Lisenssien konekohtaisuus, fonttikonfliktit

[Student]

Yritin laittaa kysymykseni Tyhmiä kysymyksiä 3 -ketjuun, mutta en osannut edes sitä! Niin uunoa ollaan. Ehkä joku kuitenkin suostuu vastaamaan tässä.

En ole käyttänyt macia 10 vuoteen. Sinä aikana ohi on laukannut jos minkälaista petoeläintä. Nyt sain lainaksi erään yrityksen macin, josta juuri olin selvittävinäni, että se on Tiikeri (OS X 10.4.11). Ennen tuon selviämistä olin selannut Hopeisen Omenan fonttiketjuja ja säikähtänyt tarinoita Indyn (vai järjestelmänkö) fonttien Helvetica Neuen suhteen järjestämiä konflikteja. Lukiessani luulin, että lainakoneellani on Leopardi - ja ongelmat taisivat olla nimenomaan tämän eläimen matkassa.

Olkaa ystävälliset ja auttakaa alkuun.

1. Ohjelmatko ovat konekohtaisia eli voin rajoituksetta käyttää lainakoneen CS4:sta? Fontteihin ostetut lisenssit sen sijaan ovat ostajakohtaisia, eli en voi käyttää koneella olevia fontteja julkaisuihin? Voiko dfont-päätteisiä käyttää painotuotteeseen - ja mitä ne edes ovat?

2. Kun löydän fontit, joita haluan käyttää, ja ostan niihin lisenssit, miten varmistan, että ei tule konflikteja koneella jo mahdollisesti toisella lisenssillä olevan saman fontin kanssa?
Onko fonttien asennus lisenssin ostamisen jälkeen kakkupala vai tarvitaanko insinööriä?

3. Sitooko pdf jonnekin alitiedostoon merkinnän lisenssistä? Jos sitoo, miten varmistan, että se käyttää minun lisenssiäni eikä sen, joka aiemmat lisenssit koneelle hoiti? Voiko vanhoja lisenssejä poistaa (kysyn tietysti luvan yrityksestä), ja onko tämä suositeltavaa?

4. Kuinka moneen työasemaan fontin saa yhdellä lisenssillä asentaa?

5. Yhtä ja samaa fonttia myydään eri "protokollin" eli TT, PS, OT... Mikä noista protokollista on paras maciin? Entä jos toinen työasema onkin PC?

Pahoittelen pitkää, analfabeetinhajuista listaa. Kiitän mahdollisista vastauksista jo etukäteen. Ja lupaan , että kysymyksiä tulee varmasti lisää.

[Fixx]

Nuo fonttiongelmat alkaa olla taaksejäänyttä..

1. Ohjelmat ovat ostajakohtaisia. Tai omistajakohtaisia. Tosin omistaja saa kyllä määrätä kuka ohjelmaa käyttää, eli mun järkeni mukaan saat käyttää ohjelmaa omistajan edustajana :-) Tokihan se omistaja ei toista asennusta saa käyttää samaan aikaan. Fontit ovat ihan samalla tavalla omistajakohtaisia. Mun mielestäni omistaja saa niitäkin lainata, kunhan ei itse käytä samaan aikaan. (Valmistajan lisenssiehdot VOI olla tiukemmat, käräjillä tällaisesta ei kuitenkaan kai ole oltu.) Käyttiksen mukana tulleita fontteja voi käyttää julkaisuhommissa, enkä ole kuullut että dfonttienkaan käytössä olisi ongelmia ollut. Jotkut fontit ovat toki sellaisia joita ei voi sisällyttää PDF:ään mutta ne ovat harvassa.

2. Jep, samannimisiä fontteja ei kannattaisi pitää koneella useampia (ainakaan aktiivisena). Yleensä käytetään jotain fonttimanageriohjelmaa, Applen oma FontBook (pitäisi olla asennettuna ellei ole poistettu) käy ihan hyvin. Silmällä kai se pitää katsoa siitä managerista mitä siellä on päällä. Fontmanagerilla se asennuskin on kakkupala. Muutenhan ne joutuu käsin vetämään fonttikansioon.

3. Tuo PDF-lisenssi on urbaani legenda. Fonteissa ei ole mitään lisenssivalvontaa sisäänrakennettuna. (Uusimman legentan mukaan kyllä joku foundry myy fontteja joissa on yksilöllinen ID, jolla periaatteessa voisi seurata lisenssiä..) Ja ne lisenssit on edelleen sopimus- eikä tietotekniikka-asioita, eli ei niitä koneelta voi "poistaa". Fontit voi jos on tarpeen.

4. Riippuu sopparista. Tyypillistä on 1-5.

5. OT on uusin ja monikäyttöisin ja nykyisin myös varmatoimisin (toki siihenkin wrapperiin voi työntää pashaa sisälle). OT toimii varmasti PC-asemien kanssa myös. TT on myös molemmissa toimiva, mutta ei ihan niin pro, vaikka yleensä se toimivuus ei ole formatista kiinni. PS on enemmän platformikohtainen (joskin jompaankumpaan suuntaan Indy taitaa ymmärtää vierastakin formaattia..).

[Student]

Suuri kiitos!

[Ensenada]

Adobe korjasin Indy CS5:n päivityspalikalla (7.0.2) tuon Helvetica Neue ps-tt -konfliktin.