Islamilainen puolue pyrkii rekisteriin

[Repe Ruutikallo]

Ateismista ei ole mitään apua ahistukseen. Uskonnoista voi ollakin. Ateismi vaatii niin paljon munaa, että ainakaan mulla ei mitta riitä. Harvalla riittää agnostismia pitemmälle. Ihmisen uskonnonkaipuu ei sinänsä tietenkään todista mistään mitään — paitsi sen että ihmisellä on uskonnonkaipuu.

[eskofot]

Itse tiedän, etten tiedä kovinkaan paljoa.

Jos tietää ettei tiedä, saattaa olla viisaskin.

Ateismista ei ole mitään apua ahistukseen. Uskonnoista voi ollakin.

Freud-setä sanoo että uskonto on hieman kuin vanhemmat. Agnostikko on siten murrosikäinen ja ateisti aikuinen, onhan se ahistavaa,

[Repe Ruutikallo]

Itse tiedän, etten tiedä kovinkaan paljoa.

Jos tietää ettei tiedä, saattaa olla viisaskin.

Ateismista ei ole mitään apua ahistukseen. Uskonnoista voi ollakin.

Entäpä jos ahistus johtuu uskonnosta?

Sekin on [6]n mahdollista... Hesarin keskusteluissa lestadiolaisnainen sanoi että ei ole enää aikoihin halunnut lisää lapsia, mutta ei toisaalta halua joutua helevettiinkään sen takia että estäisi niitä tuleskelemasta...

[matti503]

Ja tässä jos koetaan, että kristityt ovat fundametalisteja, niin se on kovin kesyä muslimi-fundametalismiin, se uskonto ei ole suvaitsevaisuutta nähnytkään.

Oletko ikinä tavannut fundamentalistikristittyä? It ain't a pretty sight.

Muslimifundamentalistit ja Kristillisfundamentalistit harvoin toimivat omien uskontojensa opetusten mukaisesti.

Missään kohtaan en väittänyt kaikkia kristittyjä/muslimeja fundamentalisteiksi.

Fundamentalisti ≠ muslimi
Fundamentalisti ≠ kristitty
Muslimi ≠ fundamentalisti
Kristitty ≠ fundamentalisti

[matti503]

Ateismista ei ole mitään apua ahistukseen. Uskonnoista voi ollakin. Ateismi vaatii niin paljon munaa, että ainakaan mulla ei mitta riitä. Harvalla riittää agnostismia pitemmälle. Ihmisen uskonnonkaipuu ei sinänsä tietenkään todista mistään mitään — paitsi sen että ihmisellä on uskonnonkaipuu.

Itse en tiedä olenko ateisti vai agnostikko, sillä en usko jumaluuteen, mutta jos kiistattomasti todistaa jumalan olemassa olon, niin täytyy arvioida uudelleen omaa maailmankatsomusta ja koko maailmaa siinä samalla.

Ihmettelen, että missä mielessä ateismi vaatii munaa?

[gramdel]

Ihmettelen, että missä mielessä ateismi vaatii munaa?

Kaipa siinä mielessä, että uskonnot usein tarjoavat ihmisen elämälle jonkin suuremman merkityksen ja kuoleman jälkeisen elämän joko reinkarnaation tai jonkinlaisen paratiisikonseptin kautta. Tämä tarjonnee jossain tilanteessa ihmiselle lohtua, vaikkapa nyt läheisen kuoleman tmv. yhteydessä, kun voidaan uskoa että hän on nyt paremmassa paikassa. Toki myös usko johdatukseen tai johonkin vastaavaan saattaa keventää taakkaa omilta hartioilta kun voi uskoa, että kaikki on jossain korkeammassa kädessä.

/---
ap

[matti503]

Ihmettelen, että missä mielessä ateismi vaatii munaa?

Kaipa siinä mielessä, että uskonnot usein tarjoavat ihmisen elämälle jonkin suuremman merkityksen ja kuoleman jälkeisen elämän joko reinkarnaation tai jonkinlaisen paratiisikonseptin kautta. Tämä tarjonnee jossain tilanteessa ihmiselle lohtua, vaikkapa nyt läheisen kuoleman tmv. yhteydessä, kun voidaan uskoa että hän on nyt paremmassa paikassa. Toki myös usko johdatukseen tai johonkin vastaavaan saattaa keventää taakkaa omilta hartioilta kun voi uskoa, että kaikki on jossain korkeammassa kädessä.

/---
ap

Järkeen käypää.

[amanita]

Kun ihan kaikkein läheisimpiä ihmisiä kuolee, ymmärryksen puute kuoleman edessä, kaipuu ja lohduttomuus saattavat toivomaan olevan olemassa jokin ulottuvuus, jotain, jossa olisi yli ymmärryksen tason mahdollista heidät vielä tavoittaa. Silloin tuntuu hyvältä ja oikealta uskoa. Minä uskon.

[eskofot]

Tämä tarjonnee jossain tilanteessa ihmiselle lohtua, vaikkapa nyt läheisen kuoleman tmv. yhteydessä, kun voidaan uskoa että hän on nyt paremmassa paikassa. Toki myös usko johdatukseen tai johonkin vastaavaan saattaa keventää taakkaa omilta hartioilta kun voi uskoa, että kaikki on jossain korkeammassa kädessä.

Ongelma tässä on se että jos näkee uskonnon ihmisen luomana lohdunjakojärjestelmänä, niin sen toiminta estyy.

[ozone]

Nämä kuvaukset uskonnon tuomasta rationaalisesta lohdutuksen-tunteesta, kuulostavat ihan sellaiselta, kuin kellään teillä ei olisi kukaan läheinen koskaan kuollut, eikä kuolema sinänsä olisi koskaan ollut lähellä.

En itsekään ole menettänyt läheistä, mutta olen kuullut monta tarinaa ihmisistä, jotka tajuavat läheisen olevan juuri lähdössä, ja tuska iskee päälle juuri siinä. Tunne on samanlainen, kuin itse olisi kipeänä ja ainoa ajatus mitä mieleensä saa on, että kuume ja kipu laskisivat. Ei siinä pohdi mitään kovin rationaalisesti. Kun kohtaa kuolemaa lähipiirissä, niin suurinta osaa se pelottaa, koska se on niin väistämätön, eikä mikään sairaanhoito tai lääketiede sille kykene mitään - kun ihminen on loppumetreillä, niin kroppa vain kuolee ja sillä se.

[todistus]
Itselleni kuolema ei ole pelottava asia, vaikkakin kyllä surullinen. Itse tiedän, että elämä on vain osa ikuisuutta. Tässä ajassa minä vanhenen ja jonain päivänä kuolen. Mutta kuolemani jälkeen Hän, joka ei ole sidottu aikaan eikä rajallisuuteen ja joka on minut ostanut omakseen, herättää minut ja saan elää taivaassa Hänen tykönään ikuisuuden. Eikä silloin ole enää itkua eikä kyyneleitä, ja murhe on poissa. Enkä tätä osaa ole voinut itse ostaa, vaan sen olen lahjaksi saanut ja voin sen omistaa. Mistä sitten olen varma että näin käy: sydämessäni minulla on varmuus ja tämä varmuus antaa rauhan kuoleman edessä, sillä se ei ole kaiken loppu. Joh 3:16.
[/todistus]

[CaptainNapalm]

Nämä kuvaukset uskonnon tuomasta rationaalisesta lohdutuksen-tunteesta, kuulostavat ihan sellaiselta, kuin kellään teillä ei olisi kukaan läheinen koskaan kuollut, eikä kuolema sinänsä olisi koskaan ollut lähellä.

En itsekään ole menettänyt läheistä, mutta olen kuullut monta tarinaa ihmisistä, jotka tajuavat läheisen olevan juuri lähdössä, ja tuska iskee päälle juuri siinä. Tunne on samanlainen, kuin itse olisi kipeänä ja ainoa ajatus mitä mieleensä saa on, että kuume ja kipu laskisivat. Ei siinä pohdi mitään kovin rationaalisesti. Kun kohtaa kuolemaa lähipiirissä, niin suurinta osaa se pelottaa, koska se on niin väistämätön, eikä mikään sairaanhoito tai lääketiede sille kykene mitään - kun ihminen on loppumetreillä, niin kroppa vain kuolee ja sillä se.

[todistus]
Itselleni kuolema ei ole pelottava asia, vaikkakin kyllä surullinen. Itse tiedän, että elämä on vain osa ikuisuutta. Tässä ajassa minä vanhenen ja jonain päivänä kuolen. Mutta kuolemani jälkeen Hän, joka ei ole sidottu aikaan eikä rajallisuuteen ja joka on minut ostanut omakseen, herättää minut ja saan elää taivaassa Hänen tykönään ikuisuuden. Eikä silloin ole enää itkua eikä kyyneleitä, ja murhe on poissa. Enkä tätä osaa ole voinut itse ostaa, vaan sen olen lahjaksi saanut ja voin sen omistaa. Mistä sitten olen varma että näin käy: sydämessäni minulla on varmuus ja tämä varmuus antaa rauhan kuoleman edessä, sillä se ei ole kaiken loppu. Joh 3:16.
[/todistus]

... taisit juuri "todistksellasi" kuvata "rationaalisen" lohdutuksen tunteen paremmin kuin kaverit tuossa edellä. On todella hämmentävää, jos et sitä itse huomaan.

Usein uskovaisten kanssa keskustellessa tösmää samaan, minkä Amanita mainitsi. Vaikka tämä onkin asioiden aivan liiallista yksinkertaistamista niin välillä tuntuu että on kahdenlaisia ihmisiä - niitä jotka kaipaa "lohtua" ja niitä jotka kaipaa "totuutta". Lohdun etsijälle todellisuus on muokattavissa ja riippuu siitä miten itselleen uskottelee asioiden olevan. Totuuden etsijälle taas on täysin mahdotonta uskoa minkään uskonnon mukaan, koska ne ovat niin ilmeisen vääriä kaikki. Tällaista henkilöä ei voi vakuuttaa vetoamalla siihen, että "eikö olisi kiva/hienoa/lohdullista jne... jos" tai "en ymmärrä miten muutenkaan se voisi olla" tai "maailmassa ei ole mitään järkeä, jos", mikä on uskoville lähes poikkeuksetta täysin mahdoton ymmärtää.

[ozone]

[todistus]
Itselleni kuolema ei ole pelottava asia, vaikkakin kyllä surullinen. Itse tiedän, että elämä on vain osa ikuisuutta. Tässä ajassa minä vanhenen ja jonain päivänä kuolen. Mutta kuolemani jälkeen Hän, joka ei ole sidottu aikaan eikä rajallisuuteen ja joka on minut ostanut omakseen, herättää minut ja saan elää taivaassa Hänen tykönään ikuisuuden. Eikä silloin ole enää itkua eikä kyyneleitä, ja murhe on poissa. Enkä tätä osaa ole voinut itse ostaa, vaan sen olen lahjaksi saanut ja voin sen omistaa. Mistä sitten olen varma että näin käy: sydämessäni minulla on varmuus ja tämä varmuus antaa rauhan kuoleman edessä, sillä se ei ole kaiken loppu. Joh 3:16.
[/todistus]

... taisit juuri "todistksellasi" kuvata "rationaalisen" lohdutuksen tunteen paremmin kuin kaverit tuossa edellä. On todella hämmentävää, jos et sitä itse huomaan.

Lepo vain, ei sinun uskomuksesi ole sen parempi kuin omani. Saat uksoa ihan kuin tahdot.

Siis kuvasin vain, miten sydämessäni koen asian. Öö, mitä en tässä huomaa... menee varmaan liian syvälliseksi, kun en enää huomaa, että todistelen jotain, mitän en mielestäni kummemmin todistele... onko usko rationaalista? En ole ennen ajattelut, että usko johonkin yliluonnolliseen voisi olla rationaalista... ehkä se miten sen kertoo, tekee siitä rationaalista. Jos se olisi itsellekin utopistista, niin sitten se kai ei olisi rationaalista Siis hä, itse putosi kelkasta... lähinnä edellisiin erona mielestäni oli se, että oikeasti uskon tähän, enkä vain koeta kuvailla jonkun toisen "mielikuvituksellista" visiota asiasta.

Sinänsä kuolemasta puhuminen nuorien kesken on yhtä tyhjän kanssa, koska nuori ihminen ei ajattele kuolemaa - se vain ei ole ajankohtainen. Sinä olet ehkä nuori alta kolmekymppinen, kuten minäkin. Tuskin tässä mitään kummempaa ajatuksen juurta saa aikaan, kun asia ei vain kosketa kumpaakaan... Jos isäsi tai oma isäni olisi kuolemassa, asiassa olisi jotain syvyyttä, mutta nyt se on vain teoriatasolla...

[CaptainNapalm]

[todistus]
Itselleni kuolema ei ole pelottava asia, vaikkakin kyllä surullinen. Itse tiedän, että elämä on vain osa ikuisuutta. Tässä ajassa minä vanhenen ja jonain päivänä kuolen. Mutta kuolemani jälkeen Hän, joka ei ole sidottu aikaan eikä rajallisuuteen ja joka on minut ostanut omakseen, herättää minut ja saan elää taivaassa Hänen tykönään ikuisuuden. Eikä silloin ole enää itkua eikä kyyneleitä, ja murhe on poissa. Enkä tätä osaa ole voinut itse ostaa, vaan sen olen lahjaksi saanut ja voin sen omistaa. Mistä sitten olen varma että näin käy: sydämessäni minulla on varmuus ja tämä varmuus antaa rauhan kuoleman edessä, sillä se ei ole kaiken loppu. Joh 3:16.
[/todistus]

... taisit juuri "todistksellasi" kuvata "rationaalisen" lohdutuksen tunteen paremmin kuin kaverit tuossa edellä. On todella hämmentävää, jos et sitä itse huomaan.

Lepo vain, ei sinun uskomuksesi ole sen parempi kuin omani. Saat uksoa ihan kuin tahdot.

Siis kuvasin vain, miten sydämessäni koen asian. Öö, mitä en tässä huomaa... menee varmaan liian syvälliseksi, kun en enää huomaa, että todistelen jotain, mitän en mielestäni kummemmin todistele... onko usko rationaalista? En ole ennen ajattelut, että usko johonkin yliluonnolliseen voisi olla rationaalista... ehkä se miten sen kertoo, tekee siitä rationaalista. Jos se olisi itsellekin utopistista, niin sitten se kai ei olisi rationaalista Siis hä, itse putosi kelkasta... lähinnä edellisiin erona mielestäni oli se, että oikeasti uskon tähän, enkä vain koeta kuvailla jonkun toisen "mielikuvituksellista" visiota asiasta.

Sinänsä kuolemasta puhuminen nuorien kesken on yhtä tyhjän kanssa, koska nuori ihminen ei ajattele kuolemaa - se vain ei ole ajankohtainen. Sinä olet ehkä nuori alta kolmekymppinen, kuten minäkin. Tuskin tässä mitään kummempaa ajatuksen juurta saa aikaan, kun asia ei vain kosketa kumpaakaan... Jos isäsi tai oma isäni olisi kuolemassa, asiassa olisi jotain syvyyttä, mutta nyt se on vain teoriatasolla...

En oikein ymmärrä mistä uskomuksesta kirjoitat tuossa aluksi.

PS. Käsityksesi iästäni ja kuoleman kohtaamisistani on pahasti harhainen.

[ozone]

Lepo vain, ei sinun uskomuksesi ole sen parempi kuin omani. Saat uksoa ihan kuin tahdot.

Siis kuvasin vain, miten sydämessäni koen asian. Öö, mitä en tässä huomaa... menee varmaan liian syvälliseksi, kun en enää huomaa, että todistelen jotain, mitän en mielestäni kummemmin todistele... onko usko rationaalista? En ole ennen ajattelut, että usko johonkin yliluonnolliseen voisi olla rationaalista... ehkä se miten sen kertoo, tekee siitä rationaalista. Jos se olisi itsellekin utopistista, niin sitten se kai ei olisi rationaalista Siis hä, itse putosi kelkasta... lähinnä edellisiin erona mielestäni oli se, että oikeasti uskon tähän, enkä vain koeta kuvailla jonkun toisen "mielikuvituksellista" visiota asiasta.

Sinänsä kuolemasta puhuminen nuorien kesken on yhtä tyhjän kanssa, koska nuori ihminen ei ajattele kuolemaa - se vain ei ole ajankohtainen. Sinä olet ehkä nuori alta kolmekymppinen, kuten minäkin. Tuskin tässä mitään kummempaa ajatuksen juurta saa aikaan, kun asia ei vain kosketa kumpaakaan... Jos isäsi tai oma isäni olisi kuolemassa, asiassa olisi jotain syvyyttä, mutta nyt se on vain teoriatasolla...

En oikein ymmärrä mistä uskomuksesta kirjoitat tuossa aluksi.

PS. Käsityksesi iästäni ja kuoleman kohtaamisistani on pahasti harhainen.

Ok, sorry. En kaivele enempää.

En ehkä itsekään oikein saanut kiinni ajatuksestasi... omat ajatukset rupesivat menemään Pasila-sarjan Pekka Routalemmen tasolle... jännää, rationaalinen usko, elämä, kaikki tämä kovin jännää...

[Mikael K.]

Tämä uutinen liittynee tähän keskusteluun. Leena Landerin kirjaa Tummien perhosten koti pidetään Turun Sanomien uutisten mukaan Syyriassa islamin moraalikäsitysten vastaisena. Uutinen ei kerro tarkemmin äänessä olleen muftin henkilöllisyyttä. Onko hän fundamentalisti vai joku muu? Millä tavalla uutisen ideat rantautuvat Suomeen? YLE:n kulttuuriuutisten mukaan romaani on epäsiveellinen ja Syyrian islamilaisjohto paheksuu Landeria.

[Pbman]

Totuuden etsijälle taas on täysin mahdotonta uskoa minkään uskonnon mukaan, koska ne ovat niin ilmeisen vääriä kaikki.

Nyt oli pakko puuttua, mentiin niin ihmeellisiin väitteisiin. Miten niin ilmeisen vääriä? Mitä totuutta sitten etsitään? Voisiko ongelma olla siinä että on jo alkujaan rajattu sitä joukkoa vastauksia jotka voidaan hyväksyä totuudeksi?

Itse olen hyvin yksinkertainen ja rationaalisesti ajatteleva ihminen. Uskon itseäni ja omia silmiäni ja olen valmis muuttamaan mielipiteitäni sen mukaan mitä näen ja koen. Joku suomalainen poliitikko sanoi että olen niin fiksu että voin kääntää takkini jos olen ollut väärässä. Kuinka moni on valmis uskomaan Jumalaan jos saisi siitä pitävät perustelut? Aika harva, ikävä kyllä. Sanotaan vain että tämä oli joku huijaus ja tuo tyyppikin valahtelee. Ei uskota omia silmiä, pitää olla jokin muu vaihtoehto.

Lontoon pommi-iskujen jälkeen menehtynyt viaton brassi kuoli siihen että häntä seuranneet poliisit eivät uskoneet sitä mitä näkivät ja kuulivat radiosta vaan he menivät omien tunteidensa ja uskomustensa mukaan, välittämättä tosiasioista joita toistettiin moneen kertaan. Esimerkki siitä, että tapahtuu tätä paremmissakin piireissä ja maallisissakin asioissa. Ihmisen mieli vain on hyvin vahva.

Minulla yksi osa uskoani on se, että en millään voi kiistää sitä mitä olen nähnyt ja kokenut. Olisin typerä jos niin tekisin. Minulla on tieto siitä että on olemassa Jumala joka toimii ja vaikuttaa. Minä näen että kappale tippuu alas kun sen pudottaa, meillä on painovoima. Minä näen ihmisten fyysisten vammojen paranevan kun rukoilee, meillä on Jumala. Tyhmä olisin jos painovoimaan en uskoisi.

[Galangal]

Nyt oli pakko puuttua, mentiin niin ihmeellisiin väitteisiin.

[snip]

Minulla on tieto siitä että on olemassa Jumala joka toimii ja vaikuttaa.

Sarjassamme ihmeellisiä väitteitä. No, ei se mitään.

Mikä ihmisten mielikuvituksen miljoonista jumalista on se, joka toimii ja vaikuttaa?

[Jamac]

Mikä ihmisten mielikuvituksen miljoonista jumalista on se, joka toimii ja vaikuttaa?

Tietysti se mistä puhutaan. Eikö tämä nyt ole jo pikkuhiljaa selvä? Vähän niinkuin että mikä tuuli se mahtaa nyt olla mikä puhaltaa.

[iHanaa]

Minä näen ihmisten fyysisten vammojen paranevan kun rukoilee, meillä on Jumala

Kerro toki lisää. Tämä ihme varmasti kiinnostaa monia muitakin.

[Repe Ruutikallo]

Minä näen ihmisten fyysisten vammojen paranevan kun rukoilee, meillä on Jumala

Missä olet tällaista nähnyt? Yleensä kun tämmöisistä aletaan perätä yksinkertaisia todisteita kuten varmasti aitoja ja luotettavia lääkärintodistuksia, niitä ei löydy.

Tiede tietää yhtä ja toista, mutta ihmiskehon kaikki mahdolliset paranemismekanismit ovat monelta osalta selvittämätöntä aluetta. Ihmisen elimistössä voi tapahtua todella outoja asioita, ja jos niihin liittyy ponteva rukoileminen ja usko, nämä paranemiset selitetään ymmärrettävästi Jumalan ihmeeksi. Kuitenkin "ihmeparantumisia" sattuu koko ajan kaikkialla maailmassa niin uskoville (uskontoon katsomatta) kuin uskonnottomillekin.

Koskaan ei kuitenkaan tapahdu sellaista kunnon ihmettä, että esimerkiksi katkenneen raajan tilalle kasvaisi uusi. Tällainen ihme olisikin kaikkien tunnettujen luonnonlakien vastainen. Ihmisnisäkkäälle ei kerta kaikkiaan voi kasvaa uutta, alkuperäisen veroista raajaa. Aina kun minun tekisi mieli uskoa joihinkin ihmeparantumisiin, huomaan törmääväni siihen että jostakin syystä Jumalakaan ei halua rikkoa (omia) luonnonlakeja(an). En ole saanut enkä löytänyt uskottavaa selitystä tälle kummallisuudelle. Niinpä olen edelleen siinä käsityksessä, että oikeita, täysin ja yksiselitteisesti luonnonlakien vastaisia ihmeparanemisia ei tapahdu.

Toisaalta uskominen toimii myös toiseen suuntaan: Jo Veikko Ennala -vainaa totesi sattuvasti, että jos ihminen vakaasti uskoo sairastavansa syöpää (jota hänellä siis ei ole), puolen vuoden päästä hän sen kyllä on saanut. Kärjistys, mutta terveellinen muistutus siitä että ihmisen mielen voimat ovat pitkälti kartoittamattomat suuntaan jos toiseenkin ja tulevat vielä kauan sellaisia olemaankin. Ei tiedetä, mihin ihminen oikeasti "itse" pystyy ja missä menee raja josta alkavat jumalan tai paholaisen työt, jos sellainen raja on...

[Galangal]

Minä näen ihmisten fyysisten vammojen paranevan kun rukoilee, meillä on Jumala

Kerro toki lisää. Tämä ihme varmasti kiinnostaa monia muitakin.

Ilman muuta! Minulla esim. on vasen jalka puoliksi halvaantunut 30 vuoden takaisen välilevyn luiskahduksen vuoksi ja oikea olkapää menee sijoiltaan aivastaessakin, kun satuin 40 vuotta sitten osumaan polkupyörällä traktorin kanssa vastakkain samalle polulle ja jalkautumisen sijasta olkapäydyin.

Jos rukoilen, voinko taas kävellä ontumatta? Takaako Pbman hoidon toimivuuden?

[Pbman]

Minä näen ihmisten fyysisten vammojen paranevan kun rukoilee, meillä on Jumala

Toisaalta uskominen toimii myös toiseen suuntaan: Jo Veikko Ennala -vainaa totesi sattuvasti, että jos ihminen vakaasti uskoo sairastavansa syöpää (jota hänellä siis ei ole), puolen vuoden päästä hän sen kyllä on saanut. Kärjistys, mutta terveellinen muistutus siitä että ihmisen mielen voimat ovat pitkälti kartoittamattomat suuntaan jos toiseenkin ja tulevat vielä kauan sellaisia olemaankin. Ei tiedetä, mihin ihminen oikeasti "itse" pystyy ja missä menee raja josta alkavat jumalan tai paholaisen työt, jos sellainen raja on...

Jätän turhan juupas eipäs väittelyn muiden kanssa ja jatkan Repelle jolla oli jälleen asiaakin tekstissään.

Ihmisen mielen voimat ja ominaisuudet todellakin ovat kartoittamattomat ja niihin löytyy monen monta selitysyritystä. Viime talvena luin paljon olemassaoloon ja ihmiseen liittyviä juttuja kvanttifysiikan lähtökohdista ja pelkästään se maailma antaa jollain sairaalla tavalla aivan uusia näkökulmia moniin asioihin.

Ehkä se suuri kysymys on että jos me uskomme parantuvamme sairaudesta ja niin tapahtuu niin onko kysymys todennäköisyyslaskennasta, ihmsen mielen voimasta kehon hyvinvointiin, Jumalasta (tai muusta meidän maailmamme ulkopuolisesta asiasta) vai mistä? Väitän edelleen että vaihtoehdot eivät ihmisten tai tieteentekijöiden mielissä ole edes tasavertaiset, vaikka niin ehkä objektiivisesti ajateltuna pitäisi olla. Jumalaa vain ei voi olla, sanovat monet. Mieluummin uskotaan mielen voimaan, vaikka se on aivan yhtä hatara selitys. Kunhan Jumalaa vain ei ole.

Tieteen roolista tuossa tutkimuksessa sen verran, että itse en ole kovin paljoa perehtynyt esimerkiksi biologiaan, mutta näen jollain tavalla ongelmallisena sen että tiede on luonut selityksiä asioille, mutta selitys ei ole kokonainen. On asioita joita ei tiedetä, mutta jostain syystä sitä alkua kuitenkin pidetään jo varmana tietona. Meillä on DNA-kaksoiskierteet ja lähetti-RNA ribooseineen, mutta silti osa koko mekanismista, sen synnystä tai merkityksestä on hämärän peitossa. Kuin pirunnyrkki: olet kasannut sen yhtä palaa vaille valmiiksi, mutta viimeinen pala ei mahdukaan paikalleen. Voitko sanoa että olet kasannut pirunnyrkin siihen asti oikein?

Me olemme jo kerran erehtyneet aika isosti siinä että meillä oli maata, vettä ja kaareutuva taivas. Maan siis piti loppua jossain ja vesi putoaa siellä maan reunalta. Selitimme olemassaolevaa parhaiden havainnointi-instrumenttiemme mukaan. Käsityksemme ei muuhun riittänyt. Tänäkin päivänä tiede muuttuu ja olemassaolevan selitykset muuttuvat käytettävissä olevien havainnointivälineiden mukaan. Tiede ei silti tee virheitä, se on vain vajavaista. Joudutaanko joskus tekemään yhtä isoja U-käännöksiä kuin maanmuodossa, kuka tietää.

Palatakseni edelliseen viestiini saamiini vastauksiin niin tämä ei ole oikea tilanne keskustella ihmeistä sen enempää, mutta jos asia kiinnostaa niin netti on pullollaan näitä kertomuksia. Jos joku haluaa kuulla minun juttujani ja keskustella aiheesta niin Turussa voi tulla istumaan tuopilliselle.

[Galangal]

Jumalaa vain ei voi olla, sanovat monet.

Keitähän nämä "monet" ovat? En nimittäin ole koskaan kuullut tällaista väitettä.

[Crimson]

Minä näen ihmisten fyysisten vammojen paranevan kun rukoilee, meillä on Jumala.

Iisi mani.

[nesta]

Minä näen ihmisten fyysisten vammojen paranevan kun rukoilee, meillä on Jumala.

Iisi mani.

Kyllähän näitä puheita riittää, mutta kellekään ei tunnu raha kelpaavan..