Saa sen siihenkin linkitettyä jos haluaa. Aiheesta toiseen. Pohdin syntyjä syviä ja kierrättelin aivoissani kuvia. Ulos pääsi ajatus siitä millä tavalla hahmotamme todellisuutta. Ajatellaan vaikka tällä tavalla, että todellisuus on meistä riippumaton neutraali olotila. Eri mallit hahmottaa sitä syntyvät meidän sisällämme, niin että en nyt yritä syväluodata niitä. Luonnontieteet pyrkivät tutkimaan tätä todellisuutta eri välinein ja siitä voidaan sanoa vaikkapa niin, että ulkona +3C° lämmintä. Kaikki voivat tehdä saman havainnon lämpömittaria vilkaisemalla.Pasteur kirjoitti:
Mutta tämä nyt ei mitenkään liity uskontoon enää, joten olen hiljaa.
![[:#]](./images/smilies/47_47.gif "Salaisuus"){kind=small}
Tästä alkaa leikki. Kierrän monimutkaistukset ja päädyn suoraan siihen, että toiset väittävät Jumalan olevan olemassa ja toiset kieltävät tämän vaikka havainto lämpötilasta on tehty vilkaisemalla samaa mittaria samaan aikaan. Tehtyyn havaintoon ei vaikuta mitään se onko Jumala olemassa vai ei. Näin kristinuskon kannalta ajateltuna Jumala on luonut neutraalin maailman siinä suhteessa, että se pyörii omien lakiensa varassa ja ihmiset yrittävät selvittää näitä ihan vaikkapa vain mielenkiinnon vuoksi. Asian ollessa tällä tolalla Jumalasta ei tarvitse tietää mitään jos ei halua. Toisaalta häntä voidaan etsiä vaikka tässä on omat sääntönsä.
Luonnontieteet sinänsä eivät johda ateismiin tai kristinuskoon vaan ehkä lähinnä agnostisismiin. Luonnontieteiden välinein ei voi väittää mitään Jumalasta koska näin tehdessä astutaan luonnontieteiden ulkopuolelle maailmankatsomuksiin. Tässä suhteessa tehdään virhe jos ateisti tai kristitty väittää luonnontieteiden puoltavan omaa näkemystään.
Idean näille höpötyksilleni sain jo edellä olleesta Puolimatkan kirjasta. Hän näyttäisi kirjaa puoli päivää selailtuani olevan filosofiselta kannaltaan fideisti. En osaa sanoa kirjan luonnontieteellisestä osuudesta juuta enkä jaata mutta sen teologinen osuus on minulle tuttu ala. Minusta oli mielenkiintoista, että hän siteerasi liberaalin laidan teologeja kuten Räisästä ja Myllykoskea. Toisella laidalla oli joukko puhdasoppisia luterilaisia teologeja, kuten Robert de Preus. Hän tutkii erityisesti puhdasoppisuuden aikaa ja se näkyy hänen asenteissaan. Näkyvintä tässä osassa kirjaa oli se, että joukossa oli vain muutamia äärilaitojen välissä olevia teologeja. Hämmentävää oli se, että Puolimatka ei käyttänyt esim. Suomalaisia Luther-tutkijoita ollenkaan. Esimerkiksi Eero Huoviselta löytyisi suoraan kirjoja niihin teemoihin mitä kirjassa oli esillä.
Vastakohtana tai erilaisena lähtökohtana Puolimatkan hieman hyppivälle ja sekavalle kirjalle on esimerkiksi Sami Pihlströmin kirja Usko, järki ja ihminen. Mielestäni hänen pragmatisminsa on varsin hyvä tapa lähestyä aihetta. Siinä ei anneta liikaa tunteille valtaa vaan asioita tarkastellaan tieteellisen viileästi. Tästä minä pidän. Eri asia on sitten se miten omaa elämäänsä elää.
