iTunes - biisien lataaminen kansioon

[T-P]

Vasta nyt innostuin aiheesta. iTunes on hyvä kun biisit on valmiina koneella, eikä tarvitse etsiä levyjä.

Mutta...voiko CDllisen biisejä ladata suoraan omaan kansioon, vai pitääkö biisit ladata aina kirjastoon ja sieltä vähän niin kuin aliaksina teettää omia kansioita.

Ei muuten, mutta kun kirjastoon paukkuu satakin levyä, sitä on raivostuttava hallita. Vai mites te hoidatte homman?

[T-P]

Siishän näppärin tapa on teettää suoraan se kansio automaattisesti vaikkapa levyn nimen mukaan, mutta siltikin tuo kirjaston paisuminen on hankala asia, mielestäin.

[tómppu]

Kai olet huomannut silmällä varustetun "Selaa"-napin iTunesin ikkunan oikeassa yläkulmassa?! Vähän kuulostaa siltä ettet olisi...

tómppu

[MacAntti]

Mä käytän vain pelkästään tuota iTunesin hakua, joka on todella mainio. Sen avulla voi luoda satunnaisia soittolistoja minkä tahansa kriteerin perusteella. Usein käytän sitä niin, että kun iTunes on sekoituksella (soittaa koko kirjastoa) ja haluankin kuunnella soivan kappaleen esittäjän muitakin biisejä, teen haun esittäjän nimellä, jolloin iTunes jää automaattisesti soittamaan vain löydettyjä kappaleita.

Tuo kansiorakenne-ajattelu on muuten aika monella syväänjuurtunut. Mailissa monet kaipailee kansioita näkymien sijaan ja iPhotossa moni kritisoi ohjelmaa siitä, että se perustuu kirjastoon ja tekee itse kansiot. Mun mielestä on hyvä, että kansioista päästään eroon ja kaikki on vaan samaa digitaalista massaa. Tietokoneen tehtävä on sitten osata erotella tiedot ja näyttää ne käyttäjän haluamalla tavalla.

[T-P]

Kai olet huomannut silmällä varustetun "Selaa"-napin iTunesin ikkunan oikeassa yläkulmassa?! Vähän kuulostaa siltä ettet olisi...

Aah, kuinka noloa. En ole huomanut silmällä enkä silmilläkään silmällä varustettua "selaa" nappia. Siis kyllähän mä sen olen aina huomannut, vaan en älynnyt. Aina mulla on kaikki muukin hukassa. Mutta, kiitos!

Tuo kansiorakenne-ajattelu on muuten aika monella syväänjuurtunut.

Totta, kun osaa käyttää noita valintoja oikein, niin sanan "älykkyys" tulee toteamaan todeksi. Varmaankin tulevana viikonloppuna.

Itse asiassa, mulle kävi niin, että innostuin iTunesista vasta kun mulla oli kaverin iPod lainassa ja ymmärsin juuri tämän erilaisten listojen monipuolisuuden ja jäin koukuun siihen. Onneksi on iTunes!

[NOx]

Tuo kansiorakenne-ajattelu on muuten aika monella syväänjuurtunut. Mailissa monet kaipailee kansioita näkymien sijaan ja iPhotossa moni kritisoi ohjelmaa siitä, että se perustuu kirjastoon ja tekee itse kansiot. Mun mielestä on hyvä, että kansioista päästään eroon ja kaikki on vaan samaa digitaalista massaa. Tietokoneen tehtävä on sitten osata erotella tiedot ja näyttää ne käyttäjän haluamalla tavalla.

Niin kauan kuin tietokone toimii tämä on ok. Sitten kun ei toimi niin tekniikka potkaisee itseään jalkaan oikein kunnolla. Kovalevyllä on digitaalista massaa josta kukaan ei saa selvää järkevässä ajassa. Iso ongelma on varmuuskopioinnin hankaluus, kun kaikki on vaan massaa niin järkevää varmuuskopiointistrategiaa on vaikea suunnitella. Kolmas ongelma on turhan datan poisto, massasta on vaikea päätellä mikä on turhaa ja mikä ei.

[kallekilponen]

Niin kauan kuin tietokone toimii tämä on ok. Sitten kun ei toimi niin tekniikka potkaisee itseään jalkaan oikein kunnolla. Kovalevyllä on digitaalista massaa josta kukaan ei saa selvää järkevässä ajassa. Iso ongelma on varmuuskopioinnin hankaluus, kun kaikki on vaan massaa niin järkevää varmuuskopiointistrategiaa on vaikea suunnitella. Kolmas ongelma on turhan datan poisto, massasta on vaikea päätellä mikä on turhaa ja mikä ei.

Eikös filosofiaksi ole tulossa se, että kaikki on nipussa ja saa ollakin. Kun levykoot ovat niin valtavia, voi backup ratkaisu olla se että koko roskasta otetaan backup. Ja samoin ns. turha data saa olla siellä missä onkin, kun tilaa kerran riittää.

[NOx]

Eikös filosofiaksi ole tulossa se, että kaikki on nipussa ja saa ollakin. Kun levykoot ovat niin valtavia, voi backup ratkaisu olla se että koko roskasta otetaan backup. Ja samoin ns. turha data saa olla siellä missä onkin, kun tilaa kerran riittää.

Missä sitä ilmaista tilaa riittää? Siinähän se ongelma on kun levyjen koot kasvavat niin sitä varmuuskopioitavaa dataakin on koko ajan enemmän. Tee siinä sitten incremential backupia kun mikään nauhakirjasto ei riitä ja työasemien varmistusten siirto varmistuspalvelimen kovalevylle tehdystä online-backupista kestää 36 h. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin olla suhteellisen ajantasainen varmuuskopio kun joku kuitenkin heittää jotakin roskikseen ja sitä tarvittaisiin noin kolmen minuutin kuluttua. Online-backup taas jää vaillinaiseksi joka kolmas kerta kun levytila ei riitä. Jos sitä kasvatetaan niin taas tarvitaan lisää nauhoja ja aikaa.

[kallekilponen]

Itse olen käyttänyt Backupakyttöön DVD-levyjä ja ulkoisia kovalevyjä.

Myös vaikkapa Iomega Rev voisi olla hyvä ja kestävä vaihtoehto (lupaavat 30v takuun).

[mikastus]

Olenpas töissä ajautunut ns. "vastaavan" (vrt. Pulkkisen kopiovastaava) asemaan. :-(
Edelläkirjoiteun johdosta vaikuttaisi siltä, että Nox:in ja Kilposen varakopioitavat ovat määrältään vähintäänkin epäyhtenevät. Vähän niinkuin taivas ja maa esim.

Töissä tiettyjen sääntöjen ja kohtuullisuuden noudattaminen kiintolevykäytön suhteen näyttäisi olevan mahdollisuuksien rajojen ulkopuolella. Asiasta puhuminen työtovereiden kesken muistuttaa lähinnä aamuista keskustelua siitä kenen vuoro oli tuoda kahvimaidot tai -pullat männäviikolla. Asiasta jauhamisen puuduttavuus iskee allekirjoittaneeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun armas suunnittelijatoveri tupakalla poskipielestään iskee: nui pitäs ensin kattoo rauhasa läpi, elä ihan vielä poista palveluelimeltä, komää päivitän nui ensinnii..

Käytössä on CD:t, DVD:t, kovalevyn tuplakappaleet, Firewire-levyt jne..mutta kun turma kohtaa, niin ketähän sitten sormi osoittaakaan: ... No tuoha se niitä varakopiota on värkänny..onkoha ne kunnosa..

Suurin ongelma varakopioiden tekemisessä on kai lähinnä siinä, että mikä on varakopioitavaa, ja mikä ei. Digitaalisen aineiston monistaminen ja tuplakappaleiden ja vara-vara-vara-kopsujen ottaminen sanotaanko tunnin-parin välein tappaa kyllä kaiken järjestelmällisyyden ja kapasiteetin ja sanotaanko vielä varakopioimisen yrittämisenkin.

No okei, varakopiot on olemassa, mutta kuka piru niitä kataloi, ja selvittää mikä on "aktuelli" (=kirosana meidän firmassa)

Olen uhkaillut rautasahalla ja vasaralla ja -humh, "asioilla", mutta hitaasti kääntyy laiva satamassa..

Oho, tässä ketjussahan olikin kyse jostain iTunes jutusta, vetasinko Offimmat Topicit taas ?

Mika

[mikastus]

Ainiin:
Tietääkö joku olisko joku portti jonka vois disabloida, että työntekijät ei sais enää kuunneltua nettiradioita, mutta iTunes toimii muuten normisti ?? Syövät piruleet kaistaa, joka on tarkoitettu pääasiassa työkäyttöön kuitenkin. Muu musiikki on toki sallittua (paitsi jos joku oikeudenhaltijajärjestö keksii että ei olekaan sallittua tässä tapauksessa, vaan pitää maksaa vielä lisää ja uudestaan ja enemmän..)

Mika

[NOx]

Olen uhkaillut rautasahalla ja vasaralla ja -humh, "asioilla", mutta hitaasti kääntyy laiva satamassa..

Oho, tässä ketjussahan olikin kyse jostain iTunes jutusta, vetasinko Offimmat Topicit taas ?

Mika

Ymmärsit asian juuri kuten se on. Juuri tästä syystä iTunesin, iPhoton ja vastaavien vallattomuus ja "äly" on syvältä. Niitä ei voi poiskaan ottaa kun niitä käytetään oikeasti myös työntekoon. Yritetty on yös henkilökohtaisia- ja työkirjastoja molemmissa. Lopputulos kaiken selittämisen ja neuvomisen jälkeen on että joka toisella on nämä kaksi asiaa kuitenkin sekaisin, omia kuvia ja musiikkia on tonneittain työkirjastoissa ja päinvastoin. Toisekseen yksittäisen tai muutaman kuvan palauttaminen nauhalta iPhotoon on tuskastuttavan työläs homma. Paljon helpompaa on palauttaa koko kirjasto jos se vain on tallessa. Kansiorakenne on paljon helpompi hallita ja luoda säännöt mitä varmuuskopioidaan ja mitä ei.

[NOx]

Ainiin:
Tietääkö joku olisko joku portti jonka vois disabloida, että työntekijät ei sais enää kuunneltua nettiradioita, mutta iTunes toimii muuten normisti ??

Mika

Taitaa valitettavasti olla 80 tuo portti ja lisäsi RTSP:n portit päälle. Voin olla väärässäkin, mutta hätäisesti muistan näin.

[NOx]

Itse olen käyttänyt Backupakyttöön DVD-levyjä ja ulkoisia kovalevyjä.

Myös vaikkapa Iomega Rev voisi olla hyvä ja kestävä vaihtoehto (lupaavat 30v takuun).

Se mikä sopii henkilökohtaiseen varmistukseen ei välttämättä toimi yrityksissä, kotona käytän kyllä paria FireWire-levyä ja DVD:tä vaikka nyt sattuikin jäämään käsiin myös Lacien FireWire-liitäntäinen AIT-nauhurikin.

Iomegaan en laita senttiäkään kiinni, firman tuotevalikoima on vaappunut sen jälkeen kun pelkällä Zipillä ei enää elänytkään. Sitoutuminen yhden valmistajan tekniikan varaan on äärimmäisen vaarallinen ratkaisu. Rev on täällä tänään vaan ei välttämättä huomenna, vertaa vaikka Iomega Peerlessiin. LTO, DLT ja AIT-nauhureita ja nauhoja on taatusti saatavana tulevaisuudessakin. DVD:lle ei mahdu käytännössä mitään ja poltettavat levyt ovat hankalia ja hitaita käsitellä. Kovalevyt ovat kalliita, hankalia irrottaa ja kuljettaa säilöön joka päivä sekä tuoda toinen levystö tilalle. Nauhavarmistus on hidasta, mutta toisaalta luotettavaa ja halpaa sekä voidaan ajaa helposti montaa erilaista varmistusstrategiaa päällekkäin. Isompikin nauhasto mahtuu myös suhteellisen pieneen paloturvakaappiin ja nauhoja helppo kuljettaa paikasta toiseen.

[kallekilponen]

Itse en kyllä nauhoihin hirveämmin luota...liian monta riskitekijää.

Ja kovalevy on oikein kätevä ratkaisu jos kaytettävänä on siis irroituskelkkamekanismi.

[NOx]

Itse en kyllä nauhoihin hirveämmin luota...liian monta riskitekijää.

Ja kovalevy on oikein kätevä ratkaisu jos kaytettävänä on siis irroituskelkkamekanismi.

Mikä sellainen riski on nauhavarmistuksessa jota ei ole muissa välineissä?

Kovalevy kelkassa tai ilman ei ole varmistusratkaisu, kysy vaikka vakuutusyhtiöstä. Toisekseen se on äärettömän kankea ja kallis ratkaisu paitsi ehkä henkilökohtaisessa työasemassa jossa datamäärät ovat kuitenkin pieniä eli yleensä joitakin kymmeniä tai harvemmin satoja gigoja. Kovalevyjä RAID-pakassa voi tietysti käyttää välivarastona ennen nauhalle siirtoa. Kapasiteettia tarvitaan 3 x varmuuskopioitava määrä ellei halua istua viikonloppuja työpaikalla.

[vesku]

Eikai iTunesin backuppia iTunesin kautta tarvii tehdä? Kas kun mun kovalevyllä aineskin iTunes-biisit on ihan vaan kansioissa. Tietysti mää oon alusta asti määritellyt iTunesin pitään kansiot järjestettyinä ja noin.

Eli se tietomassa on näennäisesti käyttöliittymässä, tässä tapauksessa iTunesissa. Sama kyllä ainakin mulla iPhotossakin (vaikka oma ikivanha digikamerani patterienvaihdon yhteydessä nollaakin päiväykset ja...) Mutta kovalevyllä sama kama on siististi kansioissa.

En ehkä ymmärtänyt ongelmaanne mutta toisaalta olen varma että NOx nyt ainakin oikaisee.

[kallekilponen]

Itse en kyllä nauhoihin hirveämmin luota...liian monta riskitekijää.

Ja kovalevy on oikein kätevä ratkaisu jos kaytettävänä on siis irroituskelkkamekanismi.

Mikä sellainen riski on nauhavarmistuksessa jota ei ole muissa välineissä?

Liian paljon liikkuvia osia...ja nauha hapertuu ajan saatossa...

Kovalevy kelkassa tai ilman ei ole varmistusratkaisu, kysy vaikka vakuutusyhtiöstä.

En yhtään ihmettele...sillä alalla ollaan sen verran jäljessä tekniikan kehityksestä...

Toisekseen se on äärettömän kankea ja kallis ratkaisu paitsi ehkä henkilökohtaisessa työasemassa jossa datamäärät ovat kuitenkin pieniä eli yleensä joitakin kymmeniä tai harvemmin satoja gigoja.

Mikä siitä kankean tekee? Entä kalliin? Kovalevyt ovat nykyään jo perin edullisia.

Kapasiteettia tarvitaan 3 x varmuuskopioitava määrä ellei halua istua viikonloppuja työpaikalla.

Että mitä? Häh?

[NOx]

Liian paljon liikkuvia osia...ja nauha hapertuu ajan saatossa...

Mihin ongelmiin olet törmännyt noiden liikkuvien osien kanssa? Missä varmistusratkaisussa ei ole liikkuvia osia? Nykypäivän nauhavarmistimet ovat varmoja pelejä.

Monella on huonoja kokemuksia DAT-nauhureista, mutta niitä ei pidä sotkea tähän asiaan eikä niitä enää käytetä. DAT:n kompastuskivi oli ettei lukupäätä voinut kalibroida nauhan mukaan ja tästä tuli harmaita hiuksia kun toisella nauhurilla kirjoitettua nauhaa yritettiin lukea toisella koneistolla. Usein myös samallakin asemalla kirjoitetut vanhemmat nauhat eivät enää olleet lukukelpoisia myöhemmin.

Puhe oli varmuuskopioinnista, ei arkistoinnista. Nauhat eivät ehdi hapertua tässä käytössä ja kierrossa olevia nauhoja uusitaan jatkuvasti joka tapauksessa. Digitaaliseen arkistointiin taas ei ole keksitty yhtäkään pitkällä tähtäimellä toimivaa ratkaisua.

Kovalevy kelkassa tai ilman ei ole varmistusratkaisu, kysy vaikka vakuutusyhtiöstä.

En yhtään ihmettele...sillä alalla ollaan sen verran jäljessä tekniikan kehityksestä...

Ei nauhavarmistus mitenkään vanhentunut tekniikka ole, päinvastoin kehittyy vauhdilla koko ajan. Päivitä tietosi ajantasalle. Vakuutusyhtiöiden perustellun näkemyksen mukaisesti on siitä miten varmuuskopioitu data säilötään turvallisesti. Vakuutusyhtiö tulee vastaan vain jos nauhat on tallessa paloturvakaapissa tai toisessa tilassa. Toisekseen nauhoilta voidaan palauttaa vaikka osa nauhoista olisi tuhoutunutkin, jopa eri käyttöjärjestelmään ja eri valmistajan asemalla, vieläpä eri softalla poislukien Retrospectin backupit. Pistä nyt sitten vaikka 30 kpl kovalevyä joka ilta ja viikonloppu jonnekin talteen tai raahaa RAIDia. Kyllä tämä on ihan järkijuttu.

Mikä siitä kankean tekee? Entä kalliin? Kovalevyt ovat nykyään jo perin edullisia.

Vertaapa mielessä kovalevyn tai kovalevyjen vaihtamista versus nauhan tai nauhojen poisto nauha-asemasta tai nauhapakan vaihtoa robotista. Kummankin kun olet tehnyt vaikka viikon verran joka aamu niin keskustellaanpa asiasta uudestaan. Kovalevyille varmistus on kallista verrattuna nauhavarmistukseen, olkoot vaikka kuinka edullisia kovalevyt nykyään. Mieti nyt kuinka monta kovalevyä tarvitaan yhden RAIDin varmistukseen tai verkon työasemien varmistamiseen ja kuka niitä levyjä sitten hallinnoi. Vielä kun pitää ajaa incremential backupia eli versioida niin kovalevy ei kerrassaan ole toimiva ratkaisu. Vain pölöpää menee serveristä nyppimään levyjä irti lennossa ja tunkemaan toisia tilalle ellei aivan pakko ole, etenkin jos sen serverin käyttiksenä on joku Applen tuote. Väylällä ei ole väliä, FireWire, SATA, Fibre Channel tai mikä tahansa niin joka tapauksessa levy pitää mountata työpöydälle ja pois, kun taas nauhaa ei tarvitse. Kovalevyt vievät tilaa ja tarvitsevat sähköä sekä sopivat liittimet koneessa. Nauhuri on yksi yksikkö ja sen voi automatisoida tai vaikka kouluttaa kolmessa minuutissa apinan hoitamaan nauhojen vaihtoa. Varsinainen kustannus on varmuuskopioinnin aihettamat ylläpitokulut ja muu vastaava eikä niinkään itse media.

Että mitä? Häh?

Niin. Jos RAID-levystölle tehdään väliaikaisvarastointi niin tilaa pitää olla reilusti yli teoreettisen varmuuskopioitavan määrän per varmuuskopio. Perjantaina varmistus ajetaan yleensä illalla, sitten lauantaina ja vielä sunnuntaina. Incremententiaalilla tämä ei ole ongelma mutta jossakin kohdassa täytyy ajaa myös Full Backup eli kaikki uutena datana johonkin varmuuskopioon. Myös automatiikan pettämiseen pitää varautua eli varmuuskopio ei saa jäädä tekemättä siksi että edellinen epäonnistunut varmistus tai kesken olevan nauhalle siirto levytilan kunnes joku hälytyksen saatuaan siivoa jäljet. Jos kapasiteetista tingitään niin sitten valvotaan käsipelillä tai otetaan tietoinen riski ja toivotaan että kaikki menee hyvin.

[NOx]

Eli se tietomassa on näennäisesti käyttöliittymässä, tässä tapauksessa iTunesissa. Sama kyllä ainakin mulla iPhotossakin (vaikka oma ikivanha digikamerani patterienvaihdon yhteydessä nollaakin päiväykset ja...) Mutta kovalevyllä sama kama on siististi kansioissa.

iTunesin toiminta on säädettävissä ja sen saa toimimaan järkevästi. Tiedostoja ei ole pakko tuoda iTunesin kirjastoon vaan ne voi jättää sinne missä ne ovat. Toisaalta jos biisit muistetaan nimetä joko käsin tai käyttäen CDDB-kantaa niin kirjastokin on ymmärrettävä. Itse olen tilanteessa jossa joka toisessa koneessa on vain nimettömiä artisteja ja raita 1, 2, 3 eli CD:ltä tuotu musa on kauniisti sotkussa. Kun kerran iTunes ei pakota järjestelmälliseksi niin tämä on lopputulos. Olisipa hienoa kehitystä jos se ensimmäisenä kysyisi levyä tuotaessa että minne muunnetut tiedostot tallennetaan ja sitten olisi pakko antaa edes artistin nimi viitteeksi. Lohduttavaa on että iTunesin saa toimivaksi ja käyttäjät toimimaan oikein vain kahden päivän kurssilla.

iPhoto puolestaan ei anna mahdollisuuksia järkevään toimintaan. Kuvat menevät kyllä kansioihin päiväyksen mukaan, mutta ei se paljon lohduta kun ei niitä tuontipäiviä kukaan muista että milloin sen ja sen jutun kuvat tuotiinkaan sisään. Siinä tapauksessa että käyttäjä on säheltänyt originaalin kanssa suoraan Finderissa, on ällistyttävän vaikea saada sitä oikeata originaalia takaisin varmuuskopioista ja iPhoton kirjaston luominen uudelleen kestää ikuisuuden. Switchailu kirjastojen välillä aiheuttaa keskimäärin kaaoksen. Onneksi oma tilanteeni helpottuu, nyt lähtee iPhotot kävelemään kovalevyiltä.

Käytän itse kotioloissa ahkerasti sekä iTunesia ja iPhotoa ilman ongelmia, osaan ottaa backupit jne. Yrityksissä ja yhteisöissä tilanne on toinen, keskivertokäyttäjän on helppoakin helpompi aiheuttaa täysi kaaos em. ohjelmilla eikä siitä nyt oikein käyttäjääkään passaa syyttää.

[kallekilponen]

Liian paljon liikkuvia osia...ja nauha hapertuu ajan saatossa...

Mihin ongelmiin olet törmännyt noiden liikkuvien osien kanssa? Missä varmistusratkaisussa ei ole liikkuvia osia? Nykypäivän nauhavarmistimet ovat varmoja pelejä.

Sellaiseen että nauha napsahtaa poikki, ja tukkii totaalisesti koko laitteen...sitä ei ole kiva selvittää...

Pistä nyt sitten vaikka 30 kpl kovalevyä joka ilta ja viikonloppu jonnekin talteen tai raahaa RAIDia. Kyllä tämä on ihan järkijuttu.

No itselleni ei ole väliä kannanko pienta kasettia vai hiukka isompaa levyä...muutama ylimääräinen askel on vaan hyvästä terveydelle, jos ei saa koko satsia kuskatua kerralla

Vertaapa mielessä kovalevyn tai kovalevyjen vaihtamista versus nauhan tai nauhojen poisto nauha-asemasta tai nauhapakan vaihtoa robotista.

Kivuttomampi homma se kovalevyn kelkkaan sujautus on kuin nauhan laittaminen...sitäpaitsi nauhan joku "apina", voi yrittää tunkea sisään väärinpäin, mutta levyä on aikapitkälti mahdoton laittaa sisään väärin.

Kovalevyt vievät tilaa ja tarvitsevat sähköä sekä sopivat liittimet koneessa.

Nauhuriko ei tarvitse sähköä ja vie tilaa?

Nauhuri on yksi yksikkö ja sen voi automatisoida tai vaikka kouluttaa kolmessa minuutissa apinan hoitamaan nauhojen vaihtoa.

Sama pätee levyihin.

Perjantaina varmistus ajetaan yleensä illalla, sitten lauantaina ja vielä sunnuntaina.

Siis meinaatko että otettaisiin kolme kopiota, vai että hommaan menee kolme päivää.
Jos ensimmäistä vaihtoehtoa, niin eiköhän se ole jo hätävarjelun liioittelua. Jos toista, niin nopeammin se kopiointi levylle tapahtuu kuin nauhalle.

[NOx]

Sellaiseen että nauha napsahtaa poikki, ja tukkii totaalisesti koko laitteen...sitä ei ole kiva selvittää...

Onhan tuo mahdollista, ihan yhtä mahdollista kuin että kovalevy tippuu laittialle tai muuten vaan menee sekaisin. Mikään tekniikka ei ole täysin aukoton. Nauhavarmituksen etu on että varmistus on helppo tuplata tai kolminkertaistaa ilman kustannusten nousua älyttömiksi. Koneiston mennessä rikki ei tarvita kuin uusi koneisto eikä varmistus ole yhdestä nauhasta koskaan kiinni.

Olisi muuten mielenkiintoista tietää mikä nykyajan nauhamekanismeista ylipäätään voi mennä tukkoon. DLT, uudemmat AIT-nauhurit ja LTO ovat tehokkaasti suojattuja nauharikkojen varalta. En ole näillä tuollaiseen törmännyt vaikkakin C-kasetista ja DAT:sta onkin vastaavia kokemuksia.

Ja se levy, kaikki levyt, voivat kilahtaa vaikkapa yhden sähkökatkosen seurauksena. Mielenkiintoinen tilanne varmaan kun serverin levyä varmistetaan toiselle levylle ja sitten tulee oikosulku. Serveri soosina ja keskeneräinen lukukelvoton varmistus kourassa. Yleisesti ottaen siinä kohdassa kun levy kilahtaa niin yrityksen johto alkaa kysellä nauhojen perään. Olisipa kiva nähdä kovalevyvarmistuksen kannattajien ilme tässä kohdassa.

No itselleni ei ole väliä kannanko pienta kasettia vai hiukka isompaa levyä...muutama ylimääräinen askel on vaan hyvästä terveydelle, jos ei saa koko satsia kuskatua kerralla

Taidamme elää ihan eri maailmassa. Vaikka asialla ei olisi sinulle merkitystä niin monelle muulle asialla on merkitystä. Filllarilähettikin laskuttaa rutosti ylimääräisistä kiloista. Ymmärtänet ettei varmistuksia voida säilöä samassa rakennuksessa?

Kivuttomampi homma se kovalevyn kelkkaan sujautus on kuin nauhan laittaminen...sitäpaitsi nauhan joku "apina", voi yrittää tunkea sisään väärinpäin, mutta levyä on aikapitkälti mahdoton laittaa sisään väärin.

Perustelu miten kovalevyn kelkkaan sujautus on kivuttomampi kuin nauhan sujauttaminen kelkkaan? Oletko edes nähnyt vaikkapa LTO-nauhuria tai nauhaa?

Nyt kyllä haet selityksiä epätoivoisen kaukaa. Koulutettu apina toistaa oppimaansa eikä sooloile. Jos nauhuri vaihtuu tarvitaan tietysti uudelleen koulutus. Toisekseen sellainen apina joka onnistuu nauhan tunkemaan väärinpäin asemaan onnistuu kyllä kovalevyn tai DVD:n kanssa tekemään saman tempun.

Nauhuriko ei tarvitse sähköä ja vie tilaa?

Kyllä, mutta vain yhden sähköliittimen ja datakaapelin per yksikkö, käytettävien nauhojen määrä ei tätä nosta. Kovalevyihin perustuvassa ratkaisussa jokainen levy tarvitsee oman syöttönsä, olipa se sitten sisäinen tai ulkoinen. Ulkoisissa irtolevyissä tarvitaan vielä liuta liitäntäkaapeleita. Kovalevypakka on jossain määrin helpompi tältä kantilta.

Nauhuri on yksi yksikkö ja sen voi automatisoida tai vaikka kouluttaa kolmessa minuutissa apinan hoitamaan nauhojen vaihtoa.

Sama pätee levyihin.

Ei päde. Kovalevyjä käytettäessä joudutaan aina asioimaan tiedostojärjestelmän kanssa. Ensimmäinen ongelma on ettei tiedostojärjestelmä anna poistaa levyä jos sieltä on yksikin tiedosto käytössä. Jos otetaan väkisin, kaatuu kone tai jokin palvelu aika isolla todennäköisyydellä. Mac OS X serverissä ei tarvitse kuin yrittää vahingossa, vaikka levy ei tule ulos niin AFP tuppaa rysähtämään. Nauhojen kanssa pelatessa tällaista riskiä ei ole kun ei asioida tiedostojärjestelmän kanssa.

Jos vaihtolevyihin perustuva varmistusratkaisu olisi millään tavalla järjellinen niin nauhavarmistus olisi heitetty romukoppaan jo ajat sitten. Vaan yhä vaan näyttää nauhatekniikka kehittyvän eikä kukaan varmistuksista vastaava laita päätään pölkylle kovalevyjen kanssa kuin välivarastona ennen varmuuskopiointia.

Siis meinaatko että otettaisiin kolme kopiota, vai että hommaan menee kolme päivää.
Jos ensimmäistä vaihtoehtoa, niin eiköhän se ole jo hätävarjelun liioittelua. Jos toista, niin nopeammin se kopiointi levylle tapahtuu kuin nauhalle.

Kuten jos sanoin levylle siirtoa käytetään välivaiheena nopeutensa takia. Levytilan riittämättömyydestä oli myös kyse. Data puskuroidaan sinne ennen varsinaista varmuuskopiointia eli nauhalle siirtoa. Jos välivarasto täytyy niin epäonnistuu myös varmuuskopiointi.

Aivan peruskäytäntö on käyttää kahta vähintään varmistussettiä, toinen on incremential l. muuttuvaa dataa varmistava jota ei koskaan tyhjennetä vaan nauhojen määrä kasvaa aikaa myöten. Toinen on full eli kaikki varmuuskopioidaan uutena datana, nauhojen määrä ei kasva ei ellei sitten verkosta/palvelimilta kerättävän datan määrä oleellisesti nouse. Jälkimmäinen ajoittuu usein viikonloppuun. Silloin tarvitaan rutosti levytilaa. Jos vielä ajetaan kerrannaisena toiselle nauhasarjalle niin vielä enemmän. Eikä tämä ole mitään hätävarjelun liioittelua vaan aivan normaali tapa.

Ja kyllä sinne nauhalle siirtoon menee helposti puoli vuorokautta, vuorokausi tai enemmänkin kun kovalevyllekin kestää saman ajan. LTO-3:lle menee yhdelle nauhalle 400 GB tavaraa pakkaamattomana 68 MB/sekunti vauhdilla.

[kallekilponen]

Antipatiani nauha-asemia kohtaan on tosiaan DAT-vehkeiden peruja, mutta sen verran syvälle se on juurtunut että en vieläkään nauhoihin luota.


Ihan hyviä pointteja sinulla toki on, ja näistä voisimme väitellä vielä pari palstallista, mutta eiköhän ole järkevintä vain todeta, että olemme yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä.

[NOx]

Antipatiani nauha-asemia kohtaan on tosiaan DAT-vehkeiden peruja, mutta sen verran syvälle se on juurtunut että en vieläkään nauhoihin luota.

DAT oli varmistuskäytössä surullisen kuuluisa, siitä on monella huonot kokemukset. Tähän vielä liittyy usein Macistien parissa yhtä huonot kokemukset ohjelmasta nimeltä Desktape. Sen nerous oli mountata nauhat työpöydälle kuin levyt ikään. Sitten kun levy kilahti tai sekosi niin samalla meni Desktapen lisenssi eikä nauhaa saanut luettua ilman sitä takaisin...korpulla oli kolme lisenssiä ja yllättävän nopeasti ne sai kulumaan loppuun. Eikä ollut nettiä mistä olisi lisenssin saanut nopeasti. Siinä sitä sitten ihmeteltiin.

mutta eiköhän ole järkevintä vain todeta, että olemme yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä.

Näinpä tämä on.