Se vanhojen aikojen muistelu-topic

[cubisti]

Minä en osaa nostalgisoida. Entinen on mennyttä ja nykyisyys on käsillä. Tässä hetkessä on elämä. Menneisyyden muistot ovat kuin luurangot kaapissa. Ne kolisevat aika ajoin muistuttaen olemassaolostaan mutta eivät tuo elämää - vain muistoja, joista jotkut ovat hyviä ja toiset kivirekenä perässä.

Komppaan Mikaelia. Onhan minullakin kultaisia muistoja, ja yhtä lailla huonojakin, mutta ne ovat elettyä elämää. Enkä ymmärrä vanhojen romujen perään haikailemista. Harvoin tulen itse kaivanneeksi jotain menneisyyden tavaroita. Ei ne ennen olleet sen parempia kuin nytkään. Paitsi ehkä peilit.

[MacFinn]

Paitsi ehkä peilit

Totta tuo kyllä.

Ainoo mitä oikeesti kaipaan on nää 1990-luvun valmennettavat, he olivat parempia kuin nykyiset...

[hatey]

^^ Minulla taas on suurin osa tavaroista vanhempia kuin minä itse. Vanhimmat huonekalut on 1800 luvun alkupuolelta, ovat paljon tyylikkäämpiäkin kuin ikean weetabixit. Talouskamppeistakin leivänpaahdin on jotain 50-lukua. Viihde-elektroniikka on tietysti nykyistä muovista_kestää_kaksi_vuotta tavaraa, paitsi radiot, jotka ovat 40-50 luvuilta, ja toimivat moitteetta. Vanhat tavarat kestää, ei nämä nykyiset kestä mitään, surkeaa kiinalaista kertakäyttö gigantti-ikeaa.

[cubisti]

^ en tarkoittanut suinkaan sitä, että käyttökelpoinen tavara (kuten leivänpaahdin tai huonekalut) pitäisi hylätä tai heittää pois, jos se täyttää sen tarkoituksensa, mihin se on alunperin tehty. Kertakäyttökulttuuria vierastan siinä missä moni muukin, mutta on paljon asioita, joiden kehittyminen on helpottanut niin omaani kuin muidenkin elämää. En pysty näkemään siinä mitään pahaa.

[arisel]

^ en tarkoittanut suinkaan sitä, että käyttökelpoinen tavara (kuten leivänpaahdin tai huonekalut) pitäisi hylätä tai heittää pois, jos se täyttää sen tarkoituksensa, mihin se on alunperin tehty. Kertakäyttökulttuuria vierastan siinä missä moni muukin, mutta on paljon asioita, joiden kehittyminen on helpottanut niin omaani kuin muidenkin elämää. En pysty näkemään siinä mitään pahaa.

Vanhojen tavaroiden hyvyys on usein siinä, että ne toimivat odotetusti - nykytekniikka taas ei. VHS:n kuvanlaatu ei ole paras edes aikanaan keskenään kilpailleiden nauhatallennusjärjestelmien vertailussa, vaan taisi olla se huonoin, mutta verrattuna tallentavaan DVD-soittimeen, siinä on se etu, että tallennuksia voi katsoa vuosikymmenien kuluttua, kun DVD-soitin ei välttämättä edes tunnista levyä, joka juuri sillä laitteella on poltettu... Tämä on omilla laitteilla käytännössä todettu; olen aikaisemminkin valitellut tätä samaa asiaa.

Tallentavat digiboksit ovat myös hyvin epäluotettavia; pitkän miettimisen jälkeen ostamani "huippulaite" ProCaster oli täysi susi; huoltoon vietyäni ensimmäinen vastaus kyselyyni oli toisenmerkkisen laitteen tarjoaminen tilalle - tiesin siitä ettei ProCasteria saada ikinä toimimaan, ja kaikki elokuva- ja urheilutallennukseni menivät samantien. 90-luvun alussa tai 80-luvun puolivälissä tekemäni VHS-tallennukset ovat katsottavissa odotetulla tavalla - 2000-luvun DVD-tallennuksista vsin osa on katsottavissa jollain muulla laitteella kuin ne on tallennettu, ProCaster-digiboksitallennuksista ei ainuttakaan.

Ja bonuksena: VHS-nauhurilla pystyi katsomaan hidastuksia, digivehkeillä ilmeisesti ei?
Pikakelaus diginä on hyppimistä, josta ei saa tolkkua, koska suurin osa kuvamateriaalista jätetään näyttämättä - nauhan kuvallisessa pikakelauksessa pysyi koko ajan kärryillä sijainnista. Vaikka digipomppiminen on nopeampaa, hukkaantuu aika edestakas-hakuihin, kun haluttu kohta pompataan kuitenkin aina yli. VHS-nauhurissani oli myös todella kätevä tuplanopeus: häiriötön kuva, jonka avulla saattoi katsoa esimerkiksi tekstitettyjä dokumentteja paljon nopeammin - digivehje hypittää tai peittää tekstin timelinella kuten EyeTV 3-versiosta alkaen.

[PKivireki]

Enkä ymmärrä vanhojen romujen perään haikailemista. Harvoin tulen itse kaivanneeksi jotain menneisyyden tavaroita. Ei ne ennen olleet sen parempia kuin nytkään. Paitsi ehkä peilit.

Rohkenen olla hieman eri mieltä, esim. täällä mainittujen huonekalujen osalta. Minulla on runsaasti vanhoja huonekaluja eri vuosikymmeniltä, kaikki hyvin tehtyjä, toimivia ja kuluneinakin viehättäviä.

Joku huonekalupuuseppä varmaan tekee yhtä kestävää ja kaunista, mene ja tiedä, mutta uskomatonta on, miten sata vuotta sitten ilman sähkötyökaluja syntynyt Valkealan kappalaisen entinen kirjakaappi (nykyisin siinä on esim. alkoholijuoma-astioita) pesee mennen tullen huonekalukauppojen koneellisen aikakauden tuotokset. Mutta tätä tämä nykyajan kvartaalikapitalismi on, köyhä kiinalainen duunari tekee mahdollisimman edullisesti "köyhälle" länsimaiselle kuluttajalle.

Se, että pidän vanhoista huonekaluista (vierastan sanoja antiikki tai talonpoikaisantiikki) tai että remontoin vuonna 1948 valmistunutta taloa ei nyt kumminkaan tarkoita sitä, että haluaisin maailmanmenon olevan samalla tolalla kuin tuolloin. Tuossa vanhasta ladosta löytämäni&kunnostamani kirstu jostain 1800-luvun ensi vuosikymmeniltä:

[Trollaaja]

Ja bonuksena: VHS-nauhurilla pystyi katsomaan hidastuksia, digivehkeillä ilmeisesti ei?
Pikakelaus diginä on hyppimistä, josta ei saa tolkkua, koska suurin osa kuvamateriaalista jätetään näyttämättä - nauhan kuvallisessa pikakelauksessa pysyi koko ajan kärryillä sijainnista. Vaikka digipomppiminen on nopeampaa, hukkaantuu aika edestakas-hakuihin, kun haluttu kohta pompataan kuitenkin aina yli. VHS-nauhurissani oli myös todella kätevä tuplanopeus: häiriötön kuva, jonka avulla saattoi katsoa esimerkiksi tekstitettyjä dokumentteja paljon nopeammin - digivehje hypittää tai peittää tekstin timelinella kuten EyeTV 3-versiosta alkaen.

Toki digivehkeillä pystyy katsomaan hidastuksia, PS3 antaa määrittää toistonopeuden 0.13x - 2.00x ennen kuin kuva alkaa hyppimään, eli sekä hidastus että tuplanopeus ja kaikki siltä väliltä on mahdollista. Normikelausnopeuden pystyy sitten määrittämään 2x - 120x, kun VHS:n kuvakelaus on luultavasti jotain luokkaa 4x ja kuvaton kelaus sitten hieman nopeampaa, tosin siinä se vasta vaikeaa onkin pysyä kärryillä sijainnista.

[arisel]

^ Siis pleikkari? En viitsisi ostaa pelikonetta, kun en pelaa elektroniikkapelejä juuri koskaan.
Mutta jos on mahdollista saada aikaan nykimätön erinopeuksinen toisto, niin miksiköhän sitä ei saa edes kalliissa digiboksissa? Ja siksi toisekseen - taitaapa kovalevy kosahtaa aika pian jos yhtään kelailee? Ei logiikka pysy vauhdissa mukana jos yhtään nopeammin näppäilee; esimerkkeinä ProCaster, DVD-soittimet ja EyeTV, jotka kaikki sekoavat melko nopeasti.

Pelkästään ohjelmaluettelon tai tallennusten nopea selaaminen kaataa helposti boksin - vaikka luulisi, että muutaman bitin datavääntö ei niin kauheasti kapasiteettia vaadi.

[M.P.T]

PKivireki
On muuten erinomaisen hieno arkku sinulla tuossa. Itsekkin suosin paljon vanhoja huonekaluja. Nyt minulla on keittiönpöytä ja Lipastot antiikkia. Myös käytännöllisyys on noissa loistoluokkaa mitä ei nykyajan pöydissä ole. Pikaisella vilkaisulla löysin huonekaluliikkeestä 2000€ pöydän joka oli mukamas vielä tarjouksessa. Lähemmin noita tutkineena laatu ei vakuuta. En usko pöydän kestävän edes 50v käytössä. Ennen elämä oli kovaa ja tuotteet tehtiin kestämään ajanhammasta. Tuolla vanhassa rintamamiestalossa on vielä paljon huonekaluja joita tullaan entisöimään ja sitten tuodaan tänne nykyiseen asuntooni. Rengin sänkyä voisi harkita seuraavaksi.

Arisel
Juuri tuo kestävyys on tärkeää. Itselläni on paljonkin vanhoja tallenteita VHS ja C-kasetti muodossa. Jopa vanhempien tallentamaa musiikkia löytyy C-kasetti muodossa ja ne kuuluu edelleen. CD piti olla kestävä ja kauan kestävä tallennusmedia, mutta ei se oikein ole. Autossa kuuntelen vain poltettuja levyjä ja nekin joutuu uusimaan muutaman vuoden välein. C-kasetit pyörii perätilassa ja lattialla ja toimivat moitteetta. CD levy ei kestä yhtään normaalia elämää ja vähemmän siihen mahtuu myös musiikkia. CD:lle meni se 74-80min edestä tavataa kun c-kasetille menee 60,90,120min edestä. Tietenkin riippuen kasetin koosta.

[Lare]

Juuri tuo kestävyys on tärkeää. Itselläni on paljonkin vanhoja tallenteita VHS ja C-kasetti muodossa. Jopa vanhempien tallentamaa musiikkia löytyy C-kasetti muodossa ja ne kuuluu edelleen. CD piti olla kestävä ja kauan kestävä tallennusmedia, mutta ei se oikein ole. Autossa kuuntelen vain poltettuja levyjä ja nekin joutuu uusimaan muutaman vuoden välein. C-kasetit pyörii perätilassa ja lattialla ja toimivat moitteetta. CD levy ei kestä yhtään normaalia elämää ja vähemmän siihen mahtuu myös musiikkia. CD:lle meni se 74-80min edestä tavataa kun c-kasetille menee 60,90,120min edestä. Tietenkin riippuen kasetin koosta.

Olet tainnut unohtaa ne C-kasetit, jotka nauhuri söi, ja ne jotka venyivät vähitellen ja äänestä tuli puuroa.
Kestävyys ei minusta äänitteille ole olennaista, uusia CD-levyjä voi poltella. Ja jos joku kappale tympii, sen voi hypätä yli. Kaikkein mukavinta on kuunnella iPodin kappaleita. Ne kestää yhtä kauan kuin soitinkin, eli tarpeeksi.

[M.P.T]

Juuri tuo kestävyys on tärkeää. Itselläni on paljonkin vanhoja tallenteita VHS ja C-kasetti muodossa. Jopa vanhempien tallentamaa musiikkia löytyy C-kasetti muodossa ja ne kuuluu edelleen. CD piti olla kestävä ja kauan kestävä tallennusmedia, mutta ei se oikein ole. Autossa kuuntelen vain poltettuja levyjä ja nekin joutuu uusimaan muutaman vuoden välein. C-kasetit pyörii perätilassa ja lattialla ja toimivat moitteetta. CD levy ei kestä yhtään normaalia elämää ja vähemmän siihen mahtuu myös musiikkia. CD:lle meni se 74-80min edestä tavataa kun c-kasetille menee 60,90,120min edestä. Tietenkin riippuen kasetin koosta.

Olet tainnut unohtaa ne C-kasetit, jotka nauhuri söi, ja ne jotka venyivät vähitellen ja äänestä tuli puuroa.
Kestävyys ei minusta äänitteille ole olennaista, uusia CD-levyjä voi poltella. Ja jos joku kappale tympii, sen voi hypätä yli. Kaikkein mukavinta on kuunnella iPodin kappaleita. Ne kestää yhtä kauan kuin soitinkin, eli tarpeeksi.

Mutta se katkennut nauha oli helppo korjata teippauksella. Menihän siinä monesti se minuutti pari hukkaan. Nauha toimi edelleen tämän jälkeen. CD:llä tämä ei onnistu vaikka noita hionta menetelmiä on olemassa. iPod on kieltämättä mukava aparaatti ja se kestää sen soittimen iän. Toisaalta kestääkö iPod 10v? Eli akkuvaihdot sallitaan tuona aikana.

[carrbon]

Toisaalta kestääkö iPod 10v? Eli akkuvaihdot sallitaan tuona aikana.

Todennäköisesti. Omasta hyllystä löytyy 3rd Gen iPod, josta akku menetti voimansa muutama vuosi sitten, mutta muu toiminta ei näyttänyt väsymisen merkkejä. Paha sanoa varmuudella, kun en siihen akkuvaihtoa ole suorittanut, ja tuskin suoritankaan

[JHA]

Enkä ymmärrä vanhojen romujen perään haikailemista. Harvoin tulen itse kaivanneeksi jotain menneisyyden tavaroita. Ei ne ennen olleet sen parempia kuin nytkään. Paitsi ehkä peilit.

Rohkenen olla hieman eri mieltä, esim. täällä mainittujen huonekalujen osalta. Minulla on runsaasti vanhoja huonekaluja eri vuosikymmeniltä, kaikki hyvin tehtyjä, toimivia ja kuluneinakin viehättäviä.

Joku huonekalupuuseppä varmaan tekee yhtä kestävää ja kaunista, mene ja tiedä, mutta uskomatonta on, miten sata vuotta sitten ilman sähkötyökaluja syntynyt Valkealan kappalaisen entinen kirjakaappi (nykyisin siinä on esim. alkoholijuoma-astioita) pesee mennen tullen huonekalukauppojen koneellisen aikakauden tuotokset. Mutta tätä tämä nykyajan kvartaalikapitalismi on, köyhä kiinalainen duunari tekee mahdollisimman edullisesti "köyhälle" länsimaiselle kuluttajalle.

Pari näkemystä taas aiheeseen...

Huonekaluista

Kvartaalikapitalismia tai mitään elämää suurempaa on turha syyttää siitä yksinkertaisesta seikasta että veijo tuulipuku tekee ostoksensa halvimman hinnan mukaan. Kaupat eivät ole täynnä halvalla kiinassa tehtyä kennolevyä siksi että joku ylhäältä niin määrää ja vetelee langoista vaan siksi että niille riittää kysyntää.

Mutta.. ymmärtäisin hampaidenkiristyksen jos jäljellä ei olisi enää muuta kuin sotkua mutta edelleenkin nykypäivänäkin jokaisella on mahdollisuus valita huonekalunsa ja pistää speksit esimerkiksi tänne: http://www.puuhuonekalu.fi/ sen mukaan mitä kalustukseensa tahtoo. Saattavat kyllä työstää puuta sähkötyökaluin

Teknologian toimivuudesta ja kauaskantoisuudesta

On toki totta että VHS videota pystyy katsomaan edelleen ja niitä vanhoja rakkaita tallenteita voi tiirailla ilman digiviritinten ensimmäisten tuotesukupolvien ongelmia jos nauhurina on VHS. Tällöin kuitenkin unohtuu se että yhtälailla analoginauhotteiden historiaan mahtuu koko joukko early adoptereita jotka pistivät toivonsa betamax:n ja video 2000 formaattien pariin ja joilta katosi katsomisteknologia käytännössä täysin jalkojen alta..

[Lare]

Mutta se katkennut nauha oli helppo korjata teippauksella. Menihän siinä monesti se minuutti pari hukkaan. Nauha toimi edelleen tämän jälkeen. CD:llä tämä ei onnistu vaikka noita hionta menetelmiä on olemassa. iPod on kieltämättä mukava aparaatti ja se kestää sen soittimen iän. Toisaalta kestääkö iPod 10v? Eli akkuvaihdot sallitaan tuona aikana.

Tuo CD:n kestokysymys on mielestäni epärelevantti. Kaupasta ostetut pressatut levyt kestävät, mulla on niitä ollut CD:n alkuajoista lähtien. Itsepoltetut CD-R-levyt taas eivät kestä autossa kuin noin vuoden, kuten mainitsetkin. Mutta kun saman levyn voi polttaa uudestaan, ja vähemmällä vaivalla, kuin C-kasetin teippaus + sisällekelaus kestää, niin en näe tässä mitään etua C-kasetille. Polttelen autoon myös kokoelmalevyjä, biisejä sieltä täältä. Niiden tekeminen LP + C-kasettiyhdistelmällä olisi paljon työläämpää. Oma iPodini on kestänyt vuosia, milloinkas näitä 30GB laitteita nyt myytiinkään alkujaan. Kun se hajoaa aikanaan, ostan uuden isompikapasiteettisen ja synkkaan kappaleet siihen sitten.

Oleellsisempi on tässä vertailussa mielestäni kuuntelumukavuus. Kun on autossa 1 CD-pesä, ja 6:n makasiini, ja iPod, niin on mistä valita, ja helposti. Myös "äänitysprosessi" on jouhevampi.

C-kasetti on äänenlaadultaan myös kehno. Ehkä se riitti 70-luvun autoon, tai rämisevään pakettiautoon, mutta äänenlaadusta CD:n kanssa ei voi puhua samana päivänä.

Mutta näistähän voi olla montaa mieltä. Kukin valitsee itsellen sopivan tavan.

[hatey]

^kuuntelen autossa joko tsuptsupia: Radio sputnik hiljaisella, että kuuluu pelkät ässän supinat, siinä venäjän kieli on hyvä, paljon s-kirjaimia. Tai sitten kuuntelen täysillä hiljaisuutta. Kieltämättä nykyaika sopii siihen hyvin, minulla on pelkkää hiljaisuutta iLuurissa tallennettuna ja se on helppo kytkeä auton poppikoneen AUX-liitäntään, jolloin voi kuunnella ei mitään. Kaseettiaikana oli hankala kuunnella autossa ei mitään, koska kaseteissa oli vakiona pieni kohina.
Mutta mitä tulee taas kestävyyteen niin luulempa että nämä podit ja luurit on aika epäkestäviä aikaa vastaan, kun vertaa nauhoitteisiin. Nykyajan elektroniikka hömpälle on hyvä, jos pari vuotta kestää, sitten ne vaan lakkaavat olemasta, jos ei muuten, niin akkuja ei niihin enää saa, ja ohjelmistotuenta loppuu, joten silloin nykylaitteen voi vimpata sivuikkunasta satasen vauhdissa ojaan.

[M.P.T]

Lare
Ennen minulla olikin vain kasettisoitin autossani. Pakettiautoihin se riittääkin ihan hyvin ja enpä oikein muilla ajelekkaan. Nykyään minulla on kyllä CD soitin autossa vahvistimineen ja muine kilkkeineen. Siinä olet oikeassa, että levyn polttaminen on nopeampaa nykyään kuin nauhoittaminen. Minulla on paljon rakkaita muistoja VHS nauhalla ja jopa tällä... ööh. Mikä se on missä nauha laitetaan siihen aparaatiin ja heijastetaan seinälle. Nimen olen unohtanut. Niitä nauhoja löytyy lapsuuden kesistä. En ole kertaakaan nähnyt miten tallenne on onnistunut. Nyt alkaa mietityttämään, että pitäisi siirtää ne DVD:lle ja VHS kasetille varmuuden vuoksi. Kun nauhoilla alkaa olla ikää about 30v niin varmuuskopioita tarvitaan. Muuten nekin muistot katoaa kankkulan kaivoon. Jos joku harrastaa digitalisointia niin kenties voin nauhat iskeä pöydälle ja kysyä voitteko tehdä sen. Tuskin kovin paljoa tuollainen maksaa tuttavan tekemänäkään.

Muut Rakkaat lukijat
Radioista. Tehdään nykyäänkin ihan kohtuullisia radioita, mutta niitä on vaikea saada. Kotona kuuntelen radiota Sony ICF-7600G Radiolla. http://www.radiointel.com/portwars.htm Tuollakin mallilla on ikää aika reippaasti. Kun tuo lasahtaa niin mietinkin mistä saan vastaavan tai paremman radion hommattua. Digitaalinen radio (DAP) pilaa koko radiokuuntelu nautinnon. Siitä katoaa haaste, mukavuus ja innostus. Nettiradio voi kenties olla pelastus, mutta se vaatii hirveästi härpäkkeitä ja säätämistä. Pitää varmaan kaivaa vanha putkiradio vintiltä esille kun sony kosahtaa.

Moni sanoo, että miksi menneisyyttä muistelemaan ja miksi edes kaivaa vanhoja laitteita esille. Minä tykkään vaan siitä ajasta ja verkkaisemmasta elämästä. Asuin muutama vuosi sitten talossa, jossa ei ollut vesiä sisälle saati sisävessaa. Ulkona käytiin peseytymässä kastelukannun alla ja tarpeilla pihakoivun juurella ja isommilla ulkohuussissa. Lämmityksenä oli puulämmitys pelkästään ja ei se niin kamalaa ollut. Itse katson monesti vanhoja valokuvia, VHS nauhoja tai kytken sen vanhan NES koneen telkkariin. Vanhan talon vintillä aika kuluu rattoisasti kun pyörittää separaattoria tai pelaa koronaa. Mistä saisi edes kaverin korona turnaukseen? Ketään ei kiinnosta. Kirjeenvaihtoonkaan ei ketään enää saa ja vanin kirjeenvaihtokaverinikin on siirtynyt nyt sähköpostin käyttöön ja sekin syö innostusta. Vain joulukortit yms tulee laitettua enää. Pitänee varmaan ehdottaa, että harraste elvytetään uudelleen välillemme. Sähköposti on vain kasvoton, tylsä ja aaargh. Kirjettä on mukava lukea, koska sen voi ottaa kaikkialle mukaan. Kuvaa on hyvä katsoa kun sen saa käteen ja sitä voi koskettaa. Se, että onko kirje kirjoitettu kaunolla tai tekstaamalla ei ole minulle väliä.

[JHA]

Muut Rakkaat lukijat
Radioista. Tehdään nykyäänkin ihan kohtuullisia radioita, mutta niitä on vaikea saada. Kotona kuuntelen radiota Sony ICF-7600G Radiolla. http://www.radiointel.com/portwars.htm Tuollakin mallilla on ikää aika reippaasti. Kun tuo lasahtaa niin mietinkin mistä saan vastaavan tai paremman radion hommattua. Digitaalinen radio (DAP) pilaa koko radiokuuntelu nautinnon. Siitä katoaa haaste, mukavuus ja innostus. Nettiradio voi kenties olla pelastus, mutta se vaatii hirveästi härpäkkeitä ja säätämistä. Pitää varmaan kaivaa vanha putkiradio vintiltä esille kun sony kosahtaa.

No, yksi mielestäni ja omien kokemuksieni perusteella hyvä nykypäivän radio kaikessa yksinkertaisuudessaan on Tivoli Audion Model One. Viritin, äänenvoimakkuuspotikka, hemmetin hyvä ääni eikä sitten mitään muuta turhanaikaista* ( http://www.tivoliaudio.fi/#tuotteet/model-one )

*) no, okei, on siellä takana yksi sisääntulo jos haluaa kuunnella laitteen kautta jotain uudenaikaisempaa vempainta

[Lare]

M.P.T
Niin, siinä olen myös samaa mieltä, että tuo formaattien kiihtyvä kehitys on ongelma säilömisen kannalta. Heti kun saat VHS:n DVD:lle, DVD formaattina on vanhentunut jne. Noita siirtolaitteita kai saa vuokrata, ja joskus niitä oli kirjastoissakin. Kannattaa tehdä kun niitä laitteita vielä on. Itsellä VHS:llä ei ole mitään oleellista, mutta DV-kamerassa on, ja niitä ei enää myydä. -> pitää siirtää MP4:ksi ennekuin nykyinen kamera hajoaa. Ei huvittaisi, mutta ensi talvena aion sen tehdä.

[MacFinn]

Muistatteko vielä vanhoja hyviä aikoja kun Steve oli Applen toimarina...

[Tauvo]

Muistatteko vielä vanhoja hyviä aikoja kun Steve oli Applen toimarina...

Periaatteessa muistan. Itse olen kyllä vasta vähän reilun vuoden edes tiennyt kuka on toimitusjohtajana tietokoneitani (Kiinassa) valmistavassa yrityksessä. Ei ole oikeastaan edes kiinnostanut. Ei muuten ole aavistustakaan kuka on Nikonin tai Leican tj, tai minkään automerkinkään. Tänään luin uutisista, että nyt siellä on kai joku Cook?

[Maza]

Muistatteko vielä vanhoja hyviä aikoja kun Steve oli Applen toimarina...

Muistan sen, kuin eilisen päivän.

[ManiMicci]

... Tänään luin uutisista, että nyt siellä on kai joku Cook?

Jos nimi on enne, niin hänet syödään vielä elävältä.

[darthmother]

Enkä ymmärrä vanhojen romujen perään haikailemista. Harvoin tulen itse kaivanneeksi jotain menneisyyden tavaroita. Ei ne ennen olleet sen parempia kuin nytkään. Paitsi ehkä peilit.

Rohkenen olla hieman eri mieltä, esim. täällä mainittujen huonekalujen osalta. Minulla on runsaasti vanhoja huonekaluja eri vuosikymmeniltä, kaikki hyvin tehtyjä, toimivia ja kuluneinakin viehättäviä.

Joku huonekalupuuseppä varmaan tekee yhtä kestävää ja kaunista, mene ja tiedä, mutta uskomatonta on, miten sata vuotta sitten ilman sähkötyökaluja syntynyt Valkealan kappalaisen entinen kirjakaappi (nykyisin siinä on esim. alkoholijuoma-astioita) pesee mennen tullen huonekalukauppojen koneellisen aikakauden tuotokset. Mutta tätä tämä nykyajan kvartaalikapitalismi on, köyhä kiinalainen duunari tekee mahdollisimman edullisesti "köyhälle" länsimaiselle kuluttajalle.

Se, että pidän vanhoista huonekaluista (vierastan sanoja antiikki tai talonpoikaisantiikki) tai että remontoin vuonna 1948 valmistunutta taloa ei nyt kumminkaan tarkoita sitä, että haluaisin maailmanmenon olevan samalla tolalla kuin tuolloin. Tuossa vanhasta ladosta löytämäni&kunnostamani kirstu jostain 1800-luvun ensi vuosikymmeniltä:

(Kuva)
Maire kruunaa kirstun

[M.P.T]

Joku huonekalupuuseppä varmaan tekee yhtä kestävää ja kaunista, mene ja tiedä, mutta uskomatonta on, miten sata vuotta sitten ilman sähkötyökaluja syntynyt Valkealan kappalaisen entinen kirjakaappi (nykyisin siinä on esim. alkoholijuoma-astioita) pesee mennen tullen huonekalukauppojen koneellisen aikakauden tuotokset. Mutta tätä tämä nykyajan kvartaalikapitalismi on, köyhä kiinalainen duunari tekee mahdollisimman edullisesti "köyhälle" länsimaiselle kuluttajalle.

Itsekkin olen ihastellut tätä samaa ammattitaitoa. Miten ennen osattiin tehdä niin alkeellisilla työkaluilla laadukasta jälkeä. Myös tämä uusiokäyttö eritarkoitukseen vaatii mielikuvitusta. Seuraavaksi pitäisi katsoa onko kaikki kangaspuun osat tallella. Eli joku kaunis päivä pitää iskeä se kasaan ja tarkistaa miten se toimii. Pitäisi varmaan napsia kuvia tänne joistan tavaroista.

[Jamac]

Menneisyydestä kaipaa niitä ihmisiä ja koiraa, joita ei enää ole. Ja lapsuuttaan. En todellakaan kaipaa kelattavia nauhoja. Jos silloin olisi ollut digiboxi ja cd-soitin, olisi nuoruuteni täydellinen.

Onneksi minä en ole koskaan elänyt taloudessa jossa olisi ollut minkäänlaista video- tai dvd (tms) -toistinta tai -talletinta.