Kysymys isälle.

[Crimson]

Tytär on nyt 3½ vuotta ja poika pari kuukautta. Lapset opettaa sulle elämästä enemmän kuin koskaan itse pystyt heille opettamaan. Paljosta joudut luopumaan, mutta vielä paljon enemmän saat tilalle. Isyys on maailman hienoin juttu. 8)

[Aperture]

27 vuotta yhteistä ja kerrassaan hienoa taivalta takana Vaimoni kanssa. Toivottavasti vielä paljon edessäkin. Kolme Tytärtä saatu aikaiseksi - näistä nuorinkin jo 17 täyttänyt. Ehdottomasti tärkein asia omassa elämässäni on ollut tämä perhe kaikkineen. Vuodet ovat vain menneet niin käsittämättömän nopeasti että sitä on pakko ihmetellä. Taakse ovat jääneet vuodet lama-Suomessa jolloin lapset olivat pieniä eikä ollut rahaa mihinkään. Vaikeuksista huolimatta fantastisia aikoja ja paljon hyviä muistoja.

[akihauru]

Antaako lapsi enemmän kuin ottaa?

- Kyllä

Eli vaikka lasten kasvatus on kovaa työtä, niin palkitseeko se?

- Kyllä

Palkitseeko se, että omista menoista/kuluista on karsittava, jotta pikkuisella on hyvät puitteet?

- Kyllä

En ole ihan varma, mutta tuntuu että jos tällaisia joutuu miettimään, voi olla parempi olla hankkimatta lasta lainkaan. No ei, totta puhuen lapsen teko on vähän toisaalta niinkuin hyppy pimeään. Mistä tiedät, ettei sieltä tule vaikeasti vammainen lapsi? Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

[Salmister]

En ole ihan varma, mutta tuntuu että jos tällaisia joutuu miettimään, voi olla parempi olla hankkimatta lasta lainkaan. No ei, totta puhuen lapsen teko on vähän toisaalta niinkuin hyppy pimeään. Mistä tiedät, ettei sieltä tule vaikeasti vammainen lapsi? Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Voi olla että ei pitäisi hankkia. Päätös vaikuttaa kuitenkin myös rakkaassen vaimooni. Hänelle haluan kuitenkin suoda mitä hän ikinä haluaakin. Ja kyllä minäkin lapsia haluan, siitä ei ole kysymys. Laittaa vaan tällaiset isot asiat mietimään.

En myöskään suhtaudu asiaan negatiivisesti, niin kuin joku epäili. Kuten mainitsin, niin ehkä isoa miestä pelottaa. Onhan lapsen kasvattaminen kuitenkin vastuullinen tehtävä ja haluan antaa lapselle parhaat mahdolliset eväät elämään.
Vaikka kirjoitin viestin hetken mielijohteesta, niin olen saanut paljon rohkaisevia kommentteja. Kyllä me lapsia yritetään saada, luultavasti pian, jos vaimosta on yhtään kiinni.

Kiitos kaikille jakajille.

[harri]

Joo, anna mennä vaan. Jos se varsinainen "tekijä" on jo todettu sopivaksi ja muut puitteet ovat edes kohtuulliset, niin ei muuta kuin siitä vaan. Heh, sopiva sana :-)
Kyllä siihen isyyteen sitten kasvaa lapsen myötä ja vannon että et tule katumaan.
Ja tuleva sunnuntai on aina mukava päivä joka vuosi.

-Harri

[amanita]

Mahtava ketju, upeita kommentteja, hienoja miehiä!

Herkistyin.

[mylman]

Joo, anna mennä vaan. Jos se varsinainen "tekijä" on jo todettu kohtuulliseksi ja muut puitteet ovat sopivat, niin ei muuta kuin siitä vaan. Heh, sopiva sana :-)
Kyllä siihen isyyteen sitten kasvaa lapsen myötä ja vannon että et tule katumaan.
Ja tuleva sunnuntai on aina mukava päivä joka vuosi.

-Harri

Mitäs jos laitetaan se noinpäin.

[Pasteur]

Jassoo... kylläpähän taidan itse ensin tienata massia, kun vielä jaksaa, ja katsella asiaa uudestaan kun on aikaa, kärsivällisyyttä ja rahaa. Lisäksi lapsen kasvatus on velvollisuus - ei vain hupia - joten ei ne muutamat lisävuodet, karttunut kokemus ja lisääntynyt kärsivällisyys ole varmastikaan pahitteeksi - pidän niiden saavuttamista jopa velvollisuutena ennen lapsen hankkimista...

Eli odotellaan nyt ensin jos se äänenmurros vaikka menisi ohi ja kassit laskeutuisivat.

[EvilPet]

kassit laskeutuisivat.

Tuota ennen lienee turhaa niistä lapsista haaveillakkaan

[Crimson]

Suosittelen kaikkia lukemaan täältä tai fyysisestä lehdestä takaa sivuilta 34-38.

Luin viikonloppuna tuo jutun ja olihan se ihan hyvä.

Mulla meni toisen lapsen odotusaika jotenkin kokonaan ohi. Ekan kanssa oli jännitystä ja asioiden opettelua, että siinä pääsi jotenkin paremmin mukaan. Nyt kun pikkukaveri on pari kuukautta ja alkaa osoittaa jo jonkinmoista vuorovaikutusta, alan vasta heräilemään tähän maailmaan.

[Crimson]

Jassoo... kylläpähän taidan itse ensin tienata massia, kun vielä jaksaa, ja katsella asiaa uudestaan kun on aikaa, kärsivällisyyttä ja rahaa. Lisäksi lapsen kasvatus on velvollisuus - ei vain hupia - joten ei ne muutamat lisävuodet, karttunut kokemus ja lisääntynyt kärsivällisyys ole varmastikaan pahitteeksi - pidän niiden saavuttamista jopa velvollisuutena ennen lapsen hankkimista...

Turha jäädä odottelemaan jotain oikeaa hetkeä. Mies on valmis isäksi silloin kun hänestä tulee isoisä.

Mutta kuten sanottua:

Lapset opettaa sulle elämästä enemmän kuin koskaan itse pystyt heille opettamaan.

[pauliS]

Omalta kohdaltani voinen pikkusen kommentoida.. Maailman suloisimmat kaksoset 1v8kk, ja oikeastaan vasta nyt alkaa tuntumaan, että antaa enemmän kuin ottaa. Pojalla paha koliikki (tai mikä nyt ikinä olikaan) noin 7kk ikäiseksi, onneksi tytär oli "helppo" vauvana, mutta oppinut kyllä nyt myöhemmin aikamoiseksi jääräpääksi, liekö isäänsä tullu Poika taas tuosta karmeasta alusta selvittyään on todella aurinkoinen lapsi, ja pikku kujeet mielessä koko ajan!

Mikäs sen hauskempaa, kun tulee työpäivän jälkeen kotiin, niin molemmat juoksee syliin huutaen ja kiljuen "kuga! , Gu-ga!! ( Vaimo kyseli kakaroilta aiemmin, kun tulin kotiin, että "kuka tuli kotiin?" )

Uusimmassa Helsingin monikkoperheiden lehdessä eräs isä oli kirjoittanut hyvän kirjoituksen, jonka loppukaneettiin voin täysin yhtyä. "Päivääkään en vaihtaisi pois, öitä kyllä."

[MacFinn]

Turha jäädä odottelemaan jotain oikeaa hetkeä. Mies on valmis isäksi silloin kun hänestä tulee isoisä.

Tota olis kyllä kiva kokeilla...

[Crimson]

Turha jäädä odottelemaan jotain oikeaa hetkeä. Mies on valmis isäksi silloin kun hänestä tulee isoisä.

Tota olis kyllä kiva kokeilla...

Voihan sen tietysti noinkin ymmärtää. Ei muuta ku kokeilemaan vaan!

[Aperture]

"kuga! , Gu-ga!! ( Vaimo kyseli kakaroilta aiemmin, kun tulin kotiin, että "kuka tuli kotiin?" )

Kiitos tämän viikon parhaasta kevennyksestä - ja positiivisesta sellaisesta.

[ERA]

Omalta kohdaltani voinen pikkusen kommentoida.. Maailman suloisimmat kaksoset 1v8kk, ja oikeastaan vasta nyt alkaa tuntumaan, että antaa enemmän kuin ottaa. Pojalla paha koliikki (tai mikä nyt ikinä olikaan) noin 7kk ikäiseksi, onneksi tytär oli "helppo" vauvana, mutta oppinut kyllä nyt myöhemmin aikamoiseksi jääräpääksi, liekö isäänsä tullu Poika taas tuosta karmeasta alusta selvittyään on todella aurinkoinen lapsi, ja pikku kujeet mielessä koko ajan!



Juu, kaksoset ovat vähän eri juttu. Laskutoimitus menee suunnilleen näin: 1+1=4.

[McZeal]

edit: tässä oli asiaankuulumatonta roskaa.

[mmmvuori]

Evolutiivisbiologisesta näkökannasta nähden lasten teko on valtavaa resurssien hukkausta joka ei hyödytä yksilöä niin paljon kuin lajia.

Nyt on evoluutio aika hukassa.

Evolutiivisbiologisesta näkökannasta nähden ainut järkevä tapa käyttää resursseja on tehdä niitä jälkeläisiä. Muuten resurssit menevät täysin haaskiolle. Omien geenien eteenpäin lykkääminen on ainut asia joka evolutiivisbiologisesta näkökannasta hyödyttää yksilöä. Evoluutiobiologia ei oikeastaan tunne lajin hyötyä.

Mielestäni tämä keskustelu ei kuitenkaan sovi tähän aiheeseen laisinkaan, olipahan vain pakko lyödä vastapalloon.

Anteeksi...

Kevennykseksi ja alkuperäiseen aiheeseen liittyen:
Lapsoseni seisoi tänään tuetta ensimmäisen kerran elämässään! Ja MINÄ olin se joka sen ekana näki! Taas yksi kokemus jonka suuruutta ei varmaan voi kuin lapsekas ymmärtää.

Siitä vaan lakanat heilumaan Salmisteri!

[McZeal]

edit: tässä oli asiaankuulumatonta roskaa.

[vinouma]

Maailma on niin ylitäynnä populaa, että itse en ainakaan halua omia paskoja geenejäni levittää yhtään... ja tämä ei millään pahalla!

/V

[Mr. Hyde]

Jahas, aika vaikea kysymys johon ei ole oikeaa vastausta. Itselläni on nyt kolme muksua, vanhin 5v ja nuorin termiitti kohta 2v. Suunnilleen 1,5 vuoden välein tehtyjä.
En ole kovinkaan tunteellinen ihminen, vähän erakon vikaa enemmänkin ja tarvitsen aika paljon "omaa aikaa". Ehkä itsekästäkin, jonkun mielestä. Voi olla opittukin malli, oma isäni oli aika paljon poissa kotoa työn takia ollessani lapsi. En mielestäni ole kovinkaan hyvä isä. Onneksi se ei näytä lapsia haittaavan. Lapsista en aiemmin juurikaan välittänyt, mutta kuka sitä nyt toisten lapsista jaksaakaan kovin innostua.

Mulla oli ensimmäisen lapsen syntymän aikaan aika sekalaiset fiilikset. Olin toivonut että se olisi tyttö ja olihan se. Ei nyt ihan tippa tullut linssiin synnytyksessä mutta ei se kaukanakaan ollut. Loput kaksi onkin poikia, joka on myös hyvä juttu että on molempia merkkejä. Kaverilla on kolme poikaa ja tiedän että sen vaimo toivoi kovasti tyttöä. Karjujen syntymiin osasin suhtautua iisimmin, itse asiassa olin ulkomailla työreissulla kun nuorin syntyi (josta on edelleen vähän huono omatunto, vaimo hoiti sen jo rutiinilla).

Noh, mutta kyllä nuo lapset on kivoja eikä niitä pois antaisi. Välillä on pinna aika tiukalla ja odottelen että kasvavat vähän isommiksi että alkaisivat touhuamaan enemmän omia juttujaan. Pahinta on kun ei meinaa saada mitään kontrollia ja rotia hommaan. Vaimo onneksi osaa paremmin kurinpidon. Joskus naureskellaan keskenämme kun joku tuttu jolla on vain yksi lapsi valittaa kuinka ei meinaa pärjätä.
Olen huomannut sen että suurin huoli iskee jos lapset on sairaita. Kerran mentiin sydän mykkyrällä keskimmäisen kanssa ambulanssilla sairaalaan kuumekouristuksen takia. Silloin huomasin ajattelevani että tekisi mitä vain jos voisi ottaa kivut ja säryt itselleen. Nykyään tunnen suurta myötätuntoa ja surua kun lukee lehdistä että joku on menettänyt pienen lapsensa onnettomuudessa tms. Ennen sellaiset asiat ei kauheasti liikuttaneet. Niin, kai sitä jonkinlaisen elinikäisen huolen saa itselleen lapsen myötä. Hirvittää jo murrosiät yms.(nimim. Been there, done that )

Lopputulemana voi varmaan todeta että kukaan jolla on omia lapsia tuskin sanoo ettei kannata. Ikisinkut on sitten erikseen.

[MarQ]

Lapset on elämän rikkaus!

ei tee rikkaus onnelliseksi.

[jenni]

*jenni taustailee ja liikuttuu...tuoreena äitinä. kiitos isät ajatuksistanne. olette te miehet ihania*

[Salmister]

Muutamassa kuukaudessa asiat muuttuu. Nyt ei enää hirvitä isäksi tuleminen ja ehkä tässä kohta isukkeja ollaan? Vaimon juoksuaika on nyt pahimmillaan ja...

Eiköhän se jossain vaiheessa tärpää

[Macco]

Molempi pahempi, tai parempi.
Toki vauva-aika, uhmaikä ja teiniajat koettelevat hermoja. Mutta mitä sitten? Ihmismieli tykkää toimia siten, että koko ajan on jotain haastetta. Jos on lapsia, on vastuussa omien geeniensä jatkuvuudesta, ja sitä tärkeämpää tehtävää ei ihmisellä ole. Lasta rakastaa ehdoitta, sen eteen tekee mitä tahansa, uhrautuu, kärsii, ja saa paljon vastineena.

Ajattelen mielelläni asioita pitkälle tulevaisuuteen, harvemmin elän tässä ja nyt. Minulla ei ole lapsia, eikä ole näillä näkymin tulossa. Jos ajattelen itseni kuvajaista vuonna 2050, olen kokonaisempi ja selkeämpi yksilö, jos olen laittanut maailmaan pari rakentavaa yksilöä. Jos en ole sitä tehnyt, näen itseni häilyvämpänä - eteerisenä - yksilönä, joka ei ole edennyt sitten 25-vuotisaikojensa.

Elämä on vähän kuin maksamakkara; hyvin menee pelkän margariinin kanssa, mutta jotta oikeasti siitä nauttii, on siveltävä kinkkumaksamakkaraa leivän päälle. Jos se on Pirkkaa, niin huomaa tehneensä ison virheen. Hyvää se on silti, vaikka se paketti on pakko väkisin vetääkin nassuun, kun ei ole sattunut sitä parempaa pakettia ottamaan kaupasta mukaansa. Riskejä kaikki tyynni, sängystä aamulla ylös nouseminenkin.