Hopeinen Omena

madizine kirjoitti: ↑4.6.2024 klo 11.14 Olen ylläpitäjän kanssa täysin samaa mieltä!

Pelkkä nimen ilmaisu tuntuu hyvin tyhjältä.
Jo lyhyt tai pienikin informaatio, muisto, tai omakohtainen kokemus asiaan liittyen lisäisi viestin mielenkiintoa merkittävästi.

Kaikella kunnioituksella:

" tai omakohtainen kokemus"

En nyt taaskaan malta - jos joku on edesmennyt, kuollut, poisnukkunut tai whatever, miten tästä voisi kenelläkään tänne kirjoittavalla olla omakohtaista kokemusta?


EDIT: Otsikko ja lainauksen lisääminen ylläpidon toimesta.
Viestit siirretty omaksi ketjukseen "in memoriam" -ketjusta

Voihan se omakohtainen kokemus olla vaikka koettua surua henkilön kuolemasta.

Hei, kamoon nyt!
Ei tämän välttämättä tarvitse olla niin kovin mutruhuulista touhua, vaikka tietokoneasioissa (Macintosh) tässä nyt ollaankin.

Ja teemaan vielä - joku kirjailija tms., tietenkin Nobel-tasoinen, sanoi/kirjoitti jossain, joskus, puheena olevan asiakokonaisuuden ytimessä olevaa problematiiikkaa läheisesti sivuten ja siitä tietenkin myös hyvin huolestuneena EU-ehdokkaana:

"Perillisten itku on naamioitua naurua."

Tengu kirjoitti: ↑6.6.2024 klo 8.30 Hei, kamoon nyt!
Ei tämän välttämättä tarvitse olla niin kovin mutruhuulista touhua, vaikka tietokoneasioissa (Macintosh) tässä nyt ollaankin.

Ei ole mutruhuulta koskaan, mutta kirjoitan omia näkemyksiäni asioista. Eikö saisi?

No okei, menköön tämän kerran:

Saat kirjoittaa omia näkemyksiäsi.

Mutta anna olla sitten kanssa viimeinen kerta!

Tengu kirjoitti: ↑6.6.2024 klo 8.01 Kaikella kunnioituksella:

" tai omakohtainen kokemus"

En nyt taaskaan malta - jos joku on edesmennyt, kuollut, poisnukkunut tai whatever, miten tästä voisi kenelläkään tänne kirjoittavalla olla omakohtaista kokemusta?

Mikäli nimimerkki Tengu olisi vaivautunutt lukemaan edes jokusia jo vuonna 2012 aloitetun "in memoriam" -ketjun varhaisvuosien viestejä, olisi hän saattanut havaita, että sinne edesmenneitä muistelemaan kirjoittaneilla on ollut myös omakohtaisia muistoja vaikkapa omista vanhemmistaan, muista läheisistään, jne.

viewtopic.php?p=1654538#p1654538

Tarkoitus on nyt pitää "In memoriam" - ketju asiallisena, voisi jopa toivoa "edesmenneitä kunnioittavana", muu kommentointi meinittuun ketjuun liittyen sopii tapahtua tässä ketjussa.

amanita kirjoitti: ↑6.6.2024 klo 11.11 Mikäli nimimerkki Tengu olisi vaivautunutt lukemaan edes jokusia jo vuonna 2012 aloitetun "in memoriam" -ketjun varhaisvuosien viestejä, olisi hän […]

Ei täs ny kaiken muun kiireen keskel kaikkii asioit ehdi.

Oikea lainaustekniikka on otettava käyttöön nyt – oli kiireitä tai ei!

On tämäkin nöyryytys: Zei Zei pääsi sanomaan viimeisen sanan.

amanita kirjoitti: ↑6.6.2024 klo 11.01 Ketjuun kuulumaton, toki aiheeseen liittynyt keskustelu […]

Kuulostaa ... no sanoisimmeko näin ... melko erikoiselta - siis kuuluu keskusteluun, mutta ei kuulu, oli aihepiiri/ketju nyt mikä tahansa.
Zei Zein kanta asiaan lie vielä avoin.

Otsikkokin herättää jo kunnioitusta. Melkeinpä sen luettuani etsin komerosta talvisodanaikaisen manttelini, jota olen tottunut käyttämään vain hyvin juhlallis-virallisissa isänmaallisissa tilaisuuksissa. Tämä lie sellainen.

Edesmenneiden ...

Kyllä teitäkin sitten harmittaa, kun meikäkin on poissa muonavahvuudesta.

Okei, ZEI ZEI sitten hommiin taas -- oliko pilkutus ja sivulauseissa käytetyt partitiivimuodot tälläkään kertaa kohdallaan?

Kun tsekkailin, mitä tästä aihepiiristä täällä on kirjoitettu, tuli mieleen jonkun tunnetun - oliko nyt antropologi - joka jossain kirjoitti, että kun he, siis antropologit, kaivelevat niitä kuoppia ja sitten tutkivat tarkasti niistä tehtyjä löydöksiä ties kuinka monen vuosituhannen takaa, he muodostavat kuvan joistakin ammoin kadonneista kulttuureista ja niiden tuolloisesta "kehitysasteesta" mm. sen perusteella, milloin näissä kulttuureissa alettiin haudata vainajia tietynlaisten yleisesti omaksuttujen seremonioiden kautta ja niitä noudattaen - siis kertoi antropologeille jotain.

Toisaalta tulee mieleen sekin, että tiibettiläisessä kulttuurissa (ainakin ennen, nykytodellisuutta en tunne) on perimmäisen buddhalaisen (erään koulukunnan) ajattelutavan mukaan niin, että kun henki on paennut, se jäljellejäänyt ihmisruumis ei ole muuta kuin jätettä ja roskaa - tästä muistan joskus lukeneeni suomalaisen aasialaisia kulttureja tutkineen Harry Halénin kuvauksen, ilmeisesti hän oli ollut siellä paikan päällä in persona ja nähnyt kaikenlaista - suomalaiseen traditioon tottuneille, ainakin itselleni, Halénin teksti oli tuolloin melko selkäpiirtä karmivaa luettavaa... No kumminkin, tiibetinbuddhalaista kulttuuria ei sinänsä voi tämän perusteella kutsua alkeelliseksi, vaan siellähän hyvin pitkä maailmankatsomuksellisen ajattelun traditio - vaikka esim. juuri vainajien kohtelu meistä tuntuisi tuntuisikin uskomattoman vulgaarilta.

Tuli muuten mieleen tästä hieman hyppäyksenä, että Hesarissa oli pari päivää sitten hauska juttu siitä, että nyt on saatu selville, että ihmisten lisäksi norsut ovat ainoa eläinlaji, joka antaa jäsenilleen nimen käyttäen samanlaista random-systeemiä kuin mekin teemme, mikä siis kertoo korkeasta älyllisestä tasosta. Myös muistan jostain kauan sitten lukeneeni, että kun joku norsulauman jäsen kuolee, lauman muut jäsenet aina peittävät sen ruumiin puun oksilla ja lehvillä jne. Mutta ehkä siitäkin porukasta vielä löytyy tiibetinbuddhalaisesti ajatteleva alalaji - mene tiedä?