Tavallaan mielenkiintoinen eritystapaus: kun yleensä olen sitä mieltä ettei uskovaisen kanssa voi väitellä, niin todellakin, saman kielipelin taitavahan saattaa voidakin. Uskoisin väittelyn päätyvän lähtökohtaisesti tasapeliin, koska Raamatusta voi poimia omaa kantaa tukevan lainauksen vastakkaisillekin kannoille.Mikael K. kirjoitti:Totta tämäkin puoli. Lahkoihin hieman perehtyneenä ainoa toimiva työkalu kokemukseni mukaan on perusteellinen raamatunkäyttö. Kaikki muu valuu kuin vesi hanhen selästä. Ongelmaksi tässä tulee se, että monesti lahkojen johtajat tuntevat Raamatun hyvin ja he käyttävät sitä valikoiden. Sanoisin jopa laskelmoidun valikoivasti. Tämä puolustus pitää sahata auki vielä perusteellisemmalla raamatunkäytöllä ja vasta sitten voi käydä käsiksi syihin.
Kyllä, se on Tertullianusta, ei Lutheria. Eikö herroilla ole tässä kuitenkin yhteys, eikö peruslinja ole se, että teologiassa on kaksi kilpailevaa suuntausta, toisen mukaan ehdoton usko ja järjen kielto on aidon uskon edellytys, toiselle taas usko on järjen edellytys?Mikael K. kirjoitti: Ymmärtääkseni tuolla viitataan Tertullianuksen sanomisiin. Lause ei ilmeisesti ole Tertullianuksen käyttämä vaan siinä on jokin väärinymmärrys taustalla. Luther käytti ilmeisesti mielellään Augustinuksen lausetta credo, ut intelligam - uskon, että ymmärtäisin. Järjenkäyttö oli Lutherille teologian palvelijatar.
Marxilaisesti katsottuna uskonto taas on sinällään jo blue pill, joten minusta mikään uskonnon suuntauskaan ei voi laskea perustaansa marxilaisuuteen. Tai no, laskea voi, mutta aika lipevä&upottava pohja on.