En ole aikaisemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota 3D-yritelmiin, kun mielikuva on ollut, että leffat ovat lähinnä kolmiulotteisuudella kikkailua.
Tuore
Avatar 3D kuitenkin innosti "scifiytensä" vuoksi. No, vähän isompien lasten satuhan tämä taitaa olla...
Tarina on mitä on, mutta efektit ja maisemat kyllä hienoja, ja elokuva toimi kuitenkin hyvin.
Mieleenpainunein 3D-elämys tuli kuitenkin jo ennen Avatarta, kun
Alice in Wonderland -trailerissa irvikissa tuli parin metrin päähän.
Eilen tuli katsottua
Täällä Pohjantähden alla; raskas katsottava pituutensa ja aiheensa vuoksi, mutta ilmeisestikin Koivusalo on kehittynyt ohjaajana.
Yhteensä siis elokuvaa teatterissa melkein kuusi tuntia vuorokauden sisään; joku homppulainenhan (ketään nimeltä mainitsematta ja sormella osoittamatta
![Kieli [:P]](./images/smilies/icon_razz.gif)
) tietysti katsoisi kotona vielä pari DVD-leffaa päälle, mutta mulle riittää palautumiseen seurata sivusilmällä kuinka ManU ottaa turpiinsa Fulhamilta.
Avataren katsomisessa tarvittavia laseja tai oikeastaan niiden tekniikkaaa vähän ihmettelin, kun välillä piti vilkuilla kännykkää - näyttö tuntui värisevän kuin kameran kautta tv-ruutua katsellessa.