Hehheh, joskus yhden keskustassa järjestetyn partioretken yhteydessä lupauduttiin mukaan nuorteniltaan, ja keksittiin sinne mukavaa iltaohjelmaa. Näiltä 13-17-vuotiailta koviksilta, jotka normaalisti tietävät kaikesta kaiken (ainakin mopon virityksestä ja energiajuomista), meni sormi suuhun kun pistettiin ne trangiankasauskilpailuun. Loppujen lopuksi sudarit (ei-partiotietäjille: sudenpennut, 7-9 -vuotiaat partiolaiset) auttoivat kasaamaan ne käyttökuntoon ja takaisin pakettiin. Oli kyllä "isot" pojat vähän noloinaSannuli kirjoitti:Allekirjoitan ihan joka sanan. Omasta partiourasta alkaa olla 20 vuotta aikaa, mutta se on kyllä antanut hyvän pohjan elämälle. Tuli opittua niin suunnistusta kuin ensiaputaitoja, luonnon merkkien ymmärtämistä, liputussääntöjä.. Trangian, myrskylyhtyjen ja kamiinan käyttö sujui jo varsin nuorena.. jne jne. Lista on loputon.amanita kirjoitti:Minulle partio opetti leirielämää, erilaisia luonnossa selviämisen taitoja, morse-aakkosetkin osasin aikoinaan. Iltanotskilla oli tunnelmaa, laulettiin loilotuksia, paistettiin avotulella räiskäleitä, opin niitä ilmassa kiepauttamaankin, kuultiin jännittäviä tarinoita ja tunnettiin yhteenkuuluvuutta. Monta pikkujuttua jäi noista ajoista mieleen, metsässsä, maalla ja merellä huomaan tuolloin saadusta luontotietoudesta olevan edelleenkin hyötyä.
Jumalasta ja uskonnosta en muista partsikka-aikoina puhutun yhtään sen kummemmin kuin kotona tai koulussakaan, minulle ovat "koti, uskonto ja isänmaa" edelleenkin tärkeitä ja itsestään selviä arvoja.
Ihan turha vähätellä partion merkitystä erityisesti kaupunkilaismukuloille!
![Iso hymy [:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Niin, ja itsekin siis aktiivisesti mukana toiminnassa
![Hymy [:)]](./images/smilies/icon_smile.gif)