Mihin uskontokuntaan kuulut?

RedDelicious · Viesti Kirjoittaja **RedDelicious** » 4.3.2007 klo 20.34

Hesekiel 37:3-10
3 Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." 4 Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! 5 Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. 6 Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra."

7 Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. 8 Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.

9 Herra sanoi minulle: "Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon." 10 Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.

Macpoika: UpCider-mainoksen voisi oikeastaan kuvitella kuvaavan ylöstempausta. Ja nyt tarkoitan niitä vanhempia bile-versioita. En nykyisiä omenanpoimijoita.

Macpoika · Viesti Kirjoittaja **Macpoika** » 4.3.2007 klo 20.35

ozone kirjoitti:Siis on tosi hyvä, että ottaa Raamatun Jumalan aikaansaamana kirjana ja tulkitsee elämän asioita sen kautta, mutta osassa asioista täytyy myös tulkita kohtia oman aikansa viitekehyksen mukaisesti ja käyttäen luojan lahjoittamaa harkintakykyä. Tästä kuitenkaan ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että esim. Raamatun alkuosan, vanhan testamentin, asiat olisivat vanhentuneet, kun aikaa on kulunut niin paljon. Lähinnä tarvitsee ymmärtää missä tilanteessa, kenelle kohdissa on kirjoitettu ja mitä varten. Mutta loistavaa, kun muistat noinkin spesiifin kohdan Raamattusi!

Kiitos. Olen kyllä mielestäni aika huono Raamatuntuntija.

UT on kyllä tullut luettua, mutta VT:tä ei oikein jaksa, vaikka tiedän, että siitä olisi hyötyä.
EDIT: Voitkos Delicious laittaa linkin johonkin? En ole nähnyt UpCider mainoksia kun en TV:täkään katso.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 4.3.2007 klo 20.41

kuriton kirjoitti:Haluaisin kuulla miten Mikael K. tämän kohdan käsittää...

Minä nimittäin en ymmärrä tuota kohtaa noin. Mihinkäs joutuu ne ei "kokonaiset kropat", kaikkea ei aina nimittäin kasaan saada, vaikka kuinka kerättäis. Vakava aihe, mutta rupee kummasti huvittamaan Ei tässä varmaan ruumiin olomuodolla oo mitään merkitystä

Tämä on vaikea asia käsittää. Paavali kirjoittaa aiheesta seuraavaa: "Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että --hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä--, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. (1. Kor. 15 : 1 - 8 )"

Tässä Paavali lainaa ensimmäisiä uskontunnustuksia, joita oli olemassa. Myöhemmin Apostolisen uskontunnustuksen muotoilu "Minä uskon --nousi kolmantena päivänä kuolleista-- ruumiin ylösnousemuksen, iankaikkisen elämän--" ilmaisi saman asian. Se miten kaikki tapahtuu lopulta on arvoitus. Raamattu ei ota siihen kovin paljon kantaa. Se vain ilmoittaa, että ylösnousemus tapahtuu.

Kristillisessä perinteessä on kuitenkin ajateltu, että polttohautaus on pakanallinen tapa ja sitä on kirkkohistorian aikana tästä syystä vältetty. Nykysin tapakulttuurin ohentuessa kysymykseen ei ilmeisesti suhtauduta kaikkialla kovin vakavasti. Käytännön syyt painavat tässäkin. Miten sitten itse toivoisin ruumiini haudattavan? Kysymys on minulle hieman avoin. En näe, että ruumiin tuhkaaminen tai hautaaminen eroaisivat toisistaan paljoa. Joka tapauksessa se maatuu. Ylösnousemus on puhtaasti uskon kysymys.

Edit. Jakeet sotkivat koodin.

tsip · Viesti Kirjoittaja **tsip** » 4.3.2007 klo 20.50

Macpoika kirjoitti:
ozone kirjoitti:Sinänsä kovin kehällinen asiahan tämä nyt on. Kyllä uskovat nousevat haudoistaan, kun Jeesus tulee hakemaan omansa, tämä on ihan totta ja Raamattu näin kertoo. Mutta mutta, en usko hautaamismenetelmällä olevan mitään merkitystä tähän. Jokainenhan meistä maadutaan mullaksi, joten sama se on, jos tuhkaksi poltetaan. Eli ei ole mitään merkitystä vaikka tuhkaamalla haudataan.
Sitä minäkin vähän mietin kun teologian proffalta päätelmän kuulin.

Sielujen keräämisestä minulle on aina puhuttu, ei kokonaisista kropista yhtään sanaa.

Mikael K. kysymykseen tuolla alussapäin: Kyselyyn vastasin "En usko". Erosin kirkosta muutama vuosi sitten, ihan aikuisiällä, jonkinmoisen henkisen kriisin aikana. Toinen vanhemmistani kuuluu ns. vanhoillislestadiolaisiin ja minut on kasvatettu niiden oppien mukaan. Muistan kuitenkin ajatelleeni jo ennen teini-ikää, että miksi minut pakotetaan näihin "kinkereihin" eli seuroihin, joihin en tunne kuuluvani. Ja miksi minun pitäisi tuntea jotain kun en tunne Jumalan suurta rakkautta tai jotain sellaista mitä minun odotettiin tuntevan, luullakseni. Tuomitsin itseäni (ja muita) erilaisista synneistä jo ennakkoon. En syytä kirkkoa sen enempää kuin tätä vanhempaanikaan, hän ei varmaankaan ymmärrä millaisia traumoja on saanut minussa aikaan. Muista sisaruksistani en tiedä, uskonnoista ja uskomisesta ei koskaan keskustella.
Kirkkoa vastaan minulla ei sinänsä ole mitään mutta kirkkojen edustajien asenteita kohtaan kyllä. Naispappeus herätti kovasti kohinaa kirkosta eroamiseni aikoihin, myös ns. homoparien siunaaminen ja siitä ehdottomasti kieltäytyminen ovat nostattaneet niskavillojani. Suvaitsemattomuus siis ahdistaa, olipa kysymys mistä uskonnosta ja lahkosta tahansa.
Uskonko johonkin? Kyllä minä johonkin uskon, buddhismi ja luonnonuskonnot tuntuvat olevan lähinnä ajatusmaailmaani. Mihinkään kirkkoon, lahkoon tai muuhun sellaiseen en toistaiseksi halua kuulua. Ateistikaan en siis ole, ateisti kun ei käsittääkseni usko mihinkään yliluonnolliseen. Raamattua pidän lähinnä kertomuskirjana sen ajan tapahtumista, jotka on kirjoitettu jälkeenpäin ja samoja tarinoita on koottu myös muihin vastaaviin kokoelmiin, kuten Koraaniin ja mitähän niitä muita onkaan.
Minun puolesta muut saavat uskoa vaikka Aataminomenaan kunhan sitä ei käytettäisi lyömäaseena kuten uskontoja edelleen tunnutaan käyttävän (lyömäaseina siis).

Nojoo, pitää lopettaa ennen kuin alkavat tunteet kuumeta pienessä päässä. On vieläkin hieman herkkä aihe...

RedDelicious · Viesti Kirjoittaja **RedDelicious** » 4.3.2007 klo 21.05

Macpoika kirjoitti: EDIT: Voitkos Delicious laittaa linkin johonkin? En ole nähnyt UpCider mainoksia kun en TV:täkään katso.

http://www.upcider.com/upcider.php
klikkaa telkkaria.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 4.3.2007 klo 21.06

tsip kirjoitti:
Mikael K. kysymykseen tuolla alussapäin: Kyselyyn vastasin "En usko". Erosin kirkosta muutama vuosi sitten, ihan aikuisiällä, jonkinmoisen henkisen kriisin aikana--

Nojoo, pitää lopettaa ennen kuin alkavat tunteet kuumeta pienessä päässä. On vieläkin hieman herkkä aihe...

En ihmettele jos aihe on arka ja se sattuu vieläkin. Tuollainen epäoikeudenmukaisuus herättää voimatonta kiukkua. Minulle itselleni kävi sillä tavalla, että jouduin lähtemään kotoa sen vuoksi, kun sanoin uskovani. Siinä ei paljon neuvoteltu ja onneksi pääsin sukulaisten luo asumaan. Teininä tuollaiset jutut tekevät pahaa jälkeä. Vasta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kyennyt solmimaan uudelleen suhteita isääni.

tsip · Viesti Kirjoittaja **tsip** » 4.3.2007 klo 21.31

Mikael K. kirjoitti:
tsip kirjoitti:
Mikael K. kysymykseen tuolla alussapäin: Kyselyyn vastasin "En usko". Erosin kirkosta muutama vuosi sitten, ihan aikuisiällä, jonkinmoisen henkisen kriisin aikana--

Nojoo, pitää lopettaa ennen kuin alkavat tunteet kuumeta pienessä päässä. On vieläkin hieman herkkä aihe...
En ihmettele jos aihe on arka ja se sattuu vieläkin. Tuollainen epäoikeudenmukaisuus herättää voimatonta kiukkua. Minulle itselleni kävi sillä tavalla, että jouduin lähtemään kotoa sen vuoksi, kun sanoin uskovani. Siinä ei paljon neuvoteltu ja onneksi pääsin sukulaisten luo asumaan. Teininä tuollaiset jutut tekevät pahaa jälkeä. Vasta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kyennyt solmimaan uudelleen suhteita isääni.

Nostan hattua ja onnittelen, että olet löytänyt sen jutun, joka uskomisessa on tärkeää. Että uskoo. Sitä kai minullekin oli toivottu mutta ei, en onnistunut näkemään valoa. Näin sen toisen puolen, joka loukkasi minua ja ihmetytti, miksi toisenlaiset näkemykset olivat - ei vain vääriä vaan myös pahoja. MInua ei ajettu kotoa sentään mutta uskonasioista ei keskustella. En yksinkertaisesti jaksa perustella järkisyin sellaista asiaa, mitä toinen osapuoli ei osaa ymmärtää. Ei suostu ymmärtämään. Muuten tulen toimeen vanhempieni kanssa melkoisen hyvin (kai).
Jos tällä valinnalla pyrin eheyttämään elämääni ja siten luovuin taivaspaikasta niin se varmasti meni hyvään tarkoitukseen ja enemmän tarvitsevalle.

kuriton · Viesti Kirjoittaja **kuriton** » 4.3.2007 klo 21.35

Mikael K. Kiitos edellisestä vastuksestasi, noin minäkin tuon asian oon päätellyt. Tuhkausella ei vaikutusta ruumiiden ylösnousemuksessa. Macpoikakin sitten korjasi vastuksensa.

Mikael K. kirjoitti: En ihmettele jos aihe on arka ja se sattuu vieläkin. Tuollainen epäoikeudenmukaisuus herättää voimatonta kiukkua. Minulle itselleni kävi sillä tavalla, että jouduin lähtemään kotoa sen vuoksi, kun sanoin uskovani.

Voimaa on sinultakin vaatinut tuo oman uskon tunnustaminen, ja mitä siitä oletkaan saanut maksaa lisäksi

Macpoika · Viesti Kirjoittaja **Macpoika** » 4.3.2007 klo 21.37

RedDelicious kirjoitti:
Macpoika kirjoitti: EDIT: Voitkos Delicious laittaa linkin johonkin? En ole nähnyt UpCider mainoksia kun en TV:täkään katso.
http://www.upcider.com/upcider.php
klikkaa telkkaria.

Täytyy myöntää, että laho oli talo. Eikä päähänkään yhtään sattunut.

Edit: Mikael K.: Taisi olla rankkaa lähteä kotoa nuorena. Sinulla on myötätuntoni.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 4.3.2007 klo 21.49

tsip kirjoitti:
Mikael K. kirjoitti:
tsip kirjoitti:
Mikael K. kysymykseen tuolla alussapäin: Kyselyyn vastasin "En usko". Erosin kirkosta muutama vuosi sitten, ihan aikuisiällä, jonkinmoisen henkisen kriisin aikana--

Nojoo, pitää lopettaa ennen kuin alkavat tunteet kuumeta pienessä päässä. On vieläkin hieman herkkä aihe...
En ihmettele jos aihe on arka ja se sattuu vieläkin. Tuollainen epäoikeudenmukaisuus herättää voimatonta kiukkua. Minulle itselleni kävi sillä tavalla, että jouduin lähtemään kotoa sen vuoksi, kun sanoin uskovani. Siinä ei paljon neuvoteltu ja onneksi pääsin sukulaisten luo asumaan. Teininä tuollaiset jutut tekevät pahaa jälkeä. Vasta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kyennyt solmimaan uudelleen suhteita isääni.
Nostan hattua ja onnittelen, että olet löytänyt sen jutun, joka uskomisessa on tärkeää. Että uskoo. Sitä kai minullekin oli toivottu mutta ei, en onnistunut näkemään valoa. Näin sen toisen puolen, joka loukkasi minua ja ihmetytti, miksi toisenlaiset näkemykset olivat - ei vain vääriä vaan myös pahoja. MInua ei ajettu kotoa sentään mutta uskonasioista ei keskustella. En yksinkertaisesti jaksa perustella järkisyin sellaista asiaa, mitä toinen osapuoli ei osaa ymmärtää. Ei suostu ymmärtämään. Muuten tulen toimeen vanhempieni kanssa melkoisen hyvin (kai).
Jos tällä valinnalla pyrin eheyttämään elämääni ja siten luovuin taivaspaikasta niin se varmasti meni hyvään tarkoitukseen ja enemmän tarvitsevalle.

Niinpä. Väkisin saa vain ihmisraunioita aikaan. Kai minä itsekin vielä keräilen osiani pitkin maisemia. Jännä juttu, että oli pakottaminen sitten uskonnollista tai ei niin se kaikki lähtee ihmisestä itsestään ja saa vain pahaa aikaan. Pahuus on aivan samaa oli sen ilmenemistapa sitten mitä vain. Toiset vain hymyilevät hurskaammin kuin toiset.

Minä en jakelisi taivaspaikkoja vielä tässä vaiheessa. Jos joku sinne pääsee niin se on kyllä puhdasta armoa. Onneksi meidän hurskautemme ei siihen vaikuta vaan Jumalan armo. Veikkaukseni on, että rajalla on monia yllätyksiä vastassa.

Edit. Kiitos vielä kuriton ja Macpoika. Elämä jaksaa aina yllättää. Kaiketi sitä nyt kaikkien kokemuksien jälkeen kykenee suhtautumaan kanssaihmisiin lähimmäisinä. Olen pohtinut sitä, että voisiko kärsimyksen ongelmaan olla sellainen ratkaisu, jossa lähimmäiset huolehtivat toisistaan. Ainakin laupias samarialainen viittaa tähän suuuntaan. Se miten sitten itsekäs ihminen voisi olla tässä suhteessa apuna vaatii varmasti tuhat kuolemaa ja armon ymmärtämisen ja kokemisen entistä syvemmin.

tsip · Viesti Kirjoittaja **tsip** » 4.3.2007 klo 22.13

Mikael K. kirjoitti:Minä en jakelisi taivaspaikkoja vielä tässä vaiheessa. Jos joku sinne pääsee niin se on kyllä puhdasta armoa. Onneksi meidän hurskautemme ei siihen vaikuta vaan Jumalan armo. Veikkaukseni on, että rajalla on monia yllätyksiä vastassa.

Näinhän se taitaa olla. Taivaspaikkoja kieltämällä minua on uhkailtu, lahjottu ja kiristetty. Tuon em. vastauksen heitän nykyään sarkastisena kommenttina takaisin. Yritän ensin elää hyvän elämän ja sen jälkeen voidaan sitten katsella sitä jälkeistä olotilaa. Muutoin olen siinä käsityksessä, että paloja keräillään maisemasta vielä kauan. Eikä liene takeita, että ne enää sellaisenaan sopisivat paikoilleen, lieneekö tarkoituskaan.

Kenellekään en toivo vastaavaa kohtaloa kuin mitä sinulle ja minulle on osunut. Toisaalta tappiossakin on toivoa; ei voi saada jotain uutta ellei menetä jotain vanhaa. No niin, taas itkettää... Myötätunnosta ja omista muistoista johtuen. Jaksamista, hyvä Mikael K.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 4.3.2007 klo 23.05

tsip kirjoitti:
Mikael K. kirjoitti:Minä en jakelisi taivaspaikkoja vielä tässä vaiheessa. Jos joku sinne pääsee niin se on kyllä puhdasta armoa. Onneksi meidän hurskautemme ei siihen vaikuta vaan Jumalan armo. Veikkaukseni on, että rajalla on monia yllätyksiä vastassa.
Näinhän se taitaa olla. Taivaspaikkoja kieltämällä minua on uhkailtu, lahjottu ja kiristetty. Tuon em. vastauksen heitän nykyään sarkastisena kommenttina takaisin. Yritän ensin elää hyvän elämän ja sen jälkeen voidaan sitten katsella sitä jälkeistä olotilaa. Muutoin olen siinä käsityksessä, että paloja keräillään maisemasta vielä kauan. Eikä liene takeita, että ne enää sellaisenaan sopisivat paikoilleen, lieneekö tarkoituskaan.

Kenellekään en toivo vastaavaa kohtaloa kuin mitä sinulle ja minulle on osunut. Toisaalta tappiossakin on toivoa; ei voi saada jotain uutta ellei menetä jotain vanhaa. No niin, taas itkettää... Myötätunnosta ja omista muistoista johtuen. Jaksamista, hyvä Mikael K.

Tuollaisessa tilanteessa itsensä kokee taatusti pieneksi ja arvottomaksi vaikka näin ei olekaan. Julmuutta ei voi ymmärtää. Se menee niin kaiken kokemuksen yli, että arvioinnin perusteet järkkyvät. Toivotan sinulle kaikkea parasta ja jaksamista elämässäsi.

ozone · Viesti Kirjoittaja **ozone** » 4.3.2007 klo 23.28

Musta vähän tuntuu, että aika harva taivaaseen on menossa kovin omin voimin rinta rottingilla. Jokainen sinne todennäköisesti jonkinsortin hinauksessa kinkaten menee... Eli kokisin, että omat voimat kulkea uskovan tie on niin olematon, että jokaisen kamppailun aikana pitäisi vain oppia luottamaan ja turvaamaan enemmän Jumalaan ja hänen turvaansa.

Koen kuitenkin, että pelastuksesta voi olla varma, sillä Raamattu puhuu myös niin, että niistä, jotka Jeesukselle haltuun on uskottu, ei kukaan joudu hukkaan. Eli jos tänä päivänä on uskon tiellä Jeesuksen kanssa, voi luottaa Jumalan pitävän sillä tiellä loppuun asti. Kuitenkin ihminen omilla valinnoillaan varmaankin voi tämänkin tehdä tyhjäksi, mutta paljotkin synnit armo aina kantaa. Tämä on toki vaikea aihe ja tuskin pröystäileväksi aiheesta voi kukaan heittäytyä.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 5.3.2007 klo 1.34

ozone kirjoitti:Musta vähän tuntuu, että aika harva taivaaseen on menossa kovin omin voimin rinta rottingilla. Jokainen sinne todennäköisesti jonkinsortin hinauksessa kinkaten menee... Eli kokisin, että omat voimat kulkea uskovan tie on niin olematon, että jokaisen kamppailun aikana pitäisi vain oppia luottamaan ja turvaamaan enemmän Jumalaan ja hänen turvaansa.

Koen kuitenkin, että pelastuksesta voi olla varma, sillä Raamattu puhuu myös niin, että niistä, jotka Jeesukselle haltuun on uskottu, ei kukaan joudu hukkaan. Eli jos tänä päivänä on uskon tiellä Jeesuksen kanssa, voi luottaa Jumalan pitävän sillä tiellä loppuun asti. Kuitenkin ihminen omilla valinnoillaan varmaankin voi tämänkin tehdä tyhjäksi, mutta paljotkin synnit armo aina kantaa. Tämä on toki vaikea aihe ja tuskin pröystäileväksi aiheesta voi kukaan heittäytyä.

Noinhan se periaatteessa on. Itse kuitenkin aavistuksen körttiläisyyteen päin kallellaan olevana en uskalla aivan noin varmasti asiaa ilmaista. Mielen pohjalla piilee pieni epäilys - entäs jos... Se kuitenkin on varmaa, että minusta huolimatta matka päättyy turvallisesti. Toisaalta kohdallani tähän liittyy myös se, että varmojen jakolinjojen veto saattaa jättää ulkopuolelle ne, jotka kuuluvat sisäpuolelle. Tässä suhteessa olen jopa hieman kärjekäs.

grafiitti · Viesti Kirjoittaja **grafiitti** » 5.3.2007 klo 9.01

wanders kirjoitti:
Macpoika kirjoitti:
wanders kirjoitti:Aikamoinen suhina käypi hautuumailla...
Mitäs tuon nyt sitten pitäisi tarkoittaa?
Sitä kun ruumiit nousevat ylös sieltä 2 metrin syvyydestä... oli miten oli, minä lopetan tämän ketjun seuraamisen tähän.

Minunkin piti lopettaa, mutta eikö klassisin tapa vesittää juttu ole kertoa kaupunkilegenda? On ihan pakko keventää:

Paikallisessa päiväkodissa käsiteltiin uskonasioita ja sivuttiin myös ylösnousemusta. Sitten käytiin tutustumassa kirkkoon ja hautuumaahan. Äiti kotona kysyi pikkunaperolta, minkälainen reissu oli ollut. Tenava tuumasi: "Aika hiljaista, mutta yks oli kyllä jo noussu haravoimaan!"

Galangal · Viesti Kirjoittaja **Galangal** » 5.3.2007 klo 9.49

kuriton kirjoitti:Voimaa on sinultakin vaatinut tuo oman uskon tunnustaminen, ja mitä siitä oletkaan saanut maksaa lisäksi

Asiasta lisää toisesta suunnasta katsottuna: uskontojen uhrit kertovat täällä http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ siitä mitä on olla uskonnoton - tai edes uskoa hiukan toisella tavalla - kun perhe on uskovainen. Pysyy ehkä hiukan asiat suhteissa.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 5.3.2007 klo 11.19

Galangal kirjoitti:
kuriton kirjoitti:Voimaa on sinultakin vaatinut tuo oman uskon tunnustaminen, ja mitä siitä oletkaan saanut maksaa lisäksi
Asiasta lisää toisesta suunnasta katsottuna: uskontojen uhrit kertovat täällä http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ siitä mitä on olla uskonnoton - tai edes uskoa hiukan toisella tavalla - kun perhe on uskovainen. Pysyy ehkä hiukan asiat suhteissa.

Kyseessä on aivan sama ilmiö. Näkökulma vain on toinen. Ei siitä sen ihmeempää melua kannata nostaa. Onneksi tuo uskontojen uhrien sivu on olemassa. Tunnen monta kaveria, jotka ovat saaneet tuota kautta apua tai ovat tulleet autetuiksi ihan vain kaveripiirissä. Vaikein ongelma on sellaisissa tapauksissa, jossa jokin seurakunta tai yhteisö sanoo omistavansa koko totuuden ja siitä irtaantuvan annetaan ymmärtää tuhoavan itsensä. Sivuilla on hyvää materiaalia siitä missä vaiheessa on syytä olla huolissaan jos kuuluu johonkin vaaralliseen porukkaan. Suomen mielenterveysseura on julkaissut "Uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet" nimisen vihkosen, josta löytyvät 10 eettistä periaatetta. Sama löytyy tältä sivulta: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/mielent1.html

Edit: Nimet oikeiksi.

Galangal · Viesti Kirjoittaja **Galangal** » 5.3.2007 klo 12.17

Mikael K. kirjoitti:Kyseessä on aivan sama ilmiö. Näkökulma vain on toinen. Ei siitä sen ihmeempää melua kannata nostaa.

Sama ilmiö tietenkin, mutta kuinkahan monessa ateistiperheessä jälkikasvua painostetaan ankarasti ja heitetään ulos kotoa, vaikka lapsi sattuisikin hurahtamaan uskoon?

Viesti Kirjoittaja **amanita** » 5.3.2007 klo 12.22

Galangal kirjoitti: Sama ilmiö tietenkin, mutta kuinkahan monessa ateistiperheessä jälkikasvua painostetaan ankarasti ja heitetään ulos kotoa, vaikka lapsi sattuisikin hurahtamaan uskoon?

Pakko puuttua asiaan. Koska emme voi tietää MikaeK:n taustaa tarkemmin, lienee väärin porautua tähän, kenties erittäin traumaattiseen yksityisasiaan, vaikkakin hän itse siitä kertoikin. Asiat asioina, uskokin, mutta ei lyödä herkkää ihmistä tällaisella!

Jookos!

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 5.3.2007 klo 12.36

Galangal kirjoitti:
Mikael K. kirjoitti:Kyseessä on aivan sama ilmiö. Näkökulma vain on toinen. Ei siitä sen ihmeempää melua kannata nostaa.
Sama ilmiö tietenkin, mutta kuinkahan monessa ateistiperheessä jälkikasvua painostetaan ankarasti ja heitetään ulos kotoa, vaikka lapsi sattuisikin hurahtamaan uskoon?

En tunne kuin muutaman tapauksen ja niissä tilanne oli omaani vastaava. Ihannetapauksessahan mitään painostusta ei ole vaan kukin saa olla oma itsensä. Tällaisia ihanteellisia tapauksia vain ei taida liiaksi olla. Siitähän tuo uskontojen uhrien sivukin omalta osaltaan kertoo. Ei usko tai uskonto sairastuta ihmistä vaan sairas ihminen vääristää uskonnon ja uskon. Tämä on äärimmäisen tärkeää huomata. En nyt puhu mistään itsemurhakulteista vaan aivan normaalista arkipäivän uskonnollisuudesta. Äärimmäiset muodot uskonnoissa ja uskonnottomuudessa ovat sairaita. Niillä saadaan tuhoa aikaan ja siksi avoimuus on mielestäni ehdottoman tärkeää puhuttaessa aiheesta.

Galangal · Viesti Kirjoittaja **Galangal** » 5.3.2007 klo 12.42

amanita kirjoitti: Asiat asioina, uskokin, mutta ei lyödä herkkää ihmistä tällaisella!

Ai niin, unohdin. Tällainen lyöminen on uskovaisten eri- ja yksinoikeus. Anteeksi nyt kovasti, että tuli mieleen ystäväpiirini nuoruudenkokemukset hellari-, lesta-, körtti- jne. perheissä, joissa piiskaa ei säästetty.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 5.3.2007 klo 12.52

Galangal kirjoitti:
amanita kirjoitti: Asiat asioina, uskokin, mutta ei lyödä herkkää ihmistä tällaisella!
Ai niin, unohdin. Tällainen lyöminen on uskovaisten eri- ja yksinoikeus. Anteeksi nyt kovasti, että tuli mieleen ystäväpiirini nuoruudenkokemukset hellari-, lesta-, körtti- jne. perheissä, joissa piiskaa ei säästetty.

Lyöminen ei ole mikään oikeus vaan se on äärimmäisen sairasta toimintaa. Se on täysin väärin ja sitä ei voi millään tavoin puolustella. Kasvatukselliset, uskonnolliset tai mitkä tahansa syyt eivät sitä oikeuta. En muuta osaa sanoa. Siis vaikenen.

Viesti Kirjoittaja **amanita** » 5.3.2007 klo 12.52

Galangal kirjoitti:
amanita kirjoitti: Asiat asioina, uskokin, mutta ei lyödä herkkää ihmistä tällaisella!
Ai niin, unohdin. Tällainen lyöminen on uskovaisten eri- ja yksinoikeus. Anteeksi nyt kovasti, että tuli mieleen ystäväpiirini nuoruudenkokemukset hellari-, lesta-, körtti- jne. perheissä, joissa piiskaa ei säästetty.

Olen ihan "normaaliuskoisesta" kodista, piiskaakin aikanaan saanut, vissiinkin aiheesta.

Jos tuo tuttavapiirissäsi yllättävän yleinen piiskaus on tapahtunut suorastaan väkivallan merkeissä, ei se tietenkään ole mitenkään hyväksyttävissä!! Osaltani kyllä ymmärrän kurittoman lapsen jonkinasteisen kurituksenkin. Minäkin olen ihan normaaliksi varttunut, traumoitta.

Mainintasi aiheesta tässä yhteydessä tuntui kohdistuvan ylempänä mainittuun henkilöön, siksi se oli asiattoman tuntuista.

Saattaisiko olla mahdollista KESKUSTELLA uskonnosta, ei kiivaillla ja pahansuovasti pistellä? Kohdistan tämän kysymyksen aivan kaikille ketjussa kulkijoille.

iHanaa · Viesti Kirjoittaja **iHanaa** » 5.3.2007 klo 13.57

amanita kirjoitti:Saattaisiko olla mahdollista KESKUSTELLA uskonnosta, ei kiivaillla ja pahansuovasti pistellä? Kohdistan tämän kysymyksen aivan kaikille ketjussa kulkijoille.

Ei ole mahdollista. Uskovaiset joko riitelee keskenään yksityiskojdista tai sitten ei-uskovien kanssa kaikesta muusta.

Ja jos uskovalle sanoo suoraan mitä ajattelee tämän uskosta, niin se onkin sitten loukkaavaa.

Viesti Kirjoittaja **amanita** » 5.3.2007 klo 14.05

iHanaa kirjoitti:
amanita kirjoitti:Saattaisiko olla mahdollista KESKUSTELLA uskonnosta, ei kiivaillla ja pahansuovasti pistellä? Kohdistan tämän kysymyksen aivan kaikille ketjussa kulkijoille.
Ei ole mahdollista. Uskovaiset joko riitelee keskenään yksityiskojdista tai sitten ei-uskovien kanssa kaikesta muusta.

Ja jos uskovalle sanoo suoraan mitä ajattelee tämän uskosta, niin se onkin sitten loukkaavaa.

Kattellaan miten käy!
Tuntuu kurjalta kun fiksut ihmiset tällä uskon alueella tuon ominaisuutensa unohtavat....