Onko lukiossa pakko osallistua liikuntaan?

Macco · Viesti Kirjoittaja **Macco** » 9.2.2008 klo 23.07

Kertausharjoitukset vuonna 2001.
Kuumetta. Metsässsä rämpimistä. Jatkuvaa valvomista.
Yhdestoista päivä, istun kuorma-autossa ja vilkaisen itseäni taustapeilistä. Parta on kasvanut, tukka liiskaantunut. Havaitsen maastopukuni olevan erittäin likainen, vastahan sen pari viikkoa sitten puhtaana sain. Mietin olevani likainen, luultavasti haisen pahalle. Ihoni ei kuitenkaan tunnu tahmaiselta. Mietin kanssataistelijoita. Kaikki luultavasti haisevat ihan yhtä pahalle. Mutta sitä ei huomaa kun itse haiset samalle.

Että eipä sillä oikeastaan ole väliä miltä haiset, kunhan olosi on ok, ja toimit hygieniasi kanssa samoin kuin muut. Kaheksytluvulla kaikki (ainakin maalla) peseytyivät kerran viikossa, lauantaina, eikä kukaan haissut erityisen pahalle.

Viesti Kirjoittaja **amanita** » 9.2.2008 klo 23.15

mikastus kirjoitti:[
Mitä mitä? Tarkoittaa mitä hän? Ei kai voi lipaista omalla hikisellä kädellään omaa hikistä kehoaan, ja todeta olevansa hikinen, koska sormi on kostea. Sehän on kuin humalainen puhalluttaisi itsensä, ja kaikki on ihan okei?

Hain tässä haistelua.
Hain tässä nuuhkiutumista.
Hain tässä vaatteiden kostumista.
Hain tässä antureiden asettamista.

No hän sanoi mikäpäs siinä, ja lähti kamalasti nauraen pois.

Voi humalainen puhalluttaa ittensä, kus ei vois? Mittari suukkuun ja puh!

HUOH! Me hiotaan eri lailla, kaist vissiinkin. En minä sormistani hikoa ja ole kostea!! Kokeilen usein vaikkapa lenkiltä tullessa, onko kroppa mitenkin nihkeä, jollen nyt sitten ole ihan selvästi vaikkapa pukenut liikaa päälleni ja havainnut olevani hikinen, tai vipeltänyt oikein viimosen päälle tehokkaasti, jolloin jälkeistilasuihku on ittestään selvä meininki.

-Minä en haise vaan tuoksun aina hajuvedelle enempi tai vähempi: turha haistella. Joka ikinen koira nuuhkii mua, kun pysähdyn joka ikisen kohtaamani koiran luokse, siis nuuhkailua, mutta ei testituloksia.

-Mun vaatteet ei kostu kun ne siirtää sen kosteuden aina seuraavaan vaatteeseen josta se kosteus katoaa ilmastoa kostuttamaan.

- Teknovaatesuunnittelu on intresanttia, panisin sen anturin noin summamutikassa johki niskan hujakoille.

Nauru pidentää ikää, kamala nauru vielä kamalammin!

Edit. Löysiks muuten mitä hait?

kallekilponen · Viesti Kirjoittaja **kallekilponen** » 9.2.2008 klo 23.17

amanita kirjoitti:
-Minä en haise vaan tuoksun aina hajuvedelle enempi tai vähempi: turha haistella.

Hajuvedet kyllä nimenomaan haisee...

(Mainittakoon että olen niille yliherkkä, eli saavat meikäläisessä aikaan yökkäilyä ja hengen ahdistusta...)

mikastus · Viesti Kirjoittaja **mikastus** » 9.2.2008 klo 23.21

Macco kirjoitti:Että eipä sillä oikeastaan ole väliä miltä haiset, kunhan olosi on ok, ja toimit hygieniasi kanssa samoin kuin muut. Kaheksytluvulla kaikki (ainakin maalla) peseytyivät kerran viikossa, lauantaina, eikä kukaan haissut erityisen pahalle.

Sanotaan, että tukka ei kaipaa pesua. Tähän käsittääkseni rastankin pitäminen perustuu. Mutta toisaalta sanotaan, että päänahka kaipaa pesua. Mitens tää onnistuu sitten?

Sama ei kaiketi päde ihon puhtaanapitoon? En tiedä. Kokeillut oln, samoin tavoin kuin "Macco" tuossa yllä, kauan sitten intissä. Haittaa ei ollut, koska muu tekeminen ja aktiviteetti oli ykkössijassa. Toki silti se viikottainen sauna, joka järjestettiin, teki aika kutaa. Ehkä jopa enemmän kuin kutaa. Se teki taas puhtaaksi ihmiseksi ja etuoikeutetuksi. Mitä lie tarkoittaa - tunnekysymys.

Ite en ole neuroottinen käsienpesijä. Enkä neuroottinen pesijä edes. Mutta pidän paikat suht puhtaana, ja huomaan kyllä heti itsestäni, jos tulee pidempi puhtaanapitoväli. Tilannekysymys; metsä vai kaupunki, kaverit vai palaveri. Äiti vai tuleva lisääntymiskumppani?

Macco · Viesti Kirjoittaja **Macco** » 9.2.2008 klo 23.21

kallekilponen kirjoitti:
amanita kirjoitti:
-Minä en haise vaan tuoksun aina hajuvedelle enempi tai vähempi: turha haistella.
Hajuvedet kyllä nimenomaan haisee... (Mainittakoon että olen niille yliherkkä, eli saavat meikäläisessä aikaan yökkäilyä ja hengen ahdistusta...)

Liiallinen käyttö on kyllä pahasta. Itse en ole yliherkkä, tai edes herkkä, mutta joidenkin ihmisten seurassa ei voi yksinkertaisesti olla, johtuen liiallisesta hajuveden tai partaveden käytöstä.

Viesti Kirjoittaja **amanita** » 9.2.2008 klo 23.22

kallekilponen kirjoitti:
amanita kirjoitti:
-Minä en haise vaan tuoksun aina hajuvedelle enempi tai vähempi: turha haistella.
Hajuvedet kyllä nimenomaan haisee... (Mainittakoon että olen niille yliherkkä, eli saavat meikäläisessä aikaan yökkäilyä ja hengen ahdistusta...)

Joo joo,muistanhan minä ton allergiasi. Olkoot sitten tämän kerran, tuoksu tässä yhteydessä saattaakin muuttua hajuksi, pahaksi siis. Harmillinen vaiva taatusti, onneksi Hompussa ei tuoksu eikä haise, sun ei tartte kiertää mua kaukaa...

kallekilponen · Viesti Kirjoittaja **kallekilponen** » 9.2.2008 klo 23.25

amanita kirjoitti:
kallekilponen kirjoitti:
amanita kirjoitti:
-Minä en haise vaan tuoksun aina hajuvedelle enempi tai vähempi: turha haistella.
Hajuvedet kyllä nimenomaan haisee... (Mainittakoon että olen niille yliherkkä, eli saavat meikäläisessä aikaan yökkäilyä ja hengen ahdistusta...)
Joo joo,muistanhan minä ton allergiasi. Olkoot sitten tämän kerran, tuoksu tässä yhteydessä saattaakin muuttua hajuksi, pahaksi siis. Harmillinen vaiva taatusti, onneksi Hompussa ei tuoksu eikä haise, sun ei tartte kiertää mua kaukaa...

Onneksi ei, mutta joissain tilanteissa se tosiaan on vähintäänkin hankalaa...

mikastus · Viesti Kirjoittaja **mikastus** » 9.2.2008 klo 23.27

amanita kirjoitti:Löysiks muuten mitä hait?

Hai!

mikastus · Viesti Kirjoittaja **mikastus** » 9.2.2008 klo 23.31

kallekilponen kirjoitti:Onneksi ei, mutta joissain tilanteissa se tosiaan on vähintäänkin hankalaa...

Tähän asiaan törmää jatkuvasti työelämässä. Ite en käytä kovin paljoa hajusteita, mutta käytän kuitenkin esim. partavettä (sattuneesta sukupuolisyystä). Aika paljon on hajusteille allergisia, ja hajusteille yliherkkiä ihmisiä nykyään. Yritetään ottaa huomioon. Kannattaa vaan pitää sitä ääntä, ja kertoa avoimesti jottei tule ahditusta. Ehkä tänne sovitaan kaikki vielä kuitenkin jotenkin, ja jollain säännöillä.

NeNithelo · Viesti Kirjoittaja **NeNithelo** » 10.2.2008 klo 0.30

Huh! Siis 75% mielestä liikunta oli koulussa takapuoli?! Musta se oli niitä huippuhetkiä kun sai hetkeks jättää keskittymisen ja sai rentoutua, sitä vartenhan se oli. Ehkä meillä vaan oli huippu jumppamaikat, 3 eri tyyppiä ala-asteella, ylä-asteella ja lukiossa. Kaikki oli mukana kympillä! Itse en voi kun kiittää omaa liikunnanopettajaamme hän kun herätti kiinnostuksen niin juoksuun, pesäpalloon, yleisurheiluun kuin jääkiekkoonkin. Moneen lajiin.

Vanhojen tanssi-kurssi oli myöskin huippu. Tärkeitä taitoja tuli harjoiteltua. En tiedä oliko lukiossa liikaa vai liian vähän liikuntaa, meillä oli kerta viikossa (jaettu ne useammalle jaksolle) ja hyvin toimi. Mulla ei ole hajua miten nykylukio toimii, mutta ainakin 2000-luvun alussa se oli vielä hyvinkin yleissivistävä mikä on sen tarkoitus. Erikoistujat tätä ennen menkööt amikseen. Ja lukion jälkeen ovet ovat auki minne vain! Sitten saa rauhassa erikoistua. Lukiossa on tarkoitus avata nuoren mieltä, siirtää sinne tietoa yleisesti, eikä vain nuolen kärkeä. Reaali on ainakin korvattu hyvin spesifisillä vaihtoehdoilla, mikä nyt ei toisaalta ole huonokaan idea.. Toisaalta ennenkin vanhaan sama onnistui, ja sai vielä valita että mitä kirjoittaa, nykyään se tuntuu paljon rajoitetummalta

Huh, ihan salamijakki-tavaraa

Hajusteista.. Hmm..

Petenez · Viesti Kirjoittaja **Petenez** » 10.2.2008 klo 0.49

NeNithelo kirjoitti:Erikoistujat tätä ennen menkööt amikseen. Ja lukion jälkeen ovet ovat auki minne vain! Sitten saa rauhassa erikoistua. Lukiossa on tarkoitus avata nuoren mieltä, siirtää sinne tietoa yleisesti, eikä vain nuolen kärkeä. Reaali on ainakin korvattu hyvin spesifisillä vaihtoehdoilla, mikä nyt ei toisaalta ole huonokaan idea.. Toisaalta ennenkin vanhaan sama onnistui, ja sai vielä valita että mitä kirjoittaa, nykyään se tuntuu paljon rajoitetummalta

Minua ei olisi haitannut yhtään äidinkielen, uskonnon, historian, musiikin, liikunnan, yhteiskuntaopin, filosofian ja terveystiedon korvaaminen jollakin minua kiinnostavalla. Nämä aineet olivat tuskaa. Kiitettävät toki sain suurimmasta osasta mutta peräsuoleen olisivat puolestani joutaneet.

Olen kuitenkin yläasteelta asti tiennyt tavoitteeni, eikä edellämainituista ole mitään apua ollut - ainakaan en mitään uutta niiden parissa oppinut.

Alkaa jo karata aihe käsistä, pahoittelen.

Lievän humaltumuksen piikkiin menköön.

mikastus · Viesti Kirjoittaja **mikastus** » 10.2.2008 klo 0.59

Petenez kirjoitti:Minua ei olisi haitannut yhtään äidinkielen, uskonnon, historian, musiikin, liikunnan, yhteiskuntaopin, filosofian ja terveystiedon korvaaminen jollakin minua kiinnostavalla. Nämä aineet olivat tuskaa. Kiitettävät toki sain suurimmasta osasta mutta peräsuoleen olisivat puolestani joutaneet.
Olen kuitenkin yläasteelta asti tiennyt tavoitteeni, eikä edellämainituista ole mitään apua ollut - ainakaan en mitään uutta niiden parissa oppinut.
Alkaa jo karata aihe käsistä, pahoittelen. Lievän humaltumuksen piikkiin menköön.

MAT-FYS-KEM? Englanti ja muut kielet näin ihan valintojen pakosta?
Tiedän tunteen, mutta silti: Ne kaikki ovat hyviä, pahoja ja rumia. Niitä kaikkia on hyvä tarvita. Niitä kaikkia on helppo hallita. Ovat ehkä nyt haittona, mutta myöhemmin rikasteena. Taistele niiden kaikkien kanssa, ja annan sitten myöhemmin tarpeen päättää mihin paneudut enemmän. Turha päättää etukäteen, kun ei voi varmaksi tietää. Avarru jo opiskellessa, jotta avartuminen myöheminkin on helpompaa.

edit: korjattu lainausta kattavaksi..

masamainio · Viesti Kirjoittaja **masamainio** » 10.2.2008 klo 1.01

Meillä oli kanssa oikein rento liikunnanopettaja, joka tiesi minun olevan sm-tason urheilija eikä katsonut läsnäoloani pakolliseksi pallopeleissä. Mukavaa tässä oli se, että sain muutaman tunnin ylimääräistä aikaa treenata itsekseni ja ei tarvinnut huolehtia kamojen kuskaamisesta kouluun. Tuo on kyllä harmi, että monesta muustakin oppiaineesta jäänyt kuva johtuu nimenomaan tuon aineen opettajasta, eikä "systeemistä".

Sleepperi · Viesti Kirjoittaja **Sleepperi** » 10.2.2008 klo 2.29

Lukion oppimäärään ei minulla kuulunut liikuntaa, mutta sen liikuntaopetuksen perusteella mitä sain peruskoulussa 90-luvun alusta puolellevälille, koko hoito pitäisi tiputtaa opetussuunnitelmasta. Yläasteen opettaja-herrasmies ei sen enempää opetusta nähnyt tarpeelliseksi kuin että korkkasi pelivälinekaapin ja sanoi mitä pelataan ennenkuin lähti itse kahville ja tupakille. Mutta eihän se ole mitään peliä, jos pari kertaa pelissä pääset palloon kiinni etkä osaa sillä tehdä mitään. Kun tuossa iässä monet harrastavat pallopeliä X viisi kertaa viikossa, niin muut ovat kentällä lähinnä kiinteinä esteinä. Niin myös minä. Mielelläni olisin opetellut näitä eri liikuntamuotoja, käyttänyt omaa aikaanikin. En kuitenkaan ollut ikinä harrastanut mitään liikuntaa.

Jos urheilua kerran on pakko opettaa, niin pitäisi sitten kans opettaa säännöt, tekniikkaa ja taktiikkaa. Minusta niillä tuntimäärillä mitä koululiikuntaa on, pitäisi keskittyä aivan maksimissaan pariin lajiin per vuosi, mieluummin pariin kolmeen sopivasti valittuun, ei hirveän monimutkaiseen lajiin per kouluaste, ja opettaa niitä tosissaan niinkuin sen lajin amatööriharjoituksissa harjoitellaan. Pääsisi edes johonkin pikkuisen sisälle, saisi käsitystä mistä siinä lajissa on kyse, miten siinä kehitytään hyväksi ja miten ihmiskroppaa ylipäänsä treenataan eri asioihin. Muuten monelle liikunnasta jää pysyvästi negatiiviset fiilikset, kun oikeasti pitäisi iskostaa mieleen 1) liikunta on kivaa ja siitä tulee hyvä olo, 2) tulokset paranevat aina oikealla treenillä. Oppilaiden liikunnallisia kykyjä pitäisi testata, mitata ja eritellä enemmän, koska omien tulosten näkeminen kaunistelemattomina ja filtteröimättöminä on ensimmäinen askel kohti 2) oppimista. Sellainen hissuttelu ettei mitään mitata, tai mitataan vain "yrittämistä" on tuhoavinta juuri niille liikunnallisesti heikoimmille oppilaille joita sillä yritetään suojella, koska se saa tuntumaan siltä ettei homma johda mihinkään - vaikka itse asiassa heikoimmat voivat kehittyä suhteellisesti kaikkein nopeiten kun on motivaatio ja suotuisat olosuhteet. Jokainen oppilas olisi syytä myös pitää ajan tasalla siitä, millaista ominpäin tehtävää harjoitusta he eniten tarvitsevat parantaakseen suorituksiaan ja sitä kautta myös arvosanaansa.

Onneksi itse aloitin kamppailuharrastuksen. Kunto koheni ennen peruskoulun loppua aivan luokan kärkeen ellei jopa parhaaksi, mutta koululiikunnalla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä eikä se ilman opetusta sen enempää motivoinut vaikka juosta jaksoikin.

mikastus · Viesti Kirjoittaja **mikastus** » 10.2.2008 klo 2.40

Sleepperi kirjoitti:..koululiikunnalla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Olipas tiivistä tekstiä. Hyvä kirjoitus kaikenkaikkiaan. Mutta: Olet itse motivoitunut, joten pätee sinuun. Osa ei ole motivoitunut, eikä tule olemaan, koskaan liikkumaan. Luulen että heille jatkuva testaaminen olisi paksusta suolesta. Pitääkö silti kiusata?

Taitaa jäädä yksilösuoritukseksi opettajan taholle motivointi ja liikunnaliisuuden edistäminen. Siis mikäli kaveriporukkaa ei ole tähän tarkoitukseen. Tai perhettä. Tai omaa tahto-halua. Tai sattumantuomaa salamaniskua tai jotain.

Itse tiedän että liikunta tuo mielihyvää, ja ruumiillista rentoutta, ja sitä kautta yhä enenevää mielihyvää ja suorituskykyä lisää. Minulle. Ei toimi kaikille.

Sleepperi · Viesti Kirjoittaja **Sleepperi** » 10.2.2008 klo 4.16

mikastus kirjoitti:
Sleepperi kirjoitti:..koululiikunnalla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.
Olipas tiivistä tekstiä. Hyvä kirjoitus kaikenkaikkiaan. Mutta: Olet itse motivoitunut, joten pätee sinuun. Osa ei ole motivoitunut, eikä tule olemaan, koskaan liikkumaan. Luulen että heille jatkuva testaaminen olisi paksusta suolesta. Pitääkö silti kiusata?

Pointtihan tuossa oli, että kaikki - tasostaan riippumatta - näkevät mahdollisimman konkreettisesti että on mahdollista kehittyä. Että oman kropan tilaan voi vaikuttaa. Että koko jutussa on kyse asiasta jota voi opetella, ihan niinkuin muitakin koulussa opetettavia asioita jos kiinnostaa. Kun tätä asennetta tuetaan, niin satavarmasti ainakin joku luokassa kehittyy, ja kaverin esimerkki on vahvimpia mahdollisia motivaattoreita. Ei kunnon ja taidon testausta voi pitää yhtään sen enempää kiusaamisena kuin ruotsinkaan - tai jos pidetään, niin siinä on juuri päässyt valloilleen se mystiikka ettei kunnolle mahda mitään, mitä minusta liikuntaopetuksen pitäisi kitkeä.

Testaus vaikka näin:
Cooperin testi vähän lukukauden alun jälkeen ja vähän ennen loppua.
Lihaskuntotesti vähän lukukauden alun jälkeen ja vähän ennen loppua.
Paperikokeet samalla tunnilla lihaskuntotestin kanssa.
Harjoiteltavissa lajeissa (joita siis pitäisi olla paljon vähemmän kuin nyt) tekniikkatreenien yhteydessä opettaja merkkailee ylös tuloksia mitattavissa asioissa, vahvuuksia ja puutteita muissa asioissa sitä mukaa kun normaalisti korjaa suorituksia.
Opettaja juttelisi silloin tällöin jokaisen oppilaan kanssa tämän kokonaistilanteen ja mahdolliset tavoitteet läpi ja antaisi suosituksia siitä mihin oppilaan kannattaisi panostaa pärjätäkseen hyvin liikuntaopetuksessa. Oppilas saisi tuloshistoriansa ja relevantit muistiinpanot ainakin pyytämällä, ellei automaattisesti silloin tällöin.

"Seuranta" kuulostaisi siis ehkä paremmalta kuin "testaus". Arvosanat perustuisivat absoluuttiseen suoritukseen vuoden/kauden loppupuolella (+ bonuksia oman absoluuttisen suorituksen positiivisesta kehityksestä, että saadaan kaikille kymppiä heikommin pärjääville lisämotivaatiota voittaa itsensä), eivätkä hatusta revittyyn fiilikseen niinkuin kai edelleen aika monessa paikassa.