Hopeinen Omena

Sain ghettopainosetin lainaan. Nyt on sitten enemmän kuin 60 kiloa temmattavana ja työnnettävänä. Tai ehkä ei sittenkään, ghettotangossa ei ole laakereita, eikä painoja passaa pudottaa, ettei hiekka leviäisi pitkin kenttää. Raskaampaa maastanostoa ja kyykkyä niillä voin sentään ehdä. Täytyy vain rakentaa kyykkyräkki. Sekä se nostolava. Tulee vielä kalliiksi.

Eilen kuvailin taas painijoille soolotreeniä tehtäväksi kotioloihin. Täytyy ehkä oikeasti hankkia se tatamikin, että tekniikkatreeniäkin kuvattua ja jostain edes vähän tuloja.

Torstai-iltana painittiin tsirbulan kanssa patiolla. Lukkopainikamat ja huppari puvun alla sekä sukat jalassa tarkeni aivan hyvin. Kunhan päästään plussa-asteille, niin tulee varmaan painittuakin joka päivä. Onneksi on puoliso joka tykkää nujuamisesta. Muuten pitäisi varmaan tilata paininukke kotiin viimeisillä rahoilla.

ZZ Topillakin oli party patiolla .

Poikkeustila ei ole omaan kuntoiluuni vaikuttanut oikeastaan millään tavalla. Punttijumppaa ja aerobista sopivassa suhteessa edelleen.

peku kirjoitti:Painoindeksiä ei kannata urheilevan kovin tarkkaan tuijottaa. Narutesti sitävastoin on aika kätevä, eli mitataan pituus narulla jonka jälkeen naru taitetaan kahtia. Narun pitäisi yltää vyötärön ympäri "jenkkakahvojen" kohdalta. Saman tuloksen saa mittanauhalla kun jakaa pituutensa kahdella.

Mutta en epäile yhtään sitä että yli puolet suomalaisista on ylipainoisia. Senhän näkee jo katukuvassakin paljaalla silmällä. Valitettavasti liikunnan määrä nykyään on liian vähäinen ja ruokaympäristö liian kaloripitoinen. Ei siihen muuta tarvita.

Olen harmitellut muutaman kilon noussutta painoani, mutta eipä tuonne vyötäröön ole hirveästi kertynyt tavaraa. Mitta menee juuri tuossa 50 pinnan korvilla 180 senttisenä ja 84 kiloisena. Vähän kyllä olen haaveillut pääsystä tuonne 80 kilon kerhoon niin saisi lommoposket takaisin

Nuoriso kyllä paisuu vauhdilla. Tai no eipä tarvitse katsoa kuin työkavereita, jotka aikanaan olivat niin hoikkia, mutta melkeinpä kaikki ovatkin sitten lopulta painaneet ohi masunkasvatuksessa

Haha, 80kg 190cm olisi kuin nyljetty pulkannaru!

Mieluummin pidän itsessäni hieman lihaa, kuin olisin purjeena tuulessa

Ollaanhan tässä melkein kymmenen senttiä lyhkäsempiä

Painoin kymmenen vuotta sitten jotain 72 kiloa. Aika tarkalleen kilo per vuosi tahtia on kerätty massaa, vaikkakin tuo kehitys on jo pysähtynyt/kääntynyt.

Olipahan mahtava painia ihan kunnolla pitkästä aikaa. Parin lahjakkaan oppilaan kanssa väännettiin terassilla auringon alla reilu tunti.

Taidetaan painia jatkossakin. Oli korona time päällä tai ei.

Nyt on tullut painittua ihan kunnolla parina päivänä ja tänään (eilen) kävin vieläpä salilla punttaamassa, kun ei viitsinyt enää iltamyöhään alkaa terassilla riuhtomaan tankoa.

Kylläpä osas oikeasti raskaat kyykyt tuntua raskailta. Mutta positiivisena juttuna ainakin tempaustekniikka on kehittynyt hurjasti. Tänään meni viimeinen nosto 75:llä todella nätisti.

Minulta on paino tippunut puolessa vuodessa kärpässarjan puolelle eli alle 70 kg, oho! On hävinneet jenkkakahvat ja kaljamaha eli n. 3,5 kg.

Syy: lisääntynyt liikunta (melkein) päivittäisen metsälenkin muodossa, arki-iltakaljan vaihto alkohoolittomaan versioon tai Hartwallin Vichyyn limesiivulla sekä ruoka-annoskokojen pienennys. Roskaruoka jäi jo vuosi sitten.

Kuinkahan pieneksi sitä immeinen voikaan lopulta kuihtua?!

Onnittelut! Hyvä esimerkki siitä että pienikin elämäntapamuutos on tehokas. Samalla olet pienentänyt riskiä sairastua yleisiin kansansairauksiin ja muutenkin parantanut elämänlaatuasi. Eikö?

^Kaljahammasta kolottaa välillä ankarasti, mutta metsässä lenkkeily on kertakaikkisen upeaa, vaikka kovana sienestäjänä minua hieman surettaa, että sieniä ei metsässä ole..

Minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että kotipihalta on kävelymatkan päässä kolmea erilaista metsätyyppiä, tuossa korpista sienimetsääni, missä siis juuri nyt ei sieniä ole, mutta nättiä on.

..yhden terveysvaikutuksen olen huomannut, tosin en ole varma johtuuko siitä: kaljamahan katoamisen myötä on kadonnut myös minua kiusannut lievä närästys. Zolttia ei ole tarvinnut syödä moneen kuukauteen.

Samankaltaiset tavoitteet itselläni edessä. Noussut kolesteroli ja turvonnut vyötärönseutu sekä yleinen väsymys ja erinäiset kehon rappeutusilmiöt ovat osoittaneet ettei meno voi jatkua entisellään. Motivoivaa nähdä että muutos mahdollista.

Toissapäivänä sai jo työnnellä ihan kunnon rautoja, eikä edes tuntunut missään. Markka alkaa olla kevyttä. Kannatti jumpata karanteenin aikana terassilla. Voimapainot pysyivät, ehkä jopa hiukan paranivat! Tänään alkaa syklin neljäs viikko. Seuraavat pari viikkoa kevennettyjä nostoja, mutta raskaampia kyykkyjä.

Ja painimaankin pääsee taas.

Andreas66 kirjoitti:Samankaltaiset tavoitteet itselläni edessä. Noussut kolesteroli ja turvonnut vyötärönseutu sekä yleinen väsymys ja erinäiset kehon rappeutusilmiöt ovat osoittaneet ettei meno voi jatkua entisellään. Motivoivaa nähdä että muutos mahdollista.

Sama tilanne täällä. Täytyy ottaa itseä niskasta kiinnia ja yrittää vahtaa liikuntavaihde päälle ja jättää oluet vähemmälle. Kun mittarissa on yli 50 huonot ruokavalinnat näkyvät melko pian vyötäröllä ja olo alkaa olla vetämätön.

50v rajapyykki pyrkii kokoajan lähemmäksi ja viime aikoina olen huomannut että kaikki liikkuminen alkaa olla hankalaa ja koko kroppa on ihan jäykkä, ei taivu aamulla sukkia laittamaan jalkaan ja lattialla istuminen tuottaa vaikeuksia jos ei saa nojata mihinkään, jotain tarttis nyt tehdä.
Veriarvot on kyllä hyvällä mallilla ja melko terveellisesti tulee syötyä, mutta järjettömiä määriä kerralla, varsinkin nyt kun ollut vajaan vuoden tupakoimatta niin ruoka maistuu niin hitosti.

Hankin sähköavusteisen polkupyörän ja sillä nyt mennyt työmatkat viikon verran, mukavaa kun voi avustuksen laittaa päälle pahimmissa ylämäissä niin pystyy ne ajamalla menemään eikä tartte taluttaa, aiemmin innostus työmatkapyöräilyyn on aina lopahtanut näiden ylämäkien takia, jos nyt innostus jatkuisi vaikka niin että siitä tulisi ihan tapa.

Painoa tullut vuodessa jotain 15 kiloa lisää ja tuosta pitäisi nyt päästä eroon ja mielellään vähän enemmästäkin, jos sinne neuvolapainoon tähtäis, eli alle sataseen.

Millähän tuota kropan/lihaksien jäykkyyttä saisi parannettua? Jotain joogaa tms.? Onkohan mitään tunteja missä olisi muitakin rautakankia niin ei olisi niin ahdistavaa kun muut vetelee saunasolmuja ja itse ei saa edes käsiä maahan suorin jaloin

Jos olot syksyksi normalisoituvat, huokea vaihtoehto löytyy Työväenopiston kursseilta.

Espoon Työväenopiston syksyn 2020 kurssivalikoima tulee nähtäväksi 20.5.

https://ilmonet.fi/

dlspade kirjoitti: Millähän tuota kropan/lihaksien jäykkyyttä saisi parannettua? Jotain joogaa tms.? Onkohan mitään tunteja missä olisi muitakin rautakankia niin ei olisi niin ahdistavaa kun muut vetelee saunasolmuja ja itse ei saa edes käsiä maahan suorin jaloin

Hyvin paljon on erilaisia joogaan ja/tai dynaamiseen liikkuvuuteen keskittyviä tunteja. Ei niissä mitään pääsyvaatimuksia ole ja minäkin (entisenä) rautakankena tunnen oloni kotoisaksi. Ihan Asthanga-tunnille en kylmiltään laittaisi mutta monenlaisia vaihtoehtoja on.

Ihan kotioloissakin pärjää ja youtube on pullollaan sopivia ohjelmia (noita alla olevia en ole itse katsonut mutta toimivat viitteenä että vaihtoehtoja löytyy):
https://www.youtube.com/watch?v=ZcW1nJEOpgE
https://www.youtube.com/watch?v=9NRPlZvd5PI
https://www.youtube.com/watch?v=J6617SOtea4

Tuota vaan pitää malttaa harrastaa usein ja monen kuukauden/vuoden ajan. Kehitys on hidasta mutta varmaa jos sinnikkyyttä riittää.

Spagaattiin tai pannukakku-venytykseen en usko itse ikinä pystyväni mutta selvästi on liikkuvuus kehittynyt vuosien saatossa.

Selkeästi itsellä viidenkympin ylittyminen näkyi palautumisen ja vammojen paranemisen hitaudessa.

Sormia varpaisiin en saanut edes 13-vuotiaana, joten en pitäisi sitä minkäänlaisena ongelmana, jos muuten on liikkuva ihminen - itsekin olen harrastanut alasarjoissa ja kuntoiluporukoissa vuosikymmeniä useampia pallopelilajeja tästä hirvittävästä vajavaisuudesta huolimatta!

Lähes kuusikymppisenä olen myös sitä mieltä että mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää liikunta ja kehonhuolto on. Jo siitä syystä että lihaskato kiihtyy iän myötä. Toimintakyky on hyvä säilyttää mahdollisimman pitkään.

Liikuntaa harrastan monipuolisesti, lihaskuntoa ja aerobista sopivassa suhteessa. Kehonhuoltoa dynaamisilla ja staattisilla venytyksillä lähes joka ilta. Venytykset hoituvat samalla kun katsoo Areenaa .

Ruokavaliota kannattaa muokata kasvisvoittoiseksi. Jos tykkää syödä kuin hevonen niin kasviksilla ei pääse lihomaan, niitä kärsii syödä mahan täyteen. Samalla saa kuitua ja hivenaineita.

Kamppapilulajit, tanssi, painonnosto, jooga, voimistelu, kehonpainoharjoittelu... kaikki hyviä liikkuvuuden kehittämiseen. Myös perus puntti, jos hommaa ammattitaitoisen valmentajan, tai viitsii itse selvittää mitä tehdä ja miten. Ylipäätään kaikki ohjattu liikunta auttaa, jos valmentaja/ohjaaja on pätevä. Kynnys osallistumiseen voi olla suuri, mutta kaikki helpottuu, kun sen ensimmäisen askeleen ottaa kynnyksen yli. Nykyään on tarjolla myös hyviä etävalmennuspaketteja. Ihan helvetisti myös huonoja sellaisia, esim. Silona Iekkisen (nimi muutettu) setit.

Hyvänä esimerkkinä kuitenkin KV Performance. Mies on vastikään panostanut paljon online -sisältöön. Suosittelen. Löytyy googlella. Hänen puolisonsa on myös erittäin pätevä PT.

Sitten on myös kuulemani mukaan hyviä ja päteviä valmentajia, jotka eivät tykkää myydä itseään.


Tänään oli hyvä treenipäivä. Puntti kulki hyvin ja paini vielä paremmin. Palkkariksi kauriinjauhelihasta ja puolukoista tehtyä kastiketta, sekä lohkopottuja.

Kauniin ja hiljaisen aamun kunniaksi kävin 6 km metsälenkin.

Liiallisen videoeditoinnin kipeyttämän oikean käpälävarren parantamiseksi otin ranteisiin puolen kilon rannepainot.



Heiluttelin menemään.

Ei sinänsä tuntunut missään, paitsi kun kotona otin painot pois!

Koira kuljettaa meitä päivittäin sen 5-8km. Koko aikuisikä on tullut tehtyä roudarihommia. Kalusto on ollut maltillista - eli en ole rikkonut paikkojani liian kovilla taakoilla. Niissä hommissa on myös saanut könytä, kiipeillä ja luikerrella ajoittain, joten mihinkään salille ei ole koskaan tarvinnut mennä. Paitsi Raholan liikuntakeskukseen kaiuttimia asentelemaan. Omakotitalon pihatöissä saa myös hiukan liikuntaa.

Ruokapuoli olisi mitä sattuu, ellei parempi puoliskoni olisi niin loistava ruoanlaittaja, joka samalla vahtii terveyttäni. Hän muuten valheellisesti väittää minun syöneen hookoon sinistä pää jääkaapissa. En kai edes minä ole niin hoopo, että pitäisin jääkaapin ovea ammollaan syödessäni, joten miten se pää nyt siellä voisi olla.

Tänään oli riemastuttavaa lukea Arvo Ylpöstä - hän mm sanoi - lainataan suoraan Ilta-Sanomista :

"Ylpön kirjoittama Auringonpojan terveysaapinen (1925) oli myyntimenestys. Perusohje oli: syö kaikkea. Ruokarajoituksia Ylppö piti muotioikkuina.

Ylppö itse rakasti herkkuja eikä pihtaillut sokerin käytössä. Kahviin hän laittoi aina kymmenen sokeripalaa.

Liikuntaa ja voimistelua Ylppö piti tärkeänä. Hän hiihti itse mutta rakasti enemmän kortinpeluuta.

Siitä hän viis veisasi, jos ruokailu jäi väliin.

– Minkäänlainen säännöllisyys ei ole koskaan kuulunut elämäntapoihini, Ylppö on todennut.

Ylppö piti tiukan säännöllisiä elämäntapoja jopa vaarallisena, sillä kaavoihin kangistunut elimistö ei välttämättä jousta yllättävissä tilanteissa. 1920-luvulla hän teki mielestään virheen opettaessaan, että sylivauvalla pitää olla säännölliset ruoka-ajat, joiden välissä vauva saa vain vettä.

– Lapset ovat erilaisia. Ei pidä noudattaa orjallisesti mitään kaavaa, Ylppö totesi Ihmisen ääni -muistelmateoksessa."


Ja pistetään loppuun vielä painavaa asiaa.

Kevyt 80 tempauksessa ja vähemmän kevyeltä tuntunut 95 työnnössä eilen. Allergiat iski päälle kun innostuttiin kaatamaan takapihalta pari puuta, mutta kyllä tämä tästä. Paini kulkee hyvin, niin kuin aina. Oispa kaikki yhtä helppoa.

YixingLao kirjoitti:Minulla on kapea asunto, joka on täynnä sotkua, joten en voi liikkua vapaasti. En voi myöskään lisätä kuntosalilaitteita. Mutta voin tehdä paikalla tehtäviä harjoituksia, kuten kyykky, push-up, sit-up ja planking! Tavoitteenani on vain poistaa olutta-vatsaani! Tarvitsen vain apua ruokavaliossa, koska kävelymatkan päässä ei ole vihanneskauppaa ja lähimmät ruokalähteet ovat pikaruokaa. Voin tehdä päivittäistavaroita, mutta vain viikoittain.

Kaljamaha lähtee vanhalla konstilla: kuluta enemmän kuin syöt! Metsää varmaan löytyy; sinne hortoilemaan tunniksi päivittäin ja joka toisen sauna- tai illanviettokaljan vaihdat vissyyn, jonka sekaan runsaasti jäitä ja limeä.

Itselläni käveleskelyn ja korona-askareitten seurauksena on mukava pikku kaljamaha hävinnyt puolessa vuodessa ihan kokonaan, mutta paino ei enää tipu. Pihatöiden, lehtikuusiterden ja puuveneellä soutamisella on yksi ikävä seuraus: Omegan teräsrannekkeseen joutuu hakemaan lisäpalasen, kun on käynyt pieneksi.