Leffa, jonka juuri näit. 2

[Tengu]

Miettikää nyt, kaksi liki kuusikymppistä varista ravintolaillallisen jäljiltä pienessä hönössä GT:n kera karkkivärileffaa katsomassa! Kaikessa pöhköydessään juuri sopiva leffa eiliseen olotilaan.

Hieno analyysi. Itse Peter von Bagh ei olisi pystynyt parempaan. Siis tarkoitan tätä aivan vilpittömästi - ns. elokuvakokemusta on kummallisen vähän analysoitu, paras lukemani lienee Roland Barthesin vanha juttu, jonka nimi suomeksi on "Elokuvateatterista poistuessa" (tai jotain sinnepäin).

PS. von Bagh-juttu on sitten taas vitsiksi tarkoitettu, vaikkakin hänen ylisanoja tihkuvissa eksplikaatioissaan oli myös jotain hellyttävää...

[Ötsi Vik]

Civil War.

Todella tyly. Voisi olla ihan tästä lähitulevaisuudesta. Niin todellisen tuntuista menoa. Ei selittele, vaan toteaa. Hieno elokuva. Tämän vuoden paras elokuva yhdessä Perfect Daysin kanssa.

[Erño]

Vaimo ei ollut nähnyt Tosimiestä. Eli katsottiin siis Truman Show.

Lisäksi katsottiin Everything Everywhere All at Once, joka oli todella positiivinen yllätys!

[Tengu]

Elokuvapoliittisesti itselläni alkaa ikä jo painaa. Elokuvateatterissa kävin viimeksi ties kuinka monta vuotta sitten, eikä kokemus ollut miellyttävä: hirveä määrä typeriä mainoksia ennenkuin itse elokuva pääsi alkamaan, ja äänentoistossa nupit kaakossa - olisin kaivannut korvatulppia; en myöskään pidä Finnkinon röyhkeästä tavasta käyttää monopoliasemaansa (mm. hinnoittelu ja kilpailijoitten eliminoiminen).

Vaikkakin se "oikea" elokuvakokemus vaatisi tietysti ison valkokankaan ja (hillityn) karkkipussien rapistelun äänen ollakseen autenttinen, on ollut sittemmin pakko tyytyä omiin varastoihin eli YLE Areenasta ja muualta vuosien saatossa kopioituihin leffoihin. Tässä olen huomannut sellaisen seikan, että jotkut ikivanhat - nyt jo klassikot, kun niitä muutaman vuoden välein katsoo - tarjoavat aina joitain "uusia" tulkinnallisia detaljeja, joita aiemmin ei ole huomannut - voisiko tätä verrata vuosikertaviineihin?

Heitän tähän neljä tällaista leffaa:

To Live and Die in L.A. (1985 William Friedkin)
The Long Goodbye (1973 Robert Altman)
Apocalypse Now (1979 Francis Ford Coppola)
Rumble Fish (1983 Francis Ford Coppola)

[Erño]

Kungu Fu Panda ööö... 4 tai 5. Ei numerolla väliä sinänsä. Oikein hyvää animaatioviihdettä. Jack Black -laatua. Lopputekstitkin jaksettiin katsoa Jack Blackin sulosointujen laulaessa Brittney Spearsia. Oli muuten paljon parempi kuin originaaliversio.

[Tengu]

"Down by Law" (Jim Jarmusch, 1986).

Teoreetikoiden mukaan tämä mustavalkoisena kuvattu elokuva edustaa tyylilajia "neo-beat noir comedy" - olkoon siis niin. Joka tapauksessa hauska ukkostavan illan ratto - kolmen linnakundin tarina. Pääosissa mm. luonnenäyttelijät Tom Waits ja Roberto Benigni, joista jälkimmäinen puhuu hauskankuuloista italianaksentoitua amerikkaa.

Traileri tässä:

https://www.youtube.com/watch?v=IeFU1PJ-APQ

[Erño]

The Iron Claw

Elokuva showpainin "kirotusta" Von Erichin perheestä. Leffa kertoo hiukan oikoen tarinan suvun toisen polven veljesten kohtaloista.

En odottanut leffalta mitään ja yllätyin positiivisesti. Ei yllä ihan Mickey Rourken tähdittämän The Wrestlerin tasolle, mutta aivan kelpoa katseltavaa.

[amanita]

"The Outfit" teki vaikutuksen niin esittäjiensä, kuin juonenkin suhteen. Koko elokuva tapahtui lähestulkoon yhdessä tilassa, se olisi varmaankin sovitettavissa loistavasti vaikkapa teatteriin, yksityiskohdat olivat kohdallaan ja pääosan esittäjä herra räätäli oli kerta kaikkiaan huikea roolisuoritus esittäjältään.

Netflix tarjosi tuon elämyksen, suositan, juonessakin piisasi käänteitä yllätykseksi asti.

[Tengu]

Ettei tämä loppukesä mene aivan viimeisten auringonsäteitten nyyhkiväksi kalasteluksi rusketusvoiteella silattuna, tuo piristävän makaaberin ja pessimistis-dynaamisen vaihtoehdon elämäämme esim. David Lynchin leffan "Wild at Heart" (1990) katsominen. Itse piristyin suuresti.

Lynchin leffat ovat kaikki melko ns. omituisia ja kummallisia, mikä on hyvä asia siinä mielessä, että jokainen katsoja voi niiden sisällöstä vääntää juuri sellaisen tulkinnan kuin omaan habitukseen sattuu kulloinkin sopimaan - tämä on kuluttajalähtöistä ajattelua jos mikä!

Detaljina David Lynchistä: hänen äidinpuoleisesta suvustaan löytyy suomenruotsalaista verenperimää - jotenkin sekin matsaa tähän hänen kummallisuuteensa...

Traileri:

https://www.youtube.com/watch?v=dQIdBfrF0Ik

[Erño]

Alien Romulus

Odotukset oli tosi alhaalla, varmaan siksi yllättikin positiivisesti. Oli ilmeisesti yritetty päästä orkkis-Alienin henkeen, siinä lähes onnistuen. Varsin mukava lauantai-illan äksönjännäri.

[Machist]

Alien Romulus

Odotukset oli tosi alhaalla, varmaan siksi yllättikin positiivisesti. Oli ilmeisesti yritetty päästä orkkis-Alienin henkeen, siinä lähes onnistuen. Varsin mukava lauantai-illan äksönjännäri.

Tuli välipäivinä katseltua tämä.
Yllätti positiivisesti.

[Erño]

Sisu.

Suomalaiseksi leffaksi oikein positiivinen ylläri.

[amanita]

Apple TV+ tarjosi katsottavaksi Martin Scorsesen ohjaaman loistavan elokuvan "Killers of the Flower Moon" , päärooleissa Leonardo DiCaprio, , Robert De Niro ja Lily Gladstone. Hieman epäillen aloin tuota katsoa kuvitellen sen taas olevan ns. Länkkäri, vaan iloisestipa yllätyin. Tarina roolisuorituksia myöten oli todella yli kolmetuntisen katsomisen arvoinen.

[apsev]

Tyttö ja moottoripyörä, jonka pääosassa äskettäin edesmennyt Marianne Faithfull. Elokuva saksankielisenä 'Nackt unter Leder', DVD:n kotelossa elokuvaa kuvataan: 'Der Skandalfilm von 1967. Psychedelisch und hocherotisch'. Tuon ajan psykedeelisyyttä oli saatu värien käytöllä. Osittain ajotapahtumissa näkyi keinotekoisuus / studiomaisuus. Kirja, johon elokuva painokkaasti perustuu, on vuodelta 1963 'La Motocyclette', suomeksi 1970.

Rebecca, siis M.F., ajaa Harrikalla (https://fi.wikipedia.org/wiki/Harley-Da ... or_Company ) ja hänen rakastajansa kirjassa Guzzilla (Moto Guzzi - https://fi.wikipedia.org/wiki/Moto_Guzzi ), mutta elokuvassa Nortonilla ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Norton_Motorcycle_Company ).

Kirja on siis vuodelta 1963 ja elokuva 1967. Muistettakoon, että mp-maailmaa muutti suuresti vuonna 1968 esitelty Honda CB750 alias 'Tuutti' (https://fi.wikipedia.org/wiki/Honda_CB_750_Four ). Eli kirja ja elokuva ovat ajalta ennen Tuuttia.

[Erño]

Venom 3. Toivoin enemmän. Jäi perus lauantai-illan mätöksi.