Kysymys isälle.

[Salmister]

Re: Kysy mitä vaan mistä vaan!
Kirjoittaja Salmister päivämäärä 4.11.2008, 0:06

Tyhmä kysymys miehille.

Alustus.
Olen seurustellut nykyisen vaimoni kanssa kohta kuusi vuotta. Viisi näistä ollaan asuttu kimpassa. Vaimolla on ollut jo pidempään vauva-kuume. Kohta alkaa olla tilanne yhtä pitkällä kuin häiden kanssa. Eli pääsin helpommalla menemällä naimisiin, kuin karttelemalla sitä. Lasten teko alkaa siis olla käsillä(jos nyt sen kerran saisi).

Kysymys.
Antaako lapsi enemmän kuin ottaa? Eli vaikka lasten kasvatus on kovaa työtä, niin palkitseeko se? Palkitseeko se, että omista menoista/kuluista on karsittava, jotta pikkuisella on hyvät puitteet? Joka paikassa toitotetaan, että totta kai palkitsee. Enemmän se antaa, kuin ottaa. Kysyin kerran yhdeltä ystävältä asiaa, joka oli juuri saanut kaksoset. Hän vastasi tyynesti "EI" ja nauroi päälle. Nauru ei ollut iloista, vaan jotenkin kauhunsekaista.

Eli rehellisiä vastauksia iseiltä. En halua kuulla miten asioiden pitäisi olla, vaan miten asiat ovat. Rehellisyyttä, ei teitä täällä kukaan tunne.

[valvoja]

Lapset on elämän rikkaus!

[MacFinn]

Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa 33 vuotta, yhdessä 35. Lapsia on kolme. Mihinkään en vaihtaisi mitään noista. Ei mihinkään.

[puakki]

Olemme olleet naimisissa reilut 26 vuotta, yhdessä vuosia pidempään, lapsia neljä. Elämän monessa mielessä tärkein asia. Paljon olen oppinut ja saanut, toivottavasti onnistunut edes jotain antamaan.

[mmmvuori]

No kyllä se antaa joo.

Ite jotenkin lykkäilin ja lykkäilin ja lykkäilin, koska ajattelin että en oo jotenkin valmis. Tai että jotain (opinnot kuntoon, duuni, massii, talo, auto, nuori rakastajatar, mitä vaan) pitää saada aikaseks ennenkun muksun hommaa. No sit lopuks sen kummenpii sopimatta tai suunnittelematta ne pillerit jäi veke ja sit ne sukusolut yhty ja alko jakautuu ja se solupallo kasvattaa pikkuhiljaa käsiä ja jalkoja ja pään.

Ehkä jotenkin v1ttumaisinta aikaa oli se kun tyttis oli raskaana. Sanoo kaikki julkkis-isät mitä sanoo, ni on se vaan näin miehenä aikas vaikeeta jotenkin tajuta se lapsen tuleminen kun ei se mitenkään oikeen itessä tunnu. Mimmi tietty tuntee ku lapsi kasvaa ja potkii ja alkaa painaa ja yöunet menee ja hormoonit pörisee ja maha on tiellä eikä voi urheilla eikä dogaa eikä mitään. Mut ei meil miehil oo mitään tollasta. Siitä aiheutu joitain ristiriitoja, ja ehkä siksikin kun kuitenkin tajusi että tässä sitä nyt ollaan ja nuoren miehen hullut ja huolettomat ajat on tosiaan kohta ohi.

No sitte se lapsonen synty. Ja kyllä siinä silleen kävi että se jotenkin vallotti ihan kertaheitolla.

Totakai elämä on nyt paljon monimutkastunut. Koko ajan pitää miettiä asioita joita ei ennen oo tarvinnu - omat asiat on vaan pakko jotenkin järjestää ikään kuin sen lapsen ehdoilla. Sen on pakko olla aina jonkun kanssa, se herää aina johonkin aikaan, syö monta kertaa päivässä, kusee ja paskoo, ja jonkun on oltava sen huoltomiehenä ihan koko ajan. Nyt se olen minä, tyttis meni jo duuniin ja minä jäin kotiin.

Mutta kun se vaan on niin palkitsevaa olla tommosen pikkusen kanssa joka päivä. Kyllähän mäkin olin muiden muksuja nähnnyt, useinkin jopa, mutta oman kanssa kun on niin paljon niin siitä huomaa kaikenlaisia piirteitä tosi varhain, ja alkaa tuntemaan sitä typpiä ihan varhasesta asti. Huumorintajua, ja luonteenpiirteitä, ja persoonaa. Ihmeellisintä on se, että ittestä on löytyny jotain ihan uudenlaista rakkautta, jota ei vaan oo ennen tienny olevan olemassakaan.

No meillä on käyny tosin monella tavala hyvin: Ei mitään koliikkia, nukuu ja syö hyvin. Mun vanhemmat asuu lähellä, kuten myös kaikenlaisia ystäviä, joten aika helposti on aina järjestyny hoitopaikkaa kun sellasta oikeesti on tarvinnu.

Mutta eipä sitä enää tuu entisellä tavalla harastetua mitään spontaania - käytyä kaljalla kavereiden kanssa tai leffassa ihan vaan koska "just nyt tuntu siltä", kaikki pitää jotenkin sopia ettukäteen. Sitä kaipaan "entisestä elämästä" eniten, spontaaniutta. Tai edes sitä että tietää voivansa tehdä jotain spontaania, vaikka sitä ei juuri koskaan tekisikään.

Kyllä mä joitain päiviä pois vaihtaisin, ei epäilystäkään, mutta kokonaisuutena kyllä ehdottomasti suositeltavaa.

[ptkmit]

jos vielä malttaa odottaa lastenlapsiin saakka. Ne vasta rikastuttavat vaarin elämää.
Pitkä on aika ennenkin olet siinä vaiheessa ja monenlaista ehtii sattua. Suuri huoli ja vastuu on jatkuvasti; aluksi pienistä asioista ja aikuisempana isommista. On siinä hetkiä, että jaksaakohan tätä.
Muista kuitenkin, että isyys on elämänikuinen tehtävä; ei se pääty lasten täysi-ikäisyyteen. Oikeasti, kyllä ilot ovat murheita suurempia.

[15379093]

Isänä oleminen!,,, Elämisen sietämätön keveys vain häviää ja olet mukana jossain mikä laittaa kaikki tunnetilat ja kokemukset hivenen eri perspektiiviin. Itket ilosta ja milloin surusta sydän rusinana lapsen kohtaamille koettelemuksille mitä elämä tuo. Milloin sille miten onneton olet aiheuttaessasi milloin mitäkin koko yksikölle nimeltä perhe. Huolten painaessa kun sinusta tuntuu Timbuktukin liian läheiselle pakopaikalle. Ja taas silloin kun joudut pysähtymään ja älyät mitä he kaikki sinulle ovat tulleet merkitsemään. Ja miten millään muulla ei maailmassa ole P7an vertaa mitään arvoa nähden siihen että olet osa tuota omituista yksikköä. Mikä on matkalla koko ajan jonnekin minne olet sen hmm,,, määritellyt suuntaavan. Niin ja minne se ei todellakaan ole suunnistamassa. Ja ymmärrät ettei suunnallakaan ole merkitystä sen rinnalla että voit olla osa tuota kokonaisuutta ja hengittää samaa ilmaa, tuntea ja jakaa iholla ilot, itkut, kivut ja haltioituneen ansaitsemattoman onnen tunteet.

Juup jos olet laiska, itsekeskeinen, tai mitä nyt itse keksit. Niin olet astumassa junaan mistä et halua kuolemankaan sinua koskaan irroittavan. Ole vain sitä mitä olet, ole ihminen. Mokailet aiheutat kaaosta kaikille siis itsellesikin ja toteat olevasi oikeassa paikassa,,, Sorvi, onnela, karkaisuallas, mikämikämaa, piinapenkki taivas jne,,, Ja tuo hullunmylly mistä kaikki puhuvat paljastuu parhaaksi asiaksi maailmassa mitä mies voi saada! Tästä sotkusta missä minä olen en luovu, eikä se ole ostettavissa. En ole onnellinen olen olemassa ja koen,,, kuten jo totesin kaikkea ja yli sen mitä kestän. Ja hukun arjen harmauteen johon toisinaan haluisin paeta turvaan.

Aaahg i´m xxxxx

[mutofuto]

21-vuotiaana opiskelijasinkkuna tutustuin vuotta vanhempaan kaunottareen, yksi kolmevuotias suloinen, vaikkakin uhmaikäinen tytär jo kotona ja toinen masussa. Jäin kiikkiin, lähes puolitoista vuotta yhteiselämää takana - asuminen eri kaupungeissa toki helpottaa mun spontaaniudennälkääni, se onkin ainoa asia mikä on jäänyt vähemmälle. Kuitenkin onnistuu kaverien kanssa laskureissuilla, purjehdusreissuilla, kuvausreissuilla, joten siinä suhteessa olen onnekas.

En koskaan olis uskonut että tyydyn vain huokaamaan ja hakemaan rätin, kun nelivuotias kaataa teratavun MyBookin päälle purkillisen juotavaa kaakaota. Tai siirtäväni verrattain tyynesti MacBookin takaisin laukkuun sen jälkeen kun 1v3kk neitokainen on pudottanut sen sylistään lattialle. Puhumattakaan aamupalan jälkeisestä suunnattomasta tyyneydestä, epäilyttävän hiljaisuuden koittaessa olohuoneen puolella, jonne siirtyessäni huomaan että 80giga iPod on saanut leikissä roolin autona, jolla ajellaan pitkin lattiaa. Kuulokkeet oli muuten pikkuneidin mielestä sopivan kokoiset imeskeltäväksi - nykyään soundi on hetkittäin hieman puuroinen - tapahtumahetkellä kirjaimellisesti.

Vanhempaan neitiin en ole saanut yhtä hyvää yhteyttä - uhmaikäinen nelivuotias on hieman hämmentävä tutustuttava, kun kumpikaan ei aina tiedä siedetäänkö toisiamme. Mutta vaikka neutraalia on noin 40%, negatiivista 40%, niin ne positiiviset parikymmentä prosenttia palkitsee senkin edestä! Pienempi tytär puolestaan on kuin oma, kun on saanut pidellä sylissä jo alle 3-kiloisena käärönä. Tavailee jo mun nimeä, vaikka vasta muutaman viikon on lausunut ensimmäistä oikeaa sanaansa, äiti. Temperamenttisiä tyttöjä, äitinsä lailla, ja usein aikuisen näkökulmasta pahanteossa, mutta silti niin suloisia, rakkaita, vaikkei biologista sidettä olekaan.

Salmister. Jos sulla on parisuhde vakaalla pohjalla, päivärytmi edes mun verrattain surkealla tasolla, haluat oppia rakastamaan moninkertaisesti nykyiseen verrattuna, ja uskallat päästää sisäisen lapsesi irti (ehdoton vaatimus nelivuotiaan leikeissä, neljän tunnin yöunien jälkeen) - anna mennä.

ps. Nainen kaipailisi jo kolmatta - ei se muakaan haittaisi, hiertää vaan vaihtelevat välit nelivuotiaan kanssa, ja se tieto että pystyn niukin naukin elättämään itseni tällä hetkellä, ja opiskeluissa kestää vielä hyvän aikaa. Armoton realisti sisälläni jyllää, ja lykkää vielä omalta osaltani suunnitelmia kolmatta kohtaan - mutta ehkä kaksikin piisaa toistaiseksi

[Kamu]

Kysymys.
Antaako lapsi enemmän kuin ottaa?

Suora rahallinen etu vauvoilla on mm. lennoilla ainakin Jumboissa... niissä kun on ns. vauvapaikat busineksessa, eli turistin hinnalla businekseen.
Tuli aikoinaan Balilla "juostua" useaan otteeseen tuota etua hyväksi käyttäen.

[mmmvuori]

Kysymys.
Antaako lapsi enemmän kuin ottaa?

Suora rahallinen etu vauvoilla on mm. lennoilla ainakin Jumboissa... niissä kun on ns. vauvapaikat busineksessa, eli turistin hinnalla businekseen.
Tuli aikoinaan Balilla "juostua" useaan otteeseen tuota etua hyväksi käyttäen.

Tää on muuten tärkeetä informaatiota, kiitos.

Oma rääpäle nyt 11kk, kuinkaahn pitkän ne lasketaan vauvoiksi tuossa mielessä?

[mylman]

Luen näitä ja kyynel tulee silmään. ei voi minkään. Itse allekirjoitan lähes kaiken mitä edellä on sanottu. ENsimmäisenä en tosin miettisi etuja mitä lapsesta saa taloudellisesti. nitäkin on, mutta juu. Suosittelen kaikkia lukemaan täältä tai fyysisestä lehdestä takaa sivuilta 34-38.

Itse kolmisen vuotta sitten synnyttäneenä isänä voin vain todeta että mikään ei voita sitä kun lapsi kesken intensiivisen palapelin teon katsoo silmiin ja sanoo. Iskä miniä rakastan sua. Oli se sitten tiedostettua rakauden kokemista tai tiedostamatonta rakastamisen ymmärtämistä, ei sillä ole mitään väliä.

Kaikki muuttuu se on varma. Itseäni harmittaa lähinnä kaverit jotka eivät osaa olla lasten kanssa omasta mielestään ja jäivät vähälle näkemiselle lapsen tulon jälkeen!

[mylman]

Kysymys.
Antaako lapsi enemmän kuin ottaa?

Suora rahallinen etu vauvoilla on mm. lennoilla ainakin Jumboissa... niissä kun on ns. vauvapaikat busineksessa, eli turistin hinnalla businekseen.
Tuli aikoinaan Balilla "juostua" useaan otteeseen tuota etua hyväksi käyttäen.

Tää on muuten tärkeetä informaatiota, kiitos.

Oma rääpäle nyt 11kk, kuinkaahn pitkän ne lasketaan vauvoiksi tuossa mielessä?

alle kolme vuotiaat on ilmasia aika useasti. Kaksivuotiaat on joillain rajana.

[Kamu]

... eikä voi urheilla

Miks ei? Ei raskaus ole sairaus!

...eikä dogaa

Tuohan kumottiin juuri muistaakseni Brittitutkijoiden taholta, mutta kohtuudella kuitenkin.

Mutta eipä sitä enää tuu entisellä tavalla harastetua mitään spontaania - käytyä kaljalla kavereiden kanssa tai leffassa ihan vaan koska "just nyt tuntu siltä", kaikki pitää jotenkin sopia ettukäteen.

Tuo on asennekysymys. Kyllä muksun, varsinkin vauvan, voi ottaa mukaan melkein mihin tahansa.

[mmmvuori]

... eikä voi urheilla

Miks ei? Ei raskaus ole sairaus!

No kyllä se raskaus rajoittaa urheilua melkoisesti. Mun tyttöystävä oli esim ihan pa$kana siitä ettei voinut juosta niitä päivittäisiä 10-kilsasiaan. Mutta joogaa harrasti sitten laskettuun aikaan asti, ja laps tuli sitten 2 viikkoa myöhemmin.

...eikä dogaa

Tuohan kumottiin juuri muistaakseni Brittitutkijoiden taholta, mutta kohtuudella kuitenkin.

Joo, alkoholin kohtuukäyttö ei ole missään vaiheessa oikeestaan vaarallista. Kohtuulla tarkoitan tässä yhteydessä paria-kolmea annosta ei-ihan-joka-päivä. Ja imettäessä varsinkin – muksuillehan annetaan päivittäin D-vitamiinia, ja yleisesti "Jekovit" -nimisinä tippoina, jotka ovat käytännössä pirtua. Ja jos veren alkoholiprosentti on vaikka 0,05, on myös maidossa sama. Tämä on niin vähän, että sillä ei voi olla vaikutusta.

Mutta eipä sitä enää tuu entisellä tavalla harastetua mitään spontaania - käytyä kaljalla kavereiden kanssa tai leffassa ihan vaan koska "just nyt tuntu siltä", kaikki pitää jotenkin sopia ettukäteen.

Tuo on asennekysymys. Kyllä muksun, varsinkin vauvan, voi ottaa mukaan melkein mihin tahansa.

No on toi toukka ollutkin kaikessa mukana, mutta ei se nyt pelkästään asennekysymys ole. Ei vauvaa ole mitään järkeä ottaa mukaan leffaan, vaikka sen ehkä johonkin kesäiselle terassilee yhden juomisen ajaksi voisikin. Saatika sitten Lostariin.

[EvilPet]

Itselle oli tuo raskaus- ja vauva-aika erittäin raskasta. Meille syntyi mukulat vähän reilun vuoden välein, ja kolmisen vuotta oli kokoajan vauva talossa tai muija paksuna. Avioero oli tosi lähellä pari vuotta, ja masennuin todella pahasti. Oli jatkuva painostava tunne että elämä on tuhoon tuomittu.

Nyt kun tuosta kaikesta on kulunut senverran että nuorimmainen täyttää 4 kahden viikon päästä olen taas sitä mieltä että nuo tytöt ovat parasta mitä olen aikaan saanut taikka tulen ikinä aikaan saamaan. Nuo raskaatkin vuoden tuntuvat oikeastaan aika vähäpätöisiltä sen rakkauden rinnalla mitä lapsiani kohtaan tunnen.

[stygy]

Antaako lapsi enemmän kuin ottaa?

Lyhyen isyyden (ensimmäinen lapsi täyttää vuoden viikon päästä) kokemuksella sanon että antaa.
Katsotaan uudestaan myöhemmin

[Salmister]

Ompa tullut paljon asiallisia kommentteja. 100% vastanneista on tähän menneessä sitä mieltä että "antaa enemmän kuin ottaa".

Ehkä minulla perinmäinen syy lapsenteon empimiseen on kuitenkin pelko. Nämä viestit ovat kuitenkin rauhoittanut mieltäni. Saa nähdä voinko vuoden päästä kirjoitella tuonne homppulaisten perhetapahtumia ketjuun.

Kyllä mä jotenkin ymmärrän sen että oman lapsen rakkaus on jotain elämää suurempaa, mutta kun kokemusta ei ole...

Lentolippualen takia en rupea kuitenkaan lapsia tekemään Finskin ID-liput ovat muutenkin käytössä, joten maapallon tuhoaminen lentokoneen kerosiinilla ei maksa oikeastaan minulle mitään.

[tsip]

Pahoittelut, olen täysin väärässä topikissa... Mutku pitää saada sanottua vaikken ole isä enkä äiti

Mahtavaa lukea näitä kommentteja isyydestä, ne kertovat enemmän kuin tuhat tutkimusta

Mitä salmister mahtaa pelätä lapsen tulossa? Eikös sitä sanota, että pelot voitetaan kohtaamalla ne ja ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan. Ihminen kykenee rakastamaan lasta vaikkei se verisukua olekaan, tähän tulokseen olen tullut. Vieraita lapsia hoitaneena niitäkin rakasti omalla tavallaan ja tunsi aina vastuuta vaikkei voinut komentaa vanhempien läsnäollessa. Ja miettii niitä vieläkin toisinaan vaikka aikaa on kulunut toistakymmentä vuotta.

Se on kyllä totta, että miehen ja naisen raskausaika on erilaista. Sikiö kasvaa osana äitiä ja isä on siinä ulkopuolinen. Tutkimusten mukaan isä helposti jää ulkopuoliseksi raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana kun se lapsi vie äidin kaiken ajan ja huomion. Äiti tutustuu lapseen jo raskauden aikana, isä pääsee tutustumaan lapseen tämän synnyttyä. Ei se lapsi siitä välitä, sille on alussa tärkeää vain ruoka, uni, lämpö ja läheisyys eikä se piittaa kumman sylissä se kulloinkin nukkuu. Vanhetessaan ja kasvaessaan lasta voi opettaa ja ohjata mutta samalla kasvaa myös itse, varmaankin huomaamaan, että pystyy rakastamaan jollakin ennen tuntemattomalla tasolla ja tuntemaan erilaisia tunteita kuin ennen tiesi olemassa olevankaan. Ja huomaa, että kaikesta huolimatta, omista ja kumppanin virheistä välittämättä, tästä lapsesta tulee oma persoonansa. Tuttu ja samalla outo. Oma ja kuitenkin vieras. (Varsinkin uhma-, murros- ja teini-iässä).

Aina niistä kantaa huolta ja kärsii kun ei omia hyviä neuvoja oteta onkeen. Aina ne ovat lapsia vaikka olisivat 75-vuotiaita!

[EKorppi]

Periaatteessa koko arvojärjestys menee uusiksi ja niin sen kuuluukin olla, lapsi ei pärjää muuten.
Takuulla tulee tilanteita joissa perhe/lapsi tekee mieli toivottaa hevonkuuseen mutta niinhän
se käy kaikkien asioiden kans. Ihan selkeästi plussan puolella silti, olen oppinut valtavasti
myös itsestäni vuosien varrella. Ainut oikeastaan "negatiivinen" puoli on että lapset kasvavat
turhan nopeasti, tai ainakin se tuntuu siltä. Kids rule.

[EvilPet]

Ainut oikeastaan "negatiivinen" puoli on että lapset kasvavat
turhan nopeasti

Co-sign

[Kamu]

...
Lentolippualen takia en rupea kuitenkaan lapsia tekemään Finskin ID-liput ovat muutenkin käytössä, joten maapallon tuhoaminen lentokoneen kerosiinilla ei maksa oikeastaan minulle mitään.

Kuten huomasit, niin joillekkin tuo oli uusi tieto, ja käyttökelpoinen sellainen. Muutenkin monissa maissa arvostetaan lapia/vauvoja erittäin paljon. "Niiden avulla" saa paremman huoneen hotellissa, paremman pöydän ravintolassa ja yleensäkkin parempaa palvelua. Usein myös muksulle annetaan ties mitä ilmaiseksin jne., ja siinä sivussa iskin saa...

Iskä voi myös ostella kaikkea kivaa muksulle klassisesta autoradasta lähtien. Nytkin ostaisin itselleni uuden MacBookin tuon keväällä ostetun tilalle, mutta kun pojalle ostettiin samanlainen keväällä...

[ramses]

Hienoa Homppulaiset Isät,

on ollut hienoa lukea tuntoja isyydestä. Itse olen 5v. pojan ja 2. vuotiaan tytön isä. Samanlaisia tuntoja kuin muillakin isillä on ollut.
En koskaan vaihtaisi heitä pois. Lasten kasvattaminen on se elämäsi suurin tehtävä. Kasvat siinä myös itse. Lapset on myös maailman luonnollisin asia.

Tsemppiä kaikille isille ja toki myös äideille. Ei anneta arjen musertaa meitä vaan pidetään perheistämme hyvää huolta!

R

[harri]

Jep, komppaan muita isukkeja. Päivääkään en isyydestäni vaihtaisi pois. Omat nyt jo 27 (poika) ja 23 (tytär).

-Harri

[yugular]

Itse olen 23-vuotias ja esikoinen, tytär, syntyi Kesäkuussa. Välillä on raskastakin, mutta en antaisi pois. Parasta mitä minulle on tapahtunut!Salminster kyselee asioista vähän sen oloisena että jälkikasvu on ei-toivottua ja välttämätön paha. Jos on näin niin ei kannata alkaa yrittämään.

Itse olen aika paljosta luopunut ja opiskelijabudjetilla lapsen kasvatus/elättäminen voi välillä olla tiukkaa, mutta oma elämänkatsomus liippaa lähempää "eletään myös muita varten" kuin nykyään suosittua "kaikki mulle heti NYT!".

Toivottavasti teille siunaantuu jälkikasvua jos yritätte! Ainakin se yrittäminen on hauskaa!

[Kamu]

... nykyään suosittua "kaikki mulle heti NYT!".

Jos ton kääntääkin niin, että hommaa muksulle sitä sun tätä ennen kuin hän edes osaa pyytää/kerjätä sitä tyyliin "Ku muillaki o."
Keväällä ku uutta kännykkää pojalle oltiin hommaamassa, ni vaihtoehdoiksi muodostoi kaksi eri SE:n mallia. Toinen makso jotain 350 ja toinen 430.
Poika siinä sit pähkäili... "Mä en kyl ite raaskis noin kallista ostaa. En raaskinu ostaa edes 0,50 maksanutta suklaapatukkaa, ku sain 0,20 maksaneen karkin halvemmalla."
No iskä tietty valisi sen kalliimman kännyn kundilleen. 8) Se kun on "iskän oikeus".