Ei lähdetä tästä enempää vääntämään, mutta eihän se YK:n, EU:n tai NATOn mandaatti auta siellä kansan keskuudessa, joka on kyllästynyt sotimiseen. Lähtökohtaisesti niillä ole mitään sanansijaa kansallisvaltion rajojen sisällä. Kyllä se on se ase joka siellä ratkaisee. Yksi näkökulma on tietysti se että rauhanturvaajat nimensä mukaan turvaavat rauhaa, mikä on aina kansalle hyvä juttu, mutta eihän se aivan niin helppoa ole. Namibia oli käsittääkseni hyvin rauhallinen operaatio verrattuna suurimpaan osaan YK:n operaatioista? Itsenäistymiselle oli selkeä tahto, kuten sanoit ja se lisäsi myös kansan luottoa ulkopuolisiin sotilaisiin.Sarjatuli kirjoitti:En voi olla vastaamatta tuohon edelliseen Pbman:n kommenttiiin. Olen ollut siinä ainoassa YK-missiossa joka on onnistunut 100%. Eli Namibian operaatiossa. vuonna 1989-1990. Ongelmahan on, että vastakkaiset osapuolet ovat kyvyttömiä ratkaisemaan ongelmiaan rauhanomaisin keinoin. Siksi me rauhanturvaajat/kriisienhallintajoukot olemme olemassa. Eli meillä on jonkun suuremman päättäjän (YK, EU, Nato) mandaatti takanamme jolla yritämme saada osapuolet saman pöydän ääreen ja sopimaan erimielisyydet rauhanomaisin keinoin. Mutta... kun ihmiset ovat itsekkäitä (järjestöt, vähemmistöt, kansallismieliset, yksilöt) eivätkä ajattele sitä kokonaisuutta missä elävät, niin on vaikea minkään tahon tuoda ratkaisuja kyseisiin ongelmiin. Niin Balkkanilla kuin muissakin kriisipesäkkeissä. Namibiassa kummallakin osapuolella oli tahtoa rauhaan, siksi se onnistui.
Raja 1918 -leffa kertoo hieman tuosta mandaatista ja rajoista nyt ylipäätään. Tehdään rajaa ja tehdään rauhaa käskyllä joka ei tule kuin muutaman sadan kilometrin päästä, mutta on silti totaalisen sopimaton yksilöille. Suosittelen tuota kaikille jotka ei ole leffaa nähnyt.