Herrajjestas, huh, kääääk! Olin Palm Beachin Worth Avenuen joulukadun avajaisissa. Herrajjestas, huh, kääääk!
Paikalla oli kokoelma ihmisiä, joista useimman päällä kulki taatusti kymmenien tuhansien arvoinen kokonaisuus vaatteita, koruja, laukkuja ja kenkiä. Frouvasväki oli kaikesta päätellen käynyt samalla plastiikkakirurgilla, samalla kampaajalla ja samassa kenkäkaupassakin, sama ruikkukroppadieettikin heillä lienee ollut. Ei heittiä helpolla tosistaan erottanut, huojuivat stilettikorkokengillään juhlarompetuksessa toisiaan kaakattaen tervehtien.
Kadun varrella oli vaikka minkälaisia autohienouksia, erään kaupan ulkopuolella sai kuka vaan lasillisen aitoa samppanjaa. Pitihän sitä maistaa, Suomi-nainen ei tuolla seassa yhtään kuitenkaan tuntenut oloaan vaivautuneeksi, päin vastoin. Tuntui että norminaama erottui oikein pirtsakasti tuosta muumionaamajoukosta. Joulukolttuun puettu räksykoira ja noin Kunkku-muumion ikäisen omistajansa jouluaiheinen farkkukokonaisuus jotenkin pysyy ehkä pisimpään mielessä, hyvin oli rouva pystyyn kuivunut.
Lapsikuoroja näin kadun varrella kolme, erään hienokaupan jostain yläkerroksesta tuprutti kivasti koko ajan "lunta", josta paikalliset muksut olivat kovastikin ihastuneet, jopa keräilivät niitä kätösiinsä. Tasan kello 18.30 syttyi komiasti koristeltuun kuuseen jouluvalot.
Ilta huipentui osaltani illan teemaan sopivaan konserttiin Kravis Centerissä, jossa
Palm Beach Pops piti vierailevien loistavien solistien kera erittäin amerikkalaisesti rennon ja hauskan konsertin.
Oi että tämä on hassu maa.