Olen Petri Sarvamaan kanssa aika tarkkaan samaa mieltä:
Suomen turvallisuus on tärkein asia
Petri Sarvamaa kirjoitti:Kiireisin asia ensin: Suomen on nopeasti ryhdyttävä valmistelemaan sotilaallisen liittoutumisen toteuttamista. Olen aiemminkin muistuttanut, että vain maksimaalisella pelotteella Suomi voi maksimaalisesti turvata alueellisen koskemattomuutensa.
Venäjän toistuvat ilmatilaloukkaukset ovat ikävä muistutus maailmasta, jossa elämme. Venäjä toimii tarkoituksella ja tahallisesti. Se testaa paitsi Suomen ilmapuolustuksen toimivuutta ja uskottavuutta, samalla myös välillisesti koko Suomen puolustuspolitiikan uskottavuutta.
Suomi voi toki vastata toistuviin ilmatilaloukkauksiin nostamalla Hornetit ilmaan ja tarvittaessa vaikka pitää ne siellä. Ainakin muutaman viikon. Mutta Suomen todellinen kyky puolustaa maan koskemattomuutta yksin, ilman puolustusliiton selkänojaa, ei pitäisi olla kenellekään mikään harhakuva.
Suomi ei pysty siihen yksin. Piste.
Toki sissitoimintaa löytyy pitkään Venäjän vallattua Suomen, mutta siitä ei ole kuin kiusanteoksi, ja kuten hirmuvaltiailla on tapana, jokainen tapettu
neuvostoupseeri kostetaan lahtaamalla viattomia ihmisiä joukoittain. Parempi olisi kuitenkin suojautua kunnolla niin, etteivät venäläiset uskalla rajan yli tulla alkuunkaan.
Petri Sarvamaa kirjoitti:Euroopassa uskottiin vielä Boris Jeltsinin jälkeen, että Venäjä pyrkii rakentamaan Euroopan kanssa yhteistä tulevaisuutta puhtaasti rationaaliselta, taloudellisen yhteistyön kehittämisen pohjalta.
Nyt eletään viimeisintä näytöstä tässä monipolvisessa trokeessa. Ne, jotka uskovat, että Venäjä tekee tulevat ratkaisunsa puhtaasti rationaalisesti, taloudellisen keskinäisriippuvuuden pohjalta, voivat yhä jatkaa argumentointia Paasikivi-Kekkosen linjan jatkamisen puolesta.
Me muut olemme inhorealisteja. Mekin toki toivomme, että Venäjä näin toimii. Mutta ratkaiseva ero on siinä, jätämmekö sen kaikkein tärkeimmän asian tämän hurskaan toiveen varaan. Sen Suomen turvallisuuden.
Kansan keskuudessa aika suuri joukko näyttää ajattelevan, että Natoon liittymällä Suomi jotenkin horjuttaisi koko kansainvälistä järjestelmää ja vähintäänkin Euroopan rauhaa. Valitettavasti Suomi ei ole niin suuri ja tärkeä tekijä maailmannäyttämöllä, että asia olisi näin. Suomen Nato-jäsenyys ei muuttaisi Venäjän sotilasdoktriinissa yhtään mitään, ainoastaan nostaisi kynnystä uhata tai painostaa Suomea sotilaallisesti. Alueellisen koskemattomuuden loukkaamisesta puhumattakaan.
On paljon suomalaisia, jotka nähtävästi eivät lainkaan ymmärrä miten Venäjä toimii, vaikka pyrkivät sitä opettamaan "Nato-intoilijoille"; heidän uskonsa mukaan Suomen liittyminen Natoon vetäisi puoleensa Venäjän massiivisen ensi-iskun sen aloittaessa hyökkäyksensä länsimaita vastaan. Samalla kuitenkin he väittävät, ettei Venäjä valmistele sotaa...
Petri Sarvamaa kirjoitti:Suomen pitäisi liittoutua pahan päivän varalle. Valitettavasti Suomesta ei vieläkään tahdo löytyä poliittista tahtoa tämän ilmiselvän asian hoitamiseen. Tulevat eduskuntavaalit ovat luultavasti tämän monipolvisen näytelmän viimeinen näytös. Oikeasta lopputuloksesta on tällä hetkellä kovin vähän toivoa.
Toki Venäjän öykkäröinti ja Venäjä-mielisten mielettömät kommentit todennäköisesti kasvattavat kansan keskuudessa halukkuutta liittyä Natoon enemmän kuin mikään muu.
Joskus sitä ihmettelee ovatko näihin uusisuomi.fi:n blogeihin
neuvostomyönteisiä kommentteja urakalla postaavat Jukka Laine ja Janne Pohjala todellakin ihan oikeita ihmisiä...
On aika merkillistä miten osalle vasemmistosta on jäänyt Venäjä-fanitus päälle kommunismin vaihduttua totalitaariseksi kapitalismiksi - siinä ei ihan ole hoksottimet olleet kohdallaan näillä veijareilla. No, niinhän se Kepukin vielä haikailee Paasikivi-Kekkosen linjaa - surullisen omahyväistä yksi- ja sinisilmäisyyttä. Jos nämä typerykset joutuisivat itse maksamaan täyden hinnan maansa myymisestä, niin kaikin mokomin lipitelkööt Putinin ryppynarua, mutta valitettavasti sen hinnan joutuvat maksamaan kaikki muut.