![Iso hymy [:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Mitä, ihme katseita, älkää siinä virnisteltkö!

Asioille voi olla monta luonnollista selitystä. Ans ko mä kerron.
Sain ystävälliseltä naapurilta tosi paljon omenoita, tuo naapuri oli puolestaan saanut ne mökkinsä lähistön maatalosta. Ei niitä hukkaan voi laittaa, eikä naapuri kaikkia voinut syödäkään. No ei se niitä kaikkia edes yrittänyt syödä, vaan oli laittanut ison määrän viipaleiksi ja kuivattanut uunissa ja kuivurissa. Minä niitä maistelin, kuivattuja viipaleita, omppuja noutaessani. Olivat pahuksen hyviä, oikein namipläiskiksiä. No se naapuri minulle, että sinä kanssa, kuivatat ja nautit kuin karkkeja ikään tässä syksyn mittaan. JAA MINÄ, KUIVATAN OMPPUJA!

No tuo oli eilen.
Tässä reissatessani muistuivat nuo maistipalat mieleeni, ihan sylkikin tuli suuhun. Vaan jospa minäkin, eka kertaa aikuiselämässäni, tuommoista emäntähommaa.
Heh, tapanani on ryhtyä tuumasta toimeen sen kummempia miettimättä. Tuolla ne kiertoilmauunissa hikoilevat nesteensä pihalle, ne kaneli- ja olikony talviomput, ja tulee sieltä kotiinkin mukavia lempeitä tuoksuja. Tulin ohessa syöneeksi aika joukon noita omppuja, siemenineen tietty. Puuhastelusta tuli oikein pirteän punaiset posketkin.
Sain siis omenaisen olon. M.O.T.
