Vainoaminen tuomittava
ehdotettiin, että rikoslakiin lisättäisiin uutena rikoksena vainoaminen, joka siis sen myötä kriminalisoitaisiin
Vainon kohteeksi joutuu maassamme arviolta 100 000 henkilöä vuodessa.
Joidenkin mielestä tällaista ei tapahdu, ja sen vuoksi asialle ei tarvitse tehdä mitään...
Vainoamisen uhrin pelko voikin olla kaikkivoipaisen lamaannuttavaa. Pelkoa, jolloin ihminen pelkää jo omaa varjoaankin. Uhri voi eristäytyä, ja lopulta tällainen pelko voi johtaa mielenterveysongelmiin, työkyvyttömyyteen ja pahimmillaan jopa itsemurhaan. Pelkääminen voi aiheuttaa siis erittäin vakavia psyykkisiä ja fyysisiä oireita vainoamisen uhrille.
Tätä voisi kutsua elämän varastamiseksi. Tahallisuutensa vuoksi rinnastettavissa murhaan.
Lähestymiskieltoa on helppo rikkoa, ja näin aivan liian usein tapahtuukin. Lähestymiskiellolla tai kotirauhan rikkomisesta aiheutuvilla sanktioilla ei voidakaan riittävän tehokkaasti puuttua vainoamiseen, ja tältä osin lainsäädäntömme vaatiikin ehdottomasti täydennystä.
Niin, ja pitää muistaa, että vainottu ei missään tapauksessa saa puolustautua, tai häntä rangaistaan ankarasti; lainmukaisen rangaistuksen lisäksi kiusattu saa uusia kiusaajia väkivallattomuudella hurskastelevista paskiaisista...
Näin vainoaja pääsee tavoitteeseensa.
Ja vainoaja kiittää avustajiaan, jotka eivät lainkaan tajua mitä ovat tehneet.
Lakimiehet joka tapauksessa nettoavat.
Suurimpia paskiaisia ovat ne, jotka toisten onnettomuudella lyövät rahoiksi.
Milja Saresvaara kirjoitti:Hyvän kuuloinen esitys. Olenkin ihmetellyt useita päivänselviä juttuja joissa on vainottu vuosikaudet, mutta oikein mitään ei voi tehdä ennenkuin vainoaja "tekee" jotain. Tunnetuin esim. lienee tämä Sellon ammuskelija, Shkupolli, joka oli vainonnut exäänsä vuosikaudet mutta sillekkään ei voitu tehdä mitään. Vaikka rikosilmoitus oli tehty ja annettu kai lähestymiskielto, mistä ilmeisemmin aika piutpaut välitti.
Tärkeä huomio tehdä laki niin ettei tätä voisi käyttää väärällä tavalla hyödyksi.