Itsepäisyyspäivä

[Lihapipo]

Ystävät, toverit, homppelit. On taas se aika vuodesta, kun suomalainen lähtee ämpärillä Ruotsiin, lusikalla Kiinaan ja mopolla Kuuhun. Läpi harmaan kiven, vaikka vieressä olisi monikansallisen hyvinvointialan yrityksen sponsoroima liukuhihna (käynnistyy muuten hitsin nätisti, eikä löysälonkkaisimmankaan mummon tarvitse pelätä kaatumista liian rajusta nykäisystä johtuen). Mieluusti hieman humalassa, toki. Siis kiven läpi mennään näillä eväin, eikä toki voi olettaa, ettäkö menestyksekkään korporaation ylin johto toki viinamäen henkilöitä käsittäisi, varsinkaan virka-aikana, ja varmasti pitävät huolen siitä, että mahdollisesti mieron tielle joutuneet alemmat toimihenkilöt ja muut työntekijät hoitoonohjataan asianmukaisesti lakisääteisen työterveyshuollon kautta. Eikä varsinkaan voida olettaa, ettäkö löysälonkkaiset mummut nyt humalluksissansa julkisella paikalla esiintyisivät.

Tänään, 5.12. me juhlimme itsepäisyyttämme. Muistamme samalla omia esi-isiämme, jotka urhoollisesti torjuivat ilkeiden klingonien hyökkäyksen tähtivuonna 339884-9, ja samalla puolivahingossa tulivat luovuttaneeksi näille epämääräisille pattipäille muutaman tuhat hehtaaria hyödytöntä suota, jota me jälkipolvet olemme yrittäneet menestyksekkäästi juoda takaisin jo vuosikymmeniä. Tuo suurien mielten taisto, meidän hengellisen johtajamme Dirlandaa Laman ja klingonien kuninkaan Darts Vaderin välillä on kirvoittanut niin runoilijat kuin taidemaalarimmekin loihe lausumaan sielunsa syvimmän istuen piilopirtteinsä Tuonelaa lähimmissä nurkissa, viimeiset roposet sijoitettuna muutamaan sokerin ja hiivan nokareeseen, joilla vuollaan esiin tämän kansakunnan henki vielä näinäkin päivinä. Filan toppatakit pakkasta torjuen, Niken skeittilenkkarit kuuraa auraten ja Kangolin lippalakit viimaa halkoen uljas kansamme marssii kohti sitä päämäärää, jonka äitimme ovat meihin rintamaidossaan istuttaneet.

Tänään, 5.12. me olemme yhtä aina valomerkkiin asti. Vähäisiä sisällissotaan rinnastettavia toimenpiteitä on kuitenkin odotettavissa, kun poliittisen retoriikan viiltävimmät argumentit kohtaavat toisensa yleisessä kansankokouksessa, paikallisten kuljetusalan ammattilaisten viivytellessä turhan päiten nurkan takana, kun naapuritalon nousukaspariskunta lunasti viimeisen, röyhkeästi itsenäistä vapauttaan liputtaneen vossikan käyttöönsä. Selkäänsä sietäisivät, nuo epäisänmaalliset pyrkyrit!

Koska kansamme on taipuvainen ylenmääräiseen politiikkaan ja retoriseen mittelöön, on 6.12 julistettu yleiseksi henkisen latautumisen päiväksi, jona myös keisarinnamme Tarja I Punainen on ottanut tavakseen kutsua lähimmät pari tuhatta ystäväänsä kansan konsensuksella hyväksyttyyn bakkanaaliin, jonka sponsoroivat mm. Vailla Vakinaista Asuntoa ry, Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten yhdistys ry, Aids-tukikeskus ja Pienten kissanpentujen ahdistusyhdistys R&Y (Riitta & Ykä), ja pari muuta vastaavaa rahankeruukoneistoa.

Tänään myös minä astun siis kalsareihisi, pyysit tai et. Minun juuri vapautuneet kalsongini löytyvät tuolta pyykkituvan puolelta, siitä kun menet ovesta sisään, ja tokihan et laita valoja päälle, koska olet energiaystävällinen, niin se keskinihkeä kangaskokonaisuus siinä vasemmalla kädellä lienee se todennäköisin jackpot. Ylleen pukiessa kannattanee pitää silmät suljettuina kansanterveydellisistä syistä. Noin muuten toivotan aivan loistavaa päivää itse kullekin säätiölle ja säädyttömyydelle.

[Kamu]

Ai sul oli sit se vuotuinen kalsonkienvaihtopäivä...