Hopeinen Omena

^Mikael Karvajalka on hauska ja yleissivistävä kirja.

Tosin yksi elementti Waltarin kirjoissa tökkii hiukkasen; niiden protagonisti on aina köyhä, orpo tai muuten osaton älykäs ja kirjallisesti lahjakas, hyväuskoinen mies, jota naiset ja kohtalo kusettaa.

PKivireki kirjoitti:...niiden protagonisti on aina köyhä, orpo tai muuten osaton älykäs ja kirjallisesti lahjakas, hyväuskoinen mies, jota naiset ja kohtalo kusettaa.

Mietin, että minkälainen olisi tuon vastakohta. Rikas, tyhmä, kirjallisesti lahjaton häikäilemätön ihminen, joka kusettaa kaikkia. Trump?

Siinä vaihtoehto Waltarille:

PKivireki kirjoitti:^Mikael Karvajalka on hauska ja yleissivistävä kirja.

Tosin yksi elementti Waltarin kirjoissa tökkii hiukkasen; niiden protagonisti on aina köyhä, orpo tai muuten osaton älykäs ja kirjallisesti lahjakas, hyväuskoinen mies, jota naiset ja kohtalo kusettaa.

Näin on, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: Johannes Angelos.

LapsSyksyn kirjoitti:

PKivireki kirjoitti:^Mikael Karvajalka on hauska ja yleissivistävä kirja.

Tosin yksi elementti Waltarin kirjoissa tökkii hiukkasen; niiden protagonisti on aina köyhä, orpo tai muuten osaton älykäs ja kirjallisesti lahjakas, hyväuskoinen mies, jota naiset ja kohtalo kusettaa.

Näin on, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: Johannes Angelos.

Kyllä tuota erästä helsinkiläistä rikoskomisariotakin voisi pitää vastaavana poikkeuksena.

^No tuo viimeinen oli hyvä! Niin kuin on kirjatkin.

Luin joskus Neljä päivänlaskua -kirjan Waltarin kirjoitusprosessista, oli vissiin vaimolla melkoista kuunneltavaa, kun Waltari keskusteli hahmojensa suulla ullakkohuoneessaan Hartolan kesähuvilalla.

Kun kertoja ei pääse egyptiläisistä eroon, hän vetäytyy maalle kirjoittamaan. Sinuhe istuutuu matolle hänen viereensä ja kertoja alkaa kirjoittaa hänen sanelunsa mukaan, ”sillä jos ihminen kerran aikoo kirjoittaa kirjan, ei hänen auta muu kuin alkaa kirjoittaa”. Hänen vaimonsa ja tyttärensä tulevat myöhemmin perässä. Egyptiläiset asuvat kertojan luona ja näyttäytyvät yhtä elävinä kuin perheenjäsenetkin, niin että perheen koirakin murisee eikä suostu enää tulemaan isännän työhuoneeseen. Kertojakaan ei itse aina tiedä, puhutteleeko Sinuhea vai vaimoaan tai tytärtään.

..

Waltari kirjoitti Sinuhen Kalhon huvilallaan Hartolassa kesän 1945 aikana. Kirjoitustahti oli uskomaton: parhaimmillaan lähes 30 liuskaa päivässä.

Maanisesti. Kilahti siis jotenkin herra W? Lisäksi ällistyttää Sinuhe egyptiläisen Egypti-tietous - kyseisessä maassa kun Waltari ei käynyt koskaan!

Tuurin Viljajuna Siperiasta. Kyl se osaa kirjoittaa. Kirja alkaa kolmen sana lauseilla.

Yrsa Steniuksen Koiria, rakkautta ja surua

Mainio kirja, nainen muistelee elämänsä vuosia mäyräkoiran emäntänä, joita kirjoittamisen aikaan oli kertynyt noin 50.

Tämä piinkova feministi tekee myös hauskoja - tosin nykypäivänä epäkorrekteja - huomioita miehistään ja sukupuolista; "Index on aina ollut äijä, ihana äijä. Minulla ei ole ollut pienintäkään epäselvyyttä, että se on syntynyt uroskoiraksi, eikä kasvanut siksi."

Tämä kirja on seuraavana lukulistalla:

Arianna Huffington
(suomentaja: Teija Hartikainen):
UNIVALLANKUMOUS 
Muuta elämäsi yksi yö kerrallaan
VIISAS ELÄMÄ Oy

http://viisaselama.fi/kirjat/univallankumous/

Aarnion kirja vaiheessa yhä, Wahlroosin epävirallinen elämänkerta (kirjoitettu pyynnöstä huolimatta) oli luunkova vaikkakin paikoin puistattava.

Tässä hiljattain ilmestynyt kirja. Löytynee jo kirjastoista.

Satu Pihlaja
AIKAANSAAMISEN TAIKA
Näin johdat itseäsi
Atena Kustannus Oy ( https://atena.fi/ )
(kirjastoluokka: 14.4)

Avainsana: ajanhallinta

Eiji Yoshikawa: Musashi.

Tämä tänään (17.4.2018) julkaistu kirja on ehdottomasti hankittava ja luettava:

Minna Helle
JÄRKI JA TUNTEET
Oivalluksia riidoista, neuvotteluista ja sopimisesta
Otava (2018)
Kirjastoluokka: 30.7

Lisää infoa tämän linkin takaa!

Karjalaisen kirja Tove Janssonista

Jeff Vandermeer: Eteläraja-trilogia.. osassa "Hallinta". On aikas bueno!

Ready Player One
ja
Red Sparrow
Molemmat tällähetkellä kesken.

Jorma Ojaharjun kirjoittama Antti Litja: Mies, joka oppi sanomaan EI. Vuodelta 2003. Mm: " Kirjallisuudessa ns. hyvät ihmiset ovat vajaamielisiä, koska uskovat rehellisyyteen, totuuteen ja oikeuteen. Epäilemättä he ovat onnellisia, mutta onnellinen on hölmön synonyymi. Uusliberaalin markkinatalouden nousujohteinen, golfaava johtaja tietää, että on oltava valmis kohtuulliseen vilppiin, valheeseen ja vääryyteen, jotta menestyisi, mutta kutsuttava sitä rehellisyydeksi, totuudeksi ja oikeudeksi."

maccivaari kirjoitti:on oltava valmis kohtuulliseen vilppiin, valheeseen ja vääryyteen, jotta menestyisi, mutta kutsuttava sitä rehellisyydeksi, totuudeksi ja oikeudeksi."

Sipilä, Putin, Erdogan ja muut ihmisvihaajat toimivat juuri näin... Tosin kohtuullisuus on ylitetty jo ajat sitten kaikkien kohdalla.

Risto Isomäen CON RIT lähestyy loppuaan, pikku riipaisu vielä jäljellä.

Loma meni ja kirjoja tuli luettua kaksi. Tulin valinneeksi reissuille kaksi suomalaista eurooppalaista kirjoineen; suomalais-ranskalaisen emeritusprofessorin, fasismitutkijan ja serkkupoika Tarmo Kunnaksen Hyvää kotiseutua etsimässä ja HS:n toimittaja Heikki Aittokosken Kuolemantanssin.

Molemmat käsittelevät kirjoissaan eurooppalaista identiteettiä, eurooppalaista patriotismia ja eurooppalaista nationalismia. Kunnaksen näkökulma on elitistinen; hänen sydäntään lähellä ovat vanhan sivistyneen Euroopan kansakunnat ja seutujen omaleimainen paikalliskulttuuri, joka on hänen harmikseen kovaa kyytiä katoamassa. Kunnas briljeeraa Euroopan sivistyksen, historian ja tuntemansa paikalliskulttuurin tietämyksellä ja esittelee kirjassaan näiden kotiseutujen henkisiä ja kulttuurisia aarteita.
Aittokoski taas perkaa eurooppalaista nationalismia filosofisesti ja konreettisesti käymällä läpi Euroopan kansallismielisten liikkeiden taustaa ja populistista nykyhetkeä. Kunnon populistina Aittokosken on ilmeisesti ollut pakko tuoda kirjaan afganistanilaisen pakolaisperheen tarina päästä elämään Eurooppaan parempaa elämää. Tunteisiin vetoava tarina alleviivaa kuvaa meistä eurooppalaisista itsekkäinä ja tunteettomina, kun emme avaa ovea kolkuttaville - kansallismielisistä liikkeistä ja niiden johtohahmoista on aiheellista myös löytää pateettisia ja naurettavia piirteitä. Nationalismi on Aittokoskelle kuin liukas saippua; toisaalta virolaisten nationalismi laulavine vallankumouksineen on jees ja "kirkasta", mutta nykyisen Viron "Viro ensin" on ehdottomasti nou ja "pimeää".

Kunnas ei ole rasisti, mutta meikäläinen suvaitsevaisto polttaisi lattemaitonsa lukiessaan, miten Kunnasta surettaa Marseillen, Arlesin ja Avignonin kaltaisten Provencen kaupunkien keskustojen muuttuminen arabi- ja afrikkalaismiesten kansoittamiksi.

Vielä enemmän kulmia kohottaisi, kun kosmopoliitti eurooppalainen toteaa, että Ranskaan on tullut liikaa väkeä, joille sanat Liberté, Égalité, Fraternité ovat täysin merkityksettömiä. Aittokoskea taas surettaa ja kiukuttaa, että me eurooppalaiset emme ole valmiita jakamaan vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa niille, jotka tänne Eurooppaan haluavat.

Seppo Mustaluoto: Slaavilainen peli.

Tunne lukkosi. Niin moni on suositellut, että ostimpa sitten omaksi.

Bernard Cornwell: Flamebearer. Uusinta odotellessa uusintaluennassa.

Sun Tzu - Sodankäynnin taito.

Erinomainen parisuhdeopas.

Kanto Anneli: Lahtarit, jätin puolet lukematta kun toisti itseään. Eipä ollut mitään mielenkohennusta.

Stephen King: Hohto
Jäänyt joskus lukematta, niin nyt sitten.

Tässä uunituore tietokirja luettavaksi:

Julia Thurén
KAIKKI RAHASTA: Näin säästin kymppitonnin vuodessa
Gummerus Kustannus Oy
• www.gummerus.fi

Katso myös kirjan tekijän blogi:
• www.lily.fi/blogit/juliaihminen