Eutanasia

[theinonen]

Lääkärin tehtävä on parantaa elämänlaatua ja pitkittää elämää eikä laskea kenestäkään ilmoja pihalle.

Jokaisella ihmisellä on vain yksi elämä ja jonkinlainen elämä on parempi kuin ei elämää ollenkaan.

Kuolemanjälkeinen elämä ja taivas sun muu typerä taikausko on pelkkää valhetta, jolla ihminen yrittää uskotella itselleen asioiden olevan paremmin kuoleman jälkeen kun nykyinen elämä ei ole mennyt aivan samalla tavalla kuin elokuvissa. Useimmille ihmisille on helpompi elää valheesssa kuin katsoa totuutta silmiin, koska se mitä siellä peilissä näkyy ei aina ole kaunista katsottavaa.

Herää PAHVI olet kuollut, joten ei ne asiat siitä ainakaan kovin paljoa paremmaksi muutu joksikaan eivät siitä enään pahenekaan.

[KunkkuJ]

On olemassa sellainen vanha viisas sanonta kuin "jokainen tulee uskollaan autuaaksi". Vähän ihmetyttää, mistä joillekin ihmisille tulee se suuri viisaus, joka antaa oikeuden mennä arvostelemaan sitä, mihin joku toinen uskoo, tai ei usko. Jokaisen tavoitteena pitäisi olla osata itse elää elämää, josta nauttii ja johon tuntee olevansa tyytyväinen, siis elää onnellista elämää. Tämä on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi haasteeksi nykyaikana, jona käsittämättömän suuri osa suomalaisistakin turvautuu lääkkeisiin ollakseen onnellinen.
Jos olet onnellinen perustaessasi elämäsi järkeen ja tieteeseen kieltäen kaiken uskonvaraisen, hyvä niin. Jos koet uskosi johonkin korkeampaan voimaan tuovan elämääsi rauhan ja onnen, hyvä niin. Mikä riivatun pakko meitä ajaa todistelemaan toisille, että heidän tapansa elää on väärä ja meidän oikea?

Minusta on tullut viime aikoina niin itsekäs ihminen, että tärkeintä minulle on löytää tasapaino ja rauha omaan sieluuni. Samaan toivoisin jokaisen muun pyrkivän. Jos joku löytää sen lopullisen totuuden, jota ihmiset ovat kautta aikojen etsineet sitä löytämättä, saa toki tulla kertomaan minullekin.

Tähän eutanasiakeskusteluun toivoisin vähän samanlaista asennetta. Olkoon meillä jokaisella oikeus omaan elämäämme, mutta kun puhutaan toisten elämän jatkumisesta tai lopettamisesta lääkärin toimesta, kannattaisi ehkä miettiä kaksi kertaa ennen suurten totuuksien laukomista. Maalla on helppo olla viisas, kun merellä myrskyää. Menkääpä sinne sairaalaan kuolemansairaan ihmisen vuoteen vierelle ja ajatelkaa, että teidän tehtävänne olisi päättää, milloin tuon ihmisen elämä päättyy. Päätöksen tekeminen ei ehkä aina olekaan niin helppoa.

[Mikael K.]

Kunkulla on hyvää pohdintaa aiheesta. Voisiko se toisen kunnioittamisen puute johtua omasta epävarmuudesta?

[Lihapipo]

Vähän ihmetyttää, mistä joillekin ihmisille tulee se suuri viisaus, joka antaa oikeuden mennä arvostelemaan sitä, mihin joku toinen uskoo, tai ei usko.

Minä ainakin ostin omani eBaysta, eikä ollut edes kovin kallis. Kiinassahan se on koottu, mutta on kuitenkin saksalaisen insinöörin suunnittelema.

[theinonen]

Kunkulla on hyvää pohdintaa aiheesta. Voisiko se toisen kunnioittamisen puute johtua omasta epävarmuudesta?

Ei suinkaan.

Mielestäni on kuitenkin väärin myydä ihmisille ajatusta paremmasta elämästä kuoleman jälkeen jos kyseisestä asiasta ei ole mitään takuita ja mahdollisuudet sen toteutumiselle ovat hyvin lähellä nollaa. Tämä tälläinen uskomus voi myös hyvin edesauttaa ihmistä tekemään päätöksen sen oman elämän lopettamisesta ja lisätä halua kuolla jolloin pääsee nopeammin sinne parempaan paikkaan täältä kärsimästä.

Vaan jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään, niin eikö silloin kannattaisi pysytellä tässä maailmassa eikä jo omassa mielessä lennellä siellä pilvien päällä enkelien joukossa tarjoamassa lämmintä kättä Jeesukselle.

[arisel]

On olemassa sellainen vanha viisas sanonta kuin "jokainen tulee uskollaan autuaaksi". Vähän ihmetyttää, mistä joillekin ihmisille tulee se suuri viisaus, joka antaa oikeuden mennä arvostelemaan sitä, mihin joku toinen uskoo, tai ei usko. Jokaisen tavoitteena pitäisi olla osata itse elää elämää, josta nauttii ja johon tuntee olevansa tyytyväinen, siis elää onnellista elämää. Tämä on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi haasteeksi nykyaikana, jona käsittämättömän suuri osa suomalaisistakin turvautuu lääkkeisiin ollakseen onnellinen.
Jos olet onnellinen perustaessasi elämäsi järkeen ja tieteeseen kieltäen kaiken uskonvaraisen, hyvä niin. Jos koet uskosi johonkin korkeampaan voimaan tuovan elämääsi rauhan ja onnen, hyvä niin. Mikä riivatun pakko meitä ajaa todistelemaan toisille, että heidän tapansa elää on väärä ja meidän oikea?

Olen tästä jokseenkin samaa mieltä.

Käännytystä käsittääkseni pääasiassa harjoittaa se uskova väestönosa, vaikkei heistäkään suinkaan kaikki. Siihen ärsyyntyy aika nopeasti, jos sitä joutuu kohtaamaan toistuvasti, ja siitä seuraa helposti vastapropagandan viljeleminen - ymmärrän sellaista käytöstä oikein hyvin, sattuneesta syystä. Toki ymmärrän myös autuuttaan jakamaan pyrkiviä, sillä heillä saattaa olla aito ja syvä huoli lähimmäistensä kohtalosta, ja jos uskoo maanalaisen paikan tuleen, läheisen joutuminen sinne tuntuu varmasti todella kamalalta.

Minusta on tullut viime aikoina niin itsekäs ihminen, että tärkeintä minulle on löytää tasapaino ja rauha omaan sieluuni. Samaan toivoisin jokaisen muun pyrkivän. Jos joku löytää sen lopullisen totuuden, jota ihmiset ovat kautta aikojen etsineet sitä löytämättä, saa toki tulla kertomaan minullekin.

Voit olla rauhallinen - olethan löytänyt tiesi Homppuun, Taivaallisen Rauhan Keskus(telu)aukiolle, jossa Lopullisia Totuuksia löytyy lähes yhtä monta kuin käyttäjiäkin!

Tähän eutanasiakeskusteluun toivoisin vähän samanlaista asennetta. Olkoon meillä jokaisella oikeus omaan elämäämme, mutta kun puhutaan toisten elämän jatkumisesta tai lopettamisesta lääkärin toimesta, kannattaisi ehkä miettiä kaksi kertaa ennen suurten totuuksien laukomista. Maalla on helppo olla viisas, kun merellä myrskyää. Menkääpä sinne sairaalaan kuolemansairaan ihmisen vuoteen vierelle ja ajatelkaa, että teidän tehtävänne olisi päättää, milloin tuon ihmisen elämä päättyy. Päätöksen tekeminen ei ehkä aina olekaan niin helppoa.

Eutanasiasta puhuttaessa ongelmahan on siinä, ettei edes täysin järjissään oleva, varmasti pian kuoleva ja kivuista kärsivä potilas itse saa tehdä päätöstä.

Laitetaanpa tämä uudestaan:

Kolumni - Rikollinen toive kuolemasta

Viimeinen sana kuuluu Pasille. Ainakaan minusta ei ole väittämään vastaan.

"Haluan Suomeen aktiivisen eutanasian sallivan lain, jotta tilanteeni käydessä sietämättömäksi voisin ilmoittaa lääkärilleni, että nyt on lähdön aika. Hyvästelisin rakkaani, halaisin viimeisen kerran seitsenvuotiasta tytärtäni ja sanoisin hänelle, että isi lähtee nyt, pidä hyvää huolta äidistä. Lääkärin avustamana nukkuisin pois. Mielestäni ei ole liikaa toivottu. Hyvä elämä, hyvä kuolema."

[gramdel]

Tähän eutanasiakeskusteluun toivoisin vähän samanlaista asennetta. Olkoon meillä jokaisella oikeus omaan elämäämme, mutta kun puhutaan toisten elämän jatkumisesta tai lopettamisesta lääkärin toimesta, kannattaisi ehkä miettiä kaksi kertaa ennen suurten totuuksien laukomista. Maalla on helppo olla viisas, kun merellä myrskyää. Menkääpä sinne sairaalaan kuolemansairaan ihmisen vuoteen vierelle ja ajatelkaa, että teidän tehtävänne olisi päättää, milloin tuon ihmisen elämä päättyy. Päätöksen tekeminen ei ehkä aina olekaan niin helppoa.

No eihän eutanasiassa siitä ole kyse, että lääkärit kävelisivät pitkin vuodeosastoja jakaen niskalaukauksia niille joille tykkävät, vaan potilaan oman tahdon toteuttamisesta, lääkäri ei sitä päätöstä tee. Tässähän on varsin pieni ero avustettuun itsemurhaan siinä mielessä kuin se Suomessa jo nykyään on sallittua, eli lääkärit voivat määrätä tappavan lääkeannoksen kunhan potilas vain pystyy sen itse ottamaan, mutta lääkäri ei saa sitä piikkiä tms. pistää,

[theinonen]

1. Lääkärin tehtävä ei ole tappaa vaan pelastaa ihmishenkiä.
2. Itsemurha on synti ja silloin joutuu suoraan maanalainen paikka kulkematta lähtöruudun kautta.

Kohta yksi: Eikös se Hippokrateen vala jo kiellä lääkäriltä moisen armomurhaamisen sun muun enemmän tai vähemmän arveluttavan toiminnan?

Kohta kaksi: Eikös se itsemurha ole syntiä? Näin sanoo The Book, eli Raamattu ja toisen ihmisen suunnitelmallinen tappaminen, eli murha on varmaankin sitten myös jonkinmoinen synti ja kymmenessä käskyssä taidetaan myös kieltää tappaminen.

Eli tarvitaan sitten joku muu kuin lääkäri tai uskovainen jakelemaan niitä niskalaukauksia jotka edellisessä viestissä mainittiin. Ehkäpä joku vankila voisi tarjota moisia palveluja, jolloin vankilassa tylsistyvät massamurhaajat voisivat toteuttaa itseään ihan luvallisesti.

[gramdel]

Tekijöitä varmasti löytyy, jos lääkärit eivät asiaan halua osallistua ja eutanasia sallitaan. Raamatun voi tunkea vaikka persiiseen, ei sillä pitäisi lainsäädännön kanssa olla juurikaan tekemistä.

[Mikael K.]

Voi teitä lapsia. Nyt on syytä hieman pilkata, kun aivot ovat jääneet narikkaan ja maailmankuva on lautasen kokoinen. Mitä luulette tapahtuvan ihmiselle, joka surmaa toisen? En suinkaan vähättele kuolevan ahdistuksia tai kiputiloja. Kuka lopulta määrittelee sen missä on mikäkin raja? Kyse on lopulta uskomuksista ja vaarana on, että tässä syntyy Mengelen veljenpoikia. Ajatelkaapa sitä hetki ennen kuin tungette mitään minnekään.

[Kain]

1. Lääkärin tehtävä ei ole tappaa vaan pelastaa ihmishenkiä.

Entäs potilaan tahdon kunnioittaminen ja kärsimysten lievittäminen?
Valassa ei puhuta mitään tappamisesta.

Lääkärinvala

Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.

Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.

Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.

Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.

[theinonen]

kokoinen. Mitä luulette tapahtuvan ihmiselle, joka surmaa toisen?

Suomen lain mukaan ei juuri yhtään mitään.

Mutta eutanasiassahan on juuri kyse tästä, eli halutaan laillistaa ihmisen surmaaminen tietyssä tilanteessa. Siinä voi vaan käydä niiin, että kun koko päivän päästää ihmisiä kärsimyksistään ei sillä toisen ihmisen elämällä ole pian mitään arvoa.


Ja kain: Mitä tapahtui sille ihmisyyden ja elämän kunnioittamiselle jota et lihavoinnut, mutta on hyvinkin keskeisessä osassa tuota tekstiä? Se, että omaiset tuovat perheenjäsenen piikille kuin jonkun kotieläimen kun kyllästyvät hoitamaan ei myöskään liiemmin palvele sitä terveyden ylläpitämistä.

[adele]

On olemassa sellainen vanha viisas sanonta kuin "jokainen tulee uskollaan autuaaksi".

Viisaus? Vanha?

Autuas tarkoittaa kristinuskossa pelastettua tai yliluonnollisella tavalla onnellista. Luonnossa ei voi olla mitään ”yliluonnollista, joten yliluonnollisella tavalla onnellinen käsitteellinen mahdottomuus. Kristinuskon ”pelastuksesta”, ei taasen ole pienintäkään evidenssiä, joka tyydyttäisi rationaalista mieltä. Joten ajatteleva ei pelastukselle korvaansa lotkauta.

Jokaisen tavoitteena (elämässä) pitäisi olla….

Kuten niin monesti todettu elämälle ei ole pystytty osoittamaan mitään merkitystä, tarkoitusta tai tavoitetta, jotka jokainen siten saa itse keksiä tai olla keksimättä. Mielestäni elämän ainoa ja tärkein tavoite on oppia uskomaan Raamatun yksisarviseen (Mooseksen Toinen ja Viides Kirja, Job, Psalmit, Jesaja sekä Daniel) joka vielä tulee ja pelastaa meidät.

Jos joku löytää sen lopullisen totuuden…

Ajatus jonkinlaisesta ”lopullisesta totuudesta” on … lapsellinen, kuuluen päiväunien ja uskontojen käsitteistöön. Rauhan ja tasapainon voi löytää ajatuksesta, että mitään ”lopullista totuutta” ei ole. Kunhan kellutaan vailla merkitystä ja tarkoitusta.

Menkääpä sinne sairaalaan kuolemansairaan ihmisen vuoteen vierelle ja ajatelkaa, että teidän tehtävänne olisi päättää, milloin tuon ihmisen elämä päättyy. Päätöksen tekeminen ei ehkä aina olekaan niin helppoa.

Näitä päätöksiä tehdään joka päivä, jokaisessa paikassa, jossa ihmisiä kuolee. Nyt ne tehdään ilman selkeää ohjeistusta ja avoimuutta, jolloin lääkärille jää liian paljon valtaa. Tarvittaisiin selvät pelisäännöt.

Päätöksen jättäminen tekemättä koska se on ”vaikea”, on vastuunpakoilua. Hallituksemme ja valtiomme taloudellinen nykyinen tila ovat manifesti siitä mihin joudumme kuin emme halua tehdä ”vaikeita” päätöksiä. Toisaalta yhtään päätöstä ei tarvitse kenenkään koskaan tehdä. Aika tekee ne kaikki puolestamme. Kutsun tuota ajelehtimiseksi.

Voisiko se toisen kunnioittamisen puute johtua omasta epävarmuudesta?

Totta kai voi. Se voi johtua myös toisen idiottimaisista mielipiteistä tai uskomuksista. Maailmassani kunnioitus ansaitaan, se ei ole itseisarvo. Ei kenellekään.

Toisaalta uskonnollinen ihminen täyttää myös kaikki mieleltään sairaan ihmisen tunnusmerkit, joten ehkä suhtautuminen kuten mielisairaaseen voisi olla paikallaan?

Harhaluuloisuushäiriöissä ilmenee yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan erilaisia harhaluuloja. Harhaluuloisuushäiriötä kutsutaan myös paranoiaksi tai paranoidiseksi psykoosiksi. Harhaluulo on todellisuutta koskeva käsitys tai ajatus, jota henkilö pitää totena, vaikka se on todistettavasti epätosi. Ajatusharha perustuu henkilön virhepäätelmiin, eikä sitä voida horjuttaa järkiperusteilla.

Vainoharhaisuus eli paranoidisuus on kohtuutonta levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnista (esimerkiksi taivaspaikasta) . Vainoharhaisuus saattaa olla kohtuutonta ja yltää psykoottisuuteen saakka. Paranoia sisältää vainokuvitelmia mahdollisesta uhasta tai salaliittoteorioista.

Vaikuttaa että moni uskovainen on pysyvässä psykoosissa; Aistiharhat eli hallusinaatiot: Ihmisellä on aistimuksellisia, todeksi tulkittuja, kokemuksia, kuten ääniä tai näkyjä, joita muut eivät kuule tai näe. Henkilöllä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei.

[JHA]

Suomen lain mukaan ei juuri yhtään mitään.

Mutta eutanasiassahan on juuri kyse tästä, eli halutaan laillistaa ihmisen surmaaminen tietyssä tilanteessa. Siinä voi vaan käydä niiin, että kun koko päivän päästää ihmisiä kärsimyksistään ei sillä toisen ihmisen elämällä ole pian mitään arvoa.

No, paljonko enää ihmisen elämälle jää arvoa jos hoitajan päivätyö on sitä että pumppaa taas päivän kolmannen annoksen riittävän puuduttavaa opiaattijohdannaista kahdeksatta kuukautta hidasta kuolemaa tekevän suoneen ja katsoo että puolittainen kasvi makaa vaipoissaan paikoillaan ja korkeintaan kääntelee katsettaan vuoroin kattoon ja vuoroin seinään samalla kun elimistö hitaasti mutta varmasti rappeutuu ja ehkä jo puolen vuoden sisällä on päivä jolloin sydänlihas ei jaksakaan lykätä verta eteenpäin.

[KunkkuJ]

... paljonko enää ihmisen elämälle jää arvoa jos hoitajan päivätyö on sitä että pumppaa taas päivän kolmannen annoksen riittävän puuduttavaa opiaattijohdannaista kahdeksatta kuukautta hidasta kuolemaa tekevän suoneen ...

Tuskin meillä on suurta erimielisyyttä elämän arvosta tuossa tilanteessa. Siitä tässä eutanasia-asiassa ei ole kuitenkaan kysymys. Minusta ongelma on toimintatapojen määrittelyssä, lainsäädännössä. On helppoa olla viisas täällä nettipalstoilla. Todeta yks'kantaan, että kannattaa eutanasiaa ja siinä tai siinä tilanteessa se olisi oikea ratkaisu. Tai alkaa loputon ja täysin hyödytön, sekä osin aiheeseen kuulumaton vänkääminen uskonnosta, kuten adele tekee. Jos on tarve aina päästä korostamaan omaa älykkyyttään ja itse kehittämäänsä oikeassa olemisen mantraa, mikäs siinä, mutta tätä keskustelua se ei vie eteen päin.
Jos aktiivinen eutanasia tehdään yleisesti hyväksytyksi, joku joutuu aina tekemään päätöksen. Jos se on lääkäri, kuka ohjeistaa hänet? Vai todetaanko lyhyesti, että jokainen lääkäri tekee päätökset oman harkintansa mukaan? Todennäköisesti oikeudessa puitaisiin aika ajoin sitä, onko joku lääkäri liian aktiivinen tekemään noita päätöksiä.

Kysymys on oikeasti vaikea. Siksi toivoisin, että sitä lähestyttäisiin tarpeellisella vakavuudella, eikä vain yksinkertaisia fraaseja tai puolitotuuksia esittäen.
Melkoinen yksimielisyys vallinnee siitä, että elämän pitkittyminen ymmärtämättömässä tilassa sairaalassa maaten ei kenenkään elämän arvoa enää kasvata. Siksi jokaisen pitäisi pyrkiä elämään nyt eikä sit ku...

[adele]

Tai alkaa loputon ja täysin hyödytön, sekä osin aiheeseen kuulumaton vänkääminen uskonnosta, kuten adele tekee

Usko liittyy monella tavalla eutanasiaan. Tutkimusten mukaan halu turvautua äärimmäisiin lääketieteellisiin keinoihin pitkittääkseen kuolemansairaan ihmisen elämää on suurin uskovaisilla. Tuosta taasen voi johtaa päätelmän eutanasiaan suhtautuminen on samassa ryhmässä kielteisintä.

Elämän lyhentäminen toivottomassa tapauksessa eutanasialla on uskovaisen mielestä Jumalan tahdon vastaista, kun taas keinoja kaihtamaton elämän pidentäminen on hänen mielestään Jumalan tahdon mukaista. Todellisuudessa uskovainen ryhtyy itse toimimaan Jumalana, hyväksymättä hänen ratkaisujaan käyttämällä kaikkia mahdollisia keinoja kuolemansairaan ihmisen luonnollisen elämän pidentämiseksi. Go figure?

[KunkkuJ]

Tutkimusten mukaan halu turvautua äärimmäisiin lääketieteellisiin keinoihin pitkittääkseen kuolemansairaan ihmisen elämää on suurin uskovaisilla. Tuosta taasen voi johtaa päätelmän eutanasiaan suhtautuminen on samassa ryhmässä kielteisintä.

Tipahdit omaan kuoppaasi. Mikä tutkimus? Missä? Milloin? Minkä "lajin" uskovista oli kysymys?
En ole kuullut moisesta tutkimuksesta, mutta siitä olen kuullut, että etenkin tietyn uskonsuunnan edustajilla on kova halu ja kai tarvekin rukoilla kuolevien ihmisten parantumista. Tässä lienee taas se uskon ja järjen ero. Nimittäin minunkaan järkeeni ei mahdu se, että ihmiset, jotka uskovat parempaan elämään kuoleman jälkeen, haraavat kynsin hampain vastaan, ettei tarvisi tästä elämästä luopua.
Meidän jokaisen pitäisi osata elää niin, että aikanaan edessä olevan kuoleman hyväksyminen ei olisi ylivoimaista. Toinen asia on sitten se, että jos saamme vanhaksi elää, sairaudet kaikenlaisine kolotuksineen, henkiset suorituskyvyn laskeminen ja monen muunkinlainen rappeutuminen on ikävää, mutta väistämätöntä todellisuutta. En vastusta eutanasiaa käsitteenä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaisi, kuka sen säännöt määrittelisi ja käytännössä toteuttaisi, on minulle epäselvää. Asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen, kuin joidenkin kommenteista voisi päätellä heidän ajattelevan.

[Kain]

Ja kain: Mitä tapahtui sille ihmisyyden ja elämän kunnioittamiselle jota et lihavoinnut, mutta on hyvinkin keskeisessä osassa tuota tekstiä? Se, että omaiset tuovat perheenjäsenen piikille kuin jonkun kotieläimen kun kyllästyvät hoitamaan ei myöskään liiemmin palvele sitä terveyden ylläpitämistä.

Minun mielest kyse on vieläkin ihmisyyden ja elämän kunnioittamisesta, että parantumattoman sairaan ihmisen kärsiessä odottaen kuolemaa tarjotaan se hänelle, jottei hänen tarvitse kärsiä enempää.

... paljonko enää ihmisen elämälle jää arvoa jos hoitajan päivätyö on sitä että pumppaa taas päivän kolmannen annoksen riittävän puuduttavaa opiaattijohdannaista kahdeksatta kuukautta hidasta kuolemaa tekevän suoneen ...

Tuskin meillä on suurta erimielisyyttä elämän arvosta tuossa tilanteessa.

[Hulkman]

Elämän lyhentäminen toivottomassa tapauksessa eutanasialla on uskovaisen mielestä Jumalan tahdon vastaista, kun taas keinoja kaihtamaton elämän pidentäminen on hänen mielestään Jumalan tahdon mukaista. Todellisuudessa uskovainen ryhtyy itse toimimaan Jumalana, hyväksymättä hänen ratkaisujaan käyttämällä kaikkia mahdollisia keinoja kuolemansairaan ihmisen luonnollisen elämän pidentämiseksi. Go figure?

Kristinuskossa olevat ottavat mallia Jeesuksesta, eikö vain? Jeesus paransi ihmisiä, eikö vain? Ihmisen parantaminen on oikein, eikö vain? Tässä on nyt kompa.

[adele]

Tipahdit omaan kuoppaasi. Mikä tutkimus? Missä? Milloin? Minkä "lajin" uskovista oli kysymys?

Kaikki lajit käy, riittää kun vain uskoo.

2009: NYTimes; Religious Belief Linked to Desire for Aggressive Treatment in Terminal Patients

Terminally ill cancer patients who drew comfort from religion were far more likely to seek aggressive, life-prolonging care in the week before they died than were less religious patients and far more likely to want doctors to do everything possible to keep them alive, a study has found.

2013: The Surprising Link Between Religious Belief And Health Care Spending

... patients who self-reported the highest levels of “religious coping” during their final days were 11 times as likely to receive aggressive .. treatments ... compared to those with lower levels of religious coping.

Tutkimus: Provision of Spiritual Support to Patients With Advanced Cancer by Religious Communities and Associations With Medical Care at the End of Life

[Mikael K.]

Tulikos tästä nyt joku pätemiskilpailu? Onko sellaiselle tarvetta? Minusta on jotenkin naiivia, kun ei osata elää ja kuolemasta tehdään kilpailu. Luulisi rajoilla olevan muutakin tekemistä kuin tilastojen pänttäämisen.

Lainaan vielä aiemmin lainaamaani, joka näemmä ei kiinnittänyt huomiota. Linkki on edellisellä sivulla.

Mikä on kärsimys ja milloin se on sietämätöntä. Kuka sen määrittelee. Kärsivä itse? Se taho joka toteuttaa eutanasian? Olemassa olevissa eutanasiakäytännöissä kärsimyksen määrälle tulee saada hyväksyntä. Kuka arvioi ja millä mittapuulla? --

Eutanasian oikeutuksesta keskusteltaessa keskeiseksi argumentiksi on nostettu yksilön oikeudet. Ihmisellä on katsottu olevan oikeus päättää omasta kuolemastaan. Riippuvaiseksi joutuminen ja ihmisarvon menetys täysin autettavana vuodepotilaana edustavat tällöin tilaa jossa autonomisella ihmisellä katsotaan olevan oikeus valita kuolema. Vastaväitteenä tälle on esitetty ettei yksittäisen ihmisen kuolema ole pelkästään hänen vapaan tahtonsa asia, vaan se on myös yhteiskunnallinen kysymys, jossa on kyse sosiaalisista arvoista . --

Lääkäri voi helpottaa omaatuntoaan ajattelemalla, ettei sedatoimalla halua surmata potilasta. Yhtälailla voi ajatella, ettei hengityskoneesta irrottamisen välitön seuraus olisi kuolema. Vastauksen etsiminen kysymykseen onko sietämättömän kärsimyksen edessä oikeutettua surmata ihminen on yhtä vaikeaa kuin kysyä elämän tarkoitusta. Elämän tarkoitus on elämä. Kärsimys liittyy usein kuolemaan, eikä ole itsestään selvää että helpoimman tien etsiminen olisi kaikkien edun mukaista. Toisaalta jos elämä nähdään taakkana, edustaa elämän lopettaminen potilaalle moraalista hyvää. Eutanasian käytännön toteuttamiseen liittyy lisäksi psykologisia ja sosiaalisia vaikeuksia. Lääkärille kuoleman tuottaminen ei ole toimenpiteenä samanarvoinen kuin sappileikkaus --

[JHA]

Jos aktiivinen eutanasia tehdään yleisesti hyväksytyksi, joku joutuu aina tekemään päätöksen. Jos se on lääkäri, kuka ohjeistaa hänet? Vai todetaanko lyhyesti, että jokainen lääkäri tekee päätökset oman harkintansa mukaan? Todennäköisesti oikeudessa puitaisiin aika ajoin sitä, onko joku lääkäri liian aktiivinen tekemään noita päätöksiä.

Mitä jos päätösvalta annettaisiin itse potilaalle niin ei lääkärin tarvitsisi pohtia em. ongelmia. Eihän tässä sitäpaitsi olla edes pyörää keksimässä vaan meillä on tarjolla läntisessä Euroopassa jo omaan kulttuuripiiriimme kuuluva mallimaa jossa nämä asiat on jo käyty läpi ja ratkaistu lainsäädännössä onnistuneesti.

[KunkkuJ]

Mitä jos päätösvalta annettaisiin itse potilaalle ...

Käypä katsomassa jossain vanhusvarastossa, millaisessa kunnossa ne ihmiset ovat. Moniko heistä kykenisi itse päättämään yhtään mistään, puhumattakaan oman elämänsä lopettamisesta? Minä käyn tuollaisissa paikoissa aina silloin tällöin, Otto hoitaa sitä kaverikoiran virkaansa, ja tarvitsee apulaisen mukaansa.
Ei se ole niin yksinkertaista. Vaikea on ihmisen itsensäkään etukäteen määritellä sitä, missä viimeinen raja tulee vastaan. Toki voidaan tehdä elvytyskieltoja, yms, mutta ei kaikkien elämä etene niin kaavamaisesti, että tuollainen tilanne välttämättä eteen tulisi. Entä vaikkapa ne Alzheimerin tautia sairastavat? Tauti tulee usein hiipien pikku hiljaa. Fysiikka saattaa vielä pelata, mutta tyhjät silmät tuijottavat eiminnekään.
Menkää katsomaan näitä ihmisiä, niin ymmärrätte, ettei se niin helppoa ole, se elämästä ja kuolemasta päättäminen.

[adele]

Tulikos tästä nyt joku pätemiskilpailu? Onko sellaiselle tarvetta? Minusta on jotenkin naiivia, kun ei osata elää ja kuolemasta tehdään kilpailu.

Ilmeisesti. Naivia tai ei, uskovaiset eivät itse luota Jumalan pätevyyteen kuolinhetken määrityksessä, vaan haluavat itse siirtyä Jumalaksi Jumalan paikalle.

Tietysti tässä on toinenkin vaihtoehto. Uskovaisen persoonassa yhdistyy katteeton optimismi hyväuskoisuuteen ja taikalaseihin. Mitään ei voida ottaa vastaan ja hyväksyä sellaisena kun se on (at face value), vaan kaikkea katsotaan taikalasien läpi, merkillisillä latteuksilla täydentäen.

Lopulta elämässä tulee jotain peruuttamatonta eteen, johon vuosia hoettut latteudet ja totuuden pakoilu eivät pure. Sitten oman epätoivon ja epäuskon edessä otetaankin kaikki keinot käyttöön seurauksista välittämättä.

[JHA]

Mitä jos päätösvalta annettaisiin itse potilaalle ...

Käypä katsomassa jossain vanhusvarastossa, millaisessa kunnossa ne ihmiset ovat. Moniko heistä kykenisi itse päättämään yhtään mistään, puhumattakaan oman elämänsä lopettamisesta? Minä käyn tuollaisissa paikoissa aina silloin tällöin, Otto hoitaa sitä kaverikoiran virkaansa, ja tarvitsee apulaisen mukaansa.

No, kuten elämässä yleensä niin mikään lainsäädäntö ei ole täydellinen ja todennäköisesti eutanasialaki ( ja etenkin sen kanssa viivytteleminen) löisi korville jo tuohon jamaan joutuneita siinä ettei tahdonalaista päätöstä enää saada varmistettua jolloin ajanhetkellä nyt vuoteen vankina makaavien kohtalona tullee olemaan tuolloinkin nyt ainoana mallina oleva hidas kituminen ja loppuun nääntyminen.

Sen sijaan tuleville ikäluokille melko helppo ja selkeä ratkaisu on riittävän hyvin muotoiltu hoitotestamentti jolla jokainen ei-holhouksenalainen voisi vielä tajuissaan ollessaan määrittää ne kriteerit joiden jälkeen voi antaa mennä.