Hopeinen Omena

hatey kirjoitti:Tunnetun kriitikon Seppo Heikinheimon kirjoittama Stereo-opas vuodelta 1971 (III painos)
Hyödyllistä tietoa streolaitteista ja niiden sijoittelusta, sekä äänentoistosta yleensä. Tosin kansikuvassa kaijjuttimien sijoitus on aika erikoinen.

No nyt HATEY on lyönyt ennätyksen - en olekaan ennen törmännyt kirjoitusmuotoon kaiJJutin.

Mutta itse sain tuon saman kirjan ensipainoksen aikanaan lahjaksi - se lienee osasyy nykyiselle/entiselle ammatilleni äänen parissa. Kansikuvassa on ReVox A77, jollaisen hommasin tämän kirjan innoittamana @1970 - päädyin sittemmin Sveitsiin kyseisen firman päämajaan touhuamaan Studer-nauhureiden parissa ja myöhemmin rakensin Suomen ensimmäisen 24-raitastudion, jossa luonnollisesti oli Studer A80-24 nauhuri.

Toinen kansikuvan laitteista on Garrard 401 pyöritin ja SME äänivarsi - olihan sellainenkin pakko saada - tosin omassani oli se pidempi 12-tuumainen varsi.

Ortoperspektaa - siis Voima OP-3 en silloin hommannut - kävin kyllä keväällä -71 Köykän luona kuuntelemassa systeemiä - hän oli kovin ystävällinen mies. Joskus 20 vuotta sitten hommasin sellaisen jostain kirppikseltä - nyt se on kaverillani.

Kansikuvan ainoa selvä virhe - turhan lähellä kajaria istumisen lisäksi - on se, että laitteisto ei ole kytketty - piuhat puuttuvat.
Kirjan anti oli kyllä hyvä ja oikein perusteltu - mikäli muistan oikein. Siihen aikaan ei suomeksi ollut paljoa asiatietoa saativilla, joten kirja tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Nuuska1 kirjoitti:

hatey kirjoitti:........Tosin kansikuvassa kaijjuttimien sijoitus on aika erikoinen.

No nyt HATEY on lyönyt ennätyksen - en olekaan ennen törmännyt kirjoitusmuotoon kaiJJutin.

.

Tämä halavatun retrohattuketale, suljettujen verhojen takana louskuttava Hätzy jaksaa sörkkiä tuota sanaparkaa jatkuvasti ihan vain kiusakseen, kun muinoin havaitsi foorumilla ystävällisen toivomukseni tuon äänentoistajan oikeinkirjoituksen suhteen. Prkl!

viewtopic.php?p=266722#p266722

Sauerkrautzi kirjoitti:

Aries kirjoitti:Daniel Kahnemann - Thinking Fast And Slow. Oikeasti pirun hyvä kirja

Mikäs tää on? Kerro vähän lisää..

"Opettaa" ajattelemaan uudella tavalla asioista. Mallia teemme jatkuvasti stereotyyppisiä oletuksia asioista ("thinking fast") ilman, että edes käytännössä ajattelemme niitä. Esimerkkinä vaikka auton ajaminen tai käveleminen ihmisjoukossa. "Thinking slow" on taas se, mitä tulee ensimmäisen osan jälkeen. Se, jossa joutuu vähän pohtimaan asioita. Eli ei mennä enää autopilotilla vaan tehdään tietoisesti valintoja tai ongelmanratkaisua.

Lukemalla tietää lisää

Kuulostaa arveluttavalta - vai pitäisikö kaijjutinhengessä kirjoittaa 'arvelluttavalta'. Molempi parempi tässä tapauksessa.

Kuvauksen perusteella asiaa arveltuani tulen siihen arveluttavaan päätelmään, että tämä 'uudella tavalla' tarkoittaisi jotain vanhan opitun ja kertyneen tiedon sekä osaamisen hylkäämistä. Kaikki aloitetaan alusta ja vasta vähitellen tämä 'uusi tapa' päättyy yrityksen ja erehdyksen menetelmällä siihen jo vanhastaan tunnettuun parhaaseen käytäntöön, joka stereotypiana piti hylätä.

Kuulostaa jotenkin tutulta.

^
No, jokainen toki mieltää tavallaan.

Itse ajattelen enemmänkin niin, että tuo kertoo miksi teen jotakin niin kuin teen.

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu osa 4, Korppien kestit tällä hetkellä työn alla. Tuttavallisemmin siis kirjasarja, johon Game of Thrones tv-sarjakin perustuu. Tämä neljäs kirja nyt noin puolessa välissä ja meinaa maistua vähän puulta. Tämän osan jälkeen taidankin pitää sarjasta vähän taukoa ja luen muutaman klassikon alta pois

Antti Holman joku kirja tuli kuunneltua parin viikon aikana autoillessa. Rohkeasti ja hauskasti kertoi itsestään ja surkeasta suomalaisesta viihdealasta. Taisi tuo kirja kuitenkin lopulta olla rakkaudenosoitus puolisolleen.

Joululahjaksi saatu kirja:

Rauno Korpi ja Pertti Tanhua:
Sinullakin on OKEUS ELÄÄ
Korpi Power (2020)
kotisivu: pehmeämuutos.fi

amanita kirjoitti:Erittäin kiinnostavalta ja kivasti "erilaiselta" luettavalta vaikuttaa vielä kesken oleva Heikki Herlinin kirja "Tuollapäin on highway".

Luin tämän itsekin, mutta en totta puhuen ymmärrä miksi. Minusta tuossa oli aika vähän ideaa. Positiivisina puolina muutamat mielenkiintoiset anekdootit liike-elämän yms. kulisseista ja tapahtumista. Mutta muuten se oli vain elämää suuremman myytin luomista ihmisestä, joka vaikutti olleen kuin kuka tahansa änkyrä juoppo toimittaja. Kukaan ei olisi kirjoittanut tai lukenut elämänkertaa hänestä, jos ei olisi sattunut syntymään miljardööriksi. Kirjoittaja tuntuu tykänneen isästään, mutta niinhän useimmat ihmiset onneksi. Kouluarvosanana 7-.

Delia Owens: Suon villi laulu

Erikoinen tarina, joka tuo vaihtelua normaalisti lukemieni kirjojen aiheisiin.

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Upeasti etenevä teos, joka ei päästä lukijaa helpolla. Ei kuitenkaan itsetarkoituksellisen hankalaa tai väkisin väännettyä. Alku tempaa kunnolla mukaansa, mutta keskivaiheilla hieman lässähtää. Joko kirja tai lukija. Sen jälkeen alkaa meininki mennä oudommaksi, maagiseksi, ja parhaat hetket lähtevät tästä rullaamaan. Yksi parhaista kirjoista joita olen tämän vuoden puolella lukenut.

ttdriver kirjoitti: ↑20.12.2020 klo 12.35 Delia Owens: Suon villi laulu

Erikoinen tarina, joka tuo vaihtelua normaalisti lukemieni kirjojen aiheisiin.

Oli sen verran äitelä, että jäi kesken.

Nyt menossa Flean muistelmat "Happoa lapsille". Yllättävän hyvin soljuvaa suomennosta ja pääsipä yllättämään herra basistin kertakaikkinen upeus.

Sauerkrautzi kirjoitti: ↑21.1.2021 klo 18.15

ttdriver kirjoitti: ↑20.12.2020 klo 12.35 Delia Owens: Suon villi laulu

Erikoinen tarina, joka tuo vaihtelua normaalisti lukemieni kirjojen aiheisiin.

Oli sen verran äitelä, että jäi kesken.

Ei olisi kannattanut...

Ehdin kuitenkin siihen kohtaan kun suotytölle alkoi ilmaantua sulhokandidaatteja. Se mikä tökki, ei ollut tarina vaan kieli.

Jenni Räinä kirjoittaa ajatukset luettavaksi hyvin . Teija Soinin kuvat ovat lähikuva, ilmeikäs kokokuva ja sumuisen hämyisät maisemat. Grafinen suunnittelija ei sukulaiseni, kai.

Michael Pollan: Tuntematon mieli

Erittäin hyvä kirja psykoaktiivisten aineiden uudesta vallankumouksesta ja niiden kasvavasta kiinnostuksesta ja käytöstä lääketieteessä. Kirja ei tarjoa mitään uutta aihetta seuraaville ja siitä kiinnostuneille, mutta yhteenvetona ja aikalaisdokumenttina oikein mainiota luettavaa. Sopivassa suhteessa tiedettä ja psoosallisempaa tekstiä.

Vuosien varrella on tullut luettua aika paljon scifiä, mutta jostakin syystä Asimovin klassinen Säätiö-trilogia on jäänyt lukematta. Nyt AppleTV+:lla pyörii tuo sarja ja sen kannustamana tuli hankittua trilogia itselle. Tonen kirja Foundation and Empire on vähän yli puolessa välissä. Aika hyvinhän tämä on kestänyt aikaa, vaikka kirjoitettiin joskus 50-luvun lopussa ja 60-luvun alussa. Vähän puiseva ja mahtipontinen kyllä, mutta hyvinkin lukemisen arvoinen. Tuo TV-sarja on kyllä todella kaukana tästä tarinasta ja sen hengestä. Ehkäpä tällainen tarina olisikin oikeasti aika mahdoton tehdä sarjamuotoon. Luulenpa, että tässä on päädytty tekemään tusinascifi-sarja, johon on poimittu vain tunnetun kirjasarjan nimi ja päähenkilöitä herättämään katsojien kiinnostusta.

Katsoin itsekin pari jaksoa sitä sarjaa ja totesin, että antaapa olla. Aivan tusinatuubaa.

Joo, aika onneton on tuo Foundation-sarja. Kirjoja en ole 40+ vuotta takana olevan teini-iän jälkeen lukenut. Ehkä parempi olla tärväämättä niitä muistoja.

Scifiin pätee sama kuin rokkiin: ”The golden age of rock’n’roll is thirteen”.

Tamminiemen pesänjakajat.

Ei yleensä tule tämmöistä luettua, mutta kun sattui eteen niin piti tutustua tarkemmin. Huimaa on meno ollut joskus, ja varmaankin on yhä.

Roope Lipastikin kirjoitti Agricolasta kun Tervo juuri kirjoitti samasta.

Löysin juuri kirjahyllystäni kirjan, joka sopii moneen:

Walther A. Appel
BIORYTMIIKKA
Gummerus (1978)

Kirja on vanha, mutta löytyy antikvariaateista.

Saksankielinen alkuteos:
Biorhythmik
Die biologische Erfolgsuhr
(ilmestyi 1975)

Donja Rosén: Metsä oli ystäväni!

Hepreankielinen alkuteos: Jedidee haja'ar
Tätä kirjaa olen useampaankin kertaan vuosien varrella lukenut. Ekan kerran taisin lukea jo 30 vuotta sitten alakouluikäisenä. Voi olla aika hankala löytää suomenkielisenä muista kuin antikvariaateista, kun suomennoskin on vuodelta 1958.

tosikko kirjoitti: ↑16.11.2021 klo 0.57 Tamminiemen pesänjakajat.

Vastaava tämän päivän poliitikoista olisi mielenkiintoista lukea. Nykyään emme toki elä enää ihan sellaista epävirallisen mediasensuurin aikaa kuin tuon kirjan julkaisun aikoihin. Mutta olisi sitä varmaankin yhtä ja toista mikä ansaitsisi päivänvalon.