Hopeinen Omena

Tätä ketjua voi käyttää kuvien tekijänoikeusasioiden pohtimiseen laajemminkin, mutta minulla on aivan spesifi ongelma:

Taitan säännöllisesti tutkimusraportteja yms. kirjoja, journalismin ja median tutkimusta, ja usein kirjoittajat haluavat käyttää kuvituksena esimerkkejä mediatuotteista. Heillä on ollut skannattuja lehtiartikkeleita, valokuvattuja lehden sivuja, valokuvia tv:ssä pyörivästä ohjelmasta, kuvakaappauksia nettisivuista jne. Nämä olen kaikki mukisematta taittanut, vaikka en ole ihan varma kaikkien niidenkään laillisuudesta. Nyt tuli vastaan tapaus, jossa kirjoittaja lähetti suoraan HS:n verkkosivuilta tallennetun uutiskuvan. Tässä vaiheessa tuli minulla raja vastaan, ei kai sellaista sentään voi luvatta käyttää tieteellisessäkään julkaisussa? Vai miten on? Tieteellisen käytön tulisi olla tekijänoikeuksien rajoitusten ulkopuolella. Mutta onko tutkimusraportin kuvitus tieteellistä käyttöä? Kuvaa siis analysoidaan tutkimuksessa.

Yliopistolla näistä oikeusasioista ei kukaan tunnu varmaksi tietävän(!). Mistähän löytyisi täysin varmaa tietoa? Pitääkö oikein ottaa yhteyttä tekijänoikeusviranomaisiin?

Melko harmaata aluettahan tuo on, varsinkin kuvien kanssa. Nykyään ajatellaan helposti, että kaikki mitä netistä löytyy, olisi vapaata riistaa. Periaatteessa (ja käytännössäkin, täydellisessä maailmassa?) kuvan käyttöön pitäisi olla aina oikeudenhaltijan lupa. Voittoa tavoittelemattomissa tieteellisissä julkaisuissa tietenkin voi käsittääkseni esim lainausoikeuteen vedoten vapaammin kuvia käyttää. Jos haluaa varmistua, ettei tule jälkikäteen selkkauksia, kannattanee AINA kysyä kuvan tekijältä, tai sen julkaisseelta taholta. Artikkeleita voi muistaakseni lainata, kunhan lähde mainitaan. Hmm... Artikkeleissakaan lainausoikeus ei taida koskea koko tekstiä? Korjatkaa jos olen väärässä, itse plärään lähinnä kuvien kanssa.

Itse taannoin käytin pikku kakkosen alkugrafiikkaa muuan kirjassa ja homma meni kutakuinkin näin;
- Soitto kakkoselle, sieltä sain alkuanimaation oikeudet omistavan henkilön yhteystiedot. Kakkonen siis ei voinut julkaisuoikeutta tässä tapauksessa myöntää.
- Soitto, selvennys käyttötarkoituksesta ja lupa heltisi. Asianomainen oli jopa tyytyväinen, että lupaa kysyttiin, monet kun eivät niin kuulemma tee.

Lehtikuvia en lähtisi omin päin kopioimaan, edes tieteellisessä julkaisussa. Voi tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan lehtikonsernin lakimiehiltä jos äkkäävät?

Jotkut toimittajat ja kuvaajat käyttävät matskuissaan noita creative commons -lisenssimerkintöjä. Se on selkeä ja yksinkertainen systeemi:
http://creativecommons.fi/hae/lisensseista
Kopiostosta varmasti osaavat tarkemmin neuvoa. Kannattaa hyödyntää heitä, siksihän ovat olemassa: http://www.kopiosto.fi

Aikanaan tuli gradua tehdessä perehdyttyä asiaan.

(Petteri Kivimäki: Sattuman kuvia. Neulanreikävalokuvaus suomalaisessa valokuvataiteessa. Jyväskylän yliopisto 2001)

Tekstin tai kuvan siteeraamiseen tieteelliseen tutkimukseen ei tosiaankaan tarvitse lupaa - tämä mahdollistaa kohteen kriittisenkin käsittelyn, muutenhan voitaisiin päätyä tilanteeseen, jossa ilmiölle suopea käsittelytapa tuo tutkimuksen tekijälle sitaattiluvan ja kriittinen diskurssi evää sen. Mutta lähde on aina mainittava.

Kuvasitaatin käsitteestä on erikoinen tulkinta tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2007:6, joka syntyi äänestyksessä äänin 7 - 7 puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Sen mukaan valokuvan käyttö ilman lupaa oli sallittu ns. kuvasitaattisäädöksen nojalla. Tämä sisälsi tulkinnan, joka merkitsisi sitä, että uutiskuvia ja yleensä ajankohtaisiksi selitettäviä kuvia saisi käyttää lähes täysin vapaasti.

...

Hallituksen esityksessä 287/1994 rajataan kuvasitaattioikeutta seuraavasti:

Vaatimus edellyttää, että taideteoksilla on asiayhteys arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen – –.

Kuvien käytön tulee perustua niiden havainnollistavaan tai selventävään merkitykseen. Säännöksen nojalla ei saa valmistaa esimerkiksi taidekirjaa, jossa kuvat ovat pääasia ja tekstillä on ainoastaan täydentävä merkitys.

Taideteoksen käyttäminen on ehdotetun 25 §:n 1 momentin 1 kohdan alaan kuuluvissa tapauksissa sallittua minkä tahansa median keinoin toteutetun esityksen yhteydessä. Esimerkiksi suullinen, audiovisuaalinen ja kirjallinen esitys ovat tässä suhteessa samassa asemassa.

Kansantajuistieteellisiä esityksiä koskeva nykyisen 14 §:n 2 momentin erityissäännös ehdotetaan poistettavaksi. Muutoksella ei olisi vaikutusta siihen, mitä tekijänoikeuslain mukaan on pidettävä arvostelevana tai tieteellisenä esityksenä. Esitystä voidaan pitää tieteellisenä, jos se täyttää tieteelliselle aiheen käsittelytavalle asetettavat yleiset vaatimukset. Säännöksen soveltamisala ei rajoitu korkeakoulujen tai tiedeyhteisön piirissä tapahtuvaan tieteen harjoittamiseen.

Tämä koskee kuvien käyttöä noin yleensä, ei siis erityisesti tutkimuskäyttöä. Tekijältähän pitäisi tosiaan aina kysyä lupa, ennen kuin mitään kuvaa julkaistaan missään. Jos käyttö ei ole ihan kovan luokan businesta, niin lupa todennäköisesti tulee aika helposti. Jopa ilman korvausta. Jos taas kuvalla tehdään rahaa tai kuva on merkittävästi rahan teon apuna, niin onhan kohtuullista, että kuvan tekijäkin saa osansa.
Valokuvaajana haluan tietää missä kuviani on ja ihan jo sen vuoksi toivon, että minulta kysytään ennen kuin kuviani julkaistaan tai muuten käytetään. Aina siis ei ole euron kuvat silmissä. Kuten yllä todettiin, niin kuvan tekijä on todennäköisesti hyvin iloinen siitä, että nykyaikana joku kysyy luvan, koska luvattahan kuvia käytetään todella paljon.

Juu, minä teen lehti- ja liparekuvausta yksityisyrittäjänä myös ja tuo tekijänoikeusneuvoston päätös sai sapen kiehumaan mullakin, aivan totaalisen pieleen mennyt tulkinta.. En usko että päätös kestäisi oikeuskäsittelyä!

Missä vaiheessa tuo tekijänoikeusneuvoston "päätös" on menossa? Kuulostaa aika pitämättömältä.

Tähän astihan sitaattioikeus on edellyttänyt, että työssä/tekstissä viitataan teokseen itseensä, ei teoksen aiheeseen. Siis jos käyttää jutun kuvituksena Hannes Heikuran Paavo Lippos -kuvia niin jutun olisi paras käsitellä Heikuraa eikä Lipposta. Ja mitään tieteellisyyttä tekstissä ei ole tarvis olla. Jos teksti on umpifiktiota niin ongelmaa voi kyllä tulla.

Sinänsä tieteellinen käyttö ei ole mitenkään tekijänoikeuksien ulkopuolella. Jos laitat tutkimuksesi kanteen Picasson Avignonin naiset ja tutkimus käsittelee Avignonia eikä Picassoa, niin tämä on tekijänoikeusrikkomus. (Oletan nyt että tuo maalaus on vielä tekijänoikeuden piirissä... onkohan? Teoksesta otettu valokuva on myös tekijänoikeuden piirissä, ellei ole sekin vanhentunut, eli on yli 50 vuotta vanha.)

Toinen näkökanta näihin tekijänoikeuksiin. Selailin nettijuttuja ja törmäsin vuosia sitten tekemääni kuvitukseen, jota silloinen tilaaja käytti nyt uudelleen samaa henkilöä käsittelevän jutun kuvituksena. Mitään yhteydenottoja ei tietystikään ole tullut. Uudelleen käytöstä tulisi maksaa (muistaakseni) 50% alkuperäisestä korvauksesta, eli tässä tapauksessa "eipaljonmitään", joten rahojen perääminen tuntuu turhalta. Pistelee vain v..tamaan tällainen tapa toimia. Toivoisi rehellisyyttä yhteistyön päättymisenkin jälkeen. Tekijän nimi oli kyllä mainittu mutta tässä tapauksessa olisin toivonut ettei kuvitusta olisi enää käytetty. Pitäisi olla kunnon rapsut jos näin menetellään.
Jostain olen myös lukenut, että tilaajan tulee hävittää/poistaa tilaamansa tiedostot käytön jälkeen...joten mitenkäs se nyt tälleen!!??

Blackille:
Ei muuta kun iso lasku perään, jos on sovittu vain kertajulkaisusta.
Luvaton käyttöhän maksaa ihan eri summan kun luvallinen uudelleenjulkaiseminen.

-Harri, valokuvaaja

Blackille myös:

Minäkin lähettäisin laskun. Kun asiakas todennäköisesti ottaa yhteyttä laskun saatuaan, niin siinä tilanteessa voi myös tehdä sopuratkaisun, jos itseä huvittaa. Tärkeää olisi opettaa ihmisille käytöstapoja tässäkin asiassa. Jos lähetät tässäkin tapauksessa laskun uudelleenkäytöstä, niin ainakin tämä ihminen / asiakas muistaa ehkä jatkossa miten kuvankäytön oikeudet menevät.
Olihan kuvankäytöstä sovittu selvästi ensimmäisellä kerralla? Tosin jos mitään ei sovita, niin silloinhan kyse on kertakäyttöoikeudesta.

Yksi digiajan hyviä puolia on juuri tämä, että kuvia on niin helppo monistaa ja levitellä

matti

Luulen ettei kyseinen kuva ollut ainut, jota on käytetty useamman kerran ilman lupaani. Pitäisi plarata parin vuoden ajalta lehti läpi. Ilmaisjakelulehden ollessa kyseessä, ei taida arkistoja löytyä..vai oiskohan kirjastoissa?
Freet-sivustolla näytti olevan hinnoittelua myös tapauksiin, joissa jutun kuvituskuvaa on käytetty myös lehden nettisivustoilla. Siitäkin pitäisi tipahtaa erillinen maksu, n.30%.
Jokin systeemi tässä pitäisi olla ettei tarvitsisi alkaa kyttäileen. Vanha malli oli parempi, originaali asiakkaalle, käytön jälkeen palautuksena tekijälle.

Moni ( ei siis kaikki ) asiakas luulee, että kuva on vapaassa käytössä. Tänä päivänä kuvaajan kannattaa työtä vastaanottaessaan tai kustannusarviota tehdessään ottaa itse esille kuvien käyttöoikeus. Kannattaa kysyä asiakkaalta missä aikovat kuvia käyttää ja hinnoitella sen mukaan. Näin asiakaskin ainakin tulee tietoiseksi siitä, että kuvaa ei saa käytellä ihan miten tahtoo.
Minulla on tapana vielä laskuun kirjoittaa mitä kuvien käyttöoikeudesta on sovittu. Näin asiakas laskua maksaessaan tai hyväksyessään todennäköisesti lukee sen.

Kyllä sun Black kannattaa ehkä käydä noita lehtiä läpi ja katsoa onko laajempaakin tekijänoikeuden riistoa tapahtunut, varsinkin jos asiaa kaivelee sua.

matti

black kirjoitti:Pitäisi plarata parin vuoden ajalta lehti läpi. Ilmaisjakelulehden ollessa kyseessä, ei taida arkistoja löytyä..vai oiskohan kirjastoissa?

Epäilen suuresti ettei ole kirjastossa.
Mutta kaikista Suomessa painetuista lehdistä menee 6 kpl Helsingin Yliopiston arkistoon ns. vapaakappaleina.
En tosin tiedä pääseekö sinne niitä tavalliset ihmiset plaraamaan.
Mutta ko. lehden nyt ainakin luulisi itse arkistoivan omat julkaisunsa. Älä kerro sinne mennessäsi plaraushalusi syytä :-)

-Harri

Myös Turun Yliopistossa on vapaakappalekirjasto. Eräs naispuolinen tuttava oli siellä ollut selaamassa miesten käsityölehtiä gradua varten

Kalvipa tuo tutkimusta tekevät henkilö minulle, olis lehtijutun paikka!

(Minä en ole sitten päivääkään valokuvatutkijan hommia tehnyt valmistumisen jälkeen, päivätöissä sentään olin ennen yrittäjäksi ja elämäntapaintiaaniksi ryhtymistä)

Pyynnöst poistettu tästä näin..

dogmulder kirjoitti:Myös Turun Yliopistossa on vapaakappalekirjasto. Eräs naispuolinen tuttava oli siellä ollut selaamassa miesten käsityölehtiä gradua varten

Missäs toi vapaakappale osasto sijaitesee ?

Ei nyt kuulu aivan suoraan tähän, mutta miten kauan maalausten tekijänoikeudet säilyvät? Olen ottanut Rudolf Koivun (k. 1946) maalauksesta tehdystä postikortista suurennoksen ja kehystänyt sen. Syyllistynkö rikokseen, jos myyn tuon vaikkapa Huuto.netissä tai kirpparilla?

Tämänhetkisen tekijänoikeuslain mukaan kaikilla teoksilla on tekijänoikeussuoja 70 vuotta tekijänsä kuoleman jälkeen. Jos Rudolf Koivu on kuollut 1946, hänen teoksensa ovat suojattuja vuoden 2016 loppuun saakka.

Tämän yksinkertaisen mallin lisäksi tekijänoikeuslaki sisältää tekijänoikeuden lähioikeuksia, jossa on määritelty eri alojen tekijyydelle erilaisia oikeuksia, kuten esimerkiksi valokuvan osalta niille valokuville, jotka eivät ylitä teoskynnystä.

Voimassaoleva laki löytyy sähköisenä julkaisuna ainakin Finnfoton julkaisemasta tekijänoikeusoppaasta.

Crimson kirjoitti:Ei nyt kuulu aivan suoraan tähän, mutta miten kauan maalausten tekijänoikeudet säilyvät? Olen ottanut Rudolf Koivun (k. 1946) maalauksesta tehdystä postikortista suurennoksen ja kehystänyt sen. Syyllistynkö rikokseen, jos myyn tuon vaikkapa Huuto.netissä tai kirpparilla?

Noooo… et, mutta jos alat niitä "tehtailemaan" niin sitten joo.

Jamac kirjoitti:Noooo… et, mutta jos alat niitä "tehtailemaan" niin sitten joo.

Oletko aivan varma tuosta kirjoittamastasi?
Minusta taas se ei riipu tehtyjen kopioiden määrästä. Muuta kun korkeintaan niin, että laajamittaisesta tehtailusta saattaa tulla vielä kovempi tuomio.

-Harri

Olen.. Omaan käyttöön saa tehdä kopioita, mutta bisnestä niillä ei saa alkaa tekemään. Yhden paskan kopion myyminen omalta seinältä ei ole pisnestä, mutta jos alkaa myymällä myymään kopioita jostain teoksesta niin sitten asia on eri.

Edelleen myyminen ei ole enää omaa käyttöä. Ja kopion huonolla laadulla ("kakkakopio") ei ole juridista merkitystä.

-Harri

harri kirjoitti:Edelleen myyminen ei ole enää omaa käyttöä. Ja kopion huonolla laadulla ("kakkakopio") ei ole juridista merkitystä.

-Harri

No joo, mutta eipä se ole lain hengen mukaistakaan että sitä nyt voisi jotenkin laittomana pitää.

En olisi ikinä uskonut mutta nyt on kuitenkin jollain tapaa näin käynyt että joku onneton opettaja on erehtynyt käyttämään ottamaani valokuvaa (jonka olen julkaissut nettisivuillani) tekemänsä tentin lajintunnistustehtävässä. Opettajienkaan ei ole lupa ottaa netistä kuvia opetuskäyttöön, eihän?

Pohdintaa:
Mitä laskun mukana olevassa kirjeessä pitäisi kertoa? Lainata tekijänoikeuslakia tms.?
Kenelle lasku osoitetaan? Suoraan opettajalle vai oppilaitokselle?
Sitten se suurin kysymys.. Mitä maanalainen paikka siitä kuvasta oikein pitäisi laskuttaa?

Muffe kirjoitti:En olisi ikinä uskonut mutta nyt on kuitenkin jollain tapaa näin käynyt että joku onneton opettaja on erehtynyt käyttämään ottamaani valokuvaa (jonka olen julkaissut nettisivuillani) tekemänsä tentin lajintunnistustehtävässä. Opettajienkaan ei ole lupa ottaa netistä kuvia opetuskäyttöön, eihän?

Pohdintaa:
Mitä laskun mukana olevassa kirjeessä pitäisi kertoa? Lainata tekijänoikeuslakia tms.?
Kenelle lasku osoitetaan? Suoraan opettajalle vai oppilaitokselle?
Sitten se suurin kysymys.. Mitä maanalainen paikka siitä kuvasta oikein pitäisi laskuttaa?

Jossain määrin OAJ on käsittääkseni varannut varoja tuollaisten korvausten maksua yms. varten. Näin on ainakin TV:stä nauhoitettujen videoiden ja kirjojen kopioinnin suhteen ollut, sitä en sitten tiedä kattaako valokuviakin.
Eiköhän se kenelle lasku suunnataan riipu siitä minkä luonteiset nämä sivut sitten ovat (yksityiset, koulun pyörittämät vai mitkä).
Kinkkinen tilanne joka tapauksessa.