Uskokaa tai älkää: Uskontokeskustelu vm. 2011

[Erño]

Omasta mielestäni uskonnon opetus koulussa on täysin turhaa kuraa, paitsi yläasteella, kun tutustutaan maailman uskontoihin. Tai ehkä tuo oli noin vain meidän koulussa ja kohdalle sattui hyvä opettaja. Ala-asteella opettaja paasasi kristinuskosta ja lukion uskonnon opettaja oli jeesus-hihhuli, joka selitti jesseä filosofian kursseillakin.

Eli uskonnon tunnit vapaaehtoisiksi, tai sitten opetussuunnitelma vaihtoon. Tai valitaan opettajat huolella.

Edit: hidas... ja kuten mikael huomautti, opettajan persoonastahan tuossa oli paljolti kyse. Tosin minua ei saanut hyväkään opettaja oppimaan matemaattisia aineita.

[Mikael K.]

Peruskoulussa pitäisi opettaa filosofiaa sekä yleistä tietoa kaikista uskonnoista. Ehkä kristinuskoa voisi opettaa hieman muita enemmän sen vuoksi, että sillä laajempi kannatus omassa kulttuurissamme, mutta nykyisenlaisesta uskonnonopetuksesta voisi luopua.

Muistan esimerkiksi sen, kun uskonnonopettajamme näytti kalvoa, jossa oli käsityksiä esimerkiksi luonnontieteen ja kristinuskon näkemyksistä. Siinä alla oli seuraavat kuvat:

1. (Olikohan uskonnoton ihminen vai mikä, en muista): Ihminen pimeässä ja päällä kysymysmerkki
2. Evoluutio. Kuvassa ihmisiä, jotka olivat kaulasta kaulaan ketjuilla kytketty toisiinsa.
3. Kristinusko. Kuvassa ihmisiä käsi kädessä.

Ei näin!

Tilanne lienee nykyisin toisenlainen. Ohessa lainaus Jyri Komulaisen artikkelista Miksi uskonnonopettajan on oltava teologi?

Vaikka uskonnonopetus onkin koulun vastuulla, hallinnollisten tekstien valossa opetus piirtyy yksiselitteisen uskontokuntalähtöiseksi. Tämä merkitsee sitä, että oman uskonnon opetuksella on tekemistä enemmänkin teologian kuin uskontotieteen kanssa. Toki oman uskonnon opetukseen kuuluu – ja pitäisi kuulua nykyistä enemmän – monia uskontotieteellisiä teemoja kuten maailman eri uskontoperinteet.

Teologisuudella viittaan siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että uskontoa oppiaineena opetetaan suomalaisissa kouluissa traditiosidonnaisesti. Ei ole mitään ”yleistä” uskonnonopetusta, vaan oppilas opiskelee aina jonkin tietyn uskontoperinteen mukaista uskontoa – esimerkiksi evankelisluterilaista uskontoa, ortodoksista uskontoa, katolista uskontoa, juutalaista uskontoa tai buddhalaista uskontoa. Uskontoa tarkastellaan ikään kuin sisältä päin.

Vielä linkki siihen miten Euroopassa opetetaan uskontoa.

Opetussuunnitelmien perusteet

Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. Uskontoa käsitellään yhtenä inhimillisen kulttuurin vaikuttavana pohjavirtana. Uskonnon opetuksessa korostetaan oman uskonnon tuntemista sekä valmiutta kohdata muita uskontoja ja katsomuksia, etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavia katsomusperinteitä. Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Opetus antaa valmiuksia kohdata uskonnollinen ja eettinen ulottuvuus omassa ja yhteisön elämässä. Opetuksen tavoite on uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys.

Opetuksen tavoitteena on

perehdyttää omaan uskontoon
perehdyttää suomalaiseen katsomusperinteeseen
tutustuttaa muihin uskontoihin
auttaa ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja inhimillistä merkitystä
kasvattaa eettisyyteen ja auttaa ymmärtämään uskonnon eettistä ulottuvuutta

[eskofot]

Olennaista mielestäni kuitenkin on, että kumpaakin tarvitaan - niin filosofiaa kuin uskontoakin. Yritin kysyä myös sitä missä kaikissa aineissa opetetaan etiikkaa? Tiedän sitä opetettavan ainakin uskonnossa ja filosofiassa. Muualla etiikan opetus ei taida nousta esille kuin satunnaisesti.

No periaatteessa etiikka voidaan liittää monenlaiseen, poikani teki viime viikolla koluun kotitehtävää teollisen muotoilun etiikasta, ilmeisesti siis ekologisesta näkökulmasta. Mutta tuosta uskonnon opetuksesta olisin voimakkaasti eri mieltä, minusta olisi tärkeää, että kirkko eroitettaisiin täysin valtiosta. Opetettava uskonto voisi olla korkeintaan uskontotiedettä, sekin voisi olla osa filosofian laajaa opintokokonaisuutta. Kirkon tulisi hoitaa koulutuksensa omissa tiloissaan koulun ulkopuolella. Ja tämän tulisi koskea kaikkia uskontoja, on mieletöntä opettaa esim. islamia tai hindismia valtion varoilla.

[Mikael K.]

Olennaista mielestäni kuitenkin on, että kumpaakin tarvitaan - niin filosofiaa kuin uskontoakin. Yritin kysyä myös sitä missä kaikissa aineissa opetetaan etiikkaa? Tiedän sitä opetettavan ainakin uskonnossa ja filosofiassa. Muualla etiikan opetus ei taida nousta esille kuin satunnaisesti.

No periaatteessa etiikka voidaan liittää monenlaiseen, poikani teki viime viikolla koluun kotitehtävää teollisen muotoilun etiikasta, ilmeisesti siis ekologisesta näkökulmasta. Mutta tuosta uskonnon opetuksesta olisin voimakkaasti eri mieltä, minusta olisi tärkeää, että kirkko eroitettaisiin täysin valtiosta. Opetettava uskonto voisi olla korkeintaan uskontotiedettä, sekin voisi olla osa filosofian laajaa opintokokonaisuutta. Kirkon tulisi hoitaa koulutuksensa omissa tiloissaan koulun ulkopuolella. Ja tämän tulisi koskea kaikkia uskontoja, on mieletöntä opettaa esim. islamia tai hindismia valtion varoilla.

Olennainen ero nykyisen käytännön ja sinun mielipiteesi välillä on se, että näkökulma on oppilaslähtöinen. Hänen etunsa on tärkeämpi kuin muutaman aikuisen, jotka suhtautuvat uskontoon kielteisesti. Minä olen sitä mieltä, että uskontojen opettaminen on edellä tekemieni lainausten perusteella olennaisen tärkeää nykymaailmassa. Maailma on laajempi kuin maallistunut ja uskontoihin kielteisesti suhtautuva eurooppalainen mielipideilmasto.

Mitä hindulaisuuden ja islamin opetukseen tulee niin minun mielestäni on parempi opettaa niitä sillä tavalla, että opetus on virallisesti tarkkailtavana. Näin vältetään mielestäni paremmin ääriryhmiin painottuvat linjaukset. Sama koskee mielestäni kaikkea uskonnon opetusta.

[Thoth]

Vielä linkki siihen miten Euroopassa opetetaan uskontoa.

Kiitti linkistä, mielenkiintoista.

Noista vaihtoehdoista ehkä Hollanti ja Ranska miellyttävät minua eniten. Sinänsä Ruotsinkin kuulostaa paremmalta kuin Suomen.

[adele]

Ala-asteella opettaja paasasi kristinuskosta ja lukion uskonnon opettaja oli jeesus-hihhuli, joka selitti jesseä filosofian kursseillakin.... opettajan persoonastahan tuossa oli paljolti kyse.

Opettajan persoonalla on vaikutusta. Hyvä opettaja pystyy hienosti yhdistämään uskonsa ja evoluutio-teorian kuten tässä, jossa evoluutio-teoria selitetään puolessatoista minuutissa:

http://liten.be//nAEKS

[Pasteur]

Onhan tästäkin joskus jo jauhettu, mutta menköön...

Oletteko vilkaisseet karttaa tai lukeneet historiaa?

En viitannut uskontotieteellä siihen, että painotuksia pitäisi merkitävästi muuttaa. Kristinuskon pitääkin olla kulttuurissamme ensisijainen tarkastelun kohde, vaikkei muitakaan uskontoja pidä unohtaa. Olen muutoinkin kanssasi samaa mieltä uskonnon opetuksen tärkeydestä ja samalla näkisin myös filosofian paljon nykyistä rooliaan tärkeämpänä samoista syistä.

Se, mihin uskontotieteellä painotuksien sijaan viittasin, liittyy metodologiseen katsantoon. Varmasti teologian opiskelijana tiedätkin, että lähestymistapa uskontotieteessä on lähtökohtaisesti erilainen. Samahan pätee yhteiskuntatietoon, jota ei liene toivottavaa opetettavan kokoomuslaisen tai sdp:läisen lasien läpi, vaan neutraalemmin.

[theinonen]

[
Jo se, että sinä sekoitat sadun todellisuuteen antaa aiheen olettaa, että yleissivistävää opetusta pitäisi lisätä koulussa. Pelkkä matematiikka, uskonto, historia tai liikunta eivät anna lapsille ja nuorille riittäviä eväitä tasapainoisen maailmankuvan luomiseen. Kaikkia aineita tarvitaan - erityisesti uskontoa. Missä muussa aineessa opetetaan esimerkiksi etiikkaa? Ehkä filosofiassa mutta se on valinnainen aine.

Uskonto antaa korkeintaan valheellisen ja virheellisen maailmankuvan ihmiselle. Etiikkaa on turha opettaa, koska kaikilla on kuitenkin omatunto jonka mukaan he toimivat.

Normaali ihminen erottaa oikean väärästä ja kaikenmaailman paaveiltahan saa kuulla semmoisia sammakoitakin, että kondomi ei suojaa HIV-virukselta. Aika vaarallisia väitteitä ihmisille joidenka koulutustaso on alhainen, ja jotka luottavat sokeasti siihen mitä kuulevat kirkon taholta. Ehkäisyn tarkoitushan on myös estää maapallon liikakansoitus, eikä siihen auta mikään isä meidän rukous...

[Mailia]

Entä jos se uskonto korvattaisiin sillä elämänkatsomuksella? Siinähän se etiikkakin tulisi, vieläpä ilman satuhahmoja.

[Mulvio]

Entä jos se uskonto korvattaisiin sillä elämänkatsomuksella? Siinähän se etiikkakin tulisi, vieläpä ilman satuhahmoja.

+1

[Thoth]

Opetussuunnitelmien perusteet

Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. Uskontoa käsitellään yhtenä inhimillisen kulttuurin vaikuttavana pohjavirtana. Uskonnon opetuksessa korostetaan oman uskonnon tuntemista sekä valmiutta kohdata muita uskontoja ja katsomuksia, etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavia katsomusperinteitä. Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Opetus antaa valmiuksia kohdata uskonnollinen ja eettinen ulottuvuus omassa ja yhteisön elämässä. Opetuksen tavoite on uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys.

Opetuksen tavoitteena on

perehdyttää omaan uskontoon
perehdyttää suomalaiseen katsomusperinteeseen
tutustuttaa muihin uskontoihin
auttaa ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja inhimillistä merkitystä
kasvattaa eettisyyteen ja auttaa ymmärtämään uskonnon eettistä ulottuvuutta

Juuri siitä tunnustuksellisesta osasta pitäisi päästä eroon. Mielestäni yleisessä peruskoulussa ei kuulu opettaa omaa uskontoa siinä mielessä kuin Suomessa tehdään.

SIskoni on ala-asteen opettaja ja siellä pitää opetussuunnitelman mukaan esimeriksi vetää joka pääsiäisenä läpi Jeesuksen ylösnousemukset sun muut. Lapset kyselevät asioita kuten: "Miksi Jumala valitsi juuri Jeesuksen lapsekseen?" Olisi vielä huonompi asia, jos siellä olisi joku uskova teologi selittämässä asiat oman uskonsa kautta.

http://www.suol.fi/index.php?option=com ... &Itemid=73

Luottamus ja turvallisuus

oppilaiden kokemuksista ja elämäntilanteista nousevia elämään ja kuolemaan liittyviä asioita
Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta
Arvokas ja ainutlaatuinen elämä

minun juureni; perheen ja suvun arvoja ja perinteitä
toisen ihmisen ja luonnon kunnioitus, valintojen tekeminen ja vastuullisuus
teemaan liittyviä Raamatun kertomuksia
suvaitsevaisuus, alustava tutustuminen niihin kirkkoihin, uskontoihin ja vähemmistöihin, jotka liittyvät oppilaiden elämään

Esimerkiksi tuollaisiin kysymyksiin ei välttämättä pidä sotkea Raamattua tai muita uskontoja koulussa.

Olen itse asiassa näköjään samaa mieltä tässä asiassa Vihreiden ja SDP:n kanssa:

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/eduskun ... petuksesta

[eskofot]

Olennainen ero nykyisen käytännön ja sinun mielipiteesi välillä on se, että näkökulma on oppilaslähtöinen. Hänen etunsa on tärkeämpi kuin muutaman aikuisen, jotka suhtautuvat uskontoon kielteisesti.

Mutta millä perusteella oikeastaan väität uskonnon opettamisen olevan oppilaan edun mukaista? Minun väitteeni oli että niin juuri ei ole, perusteena läntisten sivistysvaltioiden koululaisten parempi sivistystaso filosofiassa ja hyöty mikä tulee filosofiaan olennaisesti kuuluvasta eri katsantojen ymmärtämisestä. Filosofia ei ole vain etiikkaa, se on myös tiedon edellytysten pohtimista, estetiikkaa ja väittelytaitoa. En vertaisi näiden tuomaa hyötyä luterilaisuuden opettamiseen samana kuun kiertämänä. Luterismin opettaminen on skoopiltaan yhtä rajallista kuin että yhteiskuntaoppi lakkautettaisiin ja ryhdyttäisiin opettamaan marxilaisuutta. Uskontotiede voidaan hyvin käsitellä filosofian osana. Uskontotieteessä olisi tietysti kulttuurimme mukainen painotus, paneuduttaisiin exegetiikkaan: kuinka nykyinen uskontomme kehittyi lukemattomista haaroista.

Toinen näkökulma tähän on pedagoginen, on vaikea perustella miksi uskontoja opetetaan peruskoulun 1. luokalta lähtien, kun yhteiskuntaoppi alkaa 9. luokalla. Nykymaailmassa tarvitaan niitä valmiuksia jo paljon aiemmin.

Jos taas oppilaslähtöisyydellä tarkoitatkin, että kyse on oppilaan toiveista, niin epäilen sitä vahvasti. Uskonto oli minulle nuorena etsivänä ateistina hyvin raskas ja painostava aine koulussa (kirkkohistorian kirja oli suorastaan kiirastuli), filosofiaa sen sijaan janosin ja luin sitä vapaa-aikanani. Ja kyllä lasteni ja heidän kavereittensa kanssa keskustellessa on joskus asiaa sivuttu ja kanta tuntui olevan että: turha aine. Vastuullisena kasvattajana en sanonut juuta eikä jaata. Minusta on tärkeää että lapset itse valitsevat kantansa,

Mitä tulee siihen, että mielestäsi on vain "muutama aikuinen", jotka suhtautuvat kriittisesti uskonnon opettamiseen kouluissa, niin otan sen enemmänkin omasta todellisuudesta kertovana noottina kuin vakavasti otettavana argumenttina. Arvostan sinua suuresti kirjoittajana ja siksi hieman hämmästelen tuollaista heittoa. Tuossa taisi olla linkkikin, josta huomaat että vanhassa eduskunnassa lähes puolet olisi kannattanut nykykäytännöstä luopumista, etkö todella ole tietoinen tästä keskustelusta? Kyllä tämä on ihan eurooppalainen yleiskäytäntö, jossa Suomi on ollut poikkeus.

Minä olen sitä mieltä, että uskontojen opettaminen on edellä tekemieni lainausten perusteella olennaisen tärkeää nykymaailmassa. Maailma on laajempi kuin maallistunut ja uskontoihin kielteisesti suhtautuva eurooppalainen mielipideilmasto.

En kyllä vielä tavoittanut varsinaisia perusteita, lähinnä esitit muutaman väittämän. Eurooppalaista uskonnonopetustarvetta ei voida perustella vaikka Irakin, Mongolian tai Japanin uskonnollisuudella. Eurooppa on valistuksen jälkeläinen ja se tulee nyt vain hyväksyä.

Mitä hindulaisuuden ja islamin opetukseen tulee niin minun mielestäni on parempi opettaa niitä sillä tavalla, että opetus on virallisesti tarkkailtavana. Näin vältetään mielestäni paremmin ääriryhmiin painottuvat linjaukset. Sama koskee mielestäni kaikkea uskonnon opetusta.

Pointtini oli kyllä yhteisöllinen, on väärin ja haitallista että oppilaita ryhmitellään (varsinkin nykydiversiteetissä) vanhempiensa vakaumuksen perusteella erilaisiin ryhmiin pienestä pitäen, kun juuri yhteisyyttä pitäisi kasvattaa.

[Pasteur]

Uskontotiede voidaan hyvin käsitellä filosofian osana. Uskontotieteessä olisi tietysti kulttuurimme mukainen painotus, paneuduttaisiin exegetiikkaan: kuinka nykyinen uskontomme kehittyi lukemattomista haaroista.

Mielestäni uskonto(tiede) sopii paremmin rinnastettavaksi yhteiskuntaopin kanssa kuin filosofian, mihin muutoinkin saisi tuoda perusopetuksessa enemmän antropologista näkökulmaa... Uskonnon opetuksessa peruskouluissa ei mennä juurikaan metafysiikkaan, vaan se on enemmän opillista ja sinällään sopisi paremmin kulttuurillisena ilmiönä tarkasteltavaksi. Etiikka ja moraali kuuluvat filosofian alla tarkasteltaviksi - niiden kulttuurillinen esiintyminen osana esim. kristinuskoa on puolestaan yhteiskuntaopillinen/antropologinen/uskontotieteiden ilmiö.

En siis sekoittaisi filosofiaa ja uskontoa (kuitenkaan) keskenään (perusopetuksessa)...

[omenamyyrä]

Entä jos se uskonto korvattaisiin sillä elämänkatsomuksella? Siinähän se etiikkakin tulisi, vieläpä ilman satuhahmoja.

+1

-1

[Mailia]

Entä jos se uskonto korvattaisiin sillä elämänkatsomuksella? Siinähän se etiikkakin tulisi, vieläpä ilman satuhahmoja.

+1

-1

Lyötkö perusteluja?

[eskofot]

Mielestäni uskonto(tiede) sopii paremmin rinnastettavaksi yhteiskuntaopin kanssa kuin filosofian, mihin muutoinkin saisi tuoda perusopetuksessa enemmän antropologista näkökulmaa

Totta tuo, ajatus oli vain että filosofia oli ennen keskiaikaa uskonnon osa, nyt tulisi olla jo päinvastoin. Antropologia sen sijaan kuuluu minusta eittämättä historian ja yhteiskuntaopin alaan.

[Pasteur]

Mielestäni uskonto(tiede) sopii paremmin rinnastettavaksi yhteiskuntaopin kanssa kuin filosofian, mihin muutoinkin saisi tuoda perusopetuksessa enemmän antropologista näkökulmaa

Totta tuo, ajatus oli vain että filosofia oli ennen keskiaikaa uskonnon osa, nyt tulisi olla jo päinvastoin. Antropologia sen sijaan kuuluu minusta eittämättä historian ja yhteiskuntaopin alaan.

Jep. Lause järjestykseni oli huono: "Mihin" viittasi juurikin yhteiskuntaoppiin, joka saisi olla antropologisemmin suuntautunutta (eli siinä voisi olla mukana kulttuurillista näkökulmaa, kuten uskonnot)...

Ja kyllähän tosiaan keskiajan suuret uskonnolliset ajattelijat menevät juuri filosofian piiriin, mutta esim Augustinus perusopetuksessa ei ole missään vaiheessa "uskonto" -aineeseen liittynytkään. Ainakaan itse en muista, että peruskoulussa tai lukiossa oltaisiin uskonnon tunneilla pohdiskeltu Augustinuksen ajatuksia tai muutoinkaan metafysiikka/etiikka/moraalia. En muista olenko kuullut ko hemmon nimeä edes uskonnon tunneilla...

[Lare]

Entä jos se uskonto korvattaisiin sillä elämänkatsomuksella? Siinähän se etiikkakin tulisi, vieläpä ilman satuhahmoja.

+1

+1

[Erño]

Eikös moderni Šintolaisuus ole aika lailla elämänkatsomusta? Minähän en asiasta mitään tiedä, mutta jaappanilainen kaverini kertoili vähän tuosta meiningistä. Kyllä Japanissa on kaikki paremmin, vaikka vähän järkkyykin.

[jpsuominen]

Tunnustuksellinen uskonnonopetus peruskouluissa on yhtä järjetöntä kuin että maantiedon tunneilla opetettaisiin maapallon olevan litteä. Luterilais-painotteinen uskonnonopetus taasen on kutakuinkin yhtä fiksua kuin että matematiikan tunneilla opetettaisiin pelkkää yhteenlaskua ja kaikki muu ohitettaisiin sivuhuomautuksena lukion pitkän matikan valinnaisella kurssilla.

[omenamyyrä]

Entä jos se uskonto korvattaisiin sillä elämänkatsomuksella? Siinähän se etiikkakin tulisi, vieläpä ilman satuhahmoja.

+1

-1

Lyötkö perusteluja?

No mikä ettei !
Uskontokin on tärkeää. Ei muuta. Ja mie muuten lupasin lopettaa osallistumisen tähän ketjuun !

[Pomzzi]

No mikä ettei !
Uskontokin on tärkeää. Ei muuta. Ja mie muuten lupasin lopettaa osallistumisen tähän ketjuun !

Ja miksi se on tärkeää? Minä opin kaikki kristinuskon tärkeimmät asiat riparilla, koulussa se oli pelkkää EVVK-pakkopullaa.

[eskofot]

Tunnustuksellinen uskonnonopetus peruskouluissa on yhtä järjetöntä....

Olen ymmärtänyt ettei sitä enää pidetä tunnustuksellisena. Tiedä sitten mitä se on.

PS. Tässä tietoa opetuksesta muualla:
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/eurousk.html#kohta14

[Tauvo]

Tunnustuksellinen uskonnonopetus peruskouluissa on yhtä järjetöntä....

Olen ymmärtänyt ettei sitä enää pidetä tunnustuksellisena. Tiedä sitten mitä se on.

PS. Tässä tietoa opetuksesta muualla:
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/eurousk.html#kohta14

Sen ei pitäisi olla enää tunnustuksellista, mutta löytyy paljon paikkoja jossa se sellaista vieläkin on. Löytyy myös sellaisia "normaalien" ihmisten kouluja, joissa joudutaan lausumaan ruokarukous ennen syömään lähtemistä.

[Mikael K.]

Olennainen ero nykyisen käytännön ja sinun mielipiteesi välillä on se, että näkökulma on oppilaslähtöinen. Hänen etunsa on tärkeämpi kuin muutaman aikuisen, jotka suhtautuvat uskontoon kielteisesti.

Mutta millä perusteella oikeastaan väität uskonnon opettamisen olevan oppilaan edun mukaista? Minun väitteeni oli että niin juuri ei ole, perusteena läntisten sivistysvaltioiden koululaisten parempi sivistystaso filosofiassa ja hyöty mikä tulee filosofiaan olennaisesti kuuluvasta eri katsantojen ymmärtämisestä. Filosofia ei ole vain etiikkaa, se on myös tiedon edellytysten pohtimista, estetiikkaa ja väittelytaitoa. En vertaisi näiden tuomaa hyötyä luterilaisuuden opettamiseen samana kuun kiertämänä. Luterismin opettaminen on skoopiltaan yhtä rajallista kuin että yhteiskuntaoppi lakkautettaisiin ja ryhdyttäisiin opettamaan marxilaisuutta. Uskontotiede voidaan hyvin käsitellä filosofian osana. Uskontotieteessä olisi tietysti kulttuurimme mukainen painotus, paneuduttaisiin exegetiikkaan: kuinka nykyinen uskontomme kehittyi lukemattomista haaroista.

Toinen näkökulma tähän on pedagoginen, on vaikea perustella miksi uskontoja opetetaan peruskoulun 1. luokalta lähtien, kun yhteiskuntaoppi alkaa 9. luokalla. Nykymaailmassa tarvitaan niitä valmiuksia jo paljon aiemmin.

Jos taas oppilaslähtöisyydellä tarkoitatkin, että kyse on oppilaan toiveista, niin epäilen sitä vahvasti. Uskonto oli minulle nuorena etsivänä ateistina hyvin raskas ja painostava aine koulussa (kirkkohistorian kirja oli suorastaan kiirastuli), filosofiaa sen sijaan janosin ja luin sitä vapaa-aikanani. Ja kyllä lasteni ja heidän kavereittensa kanssa keskustellessa on joskus asiaa sivuttu ja kanta tuntui olevan että: turha aine. Vastuullisena kasvattajana en sanonut juuta eikä jaata. Minusta on tärkeää että lapset itse valitsevat kantansa,

Mitä tulee siihen, että mielestäsi on vain "muutama aikuinen", jotka suhtautuvat kriittisesti uskonnon opettamiseen kouluissa, niin otan sen enemmänkin omasta todellisuudesta kertovana noottina kuin vakavasti otettavana argumenttina. Arvostan sinua suuresti kirjoittajana ja siksi hieman hämmästelen tuollaista heittoa. Tuossa taisi olla linkkikin, josta huomaat että vanhassa eduskunnassa lähes puolet olisi kannattanut nykykäytännöstä luopumista, etkö todella ole tietoinen tästä keskustelusta? Kyllä tämä on ihan eurooppalainen yleiskäytäntö, jossa Suomi on ollut poikkeus.

Minä olen sitä mieltä, että uskontojen opettaminen on edellä tekemieni lainausten perusteella olennaisen tärkeää nykymaailmassa. Maailma on laajempi kuin maallistunut ja uskontoihin kielteisesti suhtautuva eurooppalainen mielipideilmasto.

En kyllä vielä tavoittanut varsinaisia perusteita, lähinnä esitit muutaman väittämän. Eurooppalaista uskonnonopetustarvetta ei voida perustella vaikka Irakin, Mongolian tai Japanin uskonnollisuudella. Eurooppa on valistuksen jälkeläinen ja se tulee nyt vain hyväksyä.

Mitä hindulaisuuden ja islamin opetukseen tulee niin minun mielestäni on parempi opettaa niitä sillä tavalla, että opetus on virallisesti tarkkailtavana. Näin vältetään mielestäni paremmin ääriryhmiin painottuvat linjaukset. Sama koskee mielestäni kaikkea uskonnon opetusta.

Pointtini oli kyllä yhteisöllinen, on väärin ja haitallista että oppilaita ryhmitellään (varsinkin nykydiversiteetissä) vanhempiensa vakaumuksen perusteella erilaisiin ryhmiin pienestä pitäen, kun juuri yhteisyyttä pitäisi kasvattaa.

Väitteeni perustui linkkaamaani opetussuunnitelmaan. En minä sitä muuten osaa se syvällisemmin perustella, kun en ole ajatellut asiaa sen enempää. Tai tietysti osaan sanoa jotakin mutta onko sillä sen suurempaa arvoa? Nykyisin näyttäisi siltä, että vanhemmuus on kateissa ja vastuu kasvatuksesta siirretään koulun hoidettavaksi. Siitä syntyy taas suuri poru, jos koulussa ei opetetakaan sitä omaa kullannuppua isin ja äidin tahtomalla tavalla. Toisaalta vastuulliset vanhemmat antavat lapsen uskonnolliselle kehitykselle mahdollisuuden. Ohessa linkki professori Kirsi Tirrin artikkeliin Lapsen uskon maailma ja sen kohtaaminen.

Spirituaaliteetinkehittymisen tukeminen on uskonnon tyrkyttämisen vastakohta. Uskontokasvatus, joka ruokkii lapsen spirituaaliteettia vapauttaa lapset käyttämään omaa mielikuvitustaan ja herkistymään elämän mysteereille. Mysteerin tunteminen avautuu parhaiten ihmettelyn ja ihailun kokemuksien kautta. --

Mitä filosofiaan tulee niin olen yrittänyt selittää myös sen olevan olennaisen tärkeä aine ja aihe. Olen harrastanut sitä itsekin opiskelun ohessa. Huvittava yksityiskohta tässä suhteessa on vertailu Bertrand Russelliin. Luin joskus hänen elämänkertansa ja siinä oli perustelut sille miksi hänestä tuli ateisti. Juuri samat syyt vaikuttivat minulla toiseen suuntaan vahvistaen uskoa. Tästä syystä epäilenkin, että yleensä keskustelussa eivät tule esille pohjimmaiset syyt sen suhteen miksi joku on ateisti, kristitty, humanisti tai ties minkä kannattaja.

Minä puolestani olen aina ollut kiinnostunut koulussa uskonnon tunneista. Osa kavereista puolestaan oli tavattomasti vastaan. Minä epäilen, että omat kokemukset ovat vain pieni puro kokonaisuuden kannalta. Toisaalta niiden valossa kaiketi juuri kaikkea perustellaan vaikka niille annetaan älyllisyyden savuverho. Savuverhon suojista ei kuitenkaan anneta ymmärtää, että tausta olisi koulussa, kotona tai vaikka seurakunnan leiriltä. Näiden sijaan korostetaan älyllisyyttä, joka ei kuitenkaan ymmärtääkseni kata vallitsevaa tilaa todellisuudesta.

Lasten omat kannat ja itsenäistyminen ovat toki tärkeitä mutta aikuinen, vanhempi on ensi sijassa vastuullinen lapsen kasvatuksesta. Ei ole olemassa mitään vapaata kasvatusta, jossa vanhemman mielipiteet eivät vaikuttaisi. Tämä olisi hyvä tiedostaa ja ottaa vastuu vanhempana. Siihen kuuluu erehtymisen mahdollisuus. Kyllä lapsi löytää oman tiensä, kun kasvatus ei vain ole painostavaa vaan ennemminkin rohkaisevaa ja uusien löytöjen suuntaan kannustavaa.

Eurooppalainen käytäntö ei välttämättä ole paras mahdollinen vaikka se olisi kuinka valistuksen läpäisemää. Se on vain yksi aatesuuntaus muiden joukossa. Jos asiaa katsoo globaalisti niin uskonnot eivät ole katoamassa minnekään. Eivät edes Euroopasta. Ne vain muuttavat muotoaan ja institutionaalisuus on vähenemässä. Sen sijaan kaikenlainen yksilöuskonnollisuus on kasvussa. Suuret maailmanuskonnot ovat voimissaan ja kristinusko leviää erityisesti kolmansissa maissa. Nähdäkseni on vain ajan kysymys milloin sieltä tulevat ensimmäiset lähetystyöntekijät Suomeen.

Yhteisöllisyyden korostaminen olisi minunkin mielestäni tärkeää nykyisin. Suomi on individualisoitunut ja kaupungistunut vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Konkreettisen esimerkin sain tästä hiljaisella Mellunmäen metroasemalla. Olin tulossa arki-iltana kotiin ja seuraan lyöttäytyi hieman nousujohteista maistanut maalainen. Hän oli aivan hukassa Helsingissä ja halusi puhua kaiken uhallakin jonkun kanssa. Suomessa ei ole vielä kunnollista kaupunkikulttuuria, jossa olisi riittävästi erilaisia selviytymismahdollisuuksia kaikenlaisille ihmisille. Kaikki istuvat vain kotonaan tai ovat eristyksissä. Tietysti tämä on karrikoitu näkemys mutta kuvaa mielestäni vallitsevaa tilannetta.