Kiinnosti itseänikin jossain vaiheessa tuo kirja, luin kuitenkin jostakin että olisivat nuo Dan Brownin kirjat juonellisesti toistensa kaltaisiaMacTwist kirjoitti:Meteoriitti. Oli todella hyvä, kuten muutkin Dan Brownin kirjat.
Jätin sitten aikeet siihen, sinänsä aika turhaan kun enpä ole yhtäkään aikaisemmin lukenut niin ei olisi toistavuus haitannut ![[:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif "Iso hymy"){kind=icon}
Parikymppisenä tuli kahlattua Saden kirjoja. Eihän ne nykypäivänä enää ole kovin raflaavia, mutta voin haistaa sen housuihin tulleen paskankäryn sen aikaisessa porvaristossa ja papistossa kun ne julkaistiin. Mielestäni Pasolinin näkemys Sodomasta on upea. Yksi kaikkien aikojen lempielokuviani.Tengu kirjoitti: ↑13.2.2023 klo 12.47 En ole tuota mainittua kirjaa lukenut, vain siitä kertovan HS:n arvion. Ehkei lukulistalle päädy jatkossakaan.
Assosiaatio tuosta heittää kuitenkin toiseen kirjaan, Donatien-Alphonse-François de Sade'n kirjoittamaan teokseen "Sodoman 120 päivää" - ns. klassikko, jonka herra markiisi kirjoitti kaapissa ollessaan. Sitä olen joskus selaillut, mutta ei oikein auennut sekään - senverta protestanttista pikkuporvarillista moralistia on takaraivoon kertynyt...
Mutta: kuka muu kirjailija on yltänyt siihen, että hänen nimestään on johdettu yleisessä käytössä oleva substantiivi (= sadismi)? Ei pärjää tässä kisassa Shakespearet, Cervantesit tai Kivet ja Linnat...
Niinno, naistennaurattajuus ja pihvinnimi ovat toki myös kirjailijuuden glorifikaatiota parhaimmillaan (= ihmissuhteet, ravinto - nämä ovat tietenkin homo sapiens-nimisen laumaeläimen perustarpeita, ei sitä kieltää voi), mutta de Sade´n saavutukseen verrattuna laimeita, kovin ovat laimeita nämä...
Pasolini heitti kehiin myös poliittisen ulottuvuuden tuohon leffaansa; sopi kylläkin hänen koko tuotantonsa tematiikkaan, hän oli aina se, josta ei koskaan etukäteen tiedetty, mitä sieltä tulee... Eli hän oli taiteilija par excellence.Ötsi Vik kirjoitti: ↑13.2.2023 klo 13.40Parikymppisenä tuli kahlattua Saden kirjoja. Eihän ne nykypäivänä enää ole kovin raflaavia, mutta voin haistaa sen housuihin tulleen paskankäryn sen aikaisessa porvaristossa ja papistossa kun ne julkaistiin. Mielestäni Pasolinin näkemys Sodomasta on upea. Yksi kaikkien aikojen lempielokuviani.
Hmm, tuota noin, jospa keksijä olisi hyvä ja perustaisi ihan itse ääneenlaskuketjun, tahi sitten aiheelle sopiva paikka voisi olla Ottiatuota-ketju Näyttäis siltä, että ruotsiksi pääsee kolmensadan tienoille samoilla ponnistuksilla. Englanniksi jää vähän suomesta, kouluranskalla jää kauas.Heitän pohjat:
kakssataaviiskytäkolme, kuudella sissänhengityksellä.
Pistäkää paremmaksi.
![[:|]](./images/smilies/icon_neutral.gif "Neutraali"){kind=icon}
Olen lukenut de Saden kaikki suomeksi käännetyt teokset ja minusta Justine on ehdottomasti paras. Luin sen taas uudestaan viime vuonna. Saden tuotannon yksi hauskin osuus on hänen filosofiset kertomukset moraalista ja uskonnosta, joissa tietenkin perustellaan kaikkien julmuuksien ja perversioiden sallittavuus tai se etteivät ne ole moraalisesti sen huonompia kuin ns. Hyvän tekeminen. Passolinin versio ei ole huono, mutta se on vain pieni raapaisu kirjan sisällöstä. Sade toisteli samanlaisia teemoja juonissa kuten papit, jotka rietatelevat linnoissa suuren uhrijoukon kera ja tähän kuuluu yleensä valmisteluiden kuvaus, jotka ovat humoristisia mustalla, hyvin mustalla tavalla.
