Näytä valokuvasi – Catch the moment

[Tengu]

Kuva oli elokuvassa välikuvana. Häät olivat ohi ja arki alkoi. Vinossa oleva koriste viittasi myöhempiin trragisiin tapahtumiin. Ne häät, joissa kuvasin tuon kuvan olivat jo lähtökohdiltaan hieman vastaavat. Sulhanen oli kännissä kuin käki ja haastoi riitaa kaikkien kanssa. Yhteiselo ei jatkunut kovin pitkään tästä syystä.

Huoman joidenkien elokuvien vaikuttaneen siihen tapaan miten kuvaan. Joskus vaikutteet ovat tietoisia niin kuin tässä kuvassa. Joskus vasta myöhemmin tajuaa miten jokin elokuva on vaikuttanut kuvaamiseen. En tiedä pitääkö siitä pyrkiä pois tietoisesti. Esim. taidemuseoissa moni harjoittelee jotakin tekniikkaa kopioimalla tunnettuja töitä. Näin ehkä ymmärtää paremmin miksi jotakin tekniikkaa käytetään. Ymmärryksen lisääntyessä arvelisin oman tyylin samalla kehittyvän, kun pohtii tyylien juuria.

Peruskysymysten äärellä - esimerkkinä tämä sulhanen, joka oli "kuin käki ja haastoi riitaa kaikkien kanssa" - hän lienee lukenut tarkasti Aleksis Kiven tuotannon, eritoten Nummisuutarit? Sieltähän se sulhasmalli löytyy.

Myös tämä on askarruttanut filosofeja sun muita viisastelijoita: jos ajatellaan, että kamera on vain tekninen väline, joka tallentaa sitä, mikä on "todellista" ja on näin ollen luotettava ja arvovapaa, niin kuitenkin se, mitä tallennnetaan, on aina kamerankäyttäjän valinnan tulos - jos nappaan just nyt tosta noin kuvan, samalla jää kaikki muu samanaikaisessa aikahorisontissa tapahtuva tallentamatta, ja niin poispäin...

Tämä valokuvaajan (jos se käsitetään taidemuotona) jonkin sortin itsereflektio on ilmeisesti alaa pidemmän päälle harjoittaneelle väistämätön seinä tai este, joka on tiedostettava ja ylitettävä, tai jotain sinnepäin. Ainakin muutama rikkiviisas teoreetikko, Susan Sontag ja Roland Barthes tulevat ensinnä mieleen niistä, jotka asiaa ovat pohtineet. Tämä ei toisaalta koske niitä matkailijoita, jotka kesälomansa jälkeen innoissaan ikävystyttävät kutsuilla vieraitaan jännittävillä diaesityksillä - "tosa on meitin Maija Pariisissa, takana näkyy se kuuluisa Eiffelin torni, ja täsä taas Maija on Partseloonassa, taustalla se kirkko vai mikä se ny oli, Sakraada Familia, oikein komia sekin..." jne.

[amanita]

P.jpg

Lenkin varrelta

[Mikael K.]

Peruskysymysten äärellä - esimerkkinä tämä sulhanen, joka oli "kuin käki ja haastoi riitaa kaikkien kanssa" - hän lienee lukenut tarkasti Aleksis Kiven tuotannon, eritoten Nummisuutarit? Sieltähän se sulhasmalli löytyy.

Myös tämä on askarruttanut filosofeja sun muita viisastelijoita: jos ajatellaan, että kamera on vain tekninen väline, joka tallentaa sitä, mikä on "todellista" ja on näin ollen luotettava ja arvovapaa, niin kuitenkin se, mitä tallennnetaan, on aina kamerankäyttäjän valinnan tulos - jos nappaan just nyt tosta noin kuvan, samalla jää kaikki muu samanaikaisessa aikahorisontissa tapahtuva tallentamatta, ja niin poispäin...

Tämä valokuvaajan (jos se käsitetään taidemuotona) jonkin sortin itsereflektio on ilmeisesti alaa pidemmän päälle harjoittaneelle väistämätön seinä tai este, joka on tiedostettava ja ylitettävä, tai jotain sinnepäin. Ainakin muutama rikkiviisas teoreetikko, Susan Sontag ja Roland Barthes tulevat ensinnä mieleen niistä, jotka asiaa ovat pohtineet. Tämä ei toisaalta koske niitä matkailijoita, jotka kesälomansa jälkeen innoissaan ikävystyttävät kutsuilla vieraitaan jännittävillä diaesityksillä - "tosa on meitin Maija Pariisissa, takana näkyy se kuuluisa Eiffelin torni, ja täsä taas Maija on Partseloonassa, taustalla se kirkko vai mikä se ny oli, Sakraada Familia, oikein komia sekin..." jne.

Vaikka kamera onkin vain väline niin se vaikuttaa käyttäjänsä työtapoihin ja siihen mitä tähtäilee luultavastikin juuri filosofien ja muiden pohtijoiden kuvaamalla tavalla. Todellisuus muodostuukin näin pienestä kurkistusaukosta tapahtuvaksi rajaamiseksi ja sen uudelleen määrittelyksi. Näin myös etiikka ja motiivit liittynevät kuvaamiseen. Ikävimmillään mainosten tapaan, jossa näkijä yritetään saada ostamaan jokin tuote. Tai sitten uutisten tapaan, jossa ohjukset osuvat viattomiin lapsiin vaikka siitä mitä lopulta on tapahtunut ei kukaan ota selvää. Voisiko olla myös niin, että matkamuistokuvat, liikenneonnettomuuskuvat jne. osoittavat kuvaajan elävän ja ovat näin todisteena kuvaajalle itselleen siitä, että ei ole täysin turta kaiken näkemänsä ja kokemansa edessä. Onhan siitä kaikesta kuva todisteena.

[Mikael K.]

P.jpg


Lenkin varrelta

Hämmentävää miten Näsijärven rannatkin saa näyttämään Saanalta kaukokaipuun siivittämänä.

[Nuuska1]

Kätevää - ei tarvitse raahata ruhoaan Lappiin fiilistelemään - riittää kun siirtyy muutaman kilometrin.

Muistissani on hieno hetki Lapissa - seisoin Pirtukirkon huoneistosiiven katolla talkkarin kanssa - olimme yhdessä löytäneet jään tukkiman savupiipun ja hakanneet siihen savun mentävän aukon - työn tehtyämme tämä hieno mies loihe lausumaan : "Sanohan sinä etelän mies - eikö täällä olekin kaunista?" - oli aurinkoinen päivä ja valkoista lunta juuri sopivasti - mitäpä muuta olisin voinut vastata kuin että kyllä totisesti on kaunista.

Eräs sinne kuskaamani amerikatar oli raahannut ison nojatuolin pihalle - hän löhöili siinä illalla revontulia ihaillen - varmasti muistaa ne loppuikänsä.

[homenamsi]

Pitää varmaan kaivaa kirjahyllyjen kätköistä Leena Sarasteen varhaiset kirjat ’Kuvista sanoin’, ’Valokuva, pakenevan todellisuuden kuvajainen ’ ym. ja fiilistellä miten kirjoitukset ovat kestäneet aikaa. Hänen esitelmiään kävin aikanaan kuuntelemassa.

Kirjahyllyssä on myös pölyttyneenä hieno n. 15-osainen Life Library of Photography. Jos joku haluaa tarjota tuolle uuden kodin, yhteydenotot tervetulleita (yv).

[Tengu]

Hämmentävää miten Näsijärven rannatkin saa näyttämään Saanalta kaukokaipuun siivittämänä.

Asian voi nähdä kahtaalta, jopa kolmaalta:

1) Ei tarvihe kuvaan lisätä kuin autenttinen mansenmies tai -nainen kivellä perinteisessä tampereenasussa istumaan ja lyömään noitarumpua nääs, niin olisi Mansen matkailumainos kasassa ja ei kun Fuengirolan ravintolan seinälle ( "Ulkomaalainen - suunnitteletko matkaa Suomeen? Jos vastaat että no juu kyä kai sit, ni tu sit kans Manseen ja koe aito Nässynrannan tunnelma ja oikeetten perinnemanselaisten luantanen ystävällisyys nääs"). Tämä tosin voisi poikia julisteen laatijalle syytteen kulttuurisesta omimisesta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä, mikäli julkaisija olisi ei-manselainen, tällöin kyseessä olisi oikeudellinen ennakkotapaus napapiirin eteläpuolella, jossa käräjäoikeuden päätökseen ilmoittaisivat tyytymättömyytensä sekä kantaja- että vastaajapuoli ja asia ei vieläkään olisi lainvoimainen, KKO:n valituslupaa muutama vuosi odotellessa.

2) Kameran kuvaaman asiaintilan autenttisuuden teoreettisen keskustelun merkeissä; tähän tematiikkaan liittyen: juuri nyt, tätä kirjoitettaessa, myös Suomen mediassa on laajalti esillä se Yhdysvalloissa suurta huomiota saavuttanut luonnonilmiö, jota kutsutaan "täydelliseksi auringonpimennykseksi" (amerikaksi "total eclipse" tms.). (Erillinen kysymys on tietenkin se, miksi tämä nyt on maailman vouhkatuin uutinen - ehkä siksi, ettei täällä Telluksella mitään muutakaan uutisoitavaa tällä hetkellä tapahdu?) Voin tässä - vaatimattomaan tapaani - todeta, että minulla on siitä monta hienoa kuvaa jo nyt. Meikältä saa tilata, yhteystietoni saa tarvittaessa Hopeisen Omenan sisäpiiriltä.

3) Nässyn ranta on kuvauksellinen, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Toki kameran varressa olevan kuvaajan täytyy osata myös asiansa.

[Mikael K.]

Kohtaan 3) liittyen kuva Näsijärven vastarannalta. Kevät oli kuvan ottamisen aikoihin vaihtumassa kesäksi ja koin pakottavaa tarvetta tallentaa vallitseva tunnelma. Kamerana taisi olla iPhone 4.

IMG_0220.JPG

[Tengu]

Kohtaan 3) liittyen kuva Näsijärven vastarannalta. Kevät oli kuvan ottamisen aikoihin vaihtumassa kesäksi ja koin pakottavaa tarvetta tallentaa vallitseva tunnelma. Kamerana taisi olla iPhone 4.
IMG_0220.JPG

"kuva Näsijärven vastarannalta" - no niin, olemme suomalaisuuden ytimessä nyt, kamerat kädessä:

Runoilija/journalisti Jorma Etto tunnetusti kirjoitti, vaikka ei manselaistaustainen ollutkaan, tunnetussa
runossaan manselaisuudesta näin:

[manselainen on] "... sellainen joka eksyy tieltä, ottaa valokuvia Nässyn rannalta ja vastarannalla ottaa valokuvia toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat."

Kuva on kuitenkin objektiivisesti katsottuna hieno. Ei moitetta.

[Tengu]

Voisiko olla myös niin, että matkamuistokuvat, liikenneonnettomuuskuvat jne. osoittavat kuvaajan elävän ja ovat näin todisteena kuvaajalle itselleen siitä, että ei ole täysin turta kaiken näkemänsä ja kokemansa edessä. Onhan siitä kaikesta kuva todisteena.

Tämä on tärkeä näkökulma, jota on vielä käsiteltävä. Vaivaan mahdollista lukijaa eräällä vanhalla tekstinpätkällä, jossa asiaa sivutaan (älkää kysykö kirjoittajaa):

"Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa yleistyi jo 1800-luvun alkupuolella tapa ottaa valokuva kuolleesta omaisesta ennen hautaamista. Kuva otettiin usein ”luonnollisessa” ympäristössä, vainajan ollessa sängyssä tai sohvalla. Ennen rigor mortista tai sen jälkeen tapahtunut vainajan asettelu pyrkii antamaan vaikutelman, että kyseessä on nukkuva henkilö. Kenneth Amesin mukaan 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa ”ihmiset eivät kuolleet, he kävivät nukkumaan.” Usein kädessä on kirja tai risti. Oman lisänsä kuvan atmosfääriin tuo se, että kuolleen silmät ovat joskus avoinna. Kuolleiden lasten tapauksessa usein kuvattiin vainaja elävien siskostensa seurassa, esimerkiksi sohvalla istuvassa asennossa – valokuvaajan käynnin yhteydessä oli luonteva ja taloudellinen ratkaisu ikuistaa samalla kertaa kaikki lapset."

[Vident]

Keskustelun mentyä jossain määrin synkempään suuntaan, vedettäköön sitä takaisin vaaleampiin väreihin siirtymällä Aman aiempaa kuvaa mukaillen kävelylenkin ohessa otettuun räpsyyn. Alkuperäiseen kuvaan on lisätty iPhonen Photos/Kuvat-ohjelman Vivid cool -filtteri.

IMG_0963.jpeg

[hesebe]

Huhtikuinen järvi

[amanita]

Onpa koristeellinen kuva, liekö ollut kova tuuli runsaan lumentulon kera noita kallistamassa.

Rauhallisena avovettä odottelevat soutuveneet ovat aina sympaattinen näky.

[jjpeltola]

[…] kävelylenkin ohessa otettuun räpsyyn.

Sitä on sitten kävelty meren rannalla Kaakkoisessa Espoossa Varsasaaren kohdalla.

[maccivaari]

Kalajoen rantaa

[Mikael K.]

Tämä on tärkeä näkökulma, jota on vielä käsiteltävä. Vaivaan mahdollista lukijaa eräällä vanhalla tekstinpätkällä, jossa asiaa sivutaan (älkää kysykö kirjoittajaa):

"Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa yleistyi jo 1800-luvun alkupuolella tapa ottaa valokuva kuolleesta omaisesta ennen hautaamista. Kuva otettiin usein ”luonnollisessa” ympäristössä, vainajan ollessa sängyssä tai sohvalla. Ennen rigor mortista tai sen jälkeen tapahtunut vainajan asettelu pyrkii antamaan vaikutelman, että kyseessä on nukkuva henkilö. Kenneth Amesin mukaan 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa ”ihmiset eivät kuolleet, he kävivät nukkumaan.” Usein kädessä on kirja tai risti. Oman lisänsä kuvan atmosfääriin tuo se, että kuolleen silmät ovat joskus avoinna. Kuolleiden lasten tapauksessa usein kuvattiin vainaja elävien siskostensa seurassa, esimerkiksi sohvalla istuvassa asennossa – valokuvaajan käynnin yhteydessä oli luonteva ja taloudellinen ratkaisu ikuistaa samalla kertaa kaikki lapset."

Mielenkiintoinen näkökulma. Väistämättä nousee mieleen myös Meksikon kulttuuri. Siellähän on kuolleille suunnattu muistopäivä, jossa pukeudutaan melko synkästi. Elokuvissa tätä aihetta käytetään näemmä tehosteena.

[Mikael K.]

Lisätään vielä kuva, että sivu ei jää kokonaan pelkäksi turinapalstaksi. Osui tuollainenkin kohde silmiin taannoin. Joku ei ollut lain kanssa yhtä mieltä ajonopeudesta. Pari vandaalia näyttää osuneen kulmille ennen minua.

Vandalix.jpg

[Tengu]

Meksikosta & valokuvauksestakin puheen ollen:

Tämä meksikolainen traditio "El Día de Muertos" on käsittääkseni jokin katolilaiseen uskoon liittyvä juttu, jonka alkuperä ei ainakaan allekirjoittaneelle ole täysin avautunut - näin luterilaisen kasvatuksen kourista hädin tuskin selvinneenä se ei omakohtaisesti olekaan akuutti, mutta tietenkin kyllä noin niinkun teoreettisesti kiinnostava.

Ainakin kirjallisuudessa ja elokuvassa tästä traditiosta on jokin kuvaus, mieleen nousee vaikkapa Malcolm Lowryn kirja "Under the Volcano" ja siitä tehty leffa vuodelta 1984 (ohjaajana el gran maestro John Huston, pääosassa Albert Finney, jota ei tarvitse juopon konsulin roolissa liiemmin hävetä, on jotenkin ugrilaisessa kulttuurissa kodikas ja tuttu hahmo, vaikka britishenglishiä puhuukin).

En sitten tiedä, onko kuolleiden valokuvaaminen ennen maahanpanijaisia Meksikossa tai muissa latinomaissa yleistä, nykytietojeni valossa se jotenkin on protestanttisuuteen ja länsieurooppalaiseen ajattelutapaan liittyvä juttu - juuri tämä ajatus siitä, että "tämä on ollut" , joka pitää todentaa?

Tai mistäs minä tiedän.

[amanita]

Kannonnokalla.jpeg

Tuotantoa tapahtuu kannonnokallakin.

[Tengu]

Tietenkin on nyt kuvaan liittyen Amalta (diminutiivina tai hellyttelynimeltä : Amanitalta) kysyttävä, maamme velkaantumisasteen ollessa se mikä se on:

Onko meillä yksinkertaisesti varaa antaa metsiemme kantojen luovuttaa elämäneliksiiriään kaikenlaisille sienille, jotka siellä sitten kukoistaen naureskelevat, salamavalojen roiskeessa?

Kuva sinänsä on kyllä hieno, nou roplem vit tät.

[amanita]

Ainakin veronkannon suhteen tulee olla äärimmäisen tarkkana, jotta elämäneliiksiiri ei katoa.

[homenamsi]

Eipä niitä veroja pidä kantaa, maksaa pois painamasta.

[Tero E]

Veronkanto huuto!

[amanita]

Ihan parhautta!

[Tengu]

Valokuvauksen kanssa olemme samassa veneessä ns. "huippu-urheilun" kanssa, ja siihen kun lyödään päälle vielä tämä tekoäly niin vot harashoo, usko siinä sitten omia aistihavaintojasi - kyl maar se nui oli ko siä Hopeises Omenaskii oikeen kuvaki siit ol - meillä ei ole nyt varaa hellittää hetkeksikään kypäränhihnaa (= sitaatti Väinö Linnalta)...

https://yle.fi/a/74-20083723

Niin, lisäyksenä vielä: tuskainen varoitukseni ei millään tavoin liittynyt tuohon täällä näkyvään hienoon kantoa esittävään valokuvaan (itselläni oli tuollainen vastaavankaltainen kelonpuolikas yöpöytänä siinä hetekan vieressä joskus taannoin, nuoruuden auvoisina päivinä).