Hopeinen Omena

Olen ollut tyytyväinen 20" apple alu-näyttöön ihan Adobe rgb asetuksilla kun se on ollut kytkettynä Gvitoseen.
Nyt sama näyttö on 12" Powerbookissa ja kaikilla valmiilla profiileilla näyttö on ihan metsässä.
Olen kokeillut silmämääräistä "kalibrointia" applen colorsyncillä. Lopputulos huono.
En omista toistaiseksi ainakaan mitään kalibrointilaitetta.

Miksi siis Powerbookkini profiilit on automaattisesti metsässä kun taas pöytäkoneeni ovat varsin hyvät?
Applen rautaa ja softaa kaikki kuitenkin.
Tiedän toki että ei tämä ole oikeaa profilointia, Adobe RGB 20" cinemassa on ollut riittävän hyvä profiili minulle.
Kuten sanottu : G5:n valmiit profiilit ovat paremmat kuin Powerbookin valmiit profiilit.
Mitähän tehdä Powerbookille?

Jokainen näyttö/näytönohjain-yhdistelmä on kalibroitava mittarilla,
et voi käyttää valmiita profiileja koska niitä ei ole edes olemassa.
Olen heivannut ColorSync/profiilit-kansiosta kaikki muut näyttöprofiilit
mäelle, paitsi spyderillä luomani . Photarin käynnistyskin nopeutu huomattavasti,
kun ei tarvitse ladata kaikenkarvaista roinaa. PowerBookin ns. valmiit profiilit on
Applella luotu ainoastaan kannettavan "huonommalle" näytönohjaimelle ja näytölle,
ei niitä voi soveltaa millekkään ulkoiselle näytölle.
L. Sippu

Justiinsa näin.

Mikä olisi sopiva mittari hintaluokassa 0-1000€?
Voitko suositella jotain mallia, aion hankkia kalibraattorin.
Spyder vai lacie ja mitä niitä onkaan.

Spyder2Pro:ta olen käyttänyt menestyksellä, tärkeimpiä valintakriteerejäni oli
myöskin tykin kalibrointi mahdollisuus.
Täällä testi ko.mittarista:
www.digicamreview.co.uk/colorvision_spyder2_plus_review.htm
L. Sippu

Mulla on tuo Spyder 2Pro ja mileikuva jäi että ohjeet olisi saanut olla, ainakin mulle, hiukan ... no ei välttämättä "paremmat" mutta jotenkin ymmärrettävämmin kirjoitettu. Jäi sellainen mielikuva että insinööri on kirjoittanut ohjeet kuluttajaa silmällä pitäen. Eli on hiukan semmoinen olo edelleen että olisi kiva jonkun kokeneemman kanssa kalibroida tää näyttö. Sanottakoot että kerran sain profiiliksi sellaisen että koko ruutu oli täysin keltainen... Sitten palasin mahdollisimman simppeliin kalibrointiin, pohjana tehdasasetukset monitorissa. Mutta oikein hyvältä tämä nyt vaikuttaa. Mietityttää vaan että josko tästä olisi "mahdollista" saada vielä parempi.

Muutaman laitteen kautta päädyin aikanaan X-Rite:n Monaco Optixiin, hinta jossain 300-400 kantimissa. Ylivoimaisesti helpoin (minun mielestäni) käyttää. Tulos ihan kelvollinen, aika paljon on tullut vertailtua ruudulla olevaa kamaa painosta tulleeseen ja hyvin on matchannut.

Hiljattainhan uutisoitiin se, että GretagMacBeth ja X-Rite fuusioituvat, mitä liene sitten tarkoittaakaan.

Lisätietoja tuosta http://photoshopnews.com/2006/01/31/gre ... -to-merge/

barcoder kirjoitti:Muutaman laitteen kautta päädyin aikanaan X-Rite:n Monaco Optixiin[/url]

yksi ääni lisää Monaco Optixille.

ei tee automaattisesti aivan yhtä neutraaleita profiileita kuin GretagMacBethin softa mutta profiilin muokkaus on hyvin helppoa ja lopputulos IMO parempi. myös monitorin säätö (white/black point, lämpötila) hyvin helppoa tuolla.

t:j.a.j.

"yksi ääni lisää Monaco Optixille."

Ei kai tää mikään äänestys ole? Kaikkia noita yllämainittuja mittareita on tullut
menestyksekkäästi käytettyä. Oikein käytettynä ne tekevät aivan samanlaista
jälkeä, muutenhan koko icc-profiilointi-idean voisi kuopata.
Näytöt ja näytönohjaimet ovat kaikki niin yksilöllisiä, että mittarin asetuksia
pitää lähes poikkeuksetta rukata yksilölliseksi kullekkin kombinaatiolle.
Läheskään aina nuo valmistajan suositukset eivät tee neutraaleinta lopputulosta.
Spyderi mukana tulee tämä testikuva:

Kannataa verrata huolella näyttöä tähän, lisäksi profiloinnin onnistuminen
varmistetaan vetämällä photarin liukutyökalulla 0-100% liuku (A4 res.300 RGB valkoisesta
täys mustaan). Jos liuku pykii tai kukertaa joiltain harmaa-alueilta pitää tehdä uusi profiili.
Spyder2Prolla olen saanut ATI Radeon/Apple Cinema Displaystä hyvän profiilin seuraavilla
asetuksilla: Gamma 2,2 Native/6500°K. (joskus profiili on tehtävä 2-3 kertaa)
Näyttö on hajavalon välttämiseksi profiloitava aina täysin pimeässä huoneessa.
L. Sippu

Mulla on Gretagin Eye-One Display 2
ja nyt kun vehkeen tavat olen oppinut tuntemaan niin ihan jees. Ihan varauksetta en suosittele. Alvillinen hinta on 300 €:n luokkaa. Jos päädyt ostamaan niin kysäisepä spostilla muutamaa jekkua, kaikille Eye-One tuotteille yhteinen käyttöohje kun on videomuodossa ja jättää yhtä sun muuta kertomatta..

Oliskohan olemassa yritystä joka vuokraisi Monaco Optixia tai Spyderiä?

Millään en viittisi laittaa rahoja kiinni. Huonoja kokemuksia varastossa muutamiakin. Tämmöiseen työnkulkuun olen spesialisoitunut: Ensi kalibroidaan anturilla muutama tunti, saadaan ährättyä profiili – verrataan tehtyihin painotöihin. Palautetaan kiltisti vanha manuaalisesti tehty profiili.

PS. Gretagin Eye-Onen manuaalin tehneen insinöörin voisi lähettää Pakistaniin Tanskan lippuun käärittynä.

En tiedä vuokraako noita varsinaisesti kukaan, toki varmasti voit saada lainaan lähimmästä painosta/muusta alan firmasta kun kysyt kauniisti. Itse ainakin mielelläni voisin tarpeen tullen käydä profiloimassa asiakkaan näytön jos sillä uskoisin säästäväni itseltäni harmaita hiuksia.

Kerran näin huuto.netissä myytävänä tuota vanhempaa spyderiä 50eurolla. Kyllä tuollaisen saattaisit halvalla löytää jostain jos onni potkaisee, hinta on hyötyyn nähden pieni.

Kuulostaa hieman hassulta tuo että vertaat joskus tehtyjä töitä uuteen profiloituun näyttöösi ja sitten kun ei matchaa niin syytät profiloitua näyttöäsi. Kuulostaa siltä että icc-pohjaiseen värienhallintaan perustuva työnkulku ei tähänmennessäkään ole ollut aukoton, niin eihän se painettu voi millään olla identtinen uudelleen profiloidun näytön kanssa.

Vähän sama kuin olisi koko elämänsä litkinyt Koffia ja sittenkun kerran saa tuopillisen Guinnesia eteensä niin sanoo että eihän tämä ole olutta ollenkaan ja hakee tilalle tuopillisen sitä Koffia, siihen sontaan kun nyt on tullut jo totuttua.

Gretagin manuaaliin en ota kantaa Värihallitun työnkulun rakentaminen ei ole ihan yksinkertainen asia mutta näytön profilointi on ensimmäinen askel siihen suuntaan. Sen jälkeenkin pitää tietää kokoajan mitä tekee, muuten ketju katkeaa ja lopputulos ei ole oikea. Aiheesta löytyy paljon hyvää kirjallisuutta, siitä on hyvä aloittaa jossei ole ketään kuka opettaisi.

Onnea ja kärsivällisyyttä vaan näiden asioiden kanssa taisteleville

EDIT: Niin, parempi tapa olisi varmasti tutkia tehtyä näyttöprofiilia noiden valmiiden testikuvien perusteella, siis tuollaisten kuin minkä Sippukin tuohon liitti. Valokuvausliikkeistä luulisi saavan. Toki valmiiseenkin työhön tulee verrata sittenkun asiat ovat siinä vaiheessa, sehän se tärkein vertailukohta sitten onkin.

eskofot kirjoitti:Huonoja kokemuksia varastossa muutamiakin.

pari vuotta sitten kun viimeksi yritin värikalibrointia (taisi olla juuri eye-onella) enkä saanut kovinkaan järjellistä lopputulosta. pari kuukautta sitten tuli hankittua monaco optix ja aika hyvin monitori vastaa paristakymmenestä kuvasta otettuja vedoksia. nyt kun pari prujua on tullut painosta olen edelleen tyytyväinen.

täällä jo pari muutakin on ehtinyt painottamaan sitä että profiilia pääsee vertaamaan johonkin kunnolliseen vedokseen / painettuun malliin + tarkistaa että harmaapalkki on harmaa.

lsippu kirjoitti:" Ei kai tää mikään äänestys ole?

no mikä sitten? joku kysyy mielipiteitä ja muut huutelevat vastauksia -> selkeä huutoäänestys.

t:j.a.j.

IsoTT kirjoitti:Kuulostaa hieman hassulta tuo että vertaat joskus tehtyjä töitä uuteen profiloituun näyttöösi ja sitten kun ei matchaa niin syytät profiloitua näyttöäsi. Kuulostaa siltä että icc-pohjaiseen värienhallintaan perustuva työnkulku ei tähänmennessäkään ole ollut aukoton, niin eihän se painettu voi millään olla identtinen uudelleen profiloidun näytön kanssa.

Niin. Täytyy myöntää että tämä värihallinta on minulle ollut aina hieman sekava vyyhti. Olen yrittänyt perehtyä siihen viisitoista vuotta, mutta aika keskinkertaisella menestyksellä. Sniif.

Minähän suunnittelen pääasiassa printtiä ja pyrin CMYK-vastaavuuteen. Jos olisin valokuvaaja niin en näkisi tässä näin suurta ongelmaa, saan kuvan Photoshopissa kyllä melko hyvin kohdalleen, dataan. Mutta kun käytettyjä ohjelmia on lähemmäs kymmenen. Eikä mainostettu RGB-only työnkulku oikein toimi ongelmitta käytännössä, samaa kuvaa saatetaan käyttää kymmenessä eri painossa. Suuri osa ei vastaanota muuta kuin CMYKiä. Niinpä kaikki minulta lähtevät työt ovat valmiiksi CMYK.

Realistisimman lopputuloksen olen tosiaan saanut aikaan säätämällä barbaarisen manuaalisesti eri palikoilla näytön vastaamaan painettuja töitä. Esimerkkitöissä on kuvia, logoja ja väripintoja joiden oikeat sävyt tiedän vanhastaan tarkkaan. Valokuvat ovat tässä vain osatekijä. Tämä käytännön seikka tuntuu olevan monelle värihallinnan ammattilaisellekin vaikea ymmärtää: Monessa Quark tai ID-duunissa ei ole kuin ko. ohjelmassa (tai FH/Illussa) tehtyä vektorigrafiikkaa. Silti ne pitää olla näytöllä WYSIWYG. Ja tulostettuna.

Automaattikalibroitu näyttö tapaa olla tässä, imho, epärealistisen räikeä. (Eye-Onella tekemäni ainakin.) Sama vika usein halvoissa lasereissa ja mustesuihkuissa, ne on jotenkin CMYK gamutin ulkopuolella vaikka kuinka kalibroi. 100M ja 100C ovat tyypillisesti jotain ihan muuta kuin pitäisi.

Paras värivastaavuus mitä olen saavuttanut oli vanhassa diamontron-putkinäytössä, jossa oli kiinni 10-bittinen näytönohjain ja oma kalibraattori. En tiedä onko sellaisia enää olemassakaan, tai jos on, onko niistä mitään iloa, digiaikana. Olen ymmärtänyt että DVI on vain 8-bittinen.

PS. Jos iMacin mukana tulee Applen kaukosäädin, niin miksi 30":n displayn mukana ei tule kalibraattoria?

j.a.j. kirjoitti:pari vuotta sitten kun viimeksi yritin värikalibrointia (taisi olla juuri eye-onella) enkä saanut kovinkaan järjellistä lopputulosta. pari kuukautta sitten tuli hankittua monaco optix ja aika hyvin monitori vastaa paristakymmenestä kuvasta otettuja vedoksia. nyt kun pari prujua on tullut painosta olen edelleen tyytyväinen.

Vai näin? Alkaa kiinnostamaan tuo.

eskofot kirjoitti:Minähän suunnittelen pääasiassa printtiä ja pyrin CMYK-vastaavuuteen. Jos olisin valokuvaaja niin en näkisi tässä näin suurta ongelmaa, saan kuvan Photoshopissa kyllä melko hyvin kohdalleen, dataan. Mutta kun käytettyjä ohjelmia on lähemmäs kymmenen. Eikä mainostettu RGB-only työnkulku oikein toimi ongelmitta käytännössä, samaa kuvaa saatetaan käyttää kymmenessä eri painossa. Suuri osa ei vastaanota muuta kuin CMYKiä. Niinpä kaikki minulta lähtevät työt ovat valmiiksi CMYK.

Pyrin nykyään välttämään kuin ruttoa painoja jotka eivät ota vastaan muuta kuin CMYK kuvia. Se kielii siitä että painossa värinhallinta tapahtuu painokoneella.

Ja jos sellaista painoa on pakko käyttää tivaan heiltä CMYK icc-profiilia johon käännän kuvat.

Tämä käytännön seikka tuntuu olevan monelle värihallinnan ammattilaisellekin vaikea ymmärtää: Monessa Quark tai ID-duunissa ei ole kuin ko. ohjelmassa (tai FH/Illussa) tehtyä vektorigrafiikkaa, ei niihin mitään profiileja liitetä. Silti ne pitää olla näytöllä WYSIWYG. Ja tulostettuna.

Tuntuu hieman siltä, että tämä on asia joka on monen ohjelmistokehittäjän vaikea ymmärtää. Ainakin freehandissä pääsee vähemmillä ongelmilla jos värinhallinta on poissa päältä ja samaa sanottiin vielä ainakin indesignin CSykkösestä. korjatkaa jos olen väärässä CSkakkosen myötä.

Acrobat näyttää ruudulla aika tarkkaan wysiwyg jos pdf on tehty oikein. Joistain isommista duuneista olen joskus tehnyt ison kasan pdf:iä kun olen sävyjä säätänyt kuntoon.

Automaattikalibroitu näyttö tapaa olla tässä, imho, epärealistisen räikeä. (Eye-Onella tekemäni ainakin.) Sama vika usein halvoissa lasereissa ja mustesuihkuissa, ne on jotenkin CMYK gamutin ulkopuolella vaikka kuinka kalibroi. 100M ja 100C ovat tyypillisesti jotain ihan muuta kuin pitäisi.

kun niitä kuvia kääntää oikeisiin cmyk icc profiileihin niin kyllä se avaruus supistuu ruudulla tutkaillessa.

Paras värivastaavuus mitä olen saavuttanut oli vanhassa diamontron-putkinäytössä, jossa oli kiinni 10-bittinen näytönohjain ja oma kalibraattori. En tiedä onko sellaisia enää olemassakaan, tai jos on, onko niistä mitään iloa, digiaikana. Olen ymmärtänyt että DVI on vain 8-bittinen.

PS. Jos iMacin mukana tulee Applen kaukosäädin, niin miksi 30":n displayn mukana ei tule kalibraattoria?

en suosittele applen monitoria jos valokuvia pitää muokkailla. Lacie, Ilyama ja Eizo ovat siihen parempia kun osittain huijaavat olevansa 10-bittisiä.

Lacien näyttöjen mukana saa pieneen lisähintaan kalibraattorin mutta sillä ei käsittääkseni tee mitään?

Vai näin? Alkaa kiinnostamaan tuo.

Tuo monaco optix on hyvä ja niin on myös tuo spyder2:nenkin.

mutta ei kannata odottaa ihmeitä vaikka noilla suhteellisen lähelle pääseekin.

t:j.a.j.

eskofot kirjoitti:[Niin. Täytyy myöntää että tämä värihallinta on minulle ollut aina hieman sekava vyyhti. Olen yrittänyt perehtyä siihen viisitoista vuotta, mutta aika keskinkertaisella menestyksellä. Sniif.

Mä käytän tällä hetkellä aika simppeliä "yhdentason" systeemiä, eli

a) kalibroin näytön Spyderillä, nimeän tehdyn profiilin päivämäärällä ja Spyderin ohjelma asentaa sen valmiiksi OS X:ään. Nyt näyttö on neutraali ja luotan siihen että monitori näyttää parhaalla "kyvyllään" valoa minulle päin.

b) Photoshopissa työtilana Adobe RGB, jolloin näyttö osaa näyttää tuon Adobe RGB profiilin mukaisen kuvan niin hyvin kuin monitorissa potkua riittää koska monitori on kalibroitu ja profiloitu. Tulleissa digikuvissa on yleensä sRGB profiili jolloin käytän sitä työprofiilina, tai sitten *liitän* kuvaan kuvansäädön ajaksi Adobe RGB profiilin jolloin varsinkin ihonsävyt tulee huomattavasti paremmiksi (sRGB tekee paljon syaania ihoon CMYK-käännöksessä). CMYK-profiili on painon mukainen.

c) InDesignissa työprofiilina Adobe RGB, CMYK profiilina Euroscale Coeted v2. (ei painonmukainen, koska siitä hommasta ei tunnut tulevan mitään jos tekee kahdelle eri painolle työtä samaan aikaan ja PDF tehdään kuitenkin ilman mitään profiileja, eli kaikissa taittodokumenteissa sama CMYK-profiili).

Eli keskityn oikeastaan vain siihen että kuva on ja säädetään Photoshopissa (Adobe) RGB-tilassa oikean näköiseksi visuaalisesti, sekä pipetillä seuraan CMYK arvojen käyttäytymistä kuvaa säädettäessä (pipetillä CMYK arvot seuraa CMYK-profiilin mukaisesti, kun mittaillaan RGB-kuvasta). Sitten lopuksi käännän kuvan CMYK:ksi kyseisen painon profiilin mukaan. CMYK-profiili tallennetaan kuvaan, jotta se näkyisi InDesignissa jollainlailla oikeanlaisena.

Periaatteessa siis käytän Spyderin "iloa" vain Photoshopissa, jolloin kuvat natsaa painettuna ja säädettynä.

j.a.j. kirjoitti: kun niitä kuvia kääntää oikeisiin cmyk icc profiileihin niin kyllä se avaruus supistuu ruudulla tutkaillessa.

Joo-o. Ymmärrän tämän, mutta yritin tuossa viitata vektorigrafiikaan.

Jamac kirjoitti:Mä käytän tällä hetkellä aika simppeliä "yhdentason" systeemiä, eli

Zamacille sepostuksesta kiitoksia, taidanpa omaksua tuosta muutamat juubat.

Jokos joku on ehtinyt testata tätä? Hinta on ainakin edullinen.

Lainausta myyjän sivulta:

PANTONE huey on uuden sukupolven spektrofotometri, jolla profiloit kaikki näyttösi keskenään yhteneviksi. Ohjelma on automaattinen ja helppokäyttöinen. Mittari havaitsee myös ympäröivän valon vaikutuksen ja säätää näytön kirkkautta valaistuksen muuttuessa.

Tuo että kalibroi näytön painosta tulevan kaman mukaan on käytössä varmasti monella. Siinähän asiat tehdään vähän niinkuin nurinkurisesti. Huononnetaan näytön kuvaa painon tasolle. Perjaatteessahan homma toimiin näinkin mutta ajatellaampa että teetkin joku päivä työtä vaikkapa jollekin hyvälaatuiselle tulostimelle, et saa parasta mahdollista jälkeä ulos tulostimesta.

Nykyäänhän taitaa olla monella isolla painolla suuntauksena säätää paino niin että se vastaa sen erään standardi profiilin jälkeä (ISOjotain.icc). Jälki on kuitenkin tarpeeksi hyvä ja helpottaa toimintaa asiakkaiden välillä kun on yleisesti käytössä oleva standardi. Tekemällä oma profiili painon mukaan saataisiin kaikki mahdollinen ulos koneista. Kompromisseja siis kaikki.

Sama juttu tuo kun sanoit että "halvoissa mustesuihkuissa syaani ja magenta on kaukana oikeasta". Kompromissi sekin, sillä pyritään kasvattamaan tulostimen väriavaruutta. Ihmiset haluavat hienoja tummia punaisia ja tummia sinisiä. Se onnistuu näin paremmin. Esimerkiksi eräässä meidän laajakuvatulostimessamme "oikeaa" cyaania vastaava jälki saadaan tulostamalla noin 70-80%cyan. Eli itse väri ei edes koita olla "oikean" värinen vaan annetaan icc-profiilin hoitaa oikean värin laskeminen.

Jamacin tapa tehdä asiat on yksi vaihtoehto. Nämä hommat tunnutaan hoitavan vähän erilailla jokapaikassa, siksi yhteisymmärrys aineistonsiirtovaiheessa olisikin tärkeää. Eli ne profiilit mukaan niinhin kuviin mitä lähetätte

Tuo että kalibroi näytön painosta tulevan kaman mukaan on käytössä varmasti monella.

Tätä en nyt käsnänny, eikä tuossa musta ole mitään järkeäkään.. [:^)]

Jamacin tapa tehdä asiat on yksi vaihtoehto

Joo sitten kun kirjapainojen RIP:t alkaa käyttämään profiileita niin sitten tarttee laajentaa homma koko ketjun kattavaksi Photari-Indy-Distiller. Muutoin mulle riittää että kuvankäpistely Photarissa on kunnossa. Mutta kyllä tuo monitorin kalibrointi ja profilointi Indyssäkin värit tuo aika lähelle lopullista. Mitään konstia en ole kyllä löytänyt että saisi suorastaan natsaamaan.. Siellähän onsitten vielä rendering systeemi, eli Prseptuaalista kuville ja jotain muuta vektorigrafiikalle. MOnimutkaiseksi menee..

IsoTT kirjoitti:
Onnea ja kärsivällisyyttä vaan näiden asioiden kanssa taisteleville

EDIT: Niin, parempi tapa olisi varmasti tutkia tehtyä näyttöprofiilia noiden valmiiden testikuvien perusteella, siis tuollaisten kuin minkä Sippukin tuohon liitti. Valokuvausliikkeistä luulisi saavan. Toki valmiiseenkin työhön tulee verrata sittenkun asiat ovat siinä vaiheessa, sehän se tärkein vertailukohta sitten onkin.

Imuroikaa tuolta:

http://www.saunalahti.fi/~kivireki/Esim ... tikuva.jpg

Tää kuva isona tiedostona:

IsoTT kirjoitti:Esimerkiksi eräässä meidän laajakuvatulostimessamme "oikeaa" cyaania vastaava jälki saadaan tulostamalla noin 70-80%cyan. Eli itse väri ei edes koita olla "oikean" värinen vaan annetaan icc-profiilin hoitaa oikean värin laskeminen.

Ja tuo profiili vaikuttaa kaikkeen, myös mekaanisiin rastereihin?

Tuo lainaus minkä otit niin sillä lähinnä koitin selittää miksi mustesuihkutulostimissa cyaani ja magenta ei ole cyaania ja magentaa.

Mutta, tarkoitat mekaanisilla rastereilla esimerkiksi 100cyan/100yellow laatikkoa minkä teet vaikkapa freehandissa?

Meillä tulostimen linearisointi (eli perjaatteessa kalibrointi) on ympätty tulostimen rippiin. Linearisoinnin tarkoituksena on säätää tulostinta jotakuinkin niin että kaikkien osavärien värikiila 0-100% on tasainen. Ilman linearisointia esimerkiksi musta voisi olla 60% ylöspäin melkein samanväristä. Kun jotain painetaan niin hommahan ei toimi näin. Silloin pisteenkasvu ja muut tekijät ovat kaikki jo ICC-profiilissa.

Tuo linearisointi aiheuttaa sen että nuista "mekaanisista rastereista" tulee jo suoraan aika siistejä ja ovat sinen päin minne pitää, siksi en niihin koske vaan annan mennä hallitsemattomasti. Lukuunottamatta jos on tärkeitä logoja ym. minkä väri on tarkka. Sitten katson yleensä tilanne kerrallaan joko fotoshopissa tai muuten että mikä sävy olisi oikea. Freehandia kun käyttelen ja hommat on aika pienikokoisia niin juttu toimii näin. Värienhallinta minulla on Freehandissa siis kokonaan pois päältä.

Jos tekisin monisivuisia opuksia, lehtiä tai kirjoja ja saisin itse päättää värienhallinan kulusta niin todennäköisesti länttäisin indesignissa värienhallinnan päälle ja antaisin sen hoitaa mekaanisten rasterien värienhallinnan. Kiehtovaa olisi myös hoitaa kuvien RGB-CMYK muunnos vasta ripissä.

Korjatkaa jos olen jotain sanonut väärin, eivät nämä hommat itsellänikään 100% ole hallussa.

IsoTT kirjoitti:Tuo lainaus minkä otit niin sillä lähinnä koitin selittää miksi mustesuihkutulostimissa cyaani ja magenta ei ole cyaania ja magentaa.

Näin on, kaukana niistä. Tämän olen harmikseni havainnut jo iät ja ajat sitten (yllättävän harva asian tajuaa vieläkään). Miksi ei muuten voisi olla EURO CMYK -patruunoita erikseen? Eikö se periaatteessa mahdollistaisi jonkinlaisen DTP WYSIWYGin mustesuihkarilla ilman RIPpiä?

IsoTT kirjoitti: Mutta, tarkoitat mekaanisilla rastereilla esimerkiksi 100cyan/100yellow laatikkoa minkä teet vaikkapa freehandissa?

Nii-in, esimerkiksi, semmoiseksi niitä ennen sanoittiin, rastereilla tehtäviä tasaisia väripintoja.

IsoTT kirjoitti: Korjatkaa jos olen jotain sanonut väärin, eivät nämä hommat itsellänikään 100% ole hallussa.

Kuulepa, jos joku sanoo että on *tämä* asia minulla "100 %:sesti hallussa", niin on syytä epäillä että lesottelee mokoma.

Onpas tänne virinnyt korkealentoinen keskustelu. Hyvä niin.

Ongelmani oli : Luulin ettei Applen cinema-näytön tai powerbookin oman näytön kontrastia pääse säätämään.

Pääsee.

järj.asetukset - käyttöapu - säädä kontrastia. Kontrasti säätyy kuulemma vielä jollain näppäinkomennolla, eli vahingossa.

Voi prk.
En tätä tiennyt. Huutoäänestys : moniko tietää tuon?

Tämän vuoksi näyttöni oli huono.

Ostin Spyder Studio 2pron ja nyt on näytöt kalibroitu. Erittäin helppo softa ja muutenkin hyvä masiina. Suosittelen.

Cinemasta hävisi kalibroinnin myötä pieni ominais magentaisuus.

Tuo käyttöavun kontrastisäätö ei ole sellainen mihin pitää mennä koskemaan. Tarkistakaa että se on perusasetuksessa. Se on tarkoitettu lähinnä sellaisille ihmisille kenellä on suurempiakin murheita kun näytön hienoinen punaisuus Tuo säätö ei muuta näytön ominaisuuksia mekaanisesti.

LCD näytöissä säädetään vain taustavalon kirkkautta, valoa suodattavien/peittävien kiteiden maksimi peittoa eli näytön tummuutta ei pysty säätämään. LCD/CRT näytön tekniikoista ja toimintatavasta löytyy paljon infoa tältäkin foorumilta, Sippu on ainakin valaissut sitä miten ne toimivat.