Eutanasia

[amanita]

Jos lääkärin päätöksellä lopetetaan nesteen antaminen kuolemansairaalle niin miten se sänkyyn kuivatus poikkeaa eutanasiasta joka toteutettais humaanisti jollain piikillä. Syöpään kuolleen äitini huulia pumpulipuikolla päiväkausia kostuttaneena olisin vaikka itse antanut sen piikin jos olis ollut mahdollista.

Alzheimeriin kuolleen äitini vuoteen vieressä viimeisen yön valvoneena olisin toivonut lopun lohduttomuudesta armahtamaan armeliaan lopullisen unen antavan piikin, jonka olisin itse halunnut antaa jo paljon aikaisemminkin kaikkien läheisten läsnä ollessa. Tiedän että elvytyskiellon antanut sairaanhoitajaäitinikin olisi ehdottomasti ollut samaa mieltä. Morkkua onneksi annettiin ja reilusti, kun kuivumiskivun kouristukset ilmestyivät. Omana osanani oli pitää lujasti äidin kädestä kiinni, vaikka hän oli jo kauan sitten lakannut tuntemasta lapsiaan.

Lienee selvää, että kannatan mahdollisuutta eutanasiaan erityisesti tässä viestissä mainituissa tapauksissa.

[Kain]

Vihreät armomurhaajat

Meinasin laittaa "Kerro vitsi-osastoon, mutta olkoot täällä.

[arttula]

Morkkua onneksi annettiin ja reilusti, kun kuivumiskivun kouristukset ilmestyivät.

Lainaan tätä vanhaa kommenttia, kun tämä taas on noussut pinnalle.

Aina puhutaan kivun hoidosta. Hyvä niin, sillä kipua kuuluukin hoitaa. Monet eutanasian vastustajat vetoavat siihen, että riittävällä kipulääkityksellä saadaan kivut siedettäviksi, mutta he eivät kuitenkaan ota huomioon sitä, että kipulääkitystä kovennettaessa myös niiden sivuvaikutukset lisääntyvät. Joskus sivuvaikutukset ovat sellaisia, ettei annosta enää kyetä nostamaan. Mitäs sitten tehdään, kun omainen on sietämättömissä kivuissa, eikä mikään enää auta ? Eutanasian vastustajat voisivat varmaan antaa tähän hyvän, kaiken kattavan vastauksen.

[Mikael K.]

Mitäs sitten tehdään, kun omainen on sietämättömissä kivuissa, eikä mikään enää auta ? Eutanasian vastustajat voisivat varmaan antaa tähän hyvän, kaiken kattavan vastauksen.

Ongelmana aiheessa on se, että siitä on lähes mahdotonta keskustella riittävän tiedon varassa. Sen sijaan tunteet jylläävät ja se nostaa tunnetusti adrenaliinin tason korkeaksi. Voiko omainen olla sietämättömissä kivuissa? Mikäli ajatuksessa ei ole lyöntivirhettä niin se on mielestäni oireellinen kertoen nykyajan ihmisen elämästä vieraantumisesta. Mielestäni voi kokea todellista tuskaa mutta se kuuluu sinänsä elämään eikä sitä tulisi paeta. Mielestäni tämän päivän Helsingin Sanomien yleisönosastossa oli hyvä kirjoitus aiheesta. Lainaan siitä katkelman. En osaa antaa linkkiä, kun luen nykyisin Hesarin iPhonesta.

Eutanasialla ei ole mitään tekemistä nykyaikaisen lääketieteen kanssa
Vastikään virinnyttä eutanasia-keskustelua seuratessa tulee surullinen olo. Eräät poliitikot ja saattohoidon asiantuntijat näkevät eutanasian vapauttavana viimeisenä ateriana. Tarjoilijaksi toivotaan lääkäriä ja eutanasiaa halutaan kutsua lääketieteeksi (HS Mielipide 22. 5.).

Eutanasialla ei ole mitään tekemistä nykyaikaisen lääketieteen kanssa. "Armopiikki" ei ole lääketiedettä. Laajaa kriittistä lääketieteellistä tutkimusta aiheesta ei ole. On vain toimintaraportteja ulkomaisista käytännöistä ja mielipidekirjoituksia. Lääkärikoulussa tai lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei opeteta, miten eutanasia toteutetaan. Lääkärin tai saattohoidon koulutusohjelmissa ei liioin opeteta, miten eutanasiaa toivovaa potilasta perusteellisesti arvioidaan.

Tästä huolimatta eutanasiaan haluttaisiin liittää "lääketieteen" ja "asiantuntijan" arvion käsitteet. --

Lääkärin käytännön työn kannalta eutanasia merkitsee ihmisen lopettamista. Tähän liittyy sekä eettisiä että ammatinvalvonnan kysymyksiä. Potilaan tietoinen surmaaminen on järkyttävä teko. Miten lääkärin pitäisi osata siihen suhtautua? Kuoleman tuottamisen sysääminen lääkärille on liian raskas taakka kannettavaksi. Joissain maissa syntyneen käytännön eli eutanasian yleistyminen ei voi olla riittävä peruste sen moraaliseen hyväksymiseen. Aineellistuvassa ja tehokkuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa tulisi pysähtyä sanan varsinaisessa merkityksessä pohtimaan oikean ja väärän kysymyksiä. --


Reino Pöyhiä
anestesiologian ja tehohoitolääketieteen
dosentti, osastonylilääkäri, Hus

[arttula]

Kyl kyl... Luin myös tuon kirjoituksen, ja siksi kysyinkin tuota. Ja jos potilas on tajuissaan, täysin järjissä, ei omaisillekaan tarvitse sälyttää siitä vastuuta. Miksi muuten olet sitä mieltä, että asiasta on mahdoton keskustella ? Mitä muuta tietoa vielä kaipaisit, kuin että potilaalla on varmasti lähiaikoina kuolemaan johtava sairaus, hän kärsii koko ajan sietämättömistä kivuista, joihin ei enää löydy lääketieteellisesti helpotusta, ja hän itse toivoisi pääsevänsä pois ? Ja usko pois: tuollaisia potilaita ihan oikeasti on lukuisia.

[Mikael K.]

Kyl kyl... Luin myös tuon kirjoituksen, ja siksi kysyinkin tuota. Ja jos potilas on tajuissaan, täysin järjissä, ei omaisillekaan tarvitse sälyttää siitä vastuuta. Miksi muuten olet sitä mieltä, että asiasta on mahdoton keskustella ? Mitä muuta tietoa vielä kaipaisit, kuin että potilaalla on varmasti lähiaikoina kuolemaan johtava sairaus, hän kärsii koko ajan sietämättömistä kivuista, joihin ei enää löydy lääketieteellisesti helpotusta, ja hän itse toivoisi pääsevänsä pois ? Ja usko pois: tuollaisia potilaita ihan oikeasti on lukuisia.

Luettuani sen mitä kirjoitin huomasin ilmaisseeni ajatukseni epäselvästi. Tieto siitä mitä eutanasian toteuttaminen todellisuudessa merkitsee on tuntematonta. Kuka tuntee myrkkynapin painalluksen seuraukset? Samalla ajatuksissa vilahtavat kuvat historian natsi-ideologiasta, joka värittää nykyistä keskustelua pelkällä menneisyydellään. Vihreiden esiin nostama ajatus on muotoiltu vieläpä niin epäselvästi, että sen tulkinta vaatisi oraakkelin taitoja.

Ei minun tarvitse uskotella itselleni, että mainitsemiasi potilaita ei olisi olemassa. Kertakäynti sairaalassa riittää ja hiukset ovat pystyssä. Minulla ei ole aiheesta tietoa sen enempää kuin mitä olen vähäisissä määrin lukenut ja satunnaisesti verhon raosta nähnyt. Minä epäilen kuitenkin, että oikean ja väärän kysymykset eivät ole vielä olleet riittävästi pinnalla aiheesta keskusteltaessa. Siinä ehkä on ongelman ydin keskustelua ajatellen.

[arttula]

Kyl kyl... Luin myös tuon kirjoituksen, ja siksi kysyinkin tuota. Ja jos potilas on tajuissaan, täysin järjissä, ei omaisillekaan tarvitse sälyttää siitä vastuuta. Miksi muuten olet sitä mieltä, että asiasta on mahdoton keskustella ? Mitä muuta tietoa vielä kaipaisit, kuin että potilaalla on varmasti lähiaikoina kuolemaan johtava sairaus, hän kärsii koko ajan sietämättömistä kivuista, joihin ei enää löydy lääketieteellisesti helpotusta, ja hän itse toivoisi pääsevänsä pois ? Ja usko pois: tuollaisia potilaita ihan oikeasti on lukuisia.

Luettuani sen mitä kirjoitin huomasin ilmaisseeni ajatukseni epäselvästi. Tieto siitä mitä eutanasian toteuttaminen todellisuudessa merkitsee on tuntematonta. Kuka tuntee myrkkynapin painalluksen seuraukset? Samalla ajatuksissa vilahtavat kuvat historian natsi-ideologiasta, joka värittää nykyistä keskustelua pelkällä menneisyydellään. Vihreiden esiin nostama ajatus on muotoiltu vieläpä niin epäselvästi, että sen tulkinta vaatisi oraakkelin taitoja.

Ei minun tarvitse uskotella itselleni, että mainitsemiasi potilaita ei olisi olemassa. Kertakäynti sairaalassa riittää ja hiukset ovat pystyssä. Minulla ei ole aiheesta tietoa sen enempää kuin mitä olen vähäisissä määrin lukenut ja satunnaisesti verhon raosta nähnyt. Minä epäilen kuitenkin, että oikean ja väärän kysymykset eivät ole vielä olleet riittävästi pinnalla aiheesta keskusteltaessa. Siinä ehkä on ongelman ydin keskustelua ajatellen.

Pelkkä keskustelu "oikeasta ja väärästä" ei valitettavasti helpota lainkaan näiden potilaiden elämää...

[Mikael K.]

-- Minä epäilen kuitenkin, että oikean ja väärän kysymykset eivät ole vielä olleet riittävästi pinnalla aiheesta keskusteltaessa. Siinä ehkä on ongelman ydin keskustelua ajatellen.

Pelkkä keskustelu "oikeasta ja väärästä" ei valitettavasti helpota lainkaan näiden potilaiden elämää...

Kuolemako sitten helpottaisi elämää? Oli miten päin vaan niin yleinen ja riittävä keskustelu oikeasta ja väärästä on tarpeen, niin että varjojen haamukuvat eivät sävyttäisi kuolemaa tekevän potilaan elämää. Tällä tarkoitan sitä, että nyt herännyt keskustelu pohjautuu arvoihin ja ne olisi tutkittava tarkasti. Tämä siitä syystä, että arvot vaikuttavat siihen toimintaan miten kuoleva ja kuolema kohdataan.

Onko sinulla jokin ehdotus eutanasian suhteen? Millä tavoin se vaikuttaa kuolevaan ja hänet kohtaaviin? Minulla ei ole varsinaista ehdotusta vaikka sitä pohdinkin. Haluan kuitenkin kritisoida helppoja ratkaisuja, kun ne johtavat helposti joron jäljille.

[arttula]

-- Minä epäilen kuitenkin, että oikean ja väärän kysymykset eivät ole vielä olleet riittävästi pinnalla aiheesta keskusteltaessa. Siinä ehkä on ongelman ydin keskustelua ajatellen.

Pelkkä keskustelu "oikeasta ja väärästä" ei valitettavasti helpota lainkaan näiden potilaiden elämää...

Kuolemako sitten helpottaisi elämää? Oli miten päin vaan niin yleinen ja riittävä keskustelu oikeasta ja väärästä on tarpeen, niin että varjojen haamukuvat eivät sävyttäisi kuolemaa tekevän potilaan elämää. Tällä tarkoitan sitä, että nyt herännyt keskustelu pohjautuu arvoihin ja ne olisi tutkittava tarkasti. Tämä siitä syystä, että arvot vaikuttavat siihen toimintaan miten kuoleva ja kuolema kohdataan.

Onko sinulla jokin ehdotus eutanasian suhteen? Millä tavoin se vaikuttaa kuolevaan ja hänet kohtaaviin? Minulla ei ole varsinaista ehdotusta vaikka sitä pohdinkin. Haluan kuitenkin kritisoida helppoja ratkaisuja, kun ne johtavat helposti joron jäljille.

Kuolema helpottaisi varmasti kipuhin... Ehdotukseni on suunnilleen Hollannin mallin kaltainen. Parantumattomasti sairas ihminen saisi itse päättää omasta kohtalostaan ilman, että hurskastelijat sivusta puuttuisivat hänen elämäänsä.

[Jussi68]

Kuolema helpottaisi varmasti kipuhin... Ehdotukseni on suunnilleen Hollannin mallin kaltainen. Parantumattomasti sairas ihminen saisi itse päättää omasta kohtalostaan ilman, että hurskastelijat sivusta puuttuisivat hänen elämäänsä.

Olen 100% samoilla linjoilla.


JL

[Mikael K.]

Kuolema helpottaisi varmasti kipuhin... Ehdotukseni on suunnilleen Hollannin mallin kaltainen. Parantumattomasti sairas ihminen saisi itse päättää omasta kohtalostaan ilman, että hurskastelijat sivusta puuttuisivat hänen elämäänsä.

Vaan kuka painaisi laukaisijaa? Esiin nousee näin väistämättä myös toinen näkökulma. Mistä voi tietää, että parantumattomasti sairaan tahto on vapaa tekemään ratkaisun? Entä jos hän ei voi lopettaa itseään? Kuka silloin on vastuussa? Mitä se vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin jos lääkäri onkin Mengelen kaltainen aktiivinen kuolemantuottaja? Vai pitääkö kuolema toteuttaa sivutuotteena pyövelien toimesta? Aihe on ongelmallinen, enkä osaa vastata herättämiini kysymyksiin.

[amanita]

Luulen että pääsemällä ihan vierestä näkemään vaikkapa Alzheimer-potilaan viimeiset kuukaudet tai kuulemaan syöpään kuolevan loputtomat tuskanhuudot, kun mikään kipulääke ei enää tehoa, auttaa selkiyttämään omaa näkökantaa eutanasia-asiassa.

Mainitsinkin jo tuolla aiemmin, että täysjärkisenä kaikista elvytyshoidoista kieltäytymisensä ilmaisseen äitini viimeisien Alzheimer-kuukausien aikana olisin ollut valmis itse antamaan hänelle lopullisen rauhan tuottavan injektion, jotta hän olisi välttynyt kammottavasta sänkyyn kuivamisesta ja julmasta luurangoksi muuttumisesta, omaisten ja ympäristön taju oli häneltä jo ajat sitten kadonnut. Ennen niin valppaiden silmien katse oli ajat sitten muuttunut mistään mitään ymmärtämättömyyttä ilmaisevaksi. Tipan anto olisi ollut hänen kieltämäänsä elvytystä lopun edellä, ja olisi pitkittänyt kammottavaa lopputaistoa jokusella viikolla korkeintaan.

Oli julmaa antaa hänen joutua kokemaan tuollainen kidutusloppu, kun rakas koiransakin pääsi kivuistaan armopiikin avustuksella. Itse käyttäisin kaikki mahdolliset kanavat itsemurhan toteuttamiseksi ajoissa, jos osakseni uhkaisi koitua moinen kohtalo.

[Mikael K.]

Luulen että pääsemällä ihan vierestä näkemään vaikkapa Alzheimer-potilaan viimeiset kuukaudet tai kuulemaan syöpään kuolevan loputtomat tuskanhuudot, kun mikään kipulääke ei enää tehoa, auttaa selkiyttämään omaa näkökantaa eutanasia-asiassa.

Minä en osaa olla noin praktinen. Se johtunee elämäntilanteesta ja luonteesta. Kertomasi nostaa tunteet pintaan ja aiheuttaa lisäpohdintaa. Kantani tuskin on kovinkaan vakaa vaikka se siltä vaikuttaisi. Istunhan mukavassa nojatuolissa läppäri sylissä ja yritän hahmottaa aiheen eri puolia. Näin diletanttina on syytä olla varovainen, että ei lausuisi mitään liian vakavaa pelkän tietämättömyyden tai tyhmyyden vuoksi.

Nämä huomioiden edelliset puheenvuorot, ellei sitten provokaatiot ovat halua nostaa keskustelun keskiöön asiaan vaikuttavat eri näkökulmat. Ne ovat olemassa siitä huolimatta miten me itse kukin suhtaudumme aiheeseen. Oma kokemus tuo luonnollisesti sellaista viisautta tai näkemystä mitä ei ole muilla. Ehkä tässä piilee osa keskustelun vaikeudesta. On puhuttava mutta samalla pitää olla hienotunteinen, niin että ei jyrää omilla viisauksillaan toisia.

[amanita]

Tosi on, että tapa miten eutanasia-lainsäädäntö oikeasti toteutettaisiin, on taatusti runsaan ja vaikean pohdinnan ja harkinnan takana. Tuttavapiirisssäni on lääkäreitä, ainakaan vanhemmasta päästä sitä sorttia olevat eivät olisi valmiita itse toimitusta tekemään, aiheesta kyllä riittää keskusteltavaa ja keskusteltukin on.
Sveitsin mallinen avustettu itsemurha kuulostaa kiinnostavalta, sekä järjenvalon palaessa allekirjoitettu lupa eutanasiaan myös. Toivottavasti asia etenee edes hieman, jotta kaikkein lohduttomimmat tapaukset saisivat armon päästä tuskistaan.

[arttula]

Tuttavapiirisssäni on lääkäreitä, ainakaan vanhemmasta päästä sitä sorttia olevat eivät olisi valmiita itse toimitusta tekemään, aiheesta kyllä riittää keskusteltavaa ja keskusteltukin on.

Minä en kokisi minkäänlaisia tunnontuskia siitä, että voisin toteuttaa tuollaisen potilaan viimeisen toiveen. Päin vastoin, olisin iloinen.

[KunkkuJ]

Niin, kuka arvioi ja päättää, milloin ihminen on siinä kunnossa, että hänet voi lopettaa? Ja jos ihminen haluaa, että hänet mieluummin lopetetaan kuin annetaan kärsiä, miten siitä tiedotetaan? Ei kaikilla kuitenkaan aina ole mitään asiasta kertovaa päätöslappua mukana. Miltäs se kuulostaisi, jos tällaiset ihmiset merkittäisiin vaikka rintapieleen kiinnitetyllä tähdellä? Että vähän niin kuin lupa tappaa-merkillä?

[KunkkuJ]

Minä en kokisi minkäänlaisia tunnontuskia siitä, että voisin toteuttaa tuollaisen potilaan viimeisen toiveen. Päin vastoin, olisin iloinen.

Sinä oletkin tehnyt sen jo selväksi monta kertaa, että olet täysin tunteeton ja kylmä ihminen. Sinunlaisesi tuskin pääsisi missään yhteiskunnassa sairaalaan töihin ja tekemään tuollaisia päätöksiä. Onneksi.

[arttula]

Niin, kuka arvioi ja päättää, milloin ihminen on siinä kunnossa, että hänet voi lopettaa? Ja jos ihminen haluaa, että hänet mieluummin lopetetaan kuin annetaan kärsiä, miten siitä tiedotetaan? Ei kaikilla kuitenkaan aina ole mitään asiasta kertovaa päätöslappua mukana. Miltäs se kuulostaisi, jos tällaiset ihmiset merkittäisiin vaikka rintapieleen kiinnitetyllä tähdellä? Että vähän niin kuin lupa tappaa-merkillä?

Jos ihmisen oma kanta ei ole tiedossa tai sitä ei sillä hetkellä saada, silloin hoidetaan. Jos ihminen on aiemmin ilmaissut selkeästi kantansa, toimitaan sen mukaan. Tätä kutsutaan nykyisin nimellä "hoitotahto". Jos taasen ihminen on kykeneväinen kertomaan kantansa - kuten hyvin monet varmaan voivat, pyritään toimimaan sen mukaisesti. Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää ?

[KunkkuJ]

Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää ?

Kaikki. Mutta minä olenkin maalainen. Jos ihmisellä on tarpeeksi kipuja tai muuten ahdistava tilanne, voi kuka tahansa pyytää silloin elämänsä lopettamista. Ei tämä nyt sentään niin yksinkertaista ole. Otetaan esimerkiksi vaikka sinut. Jos sinulta otettaisiin se uusi sänky pois ja kiellettäisiin töissä nukkuminen, montako päivää menisi, ennen kuin huutaisit armokuolemaa, kun et enää jaksaisi? Siinä tilanteessa ympärilläsi olisi varmasti suoranainen tappelu siitä, kuka saa tökätä sinuun sen viimeisen piikin, mutta olisiko se oikein?

[Mikael K.]

TV1 esittää tänään klo 23 BBC:n tuottaman dokumentin Haluan kuolla arvokkaasti. Siinä saattaa olla aiheeseen liittyen lisätietoa.

[arttula]

Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää ?

Kaikki. Mutta minä olenkin maalainen. Jos ihmisellä on tarpeeksi kipuja tai muuten ahdistava tilanne, voi kuka tahansa pyytää silloin elämänsä lopettamista. Ei tämä nyt sentään niin yksinkertaista ole. Otetaan esimerkiksi vaikka sinut. Jos sinulta otettaisiin se uusi sänky pois ja kiellettäisiin töissä nukkuminen, montako päivää menisi, ennen kuin huutaisit armokuolemaa, kun et enää jaksaisi? Siinä tilanteessa ympärilläsi olisi varmasti suoranainen tappelu siitä, kuka saa tökätä sinuun sen viimeisen piikin, mutta olisiko se oikein?

Mutta jos kyse onkin vaikeasta parantumattomasta sairaudesta ? Ja vaikka nyt haluaisin tappaa itseni - lähes terveenä - millä oikeudella kukaan sitä minulta kieltäisi ?

[Kain]

Jos kerta ihminen haluaa päättää päivänsä, niin ketkä me muut olemme häntä tuomitsemaan?

[arttula]

Mutta, käännetäänpä asiaa hieman...

Ketä sitten hoidettaisiin, ketä ei ? Jos sairaalaan tuotaisiin autokolarista 25-vuotias, aiemmin perusterve mies, vaikeasti loukkaantuneena, ja samaan aikaan kärrättäisiin 89-vuotias, dementoitunut vanhus henkeään haukkovana vaikean keuhkokuumeen kourissa. Ja sairaalassa vain yksi tehohoitopaikka vapaana. Kumpi saisi tuon tehohoitopaikan, ja millä perusteella ?

[Kain]

Ja sitä myös ihmettelen, täällä esiintyviä natsi-viittauksia.
Eihän se mitään "Eutanasiaa" koskaan ollutkaan.
Kyseessähän oli vain sotateollisuutta haittaavien häiriötekijöitten poistamista

[arttula]

Ja sitä myös ihmettelen, täällä esiintyviä natsi-viittauksia.
Eihän se mitään "Eutanasiaa" koskaan ollutkaan.
Kyseessähän oli vain sotateollisuutta haittaavien häiriötekijöitten poistamista

Noh, natsikortti on perinteisesti ollut helppo vetää esiin, kun järkiargumentit loppuvat...