Hyväksytkö itsemurhan

[vinouma]

Huomasin pohtiessani tänään aihetta, että täällä ei ole juurikaan käsitelty itsemurhia.
Tiedän, hankala aihe lähestyä, mutta saattaa juuri siksi olla antoisa keskustelun aihe. Suomessa noin 1100 henkeä (Wikipedia) surmaa itsensä vuosittain. Suomessa itsensä surmaajaa syyllistetään, koska hän aiheuttaa tuskaa lähimmilleen. Japanissa taas itsemurha on kunniallinen ja joskus ainoa hyväksytty tapa reagoida tilanteeseen.

Hyväksytkö sinä itsemurhan?

/V

[Jamac]

Kyllä tietyissä sairaustapauksissa. Jos esimerkiksi sairastuisin Parkinssonin tautiin, niin tekisin kyllä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Näin luulisin.

[amanita]

Kysymys on minulle outo.
Ajattelisin voivani vastata kysymykseen: Ymmärrätkö itsemurhaa aikovaa?

Ehkä tarkoititkin tätä?

Ymmärrän että syvän henkisen hädän hetkellä joillekin tulee mieleen kadota, lopettaa, lakata olemasta.

En voi hyväksyä sitä, että jonkun elämä tuollaisen hädän hetkellä on niin tukossa, pimeä, kauhea, ettei mikään eikä kukaan pysty auttamaan. En voi hyväksyä sitä, että ihminen joutuu olemaan niin yksin ahdistuksessaan, että oman ainoan ja ainutlaatuisen elämänsä haluaa oman käden toimesta lopettaa, että apua ei ole saatavissa mistään.

Voin hyväksyä armokuoleman tietyissä tapauksissa. Työelämässäni olen ollut tekemisissä lohduttomasti ja äärimmäisen kivuliaasti kohden kuolemaa matkaavien potilaiden kanssa. Kun fyysinen kipu ylittää kaiken kuviteltavissa olevan ja varma tieto keinojen loppumisesta paranemisen suhteen on annettu, hyväksyn kyseisen sairastuneen järjissään haluaman armokuoleman toteuttamisen. Eräänlaiseksi itsemurhaksihan se voidaan luokitella.

Sinulle Vinouma voimia jaksaa, olen viesteistäsi huomannut sinulla olevan vaikeaa.

[Paapa]

Joissakin tapauksissa. Itsellä on perhepiirissä ollut tämmöinen tapaus, enkä sitä hyväksynyt, koska se aiheuttaa muille suurta surua.

[Sarjatuli]

En vastannut kyselyyn koska asiaa voi käsitellä niin monelta eri kantilta. Joku voi ajatella omasta näkökulmastaan asiaa ja on hyvinkin valmis jättämään tämän maailman. Mutta... jättääkö hän tämän maailman henkisesti vaiko vain oman fyysisen olemuksensa. Siinäpä mietittävää.

[Erño]

Riippuu tilanteesta. Jyrkkä ehkä.

[Salmister]

Itsemurhasta en tiedä, kysymys on vähän outo.

Armomurhan hyväksyn joissain olosuhteissa. Itse ainakin haluaisin, että eutanasia olisi hyväksyttävä "hoitokeino". Jos esim. sairastun niin, että en voisi elää omatoimisisesti tai halvaantuisin kaulasta alaspäin. Niin ottaisin kyllä lääkäriltä yhden sellaisen. Tietysti voisin tehdä itsemurhankin siinä tapauksessa, mutta taitaa olla aika vaikeaa, jos vain silmät ja kieli liikkuu.

Toisaalta eutanasian hyväksyminen voisi tuoda paljon väärin käytöksiä. Esimerkiksi, kun kohta pamahtaa vanhuspommi. Eli vanhoja ihmisiä on enemään kuin koskaan vert. muu väestö. Vanhainkodeissa ei tule olemaan tarpeeksi paikkoja, puhumattakaan hoitajista. Tälläisessä tilanteessa joku varmasti miettii, miten tilanteesta pääsee eroon. No eikun mummoille ja papoille piikkiä takapuoli ja vot, ongelma katosi.

Kaikesta huolimatta toivon että ikinä ei tarvitsisi tulla siihen tilaisuuteen, että joutuisin armomurhaa miettimään. Itsemurha-asian kanssa olen joskus ollut tekemisissä, mutta siitä ei sen enenpää.

[EvilPet]

Kysymys on kyllä outo... Onko kysymys tulkittavissa myös: aiotko tehdä joskus itsemurhan?

[vinouma]

Amanita: kiitos!

Jatkan ajatusta: pitääkö ihmisen pysytellä väkisin hengissä vain siksi, että tutuille ja sukulaisille ei tule paha mieli?

/V

[Paapa]

Amanita: kiitos!

Jatkan ajatusta: pitääkö ihmisen pysytellä väkisin hengissä vain siksi, että tutuille ja sukulaisille ei tule paha mieli?

/V

Mielestäni ainakin jossakin määrin ja varsinkin siksi, että jollakin hetkellä asiat kaatuvat päälle, mutta joskus tulee niin hyviä aikoja, että olisi väärin tehdä sellaista hetken mielijohteesta.

[Salmister]

Vinoumalle haiuan sanoa, että kaikki menee ohi. Kaikki tunteet mitä olen elämässäni kokenut on joskus loppunut. Aikaisemmin ketjussa mainitsin, että olen ollut tekemisissä itsemurha-asian kanssa. En siitä halunnut puhua, mutta ehkä kannataakin.

Olin elämässäni ajautunut siihen pisteeseen, että näin ainoana vaihtoehtona itseni tappamisen. Noin 2-3-vuotta ainoa kokemani tunne oli ääretön ahdistus. Ahdistus paheni vain koko ajan. Aluksi aloin toivoa itselleni jotain fataalia sairautta, joka lopettasi kärsimykseni, esim. rukoilin, että saisin syövän. Jos ulos pääsin, niin toivoin jääväni auton alle. En ikinä katsonut tuleeko autoja, kun ylitin tien. Autolla ajaessa tein enkkoja, kuinka kauan uskalsin pitää silmiä kiinni....

Lopulta aloin miettimään päivitäin itseni tappamista. Lopulta otin purkillisen unilääkkeitä. Norsukin olisi kuollut, mutta onnekkaiden tapahtumien johdosta ambulanssi tuli ja juottivat minulle hiiltä, ja Jorvissa vatsahuuhteluun.

Tähän tapahtumaan johtanut ahdistus oli sellaista mitä en kenellekkään soisi. En luullut vaan tiesin, että se ei ikinä lopu ja siitä ei ole mitään ulospääsyä.

Vähän tämän jälkeen hain apua ongelmaan, vielä kerran.

Nyt olen saanut elämästä taas kiinni. Ja olen enemmän kuin kiitollinen, että elän. Jokainen päivä on lahja, jonka käytän viisaasti. Koska eilistä ei voienää elää uudestaan.

[vinouma]

Kiitos Salmister, kun jaoit rankat kokemuksesi. Tuon kaltaiset selviytymistarinat luovat toisille toivoa!

/V

[MacFinn]

Paljolti jo täällä ilmaistulla ajatuksella liikkeellä, tietyissä parantumattomissa sairauksissa omaehtoinen kuolema voi olla oikeakin ratkaisu.

Muulloin se ei sitä ole. Maailma voi olla sysimusta, mutta se on vain ohimenevää. Ei se siltä tunnu kun kaikki kaatuu päälle, mutta niin se vain on. On aina ollut. Jokainen päivä on lahja, sittenkin. Ja se kannattaa käyttää oikein. Ihan kuten Salmister sanoi.

[darthmother]

Mitä väliä sillä on, hyväksyykö muut itsemurhaa, päivänsä päättävänsä päättäneelle tuo lienee se ja sama.
Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus päättää elämänsä jos niin haluaa. Vedotaan tunteisiin ja siihen kuinka hän tuottaa teollaan kärsimystä läheisilleen,
täytyykö sekin taakka muka vielä kantaa, kärsiä itse jotta muilla olisi hyvin. Joskus vaan liika on liikaa ja kamelin selkä katkeaa.
Suosittelen kuitenkin ensinnä ammattiavun hakemista, josko asiat
alkaisivat näyttää valoisammilta ja elämänjano palaisi.
Yksin ei kannata jäädä

[KunkkuJ]

Ettekö mitään helpompaa aihetta enää keksineet?
Minulle on tullut tunne, että niiden on helpompi tuomita itsemurhan tehnyt tai sitä yrittänyt, jotka eivät ole itse vastaavia vaikeuksia elämässään kokeneet. Sitähän sanotaan tähänkin aiheeseen sopien, että maalla on helppoa olla viisas kun merellä myrskyää.
Sellaisen ihmisen ei ainakaan pitäisi itsemurhan tehnyttä tuomita, joka on tällaisen ihmisen lähellä elänyt laittamatta itseään likoon sen varmasti näkyvän pahan olon helpottamiseksi. Tässä asiassa näkyy taas se nyky-yhteiskunnan suuri erehdys, kun ajattelemme, että apu löytyisi ammattiauttajista. Kaikki eivät sellaisten vastaanotolle pääse, eivät ehkä halua tai jaksa yrittää edes mennä. Mihin on kadonnut ajatus, että meillä on vastuu toisistamme?
Olen itse joutunut kahlaamaan elämässäni todella raskaiden ja vaikeiden vaiheitten läpi ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että paras apu noissa tilanteissa on lähellä kulkevat ystävät, joilla on ymmärtävä mieli, suuret korvat ja pieni suu.

[Pasteur]

Kylmästi on-topic imho:
Kyllä. Jokaisella täysikäisellä tulisi olla oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään siinä määrin kuin se ei rajoita toisten ihmisten omaa vapautta.

Tietysti tämä aiheuttaisi lukuisia eettisiä ongelmia ja väärinkäyttösten vaaroja. Miten olisi holhouksen alaisten laita? Entä psyykkisesti sairaiden? Eikö jokainen Suomen kaltaisessa hyvinvointi valtiossa useimmat henkensä riistämistä harkitsevat ole jossain määrin psyykkisesti sairaita? Kuinka psyykkinen terveys voidaan mitata? Ehkä siis yhteiskunnan tämän hetkinen lainmukainen näkemys on se paras. Sinällään lain rikkominen itsemurhan tapauksessa lienee melko yhdentekevää ko henkilölle, mutta valtion signaali yhteisölle on melko selvä - joskaan sosiaalinen paine ei liene nykyään murskaava.

[Paapa]

Kun täällä ihmiset avautuvat joskus on pakko sanoa:

Veljeni teki itsarin jossakin Hesan edustan saaressa juuri kun äitini tuli sinne Hesaan kylään. Ja syy oli kai vain se, että hän sai sokeritautirokotteet! Ja haulikolla päähän ei ole kiva tapa tehdä se.

Siksi en mennyt hautajaisiin (oli ihan oikea työestekin, ensi-ilta). Mutta en voi sellaista hyväksyä, että minun äidilleni tehtiin se. Ja päätin silloin, että en tapa itseäni niin kauan aikaan, kuin äitini elää.

Ja tiedän veljeni teon oikein hyvin, hän ei tehnyt sitä missään mielenhäiriössä, humalassa tosin. ja itse olen tätä propleemaa miettinyt ja kun ihminen on esim. Kommunisti. Sen itsensä elämällä ei ole suurta väliä, on tärkeämpää se globaali asetus siihen ihmiseen. eli ei ole yksittäisen ihmisen elämällä tarkoitusta vaan on kyse siitä yhteisöstä. Ja tätä ei varmaan moni tajua. Ja kun meillä kommareilla on ollut aina tarkoitus ylöspäin, avaruuteen ja ties minne. Ja hän vaan lopettetaa sen asian etsimisen. No hän oli revisionisti. ehkä se pettymys omaan itseensä olikin siinä.

Itse olen tätä asiaa miettinyt ja mietinkin ajoittain. en halua olla syöpäpotilas tai laskea vaippoihin. Mutta onneksi saan kuolla varmaan ihan nopeasti luonnollisestikin. Mutta kaikille asiaa ajatteleville on olemassa tulevaisuus. Rakkautta on tulossa ja kun tulee ikää ei semmoista edes kaipaakaan. Ja kun sitä ei kaipaa, se iskee ja hakkaa sinut ihan lyttyyn. Ja se on sitä oikeaa elämää. Siksi ei kannata hätäillä tämän asian kanssa.

[sinitiainen]

Minäkin olen täällä vielä valveilla, eikä ollut tarkoitus enää kirjoittaa mitään, mutta Paapalle haluan toivottaa vielä hyvää yötä ja levollista unta. Koeta panna surulliset mietteet sivummas. Nuku hyvin äläkä enää nyt valvoskele.
Unikeiju täältä nyt valon nopeudella lähti matkaan. Kun näet pienen kirkkaan vilauksen,se oli hän. Ja sauvallaan huiskauttaa Paapan sekä Nallen, jos sekin vielä kukkuu, unille.

[Paapa]

Minäkin olen täällä vielä valveilla, eikä ollut tarkoitus enää kirjoittaa mitään, mutta Paapalle haluan toivottaa vielä hyvää yötä ja levollista unta. Koeta panna surulliset mietteet sivummas. Nuku hyvin äläkä enää nyt valvoskele.
Unikeiju täältä nyt valon nopeudella lähti matkaan. Kun näet pienen kirkkaan vilauksen,se oli hän. Ja sauvallaan huiskauttaa Paapan sekä Nallen, jos sekin vielä kukkuu, unille.

Nallehan menikin jo 4 tuntia sitten nukkumaan. Ja kiitos ja samat hyvät yöt. Itselle toisten mietteet tekee surullia asioista. Ja tämä itsemurha on vaikea asia minulle. kun sen hyväksyn ja mietinkin sellaisia asioita ajoittain. Mutta minulla on se este, etten voi sitä tehdä, ellei tämä maailma romahda just ja tässä. Ja vaikka äitini on kuollutkin ja voisin sen tehdä ilman hänen kiusaamistaan, en sitä tee. Syy on vaan se, että alkuperaäisessäkin viestissä ei näy valoa tunnelin päässä. Ja tyämän ikäisellä ihmisellä siellä on pelkästään valoa! Ja kun se vaan valaistuu vuosien myötä. Löytyy sisältöjä eläimiin( elämään). Löytyy rauhaa siihen tahkoamiseen. Ja kaikenkaikkiaan naisetkin näyttävät paremmilta kun aika menee. maanalainen paikka siis näät 40 v naisen., se on kuin 30 v aikoinaakin.

Mutta tällä sapluunalla mennään! Ja kuin mummo lumessa. Ja postilaatikolle.

Mutta sitä elämää on olemassa.

[sinitiainen]

Minäkin olen täällä vielä valveilla, eikä ollut tarkoitus enää kirjoittaa mitään, mutta Paapalle haluan toivottaa vielä hyvää yötä ja levollista unta. Koeta panna surulliset mietteet sivummas. Nuku hyvin äläkä enää nyt valvoskele.
Unikeiju täältä nyt valon nopeudella lähti matkaan. Kun näet pienen kirkkaan vilauksen,se oli hän. Ja sauvallaan huiskauttaa Paapan sekä Nallen, jos sekin vielä kukkuu, unille.[/quote

Nallehan menikin jo 4 tuntia sitten nukkumaan. Ja kiitos ja samat hyvät yöt. Itselle toisten mietteet tekee surullia asioista. Ja tämä itsemurha on vaikea asia minulle. kun sen hyväksyn ja mietinkin sellaisia asioita ajoittain. Mutta minulla on se este, etten voi sitä tehdä, ellei tämä maailma romahda just ja tässä. Ja vaikka äitini on kuollutkin ja voisin sen tehdä ilman hänen kiusaamistaan, en sitä tee. Syy on vaan se, että alkuperaäisessäkin viestissä ei näy valoa tunnelin päässä. Ja tyämän ikäisellä ihmisellä siellä on pelkästään valoa! Ja kun se vaan valaistuu vuosien myötä. Löytyy sisältöjä eläimiin( elämään). Löytyy rauhaa siihen tahkoamiseen. Ja kaikenkaikkiaan naisetkin näyttävät paremmilta kun aika menee. maanalainen paikka siis näät 40 v naisen., se on kuin 30 v aikoinaakin.

Mutta tällä sapluunalla mennään! Ja kuin mummo lumessa. Ja postilaatikolle.

Ja nyt ihan ennen muuta unille mene. Väsynyt täytyy sinun olla kun sulkuihin kompastelet. Hyvät yöt äläkäs enää kirjoittele, kohta on aamu.
Tai et tainnutkaan kompastella, yksi sulkuhan tuossa vain näkyy. Anteeksi tuosta sulkujutusta, mutta käy toki jo nukkumaan. Eikö se keiju perille löytänytkään ?

[Paapa]

[quote="sinitiainen"][/quote]
Rakkaus on tärkeintä. ja inhimillisys.

[sinitiainen]

Nettitiainen osaa marmattaakin ja komentaa Paapan nyt nukkumaan

Nyt hyvää yötä ja kauniita unia

Täytyy lähettää pieni lohikäärme kun unikeiju oli voimaton
http://www.youtube.com/watch?v=LIDZAJoX ... re=related

Editoitu noin monta kertaa kun löytynyt aina ääneltään vähän parempi linkki

EDIT Tässä oli Puff the Magic Dragon, joa on tekijänoikeussyistä hävinnyt

[Paapa]

Tai et tainnutkaan kompastella, yksi sulkuhan tuossa vain näkyy. Anteeksi tuosta sulkujutusta, mutta käy toki jo nukkumaan. Eikö se keiju perille löytänytkään ?

Se keiju kävi ajat sitten. Meen siihen suuntaan. Ja perävalot (VAOT) on huulilla. Näillä maanantaihin mennään.

[Paapa]

Nettitiainen osaa marmattaakin ja komentaa Paapan nyt nukkumaan

Nyt hyvää yötä ja kauniita unia

Täytyy lähettää pieni lohikäärme kun unikeiju oli voimaton
http://www.youtube.com/watch?v=SAjt5q_UI6c

hirveä hätä jostakin ja taas jostakin jolle antaa numeronsa. Ja sitten se rakkauskin vielä. Ja se hyökkää mun päälle!

[tsip]

Nyt taidan jo toistaa itseäni...

Ymmärrän itsemurhan tekijää, ettei hän enää jaksanut ahdistustaan. Että se on pakokeino kun ei mitään muuta vaihtoehtoa näytä olevan. Että ajattelee läheisille olevan parempi jos hän poistuu eikä aiheuta enempää surua. Vaikka usein siinä käy niin, ettei läheiset edes tiedä toisen olleen masentunut tai hautovan itsemurhaa. Helppoa se on tuomita itsekkäänä tekona jos/kun ei ole itse tuntenut samanlaisia tuntemuksia... En uskonut tämän reunan synkkyyttä ennen kuin olen siellä käynyt. Ja osittain seison siellä edelleen. On vaikea nähdä huomista kun tästä päivästä selviäminen on työlästä. Päivät menevät kun ei ajattele, keskittyy kaikkeen muuhun.

Pakenemista se on, sen toivoisin kaikkien itsemurhaa ajattelevien ymmärtävän. Eutanasia on myös vaikea asia, siinä pitäisi päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, kuka on kykenevä päättämään toisen puolesta milloin on aika päästää pois kärsimästä. Eläinten parissa työskennellessä tästä päättäminen oli edessä aika usein. Ainakin jollain tasolla vaikka itse renkinä työskentelin.

Kuolema on osa elämää ja tuleepa se sitten omakätisesti tai ajan kanssa, se tulee kuitenkin. En jaksa enää itsemurhan tehneitä enkä heidän omaisia syyllistää. Päätös on jokaisen oma ja siitä lopuksi vastaa itse. Ja onko meidän olemassa ololla jokin kosminen, elämää suurempi tarkoitus?

Nonii, tässä nyt tällainen juu... tai ei... mutta jos sittenkin... vastaus.