Näkökohtia työttömyydestä

[arisel]

http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_ ... 2.html?s=0

Tehdyt työtunnit vai säännöllinen työaika?

Kun työtunteja vertaillaan säännöllisen viikkotyöajan mukaan, suomalaisten työaika ei enää näytäkään erityisen lyhyeltä muihin eurooppalaisiin verrattuna. Esimerkiksi kokoaikatyötä tekevien suomalaisten palkansaajien viikkotyöaika on Euroopan lyhin tehdyn viikkotyöajan mukaan mitattuna (kuvio 6), mutta säännöllistä viikkotyöaikaa mitattaessa vasta kuudenneksi lyhin vertailumaista. Kun joukkoon sisällytetään myös osa-aikatyötä tekevät palkansaajat, suomalaisten säännöllinen viikkotyöaika on jopa EU27-maiden keskiarvoa pidempi ( kuvio 8 ).

Tilastoja voidaan lukea monella tavalla - jopa samaa tilastoa.

Alkuperäistä väitettäsi ja muita sen kaltaisia valheita ovat EK/ETLA/EVA/Kokoomus jauhaneet iät ja ajat, ja valitettavasti jopa jotkut työntekijäpuolella ovat alkaneet uskoa niitä. Ja herrat nauravat hölmöille partaansa.

[Citruuna]

En jaksa lukea näitä fiksuja vastauksia, mutta noin yleisti työttömyys on kuin lastenkasvatus: ne joilla ei ole omakohtaista kokemusta, tuntuvat tietävän parhaiten ja esittävät omat näkemyksensä muita äänekkäämmin.

[pallo]

En jaksa lukea näitä fiksuja vastauksia, mutta noin yleisti työttömyys on kuin lastenkasvatus: ne joilla ei ole omakohtaista kokemusta, tuntuvat tietävän parhaiten ja esittävät omat näkemyksensä muita äänekkäämmin.

Joo, pointsit tälle. Tästä syystä mm. monen virkamiehen puheet eri asioista ovat täysin vailla pohjaa, koska itseään ei ole laitettu likoon/jouduttu todella käsittelemään omakohtaisesti asioita.

Perusautonkorjausläpällä voi heittää, ettei senkään tekeminen onnistu kirjoista lukemalla tai vierestä katsomalla.

[MacFinn]

En jaksa lukea näitä fiksuja vastauksia, mutta noin yleisti työttömyys on kuin lastenkasvatus: ne joilla ei ole omakohtaista kokemusta, tuntuvat tietävän parhaiten ja esittävät omat näkemyksensä muita äänekkäämmin.

Tuli just mieleeni tulla tähän ketjuun kysymään, monellako keskustelijoista on omakohtaista kokemusta pidemmästä työttömyysjaksosta? Siis parikin vuotta, niin, että ehtii tulla tunne, että oma työura oli nyt tässä? Siinä ei pahemmin kiinnosta tekeekö ruotsalainen pidempää päivää kuin suomalainen.

[amanita]

Otsikonvalintani oli tietoinen, eikä se sulje työpaikan omaavien kommentointia aiheesta.

[tth78]

Itsellä kokemuksia pitemmästäkin työttömyysjaksoista. Kuten mainittu niin alkaa pikkuhiljaa tuntua uran olleen tässä, vaikkei varsinaisesti ole sitä kerennyt edes aloittamaan. Muron puolella asiasta aika pitkä ketju, johon olen paljon tuntojani purkanut:

http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskust ... heard.html

Tuolla useimpien neuvo työttömälle on: muuta pks-tienoolle. Noh, kaikki eivät halua asua 24 neliön yksiössä kun samalla hinnalla asuu rivarissa pikkasen pienemmässä kaupungissa.

Vaikken matematiikasta juurikaan ymmärrä niin kohtuuymmärrettävästi on Remes kirjoittanut aiheesta:

http://jremes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ ... ettu-ilmio

[Don MC]

Tuolla useimpien neuvo työttömälle on: muuta pks-tienoolle. Noh, kaikki eivät halua asua 24 neliön yksiössä kun samalla hinnalla asuu rivarissa pikkasen pienemmässä kaupungissa.

Minäkään en muuta mihinkään. Koti ja perhe ovat täällä.

Pitkäaikaistyötön minäkin olen ja se alkaa pikkuhiljaa rassaamaan (lievästi ilmaistuna). Silti en ole syöksymässä heti ensimmäiseen duuniin joka sattuu vapautumaan, vaan odottelen kärsivällisesti jotain itselleni sopivaa (kärsivällisyyttä on tullut treenattua paljonkin). Väärään hommaan joutuminen vituttaisi monin verroin enemmän kuin työttömyys. Olen melko laaja-alainen, joten olen hakenut aika moneen erilaiseen hommaan. Silti ei ole vielä tärpännyt.

Tällaisen pidemmän työttömyysjakson (jo yli 3v.) aikana ihmisen ajattelutapa ehtii muuttua melko radikaalisti. Jatkuva rahanpuute aiheuttaa sen, että ei ajattele muuta kuin rahaa. Aivan kaikesta tulee ensimmäisenä mieleen RAHA. Näet kadulla työmiehen työvaatteissaan ja ajattelet "paljonkohan tuo tienaa?". KELAn toimistolla käydessäsi mietit paljonko KELAn virkailijat tienaavat. Siis ihan jokaisesta ammattikunnasta tulee tehtyä noita pohdintoja. Ruokakaupassa tietenkin ajattelee tuotteiden hintoja. Bensapumpulla hirvittelee bensan hintaa. Suunnittelen jopa autolla ajamiset sillä tapaa, että jokaisella autoreissulla tulisi tehtyä mahdollisimman monta asiointia kerralla ja ajoreitti tulisi optimoitua bensankulutuksen vähentämiseksi. Aivan kaikessa on laitettu tietoinen säästövaihde päälle.

Ajattelen, että sitten kun joskus löydän töitä, niin tästä "säästövaihteesta" on hyötyä jatkossakin. Jää enemmän rahaa elämiseen. Nykyisellään rahaa EI jää elämiseen. Elämme mm. sukulaisten avustusten varassa, mikä luonnollisesti hatuttaa melkoisesti. Itselleni en ole vuosikausiin ostanut edes uusia kalsareita tai sukkia, vaan kuljen vanhoissa rikkinäisissä. Lasten ei sentään tarvitse palella tai olla nälissään. Ja heillä on katto pään päällä. Sitä sentään pidän huolen. Mutta itselleni en kyllä suo mitään niin kauan kun rahatilanne on tällainen.

[KunkkuJ]

Jos kärsivällisesti odottaa itselle sopivaa työtä, eikä ota vastaan muunlaista, voi jossakin vaiheessa huomata jääneensä loukkuun, mistä ei pääse ulos. Tuppaa olemaan jokaiseen työpaikkaan muita hakijoita, joilla on koulutusta ja työkokemusta enemmän. Asettukaapa työhön ottajan asemaan ja tuumatkaa hetki: kumman palkkaisitte, jos tarjolla on kaksi henkilöä, joilla molemmilla on alan koulutus, mutta ei alan työkokemusta. Toinen on ollut pitkään työttömänä, kun ei ole alan töitä saanut ja toinen on ollut jatkuvasti töissä tehden melkein mitä tahansa työtä, mitä on sattunut saamaan. Minä en miettisi hetkeäkään, kumman palkkaisin.

[Tauvo]

...Suunnittelen jopa autolla ajamiset sillä tapaa, että jokaisella autoreissulla tulisi tehtyä mahdollisimman monta asiointia kerralla ja ajoreitti tulisi optimoitua bensankulutuksen vähentämiseksi.

Tuon voisi laittaa liikenne-topiciin, sillä noin pitäisi jokaisen toimia. Minä ainakin silloin kun ajan autoa, yritän myös hoitaa kaikki sillä suunnalla olevat asiat kerralla, luonnollisesti ruuhka-ajan ulkopuolella, jos mahdollista jne… Säästää aikaa, rahaa ja hermoja.

Itselläni on ollut onni työn kanssa, kun olen oikeastaan ollut vain kaksi kertaa elämässäni muutaman kuukauden työttömänä. Ekan kerran lukion jälkeen hetken ja toisen kerran silloin kun valmistuin. Sitten meninkin kaiken maailman "paska"hommiin, joita vastaan tuli, että saisi maksettua asuntolainaa. Aamulla kävin mm. siivoamassa porauslauttoja, kun tulivat Ruotsista satamaan jne… Ensimmäisesssä oikeassa työssäni valiintani kohtaan vaakakupissa painoi ilmeisesti se, että olin ennakkoluulottomasti huolinut huonojakin töitä, jos muuta ei ollut tarjolla.

Edit: Onpas tämä kirjoittaminen tänään vaikeaa.

[tth78]

Tuolla useimpien neuvo työttömälle on: muuta pks-tienoolle. Noh, kaikki eivät halua asua 24 neliön yksiössä kun samalla hinnalla asuu rivarissa pikkasen pienemmässä kaupungissa.

Minäkään en muuta mihinkään. Koti ja perhe ovat täällä.

Pitkäaikaistyötön minäkin olen ja se alkaa pikkuhiljaa rassaamaan (lievästi ilmaistuna). Silti en ole syöksymässä heti ensimmäiseen duuniin joka sattuu vapautumaan, vaan odottelen kärsivällisesti jotain itselleni sopivaa (kärsivällisyyttä on tullut treenattua paljonkin). Väärään hommaan joutuminen vituttaisi monin verroin enemmän kuin työttömyys. Olen melko laaja-alainen, joten olen hakenut aika moneen erilaiseen hommaan. Silti ei ole vielä tärpännyt.

Tällaisen pidemmän työttömyysjakson (jo yli 3v.) aikana ihmisen ajattelutapa ehtii muuttua melko radikaalisti. Jatkuva rahanpuute aiheuttaa sen, että ei ajattele muuta kuin rahaa. Aivan kaikesta tulee ensimmäisenä mieleen RAHA. Näet kadulla työmiehen työvaatteissaan ja ajattelet "paljonkohan tuo tienaa?". KELAn toimistolla käydessäsi mietit paljonko KELAn virkailijat tienaavat. Siis ihan jokaisesta ammattikunnasta tulee tehtyä noita pohdintoja. Ruokakaupassa tietenkin ajattelee tuotteiden hintoja. Bensapumpulla hirvittelee bensan hintaa. Suunnittelen jopa autolla ajamiset sillä tapaa, että jokaisella autoreissulla tulisi tehtyä mahdollisimman monta asiointia kerralla ja ajoreitti tulisi optimoitua bensankulutuksen vähentämiseksi. Aivan kaikessa on laitettu tietoinen säästövaihde päälle.

Ajattelen, että sitten kun joskus löydän töitä, niin tästä "säästövaihteesta" on hyötyä jatkossakin. Jää enemmän rahaa elämiseen. Nykyisellään rahaa EI jää elämiseen. Elämme mm. sukulaisten avustusten varassa, mikä luonnollisesti hatuttaa melkoisesti. Itselleni en ole vuosikausiin ostanut edes uusia kalsareita tai sukkia, vaan kuljen vanhoissa rikkinäisissä. Lasten ei sentään tarvitse palella tai olla nälissään. Ja heillä on katto pään päällä. Sitä sentään pidän huolen. Mutta itselleni en kyllä suo mitään niin kauan kun rahatilanne on tällainen.

Samaa mieltä minäkin. Nykyinen ajattelutapa, jossa työ menee kaiken edelle on minusta aika järjetön. Lukemattomia tutkimuksia on tehty siitä mitä asioita ihmiset katuu kuolinvuoteellaan ja aina ykkösenä on liika työnteko. Enkä tällä nyt tarkoita, että tieten tahtoen pitäisi "lusmuilla" vaan pikemminkin osata ajatella ettei työ määritä ihmisarvoasi. Tätäkin tapaa valitettavan usein kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaa niin ensimmäisenä kysytään:"mitä teet?", sen sijaan, että kysyttäisiin elämänarvoista tms.

Muistan lukeneeni hiljattain miten köyhyys "tyhmentää", juuri kuvailemallasi tavalla. Eli kun toimeentulo pyörii päällimmäisenä mielessä niin et yllä enää edes omalle huipputasollesi. Tämä taas on merkittävä haitta esim. työhaastatteluissa.

Itse olen lähtöisin Kaakkois-Suomesta, muutin tekun jälkeen Lounais-Suomeen ja olenpa tässä välissä piipahtanut Etelä-Pohjanmaallakin. Olen kuitenkin juurtunut Lounais-Suomeen, joten en täältä enää ihan hevillä lähde.

Onko sulla Don Mc millainen koulutausta?

[tth78]

Jos kärsivällisesti odottaa itselle sopivaa työtä, eikä ota vastaan muunlaista, voi jossakin vaiheessa huomata jääneensä loukkuun, mistä ei pääse ulos. Tuppaa olemaan jokaiseen työpaikkaan muita hakijoita, joilla on koulutusta ja työkokemusta enemmän. Asettukaapa työhön ottajan asemaan ja tuumatkaa hetki: kumman palkkaisitte, jos tarjolla on kaksi henkilöä, joilla molemmilla on alan koulutus, mutta ei alan työkokemusta. Toinen on ollut pitkään työttömänä, kun ei ole alan töitä saanut ja toinen on ollut jatkuvasti töissä tehden melkein mitä tahansa työtä, mitä on sattunut saamaan. Minä en miettisi hetkeäkään, kumman palkkaisin.

Ei se aina auta olla "paskahommissa" sillä aikaa kun hakee muuta duunia. Itseltä kysyttiin usein miksi olin lähtenyt Nokian tuotantolinjalle luureja kasaamaan kun olen insinööri. Vastaten rehellisesti, että haluan tehdä töitä ja muunlaisiin en ole päässyt kun ei ole kokemusta eikä suhteita niin haastattelijat muljauttelevat silmiään ja mielessään toteavat et tuossa jampassa on jotain vikaa.

[KunkkuJ]

Ei se aina auta olla "paskahommissa" sillä aikaa kun hakee muuta duunia.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että työhaastattelutilanteessa olet paremmassa asemassa ollessasi pitkäaikaistyötön kuin jos olet ollut jatkuvasti töissä tehden välillä vaikka paskaduunia?

[tth78]

En! Kun on hakenut duuneja sekä työttömänä että "paskaduunissa" ja yhtä monta kertaa päässyt haastatteluihin saamatta kuitenkaan duunia voin omalta kohdaltani vahvistaa, että on tasan yhtä kehnossa asemassa molemmissa tapauksissa.

Ekat viisi vuotta tuli kirjattua ylös kaikki n. 500 duunia mitä tuli haettua ja sen jälkeen en enää jaksanut tilastoida. Eli 100/haettua paikkaa per vuosi. Ehkei osaaminen vain kohtaa paikallisen kysynnän kanssa tms.

[kuriton]

Työssä käyvät kokevat usein etuoikeudekseen arvostella työttömiä ja miksi he ovat työttömiksi joutuneet. Töitähän kyllä on, jos vaan viitsii tehdä.. ja tulee vastaan ottaa mitä töitä tarjolla on, työttömällähän ei ole oikeutta töitään valkata. Työttömille kyllä tulee kelvata myös ne työt, joita muut ei itse vastaan ottaisi ikinä, siis kaikenmaailman hanttihommat!
Näitä horinoita kuulee tuon tuostakin.. mutta ainahan joukossa on heitä, jotka tietävät asiat paremmin, kuin itse tuossa tilanteessa olevat.

Sivusta seuranneena tiedän ettei se elo helppoa ole. Eipä siinä ensimmäiseksi tule mieleen lähteä harrastamaan, mitä töissä ollessaan ei ehkä ehtisi. (kaikki harrastukset ei oo ilmasia!). Kyllä ne ajatukset askartelee siinä, miten toimeen tullaan seuraavaan "palkka päivään" asti, ja siinä, miten tästä ahdingosta pois päästäisiin.

Itse ajauduin ammattiin, josta ei työt lopu ihan heti, ennemmin taidan loppua jo minä.. Jos jäisin työttömäksi, huolisin vain koulutustani vastaavaa työtä, eikä minua todellakaan mihinkään työllisyyskurssille saataisi tilastoja kaunistamaan.

[KunkkuJ]

Minusta Suomessa "syrjäytyminen" ja " työstä vieraantuminen" tapahtuu niin helposti, että jokainen nuori työtön on vaaravyöhykkeessä. Jos elämä kulkee ilman säännöllistä työntekoa kolmekymppiseksi ja ylikin, on työelämään kiinni pääseminen monelle lähes ylivoimaista. Esimerkkejä löytää etsimättä joka puolelta, valitettavasti. Siksi näkisin kaikenlaisen työn, oli se sitten paskaduunia tai kullan vuolemista, arvokkaaksi koko elämää ajatellen. Ja aika pitkälle on kyse omista valinnoista, miten se elämä sujuu. Aina on niitä, joilla on työtä ja jotka pärjäävät ja aina on niitä, jotka eivät työelämään kiinni onnistu pääsemään ja elävät elämäänsä kituutellen yhteiskunnan apuun turvautuen.

[tth78]

Kunkkuj on oikeassa. Syrjäytyminen tapahtuu valitettavan helposti ja todella nopeasti. Koulun jälkeen jos ei pääse duuniin piakkoin niin tippuu kyllä syrjään. Ennenkuin huomaakaan tuleekin taas uusi sukupolvi markkinoille tuoreine tietoineen ja sinusta tulee ylijäämää.

Itsellä meni kaksi vuotta valmistumisen jälkeen ennenkuin pääsin töihin Nokialle. Siellä olin kunnes vuorotyö vei kyvyn nukkua ja terveys petti. Sanouduin irti mukana lääkärinlausunto asiasta, mutta karenssia tuli 3kk. Ei ollut pätevää syytä heidän mielestään...

[Tauvo]

...näkisin kaikenlaisen työn, oli se sitten paskaduunia tai kullan vuolemista, arvokkaaksi koko elämää ajatellen.

Näin jälkeenpäin kun ajattelen omia töitäni: tehtaassa liukuhihnalla, siivoamassa laivoja, rakennuksilla, laitoskeittiössä, ovelta ovelle ilmakuvia myymässä, alakoulussa open sijaisuuksia, koulunkäyntiavustajan hommia, mainostoimistossa keikkahommia, valokuvaamossa ja nykyään yrittäjänä kahdeksatta vuotta, en voi sanoa että katuisin mitään noista töistä. Lähes jokaisesta on jäänyt elämän mittaisia ystävyyssuhteita, joistain tuli jopa syötyä kuormasta ja siitä kehkeityi parisuhde sekä kilokaupalla hyviä muistoja. Varmaan silloin välillä harmitti, mutta mikä nyt ei oli olisi silloin ketuttanut.

[KunkkuJ]

... en voi sanoa että katuisin mitään noista töistä..

Sinä olet huono esimerkki tässäkin tapauksessa. Miten ihminen, jolla tunnetusti ei ole minkäänlaista omaatuntoa ja joka sen lisäksi omaa yrittäjän moraalin, voisi katua mitään?

[Tauvo]

... en voi sanoa että katuisin mitään noista töistä..

Sinä olet huono esimerkki tässäkin tapauksessa. Miten ihminen, jolla tunnetusti ei ole minkäänlaista omaatuntoa ja joka sen lisäksi omaa yrittäjän moraalin, voisi katua mitään?

On minulla omatunto Eikös se ole sitä kun nauraa jos joku kaatuu?

[Peitsamo]

Allekirjoittaisin itsekin nuo muutamat jutut sanasta sanaan. Omassa tuttavapiirissäkin on valmistuneita, koulut kesken jättäneitä ym, jotka ovat jumiutuneet pikkupaikkakunnalle tai eivät muuten vain ole olleet valmiita muuttamaan työn perässä. Ihmettelevät vielä miten töitä ei oikein tahdo löytyä Etenkin opiskeluvaiheessa melkeinpä mikä tahansa työkokemus esim. kesätöistä on hyvinkin arvokasta.

Tässä kun alkaa 30 uhkaavasti lähestymään heilläkin niin nopeasti pitäisi toimia, vaikka muutaman osalta näyttääkin jo aika heikolta...

[pallo]

Kyse on myös työnottajien asenteista, jotka nekin ovat jostain adaptoituja. Mistä, sitä sopii miettiä?

[Don MC]

Onko sulla Don Mc millainen koulutausta?

Koulutustaustaa ei juurikaan ole, mutta työkokemusta sitäkin enemmän. En ryhdy tässä luettelemaan mitä kaikkea olen tehnyt, mutta erilaisia työtehtäviä on ollut aika liuta. Monimuotoisesta koemuksestani johtuen pystyn hakemaan melko monenlaisiin eri töihin. En siis ole "koulutettu hitsaaja, joka osaa vain hitsata", vaan "kouluttamaton, mutta kokenut moniosaaja". Olen koko ajan mennyt urallani ylöspäin, joskin ehkä hitaammin kuin joku koulutettu inssi. Työnantajia mahtuu kuitenkin kahteenkymmeneen vuoteen vain kaksi. Kumpikin työsuhde loppui firman lopetuksen takia, eikä suinkaan minusta johtuvista syistä.

"Paskaduunia" en hae sen takia, että olen etsimässä pitkäaikaista työpaikkaa, jossa toivon mukaan etenemismahdollisuuksia (edes teoreettisia sellaisia). Sitäpaitsi vetäisin itseni kiikkuun aika äkkiä jos juuttuisin johonkin sellaiseen hommaan jota inhoan, ja vain sen takia että yhteiskunta katsoo työtöntä kieroon. Mieluummin toiveikas työtön kuin kaiken toivonsa heittänyt työllistetty. CV:ssäni ei juuri pätkä-/paskaduuneja ole ja keskitynkin haussani sellaisiin työnantajiin, jotka arvostavat pitkän ajanjakson sitoutumistani.

Hampurilaisbaarin palkalla ei lyhennetä asuntolainaa. Laina on tällä hetkellä "jäädytettynä", mutta heti kun löydän töitä, ryhdymme taas lyhentämään sitä. Jos otan "paskaduunin" vastaan, voi olla että joudumme myymään kämpän. Sitä en MISSÄÄN NIMESSÄ halua tehdä.

[tth78]

Opiskelujen aikaan kävi tuuri, että on katkoton kesätyöura 15v alkaen ja sen myötä pärjäsi ilman opintolainoja yms. Kusessa olisin ollut jos valmistumisen jälkeen olisi olleet vielä lainat niskassa.

Ikää 35 ja tekun jälkeen töissä 3,5 vuotta yhteensä, 1,5 vuotta kouluissa ja 5 vuotta työttömänä. Kaikke em. eri pituisina pätkinä.

[tth78]

Ei hymyilyttänyt tehdä liukuhihnal 4-vuorohärdellissä hommia kun bruttoliksa oli 1250€/kk...Onneksi asuttiin vaimon kans opiskelukämpäs mis vesi+sähkö+netti kuului 400€/kk suuruiseen vuokraan. Polttoaineisiin meni aika kivasti vaikka olin kolmen auton kimpassa ja diesel makso tuolloin euron litra...

Myös ennemmin toiveikkaana työttömänä kuin burnouttiin ajettuna työläisenä... Sekin tuli koettua 2010 kun suunnittelutoimistossa 14 vakituisesta 7 lähti 2,5 vuoden aikana. Viisi määräaikaista ei jatkanut sopparia, vaikka heille tarjottiin jatkoa. Yhdessä vaiheessa sitten oli 3,5 hlön työkuorma niskassa ja alkoi päivät oleen tooodella pitkiä. Eräänä päivänä havahtui kun oli kolme päivää tuijottanut näyttöä ilman, että sai käsiä nostettua näppikselle. Niin päätin, että lampsin työterveyteen ja diagnoosihan oli selvä. Oikeastaan vieläkään tosta ole kunnolla toipunut vaikka lopputili tuli otettua. Karenssia pukkasi 3kk vaikka oli psykiatrian erikoislääkärin lausunto työkyvyttömyydestä.

[KunkkuJ]

Koulutustaustaa ei juurikaan ole, mutta työkokemusta sitäkin enemmän. ….."kouluttamaton, mutta kokenut moniosaaja".
…..Minäkään en muuta mihinkään.
…. Silti en ole syöksymässä heti ensimmäiseen duuniin joka sattuu vapautumaan, vaan odottelen kärsivällisesti jotain itselleni sopivaa

Kuulostaa siltä, että olet ankkuroinut itsesi niin tiukasti tilanteeseen, jossa olet, että muutos vaatisi vähintään lottovoiton kaltaisen sattuman. Tänä päivänä jokaiseen työpaikkaan on jonossa hakijoita, joilta löytyy koulutusta sekä työkokemusta. Ja kun aikaa kuluu, pikku hiljaa he ovat nuorempia kuin sinä. Voit turvallisin mielin jatkaa elämää vailla pelkoa töihin joutumisesta.