Pasteur kirjoitti:No hoh... meneekö taas vähän kovaa?
Jos minulta kysytään niin en aivan ymmärrä Paapan "räjähdystä". Otetaan Amanitan vihjeestä vaari ja yritetään hieman parantaa taas. Pasteur nosti varsin hienosti Kantin lauteille, joten pelataan sillä kortilla..
Pasteur kirjoitti:
Mutta asiasta:
Paapa kirjoitti:Pbman kirjoitti:Elämässä pitää olla joku joka neuvoo miten eletään. Äiti, opettaja, ystävä, vaimo/mies, kuka tahansa. Harva meistä osaa elää itse.
Eikö se riitä, että itse ohjaa omaa elämäänsä ja sanoo, mikä on oikein.
Tämä on asia, joka itseäni aina hämmästyttää keskustellessa uskovaisten kanssa.
Kant esimerkiksi oli vahvasti uskonnollinen, mutta puhuessaan altruismista, hän puhui täysin pyyteettömästä ja yksilöstä puhtaasti lähtevästä halusta auttaa ja antaa. Toisin sanoen hän uskoi ihmisen hyveellisyyteen nimenomaan vain ja ainoastaan silloin, kun tuo hyve ja pyyteettömyys lähtee puhtaasti yksilöstä ilman minkäänlaista ulkoista, moralistista tahi uskonnollista painetta. Eli että todellinen hyveellisyys tulee yksilöstä ei yhteisön tai uskonnon ohjenuorista.
Tässä haluaisin ainakin (en lähde puhumaan tässä yhteydessä ihmisen egoismista jne.) uskoa allekirjoittaa Kantin näkemyksen. Toki voi olla vaikeaa olla hyvä ja altruistinen sisältään kumpuavan moraalin perusteella, kun tätä vastaan kamppailevat muutkin halut. Kuitenkin se, että kyseenalaistetaan mahdollisuus hyvän elämän elämisen osaamiseen
ilman ulkoisia ohjenuoria antaa ihmisestä ja uskonnosta mielestäni huonon kuvan. Onko uskonnollisen ihmisen moraali huterammalla perusteella, kun tämä uskoo
tarvitsevansa ohjeet hyvään elämään.
Toki kuten olen monesti sanonut, meillä on paaaaaljon ihmisiä, joiden oma moraali ei ole tarpeeksi korkealla. Tällöin ulkoisesti syötetty moraali on tietysti erinomainen asia. Ja voihan olla, että uskonnollinen eläminen herkistää ajattelemaan moraalia ja hyvää elämää, mikäli tähän ei ilman uskoa ole kyennyt. Tietysti me agnostikot ja ateistit, jotka asiasta keskustelemme, olemme jo aktiivisesti omia periaatteitamme pohtineet, joten sisältämme kumpuavan moraalimme kyseenalaistaminen aiheuttaa vastareaktion - mutta ehkä kaikilla ei samaa moraalin tasoa tosiaan ole.
Niin.. jos tarkkoja ollaan niin muistaakseni Kant nimenomaan ei ollut kovin uskonnollinen (= harjoittanut ja osoittanut uskontoaan kuten ajassa oli tapana), mutta kirjoitti kyllä uskovansa Jumalaan ja kristillisyyden puolustaminen on myös hänen monista ajatuksistaan luettavissa. Eipä tuolla merkitystä ole... kunhan neppaillaan
![Kieli [:P]](./images/smilies/icon_razz.gif)
Ja kun nyt Kant on nostettu estradille niin hän muuten oli valmis rajaamaan teoreettista järkeä antaakseen tilaa sydämen vakaumukselle, toisin kuin eräs firenzeläisen filosofin melkein nimikaima..
Kant oli fiksu mies, mutta äärettömän teoreettinen ja pedantti, mistä syystä Kantin ajatuksia on vaikea johtaa ainakaan tämän päivän elämään. Esimerkiksi Kantin altruismin kritiikkinä voidaan kysyä mikä sen altruismin sieltä ihmisestä hyvässä kasvatuksessa tappaa, mikä on se tilanne jossa yksilö olisi vapaa kaikesta ulkoisesta moraalista ja miksi, jos ihminen kerta luonnostaan pystyisi hyvään, hän ei sitä kuitenkaan useammin väläyttele. Altruismi käsittääkseni tutkitaankin nykyään sosiobiologian alla ja esimerkiksi eläinten kyky pyyteettömään, jopa itseltä pois olevaan hyvään toisten tai lauman vuoksi on aika mielenkiintoinen kysymys. Ihminen on selkeästi osoittanut tuohon pystyvänsä, mutta syyt toiminnalle ja etenkin sen ailahtelevaisuudelle ovat käsittääkseni tuntemattomat. Kantin ajatusta, että ihminen pystyy olemaan jotain muuta kuin egoisti vain ilman ulkopuolista moraaliohjetta tai painostusta en allekirjoittaisi. Missä tuollaiset olosuhteet olisivat ja miksi, jos olosuhteet ovat altruismia suosivat, ihminen ei toimisi altruistisesti? En ole sanonut, että ihminen ei pystyisi olemaan altruistinen ilman uskontoa, mutta väitän että siihen kannustava kasvatus ja yhteisö auttavan siinä kummasti. Esimerkiksi rakkauden kaksoiskäsky (Tee muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän) on melkoisesti Kantin Kategorisen imperatiivin mukainen.
Ovatko kaikki agnostikot ja ateistit pohtineet aktiivisesti omia periaatteitaan ja kykeneviä asiasta keskustelemaan? En tekisi yleistystä tuon osalta. Toki hän joka kantansa ja muut vaihtoehdot on pohtinut niin helposti loukkaantuu jos hänen mahdollisuutensa hyviin tekoihin kiistettäisiin, mutta niinhän ei ole tehty.
Kantista vielä sen verran, että pitää huomioida missä ajassa ja tilanteessa Kant maailmaa katseli: 1700-luvun Preussi oli aivan eri ympäristö kuin mitä 2000-luku ja lisäksi Kant itse oli hänet tunteneiden kertomusten perusteella varsinainen persoona, jonkun määritelmän mukaan jopa sairas mies. Itse olen nähnyt monet Kantin teksteistä myös aikansa yhteiskunta- ja sosiaalikritiikiksi ja Kant onkin antanut paljon pohjaa niin poliittiselle filosofialle kuin puhtaalle valtiotieteelle (Weber nyt vain esimerkiksi).