Hopeinen Omena

Mitä pitäisi ottaa huomioon mainoskuvien luovutuksessa asiakkaalle?

Missä väriavaruudessa ja tiedostomuodoissa kuvien tulisi olla.
Minkä kokoisia periaatteessa kuvien pitäisi olla; 1500px x 2000px vai joku "vakuuttavampi koko".
300 -tarkkuudesta lienee jo päästy eroon, vai vieläkö jotkut harhaanjohdettuina vaativat 300 pdi tarkkuutta.
Onko jossain lueteltu jotain perusjuttuja?

Tähän liittyen, osa kameroista ottaa kuvat sRGB ja osa Adobe RGB muodossa. Missä tilassa kuvat tulisi editoida photarilla ja mihin muotoon tallentaa lopullinen luovutettava tiedosto?

hevoskuiskaaja kirjoitti:300 -tarkkuudesta lienee jo päästy eroon, vai vieläkö jotkut harhaanjohdettuina vaativat 300 pdi tarkkuutta.

Paljon kysymyksiä, mutta varmana pitämäsi asia: harhaanjohdettu 300 dpin tarkkuus. Mitä tällä tarkoitat? Offset-paino (kirjat ja aikakauslehdet) käyttävät edelleen rasteritiheyttä, joka vaatii originaalilta noin 300 dpin tarkkuutta. Laadukkaimmissa painotöissä tarvitaan 350–400 dpin originaaleja.

Kuvat toimitetaan RGB-muodossa. On osittain makuasia, toimittaako sRGBnä vai AdobeRGBnä. Itse käytän painokuvissa aina AdobeRGBtä, ja monitorikäyttöön menevissä kuvissa sRGBtä.

Yleiseen "mainoskuvakäyttöön" luovutettujen (?) kuvatiedostojen tulee sisältää mahdollisimman paljon kuvainformaatiota eli pikseleitä. 1500 x 2000 pikselin kuva riittää 300 dpin tarkkuudella 5" x 6,7" kuvaksi. Se riittää A6-paino-originaalin kokoon. Jos se riittää mainostoimistollesi, niin hyvä.

Tarkoitan että periaatteessa digitaalisesti toimiessa 300 dpi:llä ei ole mitään merkitystä, koska esim 150 tarkkuus sisältää tuplaten enemmän dataa, eli sama asia tarkkuuden kannalta.

Mutta tiedostomuodot.. jpg, tiff vai mikä?

mielestäni hyviin tapoihin kuuluu että kuvat luovutetaan alkuperäiskoossa jos asiakas saa kaikki oikeudet. jos asiakas ostaa oikeudet vain webbikäyttöön, pikku kuvituskuviksi esitteeseen tms. niin sitten voi pistää pienemmässäkin koossa.

formaattina .jpg / .tiff, sRGB / Adobe RGB, sen mukaan kummasta asiakas tykkää enemmän. yleisin varmaan Adobe RGB .jpg.

hevoskuiskaaja kirjoitti:Tarkoitan että periaatteessa digitaalisesti toimiessa 300 dpi:llä ei ole mitään merkitystä, koska esim 150 tarkkuus sisältää tuplaten enemmän dataa, eli sama asia tarkkuuden kannalta.

Mutta tiedostomuodot.. jpg, tiff vai mikä?

Joo, tottahan tuo näkemyksesi dpi-arvoon jumittumisesta on. Itse näen punaista enemmän "72 dpi":stä. Kun se vastaa ruuturesoluutiota.
Selkeintä olisi kaikissa tapauksissa puhua vaikka kuvan pitkän tai lyhyen sivun minimipikselimäärästä.

.jpg on käytännöllinen ja sähköpostissa välttämätön. Kun JPG-pakkauksen laatu on maksimissa tai lähes maksimissa (Photoshopissa arvot 10–12, niin kyllä sitä voi käyttää ihan turvallisesti).
.tiff on pakkaamaton mutta laadukas. Isommissa määrissä vaatii fyysisen median (USB, CD/DVD, kiintolevy, jne.).

hevoskuiskaaja kirjoitti:Tarkoitan että periaatteessa digitaalisesti toimiessa 300 dpi:llä ei ole mitään merkitystä, koska esim 150 tarkkuus sisältää tuplaten enemmän dataa, eli sama asia tarkkuuden kannalta.

Aika sekavasti väitetty... Tarkoitatko tässä sitä, että pikselien lukumäärä pysyy tässä samana ja ainoastaan dpi ja millimetrimitat muuttuvat keskenään? Silti, 300 dpi on käytäntö, ja on ihan hyvä jos kuva voidaan iskeä taittoon suoraan optimimitallisena.

Jos olet valokuvaaja ja luovutat kuviasi asiakkaalle niin: jos olet kuvannut jollain superperällä 500MB kuvia niin tottakai asiakkaan kanssa tulee sopia erikseen missä koossa kuvat halutaan. Jos on kuvattu "normaaleilla" kassikameroilla niin se natiivireso on ok. Siis kuljetaan luokassa 12-24 MP.
Väriprofiilina Adobe RGB, formaattina kelpaa yleensä hyvälaatuinen (8-9) JPEG, erikseen sovittaessa TIFF tai PSD.

Iso kiitos kaikista vastauksista!

Tuohon 300 dpi asiaan en viitsi enempää vääntää, koska se on muinaisjäänne ajalta ennen digitalisointeja.

Näemmä jaksat.... Mutta näin taittajana otan esiin semmoisen pointin, että joskus joutuu leiskaamaan pikavauhtia, ja silloin nostan kuvia taittoon suoraan, ja jos ne ovat jotain 72 dpi, saa sitten pirkuleesti pienentää sitä siinä. Että kyllä se kivempi on saada 300 dpi tiedostoja, jooko.

On sitten eri juttu miten siitä jatketaan, kyllähän ne kuvat optimoidaan ennen kuin painoon lähtevät.

just näin -- kun tehdään jotain muinaisjäännettä ennen digimaailmaa niinku paperista lehteä.

Kyllä kaikki kuvat 300 dpi ja niin isoina kun sulla on.

Ehdotan kuitenkin kompromissina 240 dpi.

Et vissiin ole taittaja. 300 dpi, freaking hell!

BugsBunny kirjoitti:Et vissiin ole taittaja. 300 dpi, freaking hell!

Komppaan.

symbol kirjoitti:

BugsBunny kirjoitti:Et vissiin ole taittaja. 300 dpi, freaking hell!

Komppaan.

Oho, kaksi jo vastassa. Kyllä mä taitankin, mutten päätoimisesti. 240 dpi tulee Lightroomista ja Camera Raw:sta oletuksena.

kurkinen kirjoitti: 240 dpi tulee Lightroomista ja Camera Raw:sta oletuksena.

Vaihda oletus.

Fixx kirjoitti:

kurkinen kirjoitti: 240 dpi tulee Lightroomista ja Camera Raw:sta oletuksena.

Vaihda oletus.

Tsoukki. Lähinnä siksi kun aloittaja piti 300 dpi:tä vanhentuneena hapatuksena.

symbol kirjoitti:

BugsBunny kirjoitti:Et vissiin ole taittaja. 300 dpi, freaking hell!

Komppaan.

Näinhän se aikuisten oikeasti menee...
1. Selvität painolta heidän linja(rasteri)tiheyden sekä laatukertoimen
2. Lasket niistä optimaalisen resoluution (tai syötät tiedot Photarin automaattiseen resoluutiolaskuriin)
3. Huomaat, että läheskään aina se ei ole 300 dpi...
4. Muistat, että mustavalkokuvalle riittää nelivärikuvaa alhaisempi reso

Toisaalta harvoin se reso (aikakauslehtien kohdalla) on 300 dpi:tä enempää. Alaspäin on paljon helpompi tulla kuin ylöspäin kiivetä, tässäkin asiassa

hevoskuiskaaja kirjoitti:Tarkoitan että periaatteessa digitaalisesti toimiessa 300 dpi:llä ei ole mitään merkitystä, koska esim 150 tarkkuus sisältää tuplaten enemmän dataa, eli sama asia tarkkuuden kannalta.

Siis täh?!? 150 linjaa tuumalle on sama asia kuin 300 pistettä tuumalle, jos laatukerroin on kaksi. Eli miten ihmeessä se sisältää tuplasti enemmän dataa? Ei pieni mies ymmärrä...

Jasca kirjoitti:4. Muistat, että mustavalkokuvalle riittää nelivärikuvaa alhaisempi reso

Mihin tämä perustuu, en ole aikaisemmin tästä kuullut. Siis samaan offsettiin cmyk- ja grayscale-kuva?

Jasca kirjoitti: Näinhän se aikuisten oikeasti menee...
1. Selvität painolta heidän linja(rasteri)tiheyden sekä laatukertoimen

Kerro rasteritiheys kahdella jolloin saat tarvittavan dpi-arvon. (60 linj/cm = 150 linj/in x 2 = 300 dpi)

2. Lasket niistä optimaalisen resoluution (tai syötät tiedot Photarin automaattiseen resoluutiolaskuriin)
3. Huomaat, että läheskään aina se ei ole 300 dpi...

Noinhan se on, jos kuva on 150 dpi ja se pienennetään puoleen kokoon saadaan lopullisessa kuvassa se tarvittava 300 dpi mikäli kuva painetaan 54 linj/cm - 60 linj/cm.

4. Muistat, että mustavalkokuvalle riittää nelivärikuvaa alhaisempi reso

????? Perustele...
Jos 60 lin/cm kuva on 150 dpi 300 dpi:n sijaan näkyy se varmasti lopputuloksessa.
Fyysiseltä mitoiltaan 300 dpi kuvapikseli on n. 0,084 mm kanttiinsa ja 150 dpi 0,169 mm.

Itse suosittelen tekemään kuvat vähintään lopulliseen kokoon 300 dpi ja jos kuvassa on tekstiä tai muita vastaavia elementtejä tuplaamaan koon samalla resoluutiolla.

Muistan vielkun faktori selitti työharjoittelussa et hesarissa on jopa q=1,2... sillo oli supertehokaaat ripit hitaampii kun läppärt nykyään.. tai jotain. Nitä oli kaks seillä lehdessä, varalta toinen jos eka menee rikki. Rippaaminen ku kesti aika akuan...

On tullut ihan tommosia painoon meneviä esitteitä yms. tehtyä (tällä viikolla viimeksi tutkailin erään painon sivuja ja lähettelin sinne matskua), ja kyllä ne vaan vaatii sitä 300 dpi:tä. Mieluusti teen kyllä sen mukaan, mikä on painon vaatimus enkä ala vääntämään. Ja oletuksena vaikka ei tosta dpi:stä mitään puhuttaskaan niin kyllä sen kolmesatasena teen.

asalone kirjoitti:... kyllä ne vaan vaatii sitä 300 dpi:tä.

Mitä välii? Ei tämän päivän ihminen, joka lukee sitä lehteä, esitettä, tms, ole kiinnostunut sen laadusta. Ihan sama, millaista suttua se on.

Jamac kirjoitti:Muistan vielkun faktori selitti työharjoittelussa et hesarissa on jopa q=1,2... sillo oli supertehokaaat ripit hitaampii kun läppärt nykyään.. tai jotain. Nitä oli kaks seillä lehdessä, varalta toinen jos eka menee rikki. Rippaaminen ku kesti aika akuan...

Nykyään oikoluvun hoitavat luki- ja kirjoitusrajoittuneet itse?

300 ppi lienee se resoluutiokäsitteeseen kivenhakattu keskivertofakta. Mutta jokainen kuvahan on yksilö. Painomenetelmä ja käyttötarkoitus sanelee loput.
Koko kuvan resoluutiokäsite nykyaikana alkaa olla käytännössä katoavaa kansanperinnettä, jota alan opetuksessakin olisi syytä aukaista ja modernisoida. Oman järjen käyttö kuvaresoluutionkin kanssa on sallittu.

Mä käytin kuvissa joskus koemielessä 600 dpi:tä koska silloin ne tuli taitto-ohjelmaan näyttökuviksi sopivammalla resoluutiolla (koska Indyn auttava display-asetus).

Loppuviimeksihän pikselimäärä ratkaiseen painettaessa, mutta taittoon on paskamasita tuoda matalaresoiksi määriteltyjä kuvia... Paitsi jos muistaa raahailla hiirellä... tai paitsi että kun jos harrastaa old-school-Mac-metodia, eli raahaa kuvatiedostoja Finderista taittoikkunaan.

en ymmärtänyt tuostakaan mitään... mutta ppi oli ainakin ennen eri asia kuin dpi.