Hopeinen Omena

Tuolla on juttua hiukan tätä aihetta sivuten, mutta kun otsikko ei oikein omaan kysymykseeni sovi niin tein uuden ketjun.

Minulla on huomattava määrä isoisäni 1930-luvulla ottamia isoja lasinegatiiveja, joita olen skannannut, siistinyt ja parhaita/kiinnostavimpia julkaissut netissä. Ikänsä perusteella noiden tekijänoikeudet eivät siis enää ole voimassa, mutta kiinnostaisi tietää mitä asiaan vaikuttaa itse tekemäni työ, eli skannaus ja editointi? Suurimmassa osassa negatiiveja on naarmuja ja syöpymiä, joiden retusointi on tapauksesta riippuen isompi tai pienempi homma. Kyseessä on ehkä vedostamiseen verrattava asia, jossa negatiivista tehdään julkaisukelpoinen teos.

Eli onko tällaisessa tapauksessa minulla kuvaan tekijänoikeus, jonka perusteella muilla ei olisi ilman lupaa oikeutta kopioida kuvia omiin (kaupallisiin) tarkoituksiinsa? Onko tiedossa vastaavia ennakkotapauksia?

Teknistä korjailua ei käsitykseni mukaan lueta toimenpiteeksi, jolla työstä syntyisi teos. Teoksen ja valokuvan raja on ennemminkin valokuvan yksilöllisissä visuaalisissa ratkaisuissa: kun toteutuksessa on riittävästi omaa henkilökohtaista panostusta ja näkemystä, valokuva voidaan lukea teokseksi. Raja ei synny käyttökohteen tai -tarkoituksen mukaan, vaan henkilökohtaisen näkemyksen ja taidon kautta. Valokuvan restaurointi on tässä näkökulmassa mielestäni teknistä parantamista enkä katsoisi tekijänoikeuden siirtyvän kuvien entisöijälle.

Taitaa olla mahdottomuus, että alkuperäisen kuvan – aiheen ja näkemyksen – ehostaminen olisi riittävä syy tekijänoikeuden syntymiseen. Ei kai vedostaminenkaan ole moinen syy? Muutenhan fotolabbiksilla ja muilla palveluilla olisi aikamoiset oikeudet valokuviin. Ja kaikenmaailman kuvarestauroijilla.

Jos yhdistelisit eri valokuvia ja loisit niistä uusia teoksia, voisit varmaan saadakin jonkinmoista tekijänoikeussuojaa teoksillesi. Tuota ei tosin välttämättä käsitellä valokuvana. Valokuvissa teoskynnyksen ylittyminen on muutenkin vähintääkin epämääräisen satunnaista. Jos tavan potrettikuvaaja ottaa valokuvan Pekka Saurista, on kyseessä valokuva. Mutta jos kuvan ottaa Elina Brotherus, on kyseessä valokuvateos (ja kuvan suoja-aika on aivan eri).

Yllä oleva on vaan hatusta heitetty esimerkki, mutta melkein laitan pääni pantiksi, että jotain outoa noihin teoskynnystulkintoihin aina liittyy. Ainakin minun mielestäni, ja vaikka mieleni on mieletön, on mieleni mieleni...

Vaikka tekijänoikeutta ei olisikaan niin kysyjällä saattaa olla kuviin omistusoikeus, ja sitä kautta oikeus myydä käyttöoikeuksia. Näin se menee kuvatoimistoillakin. Wanhoja kuwia saa tekijänoikeuksien puolesta käyttää vapaasti, mutta jos kuvaa ei saa muualta kuin kuvatoimistosta niin siinä maksat sen kuvan käyttoikeudesta kuitenkin, jotta yleensä saat sen kuvan haltuusi.

sheppo kirjoitti: Minulla on huomattava määrä isoisäni 1930-luvulla ottamia isoja lasinegatiiveja, joita olen skannannut, siistinyt ja parhaita/kiinnostavimpia julkaissut netissä. Ikänsä perusteella noiden tekijänoikeudet eivät siis enää ole voimassa, mutta kiinnostaisi tietää mitä asiaan vaikuttaa itse tekemäni työ, eli skannaus ja editointi? Suurimmassa osassa negatiiveja on naarmuja ja syöpymiä, joiden retusointi on tapauksesta riippuen isompi tai pienempi homma. Kyseessä on ehkä vedostamiseen verrattava asia, jossa negatiivista tehdään julkaisukelpoinen teos.

Eli onko tällaisessa tapauksessa minulla kuvaan tekijänoikeus,

Ei ole.

jonka perusteella muilla ei olisi ilman lupaa oikeutta kopioida kuvia omiin (kaupallisiin) tarkoituksiinsa? Onko tiedossa vastaavia ennakkotapauksia?

En ota kantaa mahdollisiin ennakkotapauksiin, mutta ennen kuin lakinörtit vaahtoavat finlex-lainauksineen koko ketjun tukkoon, olisi varmaan paikallaan kommentoida asiaa ihan nk. maalaisjärjen käyttöön perustuen.

Et voi oikeastaan mitenkään kokonaan estää kuvien mahdollista kopiointia internetissä. Toisaalta esimerkiksi nyt jo edesmenneiden mestarien kuten Ansel Adamsin, Henri Cartier-Bressonin tai edes Samuli Paulaharjun kuvista ei ole vielä tullut kenenkään toisen kuvia, vaan ne tunnetaan edelleen kuvaajiensa tekeleinä.

Niitä ei edelleenkään voi noin vain omia itseleen tai edes käyttää julkaisuissa tai mainoksissa luvatta, saati omiin nimiin kreditoituina. Joku tarpeeksi pöljä voisi tietysti teoriassa yrittää vaikka HCB:n kuuluisan joentörmäkuvan omimista itselleen ja käyttää sitä vaikka mainonnassa, mutta yksikään järkevä ja kaupallinen taho ei sitä edelleenkään tee.
Kuvien luvaton käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on siis se epätodennäköisin skenaario joka tapauksessa. Jos alkuperäinen, yksityinen, julkisiin kuva-arkistoihin kuulumaton kuva julkaistaan jossain muualla, siihen yleensä kysytään lupa, ja kuvaajan nimi merkitään kuvan mukaan, jos se vaan on tiedossa. Näin tehdään myös Creative Commons -lisensoitujen kuvien kohdalla.

Kokonaan toinen asia on sitten noiden vanhojen originaalien haltijuus ja omistusoikeus noin muuten, eli esim. noiden isoisäsi vanhojen lasinegojen tapauksessa isoisältä jälkeen jääneen omaisuuden perintökaarta kannattanee ensin kysyä vanhemmiltasi. Sinullahan saattaa olla kyseisiin negatiiveihin perinnön kautta siirtynyt omistusoikeus, (tai haltijuus), mutta sillä tai tekemälläsi skannaus- ja retusointityöllä ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuden kanssa.

Tuollaiset wanhat lasinegatiivit ovat tänä päivänä jo arvokkaita tallenteita menneiltä ajoilta, joten niitä skannaamalla ja retusoimalla teet hyvää työtä, eikä ensimmäisenä varmaan kannattaisi miettiä mahdollisia kuvien varastamisia kaupallisiin tarkoituksiin. Suomessa tekijänoikeudellinen suoja-aika lienee muutenkin 70 vuotta tekijän kuolemasta, tai ainakin 50 vuotta.
Jos meinaat julkaista kyseisiä retusoituja kuvia netissä, säilytä isoisäsi nimi tekijänä, ja lisää se vaikka vesileimana kuhunkin kuvaan erikseen. Kannattaisi kysäistä myös isoisäsi omilta lapsilta eli jommalta kummalta vanhemmaltasi lupa kuvien julkaisuun netissä. Toisten ottamien kuvien julkaisu netissä on useimmiten luvan, ja aina ajattelua ja tahdikkuutta vaativa asia, vaikka itse kuvaaja olisikin jo edesmennyt.

Kiitos valaisevista vastauksista!

Osa kuvista on jo julkaistu, sukulaisten kanssa yhdessäkin työtä tehty, ja kuvat ovat herättäneet ansaittua kiinnostusta. Eikä kuvien 'varastaminen' tietenkään ole päällimmäisenä mielessä, olisi vain hyvä tietää mikä tällaisessa tapauksessa on korrekti tapa menetellä noiden oikeusasioiden suhteen. Onko esim joku Creative Commons -lisenssi ollenkaan sovellettavissa, kun kerran tekijänoikeus on jo umpeutunut? (Kuvaajan kuolemasta on yli 70 vuotta, eikä tuon ikäisillä kuvilla tietääkseni suoja-aika olisi edes tuota nykyistä 70 v kuolemasta.)

CC-lisenssejä ei kai voi soveltaa, jos kaikki oikeudet ovat rauenneet. Lisäksi tekijän itsensä on määriteltävä miten hän haluaa tekeleitään käytettävän. Näin ainakin olen ymmärtänyt.
http://creativecommons.fi/lisenssit/

Tuskin noita vanhoja kuvia on teoksina pidetty, mutta joka tapauksessa kuvat ovat vapaata riistaa lähes mihin käyttöön tahansa. Voi olla, että henkilösuojalakia voidaan soveltaa vielä joissain tapauksissa. Oikeudet eivät ole alaani, joten ei tästä sen enempiä.

Pidä tallessa mahdollisimman alkuperäiset digikappaleet ja sitten kasa käyttöön jos toiseenkin tehtyjä restauroituja käyttökopioita. Älä suotta laita isoja tiedostoja julkisesti näkyville, jos haluat hallinnoida kuvia ja vaikka kartuttaa suvun kassaa joillain mainoskuvatuloilla. Ja kun sukulaisten kanssa rahaa alkaa tehdä, on riitoja tuloillansa – näin ainakin pessimistin näkökulmasta...

Ks. pari linkkiä, jos eivät ole jo tuttuja. Loppuvuodesta taitaa tulla Digiwikiin lisää juttua lasinegatiiveista. (Jos sinulla on jotain jaettavaa projektistasi, voit ottaa yhteyttää sivuston ylläpitäjiin.)
http://www.digiwiki.fi/fi/index.php?tit ... us_KKA:ssa
http://www.digiwiki.fi/fi/index.php?tit ... Jan_Alanco
http://www.digiwiki.fi/fi/index.php?tit ... J_Riederer