tianyl kirjoitti:Minä ratkaisisin asian pistämällä kaikki nykyiset maksuttomat kanavat saman maksukortin taakse.
Tässä minua hämää, ettenpä jopa virkkoisi että harmittaa, se että televisio nähdään pelkästään viihteellisenä kulutushyödykkeen tarjoajana.
Minusta
Ylen kanavien pitää olla vapaasti tarjolla oleva sivistyshyödyke, jonka avulla voidaan tuoda esiin maailmasta sellaisia asioita jotka ei mahdu suuria massoja
tarvitsevan viihdebisneksen tuottajien tarjontasalkkuun.
Samaan hengenvetoon totean (luultavasti jo toistan itseäni kolmanteen kertaan), että Yle suuntaa liikaa voimiaan (
Ruonansuun ääni: rahojaan) yrittämällä tuottaa jotain viihdytettä. Tiukentaa tarjontaa pitäisi minusta, ja juuri sellaiseen tuotantoon mikä on tiedollisesti, kulttuurisesti, taiteellisesti tai tieteellisesti merkittävää tai marginaalista (marginaali-ilmiöt on usein tulevaisuudesta löytyviä asioita, periferia-keskusta). Ylen pitää tuottaa sellaista tuotantoa mitä kaupallinen TV ei pysty tuottamaan, syystä että mainostajat tietää mainonnan kannattamattomuuden niissä.
Medialla on valtava voima, sen voi todeta pelkästään seuraamalla ilmastonmuutoksesta kertovia uutisia. Kaikki ne ovat sellaisia uutisia mitkä myy ja kiinnostaa massoja (teema on tuttu taloudellisesti myyvimmistä elokuvista: jännitys ja pelko). Ketään ei kiinnosta varsin mielenkiintoiset ei-niin-jännittävät tieteelliset tutkimukset, mitkä ei välttämättä ole ihan samaa mieltä kyseisestä ilmiöstä – ilmiöstä joka viimeisimmän arvion mukaan maksaa Suomellekin miljardeja. Kysymys on viime kädessä siitä, että
kuka meille kertoo asioita, ja
kenen rahalla syntyy motiivi kertomiseen – mainostajan rahalla (tavoite on tavoittaa mahdollisimman suuri ihmisjoukko) vai yksittäisen ihmisten rahoilla (joiden tavoitteena on saada yksittäinen ja oikea tieto periaatteessa vain itselleen). Tieto ei saa olla riippuvainen siitä, miten kivalta se maksajasta tuntuu. Se on pelkkää "omaan jalkaan ampumista".
Näistä syistä minusta pitää olla riippumaton valtakunnallinen tiedotusväline, jonka ei tarvitse kiinnittää huomiota siihen että pitääkö vastaanottaja viestistä vai ei, vaan voi keskittyä pelkästään tuotantoon. Se on sitten tietysti ikuisuuskysymys edelleen, että kuka sen määrittelee mikä on hyvää kaupallisesti riippumatonta viestintää. Ehkä tätä voisi pohtia joku filosofian koulutusta saanut, ja jonka ajatukset (siten) ei ole riippuvaisia kummastakaan puolesta.