Hopeinen Omena

jakovski kirjoitti:Ei iske matalat autot yhtään.. Varsinkaan nuo porsset.

Tässä olisi linjoja, joita kelpaa katsella. Auto, johon noustaan ja josta laskeudutaan.

Marauder olisi kiva, sitä esiteltiin taas kerran uusinnan uusinta Top Gearissa.

Ja kakkosautoksi tahtoisin punaisen heppa-auton. Tykästyin tuohon heppa-autoon kun pääsin sellaisella ajamaan.

Mä en ole koskaan heppa-autolla ajanut, mutta uudella härkäautolla kylläkin. Unohtumaton kokemus, kun sellaisella pääsi laittamaan lapun lattiaan, mutta vaikka mulla olisi kaikki raha maailmassa, itselleni en moista hankkisi.

hatey kirjoitti:volkkari, mikä volkkari...

Samaa mieltä, ei iske tuo(kaan) Porsche, mutta makuja on, ja pitääkin olla, erilaisia.

En lähtökohtaisesti siedä autoja, mutta vanhat Porsche 911:t ovat kyllä kauniita luomuksia.

Muoksis: niinku tämmönen

Olen ajanut tuommosella. Oli aika hirveä ajettava. Uudet ovat kuulemma aika hyviä ajaa. Paras auto, jolla olen ajanut, on silti Jaguar. Ei ole tasaisempaa kyytiä tehokkaalla koneella.

Kyllä maailman kaunein auto on edelleen Jaguar E-type. Sanokaa mitä sanotte.

Ja täydennetään vielä: joko tulipunainen tai ns. racing green.

Erño kirjoitti:Olen ajanut tuommosella. Oli aika hirveä ajettava. Uudet ovat kuulemma aika hyviä ajaa. Paras auto, jolla olen ajanut, on silti Jaguar. Ei ole tasaisempaa kyytiä tehokkaalla koneella.

Makuja ja mielipiteitä on monia. Upeita autoja ajaa noi vanhat. Uudetkin kivoja mutta paljon niistä puuttuu jotain sellaista mitä noissa vanhemmissa on.

Jep, kuten vaikka turvallisuus. 69 vuosimallin Jaggeni (Sovereign) on paljon mukavampi ajaa kuin 70-80-luvun porshet. Mutta 90-luvun alun Sovereign se vasta olikin mahtava. Nykyään Jaguarilla onkin jos sähkökäyttöisiä tarjolla. Sellainen pitää ehkä joskus hommata.

Ovathan nuo uudet Jagget ihan jees. Serkulla on tuollainen Jaguar XJ riittävillä herkuilla, jota kerran tuli kokeiltua käytyäni kylässä. Huollon ollessa ajankohtaista setä tulee sovittuun paikkaan ja samanlainen auto tulee tilalle siksi aikaa. Liene asiaan valveutuneille kävi jo selväksi, että niitä ylimääräisiä pelimerkkejä on kohtuullisen paljon

Hieman vanhemmista autoista huristelin vuosia takaperin 97 vuoden Lexus LS:llä. Parempi kyyti siitä irtosi kuin lähes kymmenen vuotta uudemmasta A8sta.

Eikös Jaguarit ole käytännössä Ford Mondeoita, tjsp..? Muistelisin kuulleeni... En kyllä valalle tästä mene...

MacFinn kirjoitti:Kyllä maailman kaunein auto on edelleen Jaguar E-type. Sanokaa mitä sanotte.

Ja täydennetään vielä: joko tulipunainen tai ns. racing green.

Saanen olla erimieltä Kyllä kaunein auto edelleen on 60-luvun camaro. Ja vielä joku päivä se on myös meikän tallissa

arisel kirjoitti:Eikös Jaguarit ole käytännössä Ford Mondeoita, tjsp..? Muistelisin kuulleeni... En kyllä valalle tästä mene...

Samoin kuten Volvot vuosituhannen vaihteen jälkeen. Nuo 60-90 luvun Jaget on hyviä pelejä. Ei kovin käytännöllisiä ehkä kulutuksen ja mittojen suhteen, mutta hyviä ajaa. Vähän kuin Volkkarit 2000-luvun jälkeen. Volkkarit on kyllä sekä hyviä ajaa, että käytännöllisiä.

Hyi oksennus, Triumph Mayflower

Minua ei nyt sytytä kaikenmoiset kauniit autot ollenkaan.

Edit !!!

Tulipa pärräiltyä tuollaisella Sea-Doon vesijetillä. Jotenkin tuli heti sellainen tunne, että tämmöinen pitää saada seuraavaksi kesäksi Hinnatkaan ei niin kovin pahoja loppujen lopuksi

^Laita siihen äänentehostin, niin mökkinaapuritkin tykkää.

Itselläkin muistikuvat 90-luvun savuttavista kaksitahtisista mölytoosista, mutta nämä nykyiset ovat suht hiljaisia

jakovski kirjoitti:Ei iske matalat autot yhtään.. Varsinkaan nuo porsset.

Tässä olisi linjoja, joita kelpaa katsella. Auto, johon noustaan ja josta laskeudutaan.

Ei ole vara tollasta ostaa, niin täytyy yrittää itse rakentaa.
Vielä on paljon tekemistä, kuitenkin on päivittäisessä käytössä jatkuvasti

Suzukin uusi Jimny on söpö.

http://autobild.fi/uutiset/tallainen-on ... zuki-jimny

Jimnyt ovat aika sympaattisia



Tuttava hommasi tuollaisen vanhan mallin, mutta cabriolet-versiona. Nyt voi edetä hirvimettällä tyylillä

e: saamarin linkit. Antaa olla, mutta hieno on

Lare kirjoitti:Tosi hemmo vääntää tortut naapurin rappusille, soittaa ovikelloa ja kysyy wc-paperia.

Mies on vasta mies kun on painepesuri, moottorisaha ja akkupora.

Piti alkaa tää ketju ihan alusta nähdäkseni onko nää kaikki todellakin vain kiinnostuneita autoista - ja jos muusta niin eivät kehtaa . . .

Mutta sitten osui silmiin tämä viesti, jonka innoittamana kopioin tähän noin vuosi sitten tapahtuneen tositapahtuman kuvauksen, jonka julkaisin Facebookissa.

Ja ennenkuin väki ehtii riemastua, niin kerron heti, että kyseessä ei ollut LARE.

Minut on sittemmin lempattu ulos F-bookista, koska käytin lempinimeäni - silloin aikoinaan se oli hyväksyttävä liittymistapa.

Mutta nyt siis asiaan - kertomus tosimiehestä ( ei Lare )


Taksimies J M Suomussalmelta kävi kylässä. Tosin kuten Jäätteenmäen faksi – yllättäen ja pyytämättä – lauantaiaamuna kello neljä. Kolisti ovea. Parivuotias labradorinnoutajauros alkoi nuoruuden innolla herätellä tienoota. Menin ovelle ja taksimies J M Suomussalmelta pyysi päästä suihkuun. En päästänyt, koska emme ole ystäviä, olemme satunnaisia lyhytaikaisia tuttuja jostain kuuden vuoden takaa.
Sitäpaitsi hän haisi paskalta – oli nimittäin ripulit housussa. Komensin matkoihinsa ja jäin ikkunasta seuraamaan tilannetta. Pian Taksimies J M Suomussalmelta olikin pylly paljaalla kotikoivumme alla ja rimpuili kalsarinsa ja enimmät ripulinsa pihanurmellemme. Sitten poistui pihasta. Menin ulos ja vein kalsarit roskikseen. Seurasin katseella kuinka Taksimies J M Suomussalmelta käveli seuraavassa kadunkulmassa.
Olin hyvilläni, että lapsi ei ollut herännyt – mutta pian meteli alkoi uudestaan. Koira mylvi, kun Taksimies J M Suomussalmelta oli uudestaan oven takana. Oli kuulemma hukannut puhelimensa minun puutarhaani ja vaati, että tulisin näyttämään valoa. En mennyt – soitin poliisit, jotka ystävällisesti saapuivat ja koettivat saada Taksimies J M:n Suomussalmelta ymmärtämään, että ei se puhelin nyt täällä ole.
Hän halusi saada soittaa taksin, johon viksut ja ystävälliset Tampereen poliisit totesivat : ”Sulla on paskaa housuissa – ei ne ota sua kyytiin.” Sitten kaivoivat muovia autonsa takakontista ja vahtivat, että takapenkille ei tule sitä ihtiänsä. Totesivat lähtiessään, että pitää ajaa ikkunat auki keskustaan asti. Toivotin työn iloa. Kaikkeen nekin ihmispolot joutuvat – onneksi tällä kerralla ei ollut väkivaltaa, ellei paskanhajua sellaiseksi lasketa.
Sitten valvoin pari tuntia – ilmeisesti adrenaliiniä oli kehissä. Nukuin jotenkin tmuutaman tunnin. Sen jälkeen olikin aamukahvin vuoro ja ovi auki ihanaan puutarhaamme, johon pihakoivun alle oli Taksimies J M Suomussalmelta jättänyt runsaat tuliaisensa – runsaasti ripulipaskaa – ei ollut poika pihistellyt – paljon oli. Kaavin suurimman osan muovikassiin ja päästin puutarhaletkulla runsaasti vettä. Myöhemmin vielä pesuainetta ja lisää vettä, sillä pahaksi onneksi kyseinen paikka on yksi koiramme suosikkipisteistä ja hänen nenäänsä tuo uusi pikantti haju tietysti osuu ja sitä pitää tutkia – me emme ehkä ole yhtä innoissamme.
Lisää puhdistustyötä teetti se, että Taksimies J M Suomussalmelta oli strippausperformanssinsa jälkeen päättänyt alkaa kulkea sukkasillaan ympäriinsä, joten ruskeaa kultaa löytyi lisäksi pihakivetykseltä ja portailta. Lisää vettä ja juuriharjaa.
Taksimies J M Suomussalmelta ei tuonut kukkia, mutta sen sijaan hän näyttää rojahtaneen verkkoaidan läpi saniaispenkkiin. Nyt on neliömetrin verran vähemmän puutarhaa murehdittavana ja aita on solmussa. Kasvaahan ne taas ensi kesänä ja aidankin voi oikoa, mutta ilmankin olisi pärjätty.
Lähdimme anopin syntymäpäiville ja menomatkalla puhelin soi – mukava naapurini soitti ja sanoi, että hänen dobermanninsa käy hurjana, kun meidän pihassamme liikkuu joku outo henkilö. Kuvaus sopi Taksimies J M:een Suomussalmelta ja pyysin häntä toimittamaan tunkeutujan tiehensä. Itkua tuhertanen tuo moottoripyörätakkiin sonnustautunut urho valitti, että puhelin on vasta viikon vanha ja kaikki yhteystiedot menivät sen mukana. Nerokkaasti se oli kuulemma äänettömällä, mikä luonnollisesti helpottaa sen paikallistamista esim pitkästä heinikosta ( ei meidän pihassamme ).
Lopulta hän sitten poistui – oli jossain välissä paljain käsin pöyhinyt meidän roskistammekin, jossa ne ripulit ja kalsarit majailivat. Ja taas olisi kuulemma taksia tarvittu.
Toivottavasti kaikki Suomussalmen taksimiehet eivät etelässä käydessään intoudu yhtä sosiaalisiksi. Tässäkin tapauksessa olisi vieno pidättäytyminen tuonut onnellisemman lopputuloksen.
Taksimies J M Suomussalmelta on vähän kuin Mörkö Muumilaaksossa – siinä missä hän on istunut maa kuolee eikä siinä ikinä enää kasva mitään.
Älä tule enää ikinä meille, please!
Kuvassa Taksimiehen Kalsarit - ei copyrightia - saa vapaasti käyttää.


p.s. - jätin sen kuvan tästä pois - osannette kuvitella . . .

Halleluuja, olipa totta tai tarua, reippaasti kuvattu ja nauruhermoja kutkuttava tarina.

Avaan tosta ton offarin ikkunan, täällä haisoo ...

Terve Amanita - kuuluuko siihen johonkin sellainen Mehico-tyyppinen heittomerkki ???

Kyllä tuo tarina valitettavasti on karu totuus - ja se kalsarikuvakin on MACin uumenissa . . .

Ja jos se olisi jäänyt siihen pelkkään yö-osuuteen ( EI Olli Lindholm ) - en olisi edes kirjoittanut sitä - mutta kun olimme juuri luulleet päässeemme rauhaan ja appivanhempien luo kyläilemään - niin taas maanalainen paikka valloillaan - alkoi sitten sen verran ottamahan aatamiin, notta päätin kiriuutella sen taltehen. Entisehnä koros sanottihin, notta : "Kaikki mikä tuloo Irästä pitää saara äkkiä takaasin!" - ja Suomussalmihan on irempänä ku Tampere.

Ristus

Paljonpa on ehtinyt taksimies sotkea. Mutta mitäpä arvelette, onko kyseinen pienen paikkakunnan taksimies tunnistettavissa tarinasta nimikirjainten ja takin perusteella? Kyllä on. Ei tarvinne avata asiaani enempää.