Asiakas on aina oikeassa, osa 382

[Saltikov]

Painotyö viittä vaille valmis, - kuusi sivua, haitari taitto - tuotepäällikön kanssa kondikseen laitettu. Olin juuri lähettämässä aineistoa painoon kun markkinointi vastaava soittaa ja kertoo että hän on pyytänyt painotarjouksen nelisivuisesta esitteestä. Voinko muuttaa taiton tuohon sivumäärään. Peräsuoli meinas revetä mutta hillitsin itseni ja sanoin "toki, suunnittelun hinta vaan kaksinkertaistuu". Tuli puhelimen päähän hiljaista..... Ah ihanuutta, taisi olla viimmeinen duuni sieltä.

[mercury]

Just-just.

Mä teen täällä postereita huomisaamuksi. Tänään tuli työpyyntö, ja kun kysyin koska pitää olla valmista, asiakas ilmoitti että paino pyysi saada materiaalit eilen. Huomenna päivällä pitää siis olla jo nämä neliömetriluokan tekeleet noutokunnossa, ei oo hääviä painollekaan. Oli kyllä viimeinen kerta tällainen, ihan sama vaikka tulis rahaa.

[barcoder]

Just-just.
Oli kyllä viimeinen kerta tällainen, ihan sama vaikka tulis rahaa.

Noin mäkin aina sanon....=)

[Pastori]

Asiakas kyselee kuvauskeikkaa - studiossa pitäis kuvata. Esittelee päivämäärävaihtoehdot. Varaan vuokrastudion - ja ilmoitan asiakkaalle. Kiireistä meininkiä.

Yhtäkkiä asiakas ei vastaa meileihin eikä puhelimeen ja vihdoin VIIME YÖNÄ saapuu tekstiviestillä ilmoitus - kuvaus perutaan kun sattuu just olemaan tämä Brysselin matka päällä.

[mali]

Ei nyt kerro asiakkana haluamista muutoksista, mutta asiakkaista kuitenkin:

Huipentuma jota en koskaan unohda: Työn alla oli satasivuinen taitto loppusuoralla. Oksennettuani kolme kuukautta putkeen raskauden takia jouduin sairaalaan tiputukseen. Jouduin olemaan muuten ravinnotta että tilanne rauhottuisi, vessaan kävelykin oli todellinen ponnistus.
Asiasta tietoinen asiakas soitteli että pysy nyt vielä päivä siellä sairaalassa että pidetään se kokous siellä, kutsutaan valokuvaajakin paikalle. HALOO!
Kertoo kyllä aika paljon suhtautumisesta freelancereihin.

[Flip]

Aaagh ...lähettäisin yhden kuvaamani kuvan saman päivän aikana hänelle. Kuvaan pitää myöskin tehdä yksi ennalta sovittu kuvamanipulaatio joten ...kehtaa vaatia lauantai-aamuna.
...
Miten tuommoiselle taukille selitetään että vaikka olenkin freelancer-hulttio-yrittäjä niin minäkin yritän pitää viikonloppuna vapaata
...
(hienoa, avautuminen helpotti, ainakin vähän)

Hahhah, onpa terapeuttinen aihe. Otin ja kirjauduin.

Tein koodarintöitä freelancerina ja siellä tunsin kaikki asiakastyypit edellisistä. Ikävintä koodihommissa oli se ettei mulla pikkusena ollut lakiosastoa laatimassa sopimuksia ja tietenkin olin nuori sekä tyhmä. "Mikä kuuluu ja mitä ei" oli herkkä käsite, jolla ei voi epäkohteliaasti 'mukavaa' asiakasta vaivata. Tarjoukset tuntuikin aluksi houkuttelevilta ja loppupäässä mulle painajaisilta. Sitten yhden urakan "hyväksymispäivän" venyessä kohtuuttomasti vuoden ja siihen asiakkaan (n. 10 eri henkilöä) lisätessä joka päivä uutta tekemistä + käyttäessä tavaraa tuotantokäytössä samaan aikaan, otin vaan herrat vastapuolelta neuvotteluun ja ilmoitin kylmästi, että nyt jatketaan tuntitöinä ja urakkasopimus on loppunut. Jos huvittaa, tuotantokäytön voi kyllä lopettaakin ja maksan takas sen saamani 1/2. Homma jatkui erittäin siististi tuntivelotuksella. Jälkikäteen ihmettelinkin mihin ykskaks katosi 'tositärkeät' pilkun mittaiset muutostarpeet lomakkeisiin.

Kun tein tuntitöinä kaiken, myöhemmin jotkut onki piiloennakkotarjouksia tyylillä: "pikkunen homma, montas tuntia?" Hidasaivoisena joskus tarjosin suurinpiirteisiä tuntimääriä mutta niissäkin on se vika, että pystyt kyllä arvioimaan työmäärän suunnilleen kuvauksen mukaan mutta on psykologisesti estoa lisätä tarjoukseen ylitunteja. Kun annat tarjouksia, niitä pyydetään siitä eteenpäin aina. Kukaan ei ole tyytyväinen, jos teet duunin puoleen väliin valmiiksi mutta jos muutamakaan ei ole tyytyväinen lopputulokseen, keskimäärin tarjoukset kusee = teet aina pienemmällä liksalla. Lopulta kolisi kaalin perulle. Etukäteistarjous ei ole suunnittelutyössä kustannusvastaava ikinä, jos työn hyväksymistä saa vapaasti valvoa tilaaja, eikä hänkin satu olemaan luonteeltaan kiltti. Suunnitteluhommaan vaaditaan itseltä myötäelämisen taitoa pystyäkseen näkemään asiakkaan tarvetta, siksi on hirveän vaikea olla samalla se vittumainen verikoira, joka vahtii omia etuja.

Ratkaisu kaikkeen oli siis puhtaaseen aikalaskutukseen siirtyminen ja kaikelle muulle EI.

Onnellinen ammatinvaihdos kiinteään työsuhteeseen puhtaasti kuvien pariin teki em. kertomuksista hauskaa historiaa mutta samoja elementtejä tulee vastaan yhä. Jos on tietylle asiakkaalle "aina tehty" ja laskuttamatta sivuutettu pikkujuttuna objektin (vaikkapa lusikan) siirto kuvassa, siitä liukuu helposti ihme manipulaatioon. Tiedättehän: pitkäkarvainen koira metsänrajassa, kohinainen kuva ja syväterävyysalue loppuu kuonon takaa. "Tähän tarttis iha vähä vaihtaa aurinkoisempi tausta."

Lisääkin olis mut menee avautumiseksi... Lurkkeri kiittää kivasta foorumista!

[BugsBunny]

No hitsinpitsi, kukahan tarjoaisi mulle onnellista ammatinvaihdosta? Tai en mä ammattia halua vaihtaa, mutta voisi olla taas vaihteeksi ihan palkkalistoilla. Olisihan se sentään jotain, että saisi liksaa saman määrän joka kuukausi, kun nyt on välillä noita kuukausia, ettei laskutettavaa paljon kerry. Laskuja kyllä tulee sama määrä

Kyllähän sellaiset asiat kuin sairasloma, työpaikkaterveydenhuolto, eläke ja lounastauko sekä vapaa viikonloppu ovat mukavia. Työtovereissakin löytyy toisinaan todella mahtavia tyyppejä.

Talvipimeällä tehty työmatka jäisellä autolla, veemäinen asiakas, komenteleva pikkupomo ja epätasaisesti jakautunut työmäärä eri työntekijöiden välillä ovat taas niitä rassaavia.

[jenni]

se on vähän niinku että AM. Asiakas Maksaa.