Wespa kirjoitti:Mitenkään kahta edellistä kirjoittajaa väheksymättä kyllähän nyt ainakin Casablanca kuuluu jo melkein yleissivistykseen, varsinkin leffaharrastajan sellaiseen.
Minen mikään kovan luokan leffaharrastaja ole, mutta on tullut katseltua iso läjä pätkiä. Jopa noita romanttisia komedioita tullut pari nähtyä
Miksei noissa vaihtoehdoissa ole vaikkapa kummisetää tai Ace Venturaa?
"Casablanca on Michael Curtizin vuonna 1942 ohjaama klassikkoelokuva. Se sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Casablancaan.
Casablanca on useissa äänestyksissä valittu kaikkien aikojen parhaiden elokuvien joukkoon, ja American Film Institute on nimennyt sen maailman romanttisimmaksi elokuvaksi.
Elokuvan ensi-ilta oli New Yorkissa 26. marraskuuta, 1942"
Galangal kirjoitti:Filmografiasta päätelleen, en ole nähnyt yhtään ko. herran elokuvaa.
Ja äänestysvaihtoehdoista päätellen suosittelen, ettet katso yhtään kyseisen herran tekelettä jatkossakaan, voi nimittäin Ernon hehkutus tuottaa "pienoisen" pettymyksen..
Galangal kirjoitti:Filmografiasta päätelleen, en ole nähnyt yhtään ko. herran elokuvaa.
Ja äänestysvaihtoehdoista päätellen suosittelen, ettet katso yhtään kyseisen herran tekelettä jatkossakaan, voi nimittäin Ernon hehkutus tuottaa "pienoisen" pettymyksen..
Noh, kyllä miehen uralle on sentään yksi aivan loistava elokuvakin osunut, nimittäin Andy Kaufmanin elämään perustuvat vähintäänkin loistava "Man on the moon".
TheKraken kirjoitti:Noh, kyllä miehen uralle on sentään yksi aivan loistava elokuvakin osunut, nimittäin Andy Kaufmanin elämään perustuvat vähintäänkin loistava "Man on the moon".
Totta, jostain syystä se tuppaa aina unohtumaan, vaikka erinomainen pätkä onkin. Ja ovathan Ace Venturatkin oman tyylilajinsa, jossei nyt kärkeä, niin ainakin parempaa keskitasoa. Vaikea niitä on vakavalla naamalla katsoa, vaikka kuinka tosikko olisikin.
Wespa kirjoitti:
Ja äänestysvaihtoehdoista päätellen suosittelen, ettet katso yhtään kyseisen herran tekelettä jatkossakaan,
No en minä nyt mikään hapannaama ole: otinhan listalle The African Queeninkin... Ja Marx-veljeksiä katson aina kun voin. On ne kaikki ollut jo kaksikin kertaa nauhalla, mutta huonostihan niille nauhoille kävi. Tai ensin kuvanauhurille, sitten nauhoille.
Galangal kirjoitti:No en minä nyt mikään hapannaama ole: otinhan listalle The African Queeninkin... Ja Marx-veljeksiä katson aina kun voin.
Jep, mutta en nyt sanoisi että Carrey painii lähellekään samassa sarjassa esim. juuri Marx-veljesten kanssa, vaikka kiistattoman menestynyt onkin juuri komedioiden saralla. Ja jottei nyt aivan mene Carreyn mollaukseksi, niin kyllä miehen leffat päihittävät vaikkapa Adam Sandlerin lähinnä sääliä ja myötähäpeää aiheuttavat, mutta silti menestyneet elokuvat minä päivänä hyvänsä.
Oho no olipas omituiset valinnat. Miks ei valintana ole Alienia ? tai Blue Velvettiä ? Noista ei voi valita mitään :-) sen verran erillainen leffamaku on.
TheKraken kirjoitti:Noh, kyllä miehen uralle on sentään yksi aivan loistava elokuvakin osunut, nimittäin Andy Kaufmanin elämään perustuvat vähintäänkin loistava "Man on the moon".
Totta, jostain syystä se tuppaa aina unohtumaan, vaikka erinomainen pätkä onkin. Ja ovathan Ace Venturatkin oman tyylilajinsa, jossei nyt kärkeä, niin ainakin parempaa keskitasoa. Vaikea niitä on vakavalla naamalla katsoa, vaikka kuinka tosikko olisikin.
Ja löytyyhän mieheltä toki vielä tuotakin parempi pläjäys, joka menee omalla listallani tuonne ihan top10-elokuviin: Eternal Sunshine of The Spotless Mind On imdb:ssäkin rankattu top40 listalle (joka ihme kyllä on varmaan ainut lista maailmassa, joka on käyttäjien generoima ja kaikki leffat siinä ovat oikeasti jonkinasteisia klassikoita, eivätkä vaan teinien tai muiden sinne väkisin äänestämiä)
TheKraken kirjoitti:Ja löytyyhän mieheltä toki vielä tuotakin parempi pläjäys, joka menee omalla listallani tuonne ihan top10-elokuviin: Eternal Sunshine of The Spotless Mind
Tämä olikin minulle ihan uusi tuttavuus, pitänee tutustua. Kuitenkin sekä Man On The Moon että Truman Show ovat ihan hyvin kolahtaneet, niin ehkäpä tämä on vähintään samaa tasoa..
TheKraken kirjoitti:Ja löytyyhän mieheltä toki vielä tuotakin parempi pläjäys, joka menee omalla listallani tuonne ihan top10-elokuviin: Eternal Sunshine of The Spotless Mind
Tämä olikin minulle ihan uusi tuttavuus, pitänee tutustua. Kuitenkin sekä Man On The Moon että Truman Show ovat ihan hyvin kolahtaneet, niin ehkäpä tämä on vähintään samaa tasoa..
Tuosta pitää sen verran varoittaa, että komediaksi tuota ei oikein voi väittää Eli siinä mielessä ei ihan tyypillisä Carreyta.
Wespa kirjoitti:Mitenkään kahta edellistä kirjoittajaa väheksymättä kyllähän nyt ainakin Casablanca kuuluu jo melkein yleissivistykseen, varsinkin leffaharrastajan sellaiseen.
Minen mikään kovan luokan leffaharrastaja ole, mutta on tullut katseltua iso läjä pätkiä. Jopa noita romanttisia komedioita tullut pari nähtyä
Miksei noissa vaihtoehdoissa ole vaikkapa kummisetää tai Ace Venturaa?
Tai yleisesti tuohon listaan voisilisätä kohdan "Katson vain hyviä elokuvia".
Wespa kirjoitti:Mitenkään kahta edellistä kirjoittajaa väheksymättä kyllähän nyt ainakin Casablanca kuuluu jo melkein yleissivistykseen, varsinkin leffaharrastajan sellaiseen.
Minen mikään kovan luokan leffaharrastaja ole, mutta on tullut katseltua iso läjä pätkiä. Jopa noita romanttisia komedioita tullut pari nähtyä
Miksei noissa vaihtoehdoissa ole vaikkapa kummisetää tai Ace Venturaa?
Tai yleisesti tuohon listaan voisilisätä kohdan "Katson vain hyviä elokuvia".
Leffoja tulee katsottua paljon, mutta harvemmin noita "klassikoita", jotka ovat klassikoita lähinnä siksi, että korkeammalta tasolta näin sanotaan. Casablancaa katsoin viimeksi nelisen vuotta sitten, mutta kesken jäi. Moukkamaisuuteni haluan paljastaa myös sillä, että ohukaisen ja paksukaisen seurassa olen viihtynyt viimeksi alta kouluikäisenä ja jos vaihtoehtoina on vaikka Charlie Chaplinin leffa ja chilin ripottelu silmiin, niin valinta on vaikea. Ei vain pysty ymmärtämään mikä näistä klassikoista tekee klassikoita.
Kirjojen puolella tuntuu tärppäävän huomattavasti useammin. Sama musiikin puolella, vaikkei kuitenkaan aivan niin usein. Kaipa sitä sitten vain kaipaa enemmän visuaalisempaa tykitystä, vaikken 300:a aiokaan mennä katsomaan, ellei se tuohon paikalliseen tule 5€ maksua vastaan näytettäväksi. Välillä näissä tilanteissa sitä tuntee itsensä kovin dorkaksi ja haluaisi vain epäillä, että kukaan muu ei halua tuntea itseään muita typerämmäksi ja itsesuggestion voimin pakottaa itsensä pitämään muutoin ei niin hyvistä elokuvista.
Valinta noista kuitenkin varmaan kohdistuisi African Queeniin, joka taitaa olla myös ainut jonka muistan kokonaan nähneeni. Se saattoi olla jopa ihan hyvä leffa. Uudemmista leffoista valinta varmaan kohdistuu Pan's Labyrinthiin, jota pidän yhtenä parhaista näkemistäni elokuvista kaikilla osa-alueilla Aivan mahtava kokemus varsinkin leffateatterissa.
Voisin kuvitella, että henkilökohtaisiksi klassikoiksi muodostuisivat osittain myös ne, jotka on nähnyt suotuisassa 'kehitysvaiheessa' eli nuorena, aikuisuuden kynnyksellä.
(Monessa suhteessa ikävä kyllä) kuulun 80-luvun nuoriin. Silloin näkemäni Merry Christmas, Mr. Lawrence on jäänyt lähtemättömästi mieleen. En ole uskaltanut katsoa sitä uudelleen. Sakamoton musiikki ja jumalainen Bowie (ennen hammaskaluston säätöä), oh. Jollakin lailla pelottaa nähdä se uudelleen. Onko kukaan uskaltanut?
Ensin kannattaakin lämmitellä katsomalla Casablanca ja sitten heti perään lemmikkidekkarin seikkailut.
Klassikot ovat tärkeitä elokuvahistoriallisesti, mutta en itsekään lämpeä jokaiselle enkä kaikkia tarvitse elokuvahyllyynikään. Esimerkiksi Chaplin on elokuvantekijäksi ihan ok, joskus oivaltavakin, mutta koomikkona hän on varsin keskinkertainen. Elokuvat ovat kehittyneet kerronnaltaan noista päivistä ja esimerkiksi Kentucky Fried Movie on hauskempi.