Macchiavelle kirjoitti:
-- Minulta itseltäni puuttuvat seuraavat "uskis-piirteet" joiden vuoksi en voi ryhtyä uskovaiseksi ilman itsepetosta.
- en koe että olisin synnillinen (paha ihminen), jonka jonkun/jonkin pitäisi jollakin tapaa pelastaa
- raamatun kerran lukeneena en kykene millään tavoin käyttämän sitä moraalisena ohjenuorana, sen verran ristiriitainen satu kyseessä
- haluan elää, vaikuttaa ja vuorovaikuttaa tässä ajassa ja tässä paikassa
- sen sijaan että haluaisin katua virheitäni, haluan oppia virheistäni
- sen sijaan että rukoilisin anteeksiantoa joltain mielikuvitusolennolta, pyydän anteeksi siltä jota olen loukannut
- en ole saannut uskonnollista kokemusta (tullut hulluksi)
Tässä keskustelussa ajatukset ovat taas lentäneet suuntaan ja toiseen. Vastatakseni jotakin konkreettista pysähdyn näihin ajatuksiin. En tiedä mistä sait nuo "uskis-piirteet" mutta niitä voi tarkastella myös hieman toisella tavalla.
- synti ja syyllisyys ovat sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole itsestään selviä. Sen voisi tiivistää sillä tavalla, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Ajamme mieluummin omia etujamme kuin lähimmäisemme. Samalla teemme itsestämme oman elämämme jumalan. Tätä pitäisi kaiketi selostaa hieman tarkemmin ja monipuolisemmin ajatuksen avautumiseksi paremmin mutta toivottavasti tämä avaa edes hieman kysymystä.
- elämä ja vuorovaikutus tässä ajassa ja paikassa ovat olennaisen tärkeitä. Kukaan ei voi elää elämää puolestamme vaan se on meidän tehtävämme. Maailman pelastaminen ekokatastrofilta ja lähimmäistemme pelastaminen lamaa potevassa Suomessa käyvät varmasti esimerkeiksi tässä suhteessa. Samalla syntisyyden yksi piirre näyttäytyy tässä. Mieluummin istun rauhassa omalla sohvallani katsellen uutisia maailman pahuudesta kuin tartun toimeen sen pelastamiseksi ties miltä katastrofeilta.
- katuminen ja virheistä oppiminen voivat olla samoja asioita. Katuminen johtaa siihen, että muutan mieleni ja pyrin tekemään toisella tavalla kuin aiemmin. Tässäkin synnin traagisuus nousee esiin. Parhaimpina hetkinä voi olla niin, että haluan oppia virheistä ja olla toistamatta niitä. Jos kuitenkin olen realisti niin huomaan toistavani samoja maneereita, jotka rikkovat ihmissuhteita ja ajavat nurkkaan ahdistetun ketun tavoin.
- anteeksi pyytäminen siltä jota on loukannut on hyvä asia. Tässäkin synnin traagisuus nousee kuitenkin esiin. Vaikka haluaisin toimia parhaalla mahdollisella tavalla niin se ei aina onnistu. Sen sijaan loukkaan kaikkein lähimpiäni usein verisesti ja niin ovelasti, että en edes itse sitä huomaa. Ainoa lääke tässä suhteessa on se, että saan itse anteeksi ja tämän jälkeen uskallan katsoa itseäni peilistä sekä kohdata lähimmäiseni.
- uskonnollinen kokemus ei ole hulluksi tulemista vaan elämän näkemistä hieman laajemmasta perspektiivistä. Sitä voisi kuvailla hieman samalla tavalla kuin rakkautta. Se on kokonaisvaltainen kokemus ja sitä on vaikea selittää toiselle ellei sitä ole itse kokenut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tyhmästä tulisi viisas tai viisaasta tyhmä.
Tajusin viime sunnuntaina kirkossa ehtoollisella käydessäni kuinka syvästä kokemuksesta siinä on kysymys. Ehtoollisessa kokee sellaista rauhaa ja iloa mitä ei koe missään muualla. Tätä en osaa selittää tämän syvällisemmin tai paremmin. Kokemus on kuitenkin aivan todellinen. Tätä tietysti voi selitellä aivokemialla tai jollakin muulla vaikka se ei selitä todellisuutta tässä kohdassa oikein.
Arkistolle
Taisimme puhua aiemminkin Ruotsin kirkon asemasta. Minulla on sama pää kesät talvet, joten unohdin aiheen. Linkkisi oli tässä suhteessa hyvä.
nin
Todistuksen antaminen suuntaan tai toiseen ei toimi logiikan lakien mukaan. Kaikki jumalatodistukset tai niiden kumoamiset ovat kumottu. Tästä ei ole päästy logiikan avulla eteenpäin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei olisi mitään todisteita Jumalasta. Asiaa pitää lähestyä toisella tavalla kuin logiikan keinoin. Runous ja taiteet ovat tässä suhteessa hyvä esimerkki. Katsoin illalla
Smedsin Tuntemattoman sotilaan. Siinä oli taiteen keinoin tuotu Linnan teksti nykyajan ihmisen ulottuville. Laulu
Ihanaa leijonat ihanaa muistutti minua siitä kuinka jääkiekon maailmanmestaruus aikoinaan sai Suomen kansan sekoamaan. Kukaan ventovieras ei ole tullut halaamaan minua aiemmin kadulla silkan voitosta liikuttuneisuuden vuoksi. Samalla tavalla kuin jääkiekko nosti tunteet esiin ja sellaisen yhteisöllisyyden kokemuksen mitä aiemmin ei minun kokemukseni mukaan Suomessa ole ollut niin samankaltaisen tekee myös yhteys Jumalaan. Se on jotakin sellaista mitä ei voi selittää kokematta sitä.
Mac mini M2, 16 Gt, MacOS Sonoma 14.3.1, Magic Mouse, Magic Trackpad ja 24" Eizo ColorEdge CG2420, iPhone SE 64G, iOS 17.0.2 sekä iPad A16 128G, iOS 18.5.