Työyhteisössä tärkeintä on se että ollaan sen takana mitä tehdään!
Ehkä yhteen koottuna - myydään asiakkaille tuotteita ja annetaan heidän käyttää niitä ilman keinotekoisia rajoitteita. En tarkoita asioiden antamista ilmaiseksi tai halvalla, vaan hyvistä tuotteista hyvä hinta, mutta vapautta käyttää omistamaansa (tai käyttöönsä lisensoimaansa) haluamallaan tavalla. Tässä tavallaan automaattisesti etulyöntiasemassa ovat sellaiset tuotekokoonpanot, joissa kaikki komponentit ovat mahdollisimman erillisiä - rauta, käyttikset, sovellukset, mobiililaitteet, verkkopalvelut jne. Nämä puolestaan kärsivät suunnattomasti erilaisista epäyhteensopivuuksista Appleen verrattuna. Puhtaasti asiakkaan näkökulmasta toivoisin, ehkä utopistisesti, näiden yhdistelmää. Applella on tapansa ja monessa se toimii hyvin, siksi olenkin sen suhteellisen tyytyväinen asiakas, mutta en koe mitään tarvetta puolustella mielestäni epämieluisia toimintamalleja. Pikemminkin toivoisin, että kaikkien tuotteiden käyttäjät, valmistajasta riippumatta, pitäisivät aktiivisesti epäkohtia esillä ja tiettyä painetta yllä sokean seuraamisen sijaan. Vain kriittinen palaute voi muuttaa asioita.
