Mikael K. kirjoitti:Toivonen kirjoitti:Mikael K. kirjoitti:Asenteellisen yksisilmäisyyden kumoamiseksi ehdotan avaamaan molemmat silmät todellisuuden eri ulottuvuuksien näkemiseksi ja katsomaan maailmaa näin avautunein silmin.
Eikös se raamattu juuri käske sulkemaan silmät ja uskomaan vain kertomaansa? Nimenomaan raamatun mukaan on maailmassa kielletty monia asioita... ennen ja edelleen.
Silmien sulkemisella tai avaamisella voidaan tarkoittaa mitä kukin haluaa. Raamatun perustarina ei ole kieltojen ja säännösten lista, joita tulisi noudattaa vaan keskeinen tulkinnan avain on Jeesus Kristus. Oikein kärjekkäästi sanottuna tulkinnassa ei tarvitse keskittyä muuhun. Edes kärjekkyys ei sulje pois eettisyyttä tai muita ihmisille kuuluvia asioita. Raamattu tulisikin nähdä sillä tavalla oikeassa valossa, että siihen ei ujutettaisi mukaan ummehtuneita tulkintoja tai muuta aatteellista hömppää vaan se tulisi nähdä kirkon kirjana. Tarkoitan tällä sitä, että Raamattua ei olisi sellaisena kirjana kuin me sen tunnemme ilman kirkon historiaa. Samalla tarkoitan myös sitä, että Raamattua ei tulisi käyttää sille soveltumattomassa ympäristössä. Käyttäjän vastuu on koko ajan huomioitava.
Se, mitä tässä oikeasti sanot on, että "Raamattua pitää tulkita näin, näin ja näin, jotta päästää minua miellyttäviin johtopäätöksiin". Et yhtään mitään muuta.
Mikael K. kirjoitti:Captain Napalm
En oikein osaa tulkita kirjoittamaasi. Kieliasusi on epäselvää tässä yhteydessä. Mikäli todellakin myönnät oman asenteellisuutesi niin teet siinä miehen työn. Captain Napalm: Asenteellisuutta on vain siinä, että kieltää faktat.
Myytti ei ole pelkästään satu vaan se avaa myös sellaisia ulottuvuuksia tarinankerronnassa, joita olisi muuten vaikea kuvailla. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka Raamatun alkukertomukset ovat myytin kieltä niin ne eivät purkaudu sanalla satu. Tässä yhteydessä myytti kertoo ennemminkin siitä miten luomisen ja ihmisen alkukertomuksen ymmärretään joskus ammoisina aikoina tapahtuneen. Näin ei välttämättä ole faktisen tiedon kannalta mutta myytti kertoo enemmän kuin vain faktan. Se kuvaa ihmistä Luojansa yhteydessä ja hänestä vieraantumista sekä paluuta.
Lyhyesti sanoen myytti on yksi satujen alalaji. Esimerkkejä myyteistä ovat mm. Kalevalan myytit, antiikin hellenistisetmyytit ja niiden jatkumona Raamatun myytit. Myytin erottaa "fiktiivisestä" sadusta siitä, että myytin todenperäisyyteen joko uskotaan tai on joskus uskottu jossain populaatiossa joskus. Myytti kyllä kertoo paljonkin siitä, miten myyttiin uskoneet ovat maailmaa jäsentäneet mutta ei yhtään sen enempää. Myytin ja faktan sekoittaminen ja väite, että myytti kertoo enemmän on täysin posketon läppä.
Mikael K. kirjoitti:Näiden ulottuvuuksien näkeminen on olennaista ja tärkeää meille ihmisille. Jos haluamme sulkea tältä todellisuudelta silmämme ja operoida vain faktatiedon parissa niin silloin menetämme olennaisen osan elämää. Samalla mielivaltaisella menetelmällä voisimme sulkea myös taiteet ja kaikki humanistiset tieteet pois elämästämme. Tästä syystä haluan hieman metelöidä sen suhteen, että pelkät faktat, yksi ainoa näkökulma elämään tai mikään muu elämättä eläminen jäisi pois. Samalla korostan, että myös faktat ovat tärkeitä elämässä vaikka ne eivät katakaan koko todellisuutta. Elämän eläminen kokonaisena mitään puolia unohtamatta on tärkeää.
Läpäläpälässynlää... Ihan niinkuin olisin puhunut mistään tuollaisesta. Sadut kuuluvat elämään ja monia asioita on hyvä pitää totena vaikka aukotonta todistusta niistä ei olisikaan. Sensijaan asioiden pitäminen totena faktojen vastaisesti sekä faktan ja fiktion eron ymmärtämättömyys on uskonnollisuutta parhaimmillaan. Puhe oli satujen opettamisesta lapsille faktoina. vastauksessasi en näe mitään relevanssia tähän aiheeseen. Minkälaisia satuja saa opettaa totena? Tai jos haluat käyttää sanaa "myytti", jos se tuntuu kivemmalle, niin minkälaisia myyttejä saa opettaa lapsille totena? Väinämöistä? Ukko ylijumalaa? Zeus? Backus?