Ruokatopic

[Jussi68]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet?

Mulla rakkaus ruoanlaittoon syttyi yläasteen kotitalouden tunneilla, eihän siellä mitään varsinaista
gourmet-annoksia väsätty, mutta perusasiat tuli opittua.
Itse en pidä ollenkaan jälkkäreistä, enkä muutenkaan makeasta... siispä en sellaisia tee muillekaan

[Tauvo]

Itse en pidä ollenkaan jälkkäreistä, enkä muutenkaan makeasta... siispä en sellaisia tee muillekaan

Aika harva makea asia on minunkaan mieleen... Suklaajohdannaiset ehkä?

Itselläni ruokasysteemit menee yleensä niin, että silloin kun on aikaa tehdä itse, alkaa yleensä tekemään mieli jotain tiettyä ruoka-ainetta tai maustetta, jonka ympärille sitten kasaa sen aterian. Joskus se on tuore chili, joskus se voi olla basillika tai vaikka korianteri, toisinaan joku juusto...

[Lihapipo]

Oli pakko opetella, kun minusta tuli äiti.

[paulaw]

Me nykymiehet emme vielä osaa kouluttaa naisiamme tekemään hyvää ruokaa.

Touché

Ai niin, se joskus täällä julkaisemasi Palak Panirin reseptiä kokeilemalla oli lopputuloksena erinomainen. Tosin omani häviää vielä intialaisten tekijöiden vastaavalle.

[iMies]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet?

Herroista en tiedä, mutta ainakin minulle ruoanlaitto on rakas harrastus, jota toki edesauttaa rakkaus ruokaan noin yleensä. Meillä on perheessä myös aina laitettu varsin monipuolista ruokaa.

Joskus aiemmassa elämässä tuli myös reissattua aika ankarasti ympäri tätä palloa ja pääsin siten maistamaan paljon uusia ruokia - sekä hankkimaan niihin raaka-aineita. Nykyisin tulee matkustettua vähemmän, mutta toisaalta lähes kaikkea saa jo ihan lähikaupastakin.

Sitäpaitsi itselläni ei oikein pysy käsissä sen enempää pensseli kuin kitarakaan, mutta soppakauhalla ja kiväärillä syntyy nyt sentään jotain jälkeä...

Ymmärrättekö, miten rankkaa eräillä ihmisillä elämässään on?

Suomessa? Emme.

[Jarel]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet?

No siinä vaiheessa asiasta täytyi kiinostua kun äiti ei enää sapuskaa nokan eteen kantanut. Sen jälkeen onkin tullut kokeiltua vaikka minkälaisia yhdistelmiä, huonoinpia niistä vanha, kuivanut ruisleipä mansikkahillolla päällystettynä. Niin kuin monessakin muussa asiassa, siperia opettaa. Mukavempi syödä hyvää ruokaa kuin vetää pska einestä kitusiin.

[amanita]

Saatujen vastausten perusteella osa on johkaantunut ruoanlaiton pariin olosuhteiden pakosta, muutama kiinnostuksesta hyvää ruokaa kohtaan, liekö itsestään selvyyskin jokuselle. Vaan se itse ruoan laittaminen, hymyilyttääkö, kutittaako aikaansaamisen intohimo näpeissä, tunteeko tutkimusmatkailijan intoa uusien löytöjen suhteen, onko se itse valmistaminen jotenkin hauskaa, nautinnollista, haen sitä ydintä tuohon antaumukselliseen kokkailuun, mikä on villakoiran ydin?

Arvostan tavattomasti ihan mitä tahansa taituruutta, aikaansaamista, harrastusta. Täällä on sellaisesta runsaasti havaintoja myös ruoanlaiton suhteen, siksipä tuo kiinnostaa, tuntematon.

[Harkoosi]

Syön tällästä tortillalevyä pelkästään, kun ei ole enää täytteitä. Hyvää tää on näinkin
Kohta hedelmäsalaattia jälkkäriksi. Samalla salkkareiden jakso 96

[Mikael K.]

Sopinee ruoka-topicissa kysellä, milloin ja miten te herrat keittotaitoiset olette lajista kiinnostuneet?

Mikä ruoanlaitossa kiinnostaa, mikä saa viitsimään reseptien pläräämisen, materiaalin hankkimisen ja itse ruoan valmistamisen?

Minusta noissa resepteissä tarvitaan aina liuta aineksia, joita minulla ei ole, tai joista en ole kuunaan kuullutkaan. Kenties tavallisessa keittiössä noita kaiken maailman ripauksen verran tarvittavia aineita on yllin kyllin. Mikä ihme muuten on hyppysellinen, ripaus tai aavistuksen verran, milli, sentti vai mikrogramma, ja teelusikallinen, minulla on vissiin ainakin kuutta eri kokoa teelusikoita, mikä niistä on se oikea koko? Oi osaajat, tietäisittepä miten vaikeaa meikäläisen on on toimia emäntänä, jos kylään tulee porukka, joka on jo saanut nauttiakseen ne kaikki kolme sorttia, jotka osaan valmistaa niin, että ne ovat myös maukkaita.

Tyhjä vatsa on paras opettaja. Ts. äiti töissä, jääkaappi tyhjänä, rahaa hyllyn kulmalla ja kouluruoka kammottavaa. Piti opetella valmistamaan sellaista ruokaa mistä itse piti selvitäkseen hengissä. Samalla vaivalla, kun tekemisen aloittaa niin miksi ruoasta ei tekisi niin hyvää, että siitä voi nauttia?

Oikeastaan kaikki nuo mitat voisi korvata sanonnalla fiiliksen mukaan. Leivonta lienee ainoa laji, jossa mitat ovat tärkeitä. Ellei sitten tee jotakin perinteistä ruokaa missä erilaisten ainesten millintarkka osuus on olennaisen tärkeää. Joka tapauksessa hyvä ruoka pitää mielen korkealla vaikka ulkona sataisi vaikka mitä.

Ajan myötä huomaan reseptieni yksinkertaistuneen. Ehkä syynä on se, että perusmaut ja niiden esiin kaivaminen ovat nykyisin suosiossa. Joka tapauksessa valmistan ruoan aina pienissä erissä, niin että mitään ylimääräistä ei jää jäljelle. Ellei lukuun oteta joitakin ruokia missä maku paranee yön yli seisottuaan.

Ymmärrättekö, miten rankkaa eräillä ihmisillä elämässään on?

Tähän sopinee Blues Brothersien muistutus

[arisel]

Itse en pidä ollenkaan jälkkäreistä, enkä muutenkaan makeasta... siispä en sellaisia tee muillekaan

Aika harva makea asia on minunkaan mieleen... Suklaajohdannaiset ehkä?

Itselläni ruokasysteemit menee yleensä niin, että silloin kun on aikaa tehdä itse, alkaa yleensä tekemään mieli jotain tiettyä ruoka-ainetta tai maustetta, jonka ympärille sitten kasaa sen aterian. Joskus se on tuore chili, joskus se voi olla basillika tai vaikka korianteri, toisinaan joku juusto...

Mutta missä on pihvi?

Mulla makeille ruoille tuppaa käymään niin, että syön niitä sitten joskus myöhemmin kuten seuraavana päivänä, kun on tullut ahdettua varsinaista ruokaa napa täyteen, eikä jälkiruokaa kannata edes yrittää survoa perään. Monesta syystä meillä usein jälkiruoaksi valikoituu mansikka- tai vadelmarahka. Hyvä esimerkki siitä miksi valikoimaa joutuu rajoittamaan on tämäniltainen omenansyönti: avokas toi pihapuusta muutaman ja söin yhden pienen, sellaisen luumun kokoisen; muutaman minuutin kuluttua kitalakea alkoi kutittaa ja alahuulen sisäpuolelle nousi patti, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa laskea.

Iltaruokana jauhelihapihvejä ja jokin uunivihannessekoitus - hiilihydraattina popcorn!

Ruoanlaitto on pitkälti välttämättömyys, eikä siihen uhrata liikoja aikaa - etenkin kiireisinä aikoina. Aikataulujen väljentyessä ruoanlaittokin lisääntyy, toisinaan teen keittoja lounasruoaksi, ja iltasapuskan tekijän meillä määrää se, kummalla tulee ensin nälkä tai kumpi ehtii; useammin se on avokas kuin minä.

Ruoanlaiton opettelua aikanaan aloitellessa sain äidiltä määräyksen keittää perunat itselleni ja siskolle. Kysyin systeriltä montako perunaa hän aikoo syödä ja hän vastasi "yhden"; itse isompana miehenä ajattelin syödä kaksi perunaa, joten keitin sitten kolme perunaa. 8)

Siitä olenkin saanut kuulla sitten erinäisiä kertoja...

[Noksu]

Meetwursti ja paahtoleipä.. Nams

[richidi]

Iltapalaksi tuli vedettyä taas proteiinipiimälettuja marjojen kanssa.

[jjpeltola]

Oliiviölljy ON parempaa. Maultaan ja terveysvaikutuksiltaan.

Maku on makuasia, mutta oliiviöljy on terveysvaikutuksiltaan selvästi huonompaa kuin rypsiöljy.

[Jussi68]

Tänään klo 20, JIM-kanava.
Suomalaista ruokakulttuuria

[MacMees]

Oliiviölljy ON parempaa. Maultaan ja terveysvaikutuksiltaan.

Maku on makuasia, mutta oliiviöljy on terveysvaikutuksiltaan selvästi huonompaa kuin rypsiöljy.

Oliiviöljyn terveellisyydestä vallitsee aika selkeä yksimielisyys, rypsiöljyn terveellisyyttä on kyseenalaistettu. Ei savua ilman tulta. Pelaan varman päälle ja käytän oliiviöljyä.

[Peitsamo]

Ei vain toisin päin. Tai siis nimenomaan siten, että rypsiöljyä on tutkittu enemmän viime aikoina ja näitä positiivisia vaikutuksia on havaittu

Oma asiansa on toki "etelän vetelien" maataloustukipolitiikka ja siihen liittyvät tekijät. Sattuneesta syystä esimerkiksi viinin terveysvaikutuksia on tutkittu valtavasti EU-rahoituksella

[OmenaOnPunainen]

Vaan se itse ruoan laittaminen, hymyilyttääkö, kutittaako aikaansaamisen intohimo näpeissä, tunteeko tutkimusmatkailijan intoa uusien löytöjen suhteen, onko se itse valmistaminen jotenkin hauskaa, nautinnollista, haen sitä ydintä tuohon antaumukselliseen kokkailuun, mikä on villakoiran ydin?

Olet oikeilla jäljillä ainakin minun suhteeni. Välttämättömyys > harrastus > intohimo.

Meillä kasvissyöjillä on lisäksi se etu, että ruoka valmistuu hitaasti ja suurelta osin ”meditatiivisesti”: ensin kasvisten perkaus ja paloittelu, sitten niiden houkutteleminen parhaimpaan kypsyysasteeseen. Tosin viiden tai kuuden ruokalajin etelä-intialaisen aterian tekeminen edes kuudelle on sitten enemmänkin projektihallinnan ja aikataulutuksen harjoitus, jos kokkeja on vain yksi.

Liharuoka? Heitä kimpale kuollutta eläintä pannulle, lämmitä pakasteranskalaiset ja se on siinä. Ketsuppia päälle!

[OmenaOnPunainen]

Ei vain toisin päin. Tai siis nimenomaan siten, että rypsiöljyä on tutkittu enemmän viime aikoina ja näitä positiivisia vaikutuksia on havaittu

Voi olla, mutta en silti käytä sitä kuin uppopaistamiseen ja koiranruokaan. En käyttäisi edes edelliseen, jos ”pomace” -laadun oliiviöljyä olisi saatavilla Suomessa.

[Kevät]

Tänään vuorossa syksyn eka omenapaistos. Vaniljajätskillä ja vaniljakastikkeella, niin voi maistella, kumpi on parempaa.

[Carde]

Täällhän on selvästi jollakin kevättä rinnuksilla, vai olikos se jätskiä... Kyyhkyn rintapaloja, paprika,sipuli,porkkana,aurajuusto,kermakastikkeella ja pottumuussia. Ei pysty nyt parempaan kun ei ole köyhällä varaa makkaraan...

[Kevät]

Täällhän on selvästi jollakin kevättä rinnuksilla, vai olikos se jätskiä... Kyyhkyn rintapaloja, paprika,sipuli,porkkana,aurajuusto,kermakastikkeella ja pottumuussia. Ei pysty nyt parempaan kun ei ole köyhällä varaa makkaraan...

[arisel]

Olet oikeilla jäljillä ainakin minun suhteeni. Välttämättömyys > harrastus > intohimo.

Meillä kasvissyöjillä on lisäksi se etu, että ruoka valmistuu hitaasti ja suurelta osin ”meditatiivisesti”: ensin kasvisten perkaus ja paloittelu, sitten niiden houkutteleminen parhaimpaan kypsyysasteeseen. Tosin viiden tai kuuden ruokalajin etelä-intialaisen aterian tekeminen edes kuudelle on sitten enemmänkin projektihallinnan ja aikataulutuksen harjoitus, jos kokkeja on vain yksi.

Liharuoka? Heitä kimpale kuollutta eläintä pannulle, lämmitä pakasteranskalaiset ja se on siinä. Ketsuppia päälle!

Elävän eläimen heittäminen pannulle ei olisikaan enää ruoanlaittoa. Ainakin ruoan valmistuminen viivästyisi merkittävästi, sillä en usko, että elävä eläin kauaa pannulla pysyisi - puhumattakaan kypsän ruoan suolestamisesta ja muusta perkaamisesta. Elävän eläimen kimpaleen pannulle heittäminen olisi sekin jo hyvin kyseenalaista.

Ketsuppi on siitä hyvä, että lykopeenia saavat nekin, jotka eivät niin piittaa ruokavalion terveellisyydestä saati kulinarismista; itse syön usein lihaa, vaikken itse sitä metsästäkään, mutta ketsuppia käytän melko harvoin. Pakasteranskalaiset? Kaiketi tämä on tarkoitettu huumoriksi?

..en silti käytä sitä kuin uppopaistamiseen ja koiranruokaan. En käyttäisi edes edelliseen,

Kohtelet koiraasi kuin koiraa? Öljyn terveellisyydellä ei ole merkitystä koiran kohdalla? Sopiiko rypsiöljy koiralle oliiviöljyä paremmin?

Intohimoisesti valmistettu ruoka on kyllä varmasti hyvää.

Täällhän on selvästi jollakin kevättä rinnuksilla, vai olikos se jätskiä... Kyyhkyn rintapaloja, paprika,sipuli,porkkana,aurajuusto,kermakastikkeella ja pottumuussia. Ei pysty nyt parempaan kun ei ole köyhällä varaa makkaraan...

Hmmm... Onkohan tässä piilottua romantiikkaa...?

[OmenaOnPunainen]

Olet oikeilla jäljillä ainakin minun suhteeni. Välttämättömyys > harrastus > intohimo.

Meillä kasvissyöjillä on lisäksi se etu, että ruoka valmistuu hitaasti ja suurelta osin ”meditatiivisesti”: ensin kasvisten perkaus ja paloittelu, sitten niiden houkutteleminen parhaimpaan kypsyysasteeseen. Tosin viiden tai kuuden ruokalajin etelä-intialaisen aterian tekeminen edes kuudelle on sitten enemmänkin projektihallinnan ja aikataulutuksen harjoitus, jos kokkeja on vain yksi.

Liharuoka? Heitä kimpale kuollutta eläintä pannulle, lämmitä pakasteranskalaiset ja se on siinä. Ketsuppia päälle!

Elävän eläimen heittäminen pannulle ei olisikaan enää ruoanlaittoa. Ainakin ruoan valmistuminen viivästyisi merkittävästi, sillä en usko, että elävä eläin kauaa pannulla pysyisi - puhumattakaan kypsän ruoan suolestamisesta ja muusta perkaamisesta. Elävän eläimen kimpaleen pannulle heittäminen olisi sekin jo hyvin kyseenalaista.

Ketsuppi on siitä hyvä, että lykopeenia saavat nekin, jotka eivät niin piittaa ruokavalion terveellisyydestä saati kulinarismista; itse syön usein lihaa, vaikken itse sitä metsästäkään, mutta ketsuppia käytän melko harvoin. Pakasteranskalaiset? Kaiketi tämä on tarkoitettu huumoriksi?

Olen tehnyt empiiristä tutkimusta kaupan kassajonossa. Siinä missä minulla on kymmentä eri tuoretta kasvista (salaatit ja yrtit sen lisäksi), lihansyöjällä on makkarapaketteja, marinoituja broilerinsuikaleita, lisää makkaraa, lisää suikaleita, jauhelihaa ja pakastettuja ranskanperunoita. Ehkä vielä muutama kalpea kotimainen tomaatti. Ai niin: roiskeläppiä!

..en silti käytä sitä kuin uppopaistamiseen ja koiranruokaan. En käyttäisi edes edelliseen,

Kohtelet koiraasi kuin koiraa? Öljyn terveellisyydellä ei ole merkitystä koiran kohdalla? Sopiiko rypsiöljy koiralle oliiviöljyä paremmin?

Koiralle kelpaa rypsiöljy; jos se on vielä oliiviöljyä terveellisempääkin, mitä ruikutat?

[iDock]

Itse olen ainakin kokenut kasvisruokailijat jotenkin "vaikeina". Meinaan sitä, että pitää olla tehtynä eri ruoat "pääväestölle" ja sitten näille kasvisruokailijoille.
Lähipiiristäkin näitä löytyy ja aika vaikeaa säätämistä se on, kun ei sama ruoka kelpaa.

Toki jos joku on tiensä valinnut näin, niin siinäpähän on. En muuten vastusta. Mutta monelta kasvissyöjältä olen kuullut taas sitten kitinää liharuoista...

[iDock]

Ei siinä mitään jos koko lähipiiri syö kasvisruokaa. Pointtini olikin tämä monen ruoan kokkaaminen.

Ps, eikös ne kasviksetkin ole pakastettuna kuolleita - tai soijarouhe sellaisenaan, vaikka? Kudosta yhtälailla lihakin.