Hopeinen Omena

Dream Theater - I Walk Beside You

Supertramp - The Logical Song

https://www.youtube.com/watch?v=kln_bIndDJg

Bob Dylan - Things Have Changed

https://www.youtube.com/watch?v=L9EKqQWPjyo

Sanna ja Lapset - Pieni murhapolttaja​

https://www.youtube.com/watch?v=4uFZ4idniFA

Joku Colin Hay soittaa Men at Workin Down Under kipaleen.


https://youtu.be/XpdUTtt-npI?t=253

Tietenkin Zappan "Dog Breath Variations" - tällä kertaa loistavan Ensemble Modernin soittamana - sopii hyvin loppukesän/alkusyksyn tunnelmaan, sanoo Huutonen televisiossa mitä tulevista helteistä sanookin, palkkarenki ... Sivumennen tämä on mitä Zappa aina havitteli - siis tulla noteeratuksi "oikeana" säveltäjänä, mihin tarvittiin tietysti hyvä klassisen koulutuksen saanut bändi vetämään homman läpi; Stockhausen, Varèse - - here I come!

I rest my case.

Okay, let's forget Zappa.

Näinä aikoina kun viranomaistahot valmistelevat meitä muutoinkin säästötoimiin ja olemaan luottamatta vieraaseen energiaan ja seisomaan omalla pohjallamme, niin sähkönkulutuskohteena auditiivisella puolella ehdoton kotimaan ykkönen on Olavi Virta, siis "Hopeinen kuu" tai "Yö kerran unhoa annoit" - siis sanottuna ilman mitään sarkasmia tai muita postmoderneja retorisia ketkuiluja.

Olan ääntä ( huomaa ns. kevyen musiikin laulajia kuunnellessa) on, tango-osastolla varsinkin, matkittu, mutta kyllä tällä alueella Ola on kingi, ei voi mitään! Frank Sinatra sai aikoinaan Jenkeissä tittelin "The Voice" - Suomessa se lankeaa ilman muuta Olalle.

https://www.youtube.com/watch?v=l3lI47pEYE4

https://www.youtube.com/watch?v=OxDSZbRtOgE

Jaa tangoa, mikäs siinä, mutta osallani ei ole kotimainen meininki iskenyt ikunaan, tämä sen sijaan iskee ja vetoaa sekä visuaalisesti, että kuunneltuna. Siinä sitä on, ittiäänkin ja paljon, ikiaikaista ja sensuellia parittelumenoa. Siitä se kai aikoinaan tanssikin on saanut alkunsa.

Una musica brutal - Gotan Project

Jaha, jaha - elättelin jo ideaa, että Olavi Virran muodostaman hienon aasinsillan kautta päästäisiin vihdoin tärkeämpiin aihekokonaisuuksiin täälläkin, esim. kysymykseen siitä, millainen tässä taloustilanteessa olisi ministeri Saarikon omaperäiseen tapaansa peräänkuuluttama "maltillinen palkkaratkaisu" - - - mutta ei sitten, tangoon juututtiin, ja hyvä niin...

Tämä madame Amanitan tarjoilema argentiinalainen muzak oli ihan kelpo tavaraa, plussana taustalla vilahteleva bandoneon (hanurintapainen kurttu) jota ei suomalaisversioissa juuri kuulu - miinuspuolelle menee se kaamea rynttytyntty-komppi, joka ei tangoon millään tavalla kuulu.

Ja visualiteettia seuratessani viimeiset tukanhaivenet nousivat lähes pystyyn: muistelin nuoruuttani, kun juuri mopoikäisenä ajoimme mopocrew¨n muodostelmassa paikallisen Kyrvätkorven tanssilavan ulkopuolelle, ja savukkeita miehekkäästi poltellen tarkkailimme toimintaa tanssilavan sisätiloissa - kuin jossain zombie-elokuvassa toisiinsa liimautuneet parit haahuilivat ympäri lavaa, kuin ulospääsyä etsien, ja taustalla tango merellä soi ja se soi ja se soi...

Tämä madamen tarjoilema visuaalinen akrobatia olisi ollut mainitulla Kyrvätkorven lavalla esitettynä ollut todellinen desgracia - siitä kyllä olisi kylillä puhuttu sukupolvi tai pari "olikos se toi Ryynänsuan toi keskimmäinen tyttö tai sitte se niistä nuarin, vai oisko ollu se vanhin, se joka osuuskaupassakin oli myyjänä, joka siälä juavuksissa kiamarteli ja pyäri tanssilaattilla sen Yrmäänkorven vanhimman pojan kanssa, sen joka sitte linnaanki joutu...?"

¡ Pero - el tango argentino es otro que el tango finlandés !

Mää alan luuleen, että toi Tenkku on Tampereelta, sevverta se sanoo sillai komeesti ja tutusti noi jutut. Hiano miäs vissiin. Nääs.
Tommosta lavaa mää en muistakkaan, muttem mää kyä koskaan oo semmottessa ollukkaan, enkä sem pualeen kyä ois tota nimeekään unohtannu, vähär rohkee mumm miälestä. Oiskoos ollu jossain mualla kummiski.

Jaahas, tamperelainen osani pääsi karkuun, sain sen onneksi kiinni ja suun tukkoon. Enkä edes nyt soita mitään.

¿ Un arreglo, quizás?
¡ Que descanses, palomita de Tampere !

https://www.youtube.com/watch?v=gWQqK4No72c

Ajatukset lähtevät joskus huimaan lentoon milloin kenelläkin, eikös siihen sovi edellisten aikaa nähneiden soitantojen oheen
Lentäjän valssi !

Las historias levantan el vuelo con facilidad, el romanticismo realista se mantiene en tierra con una sonrisa.

Kuten nykyjään on tapana sanoa: Tämä!

Kyllä punctualmente tosiaan on näreet näin: Tapsa, tuo suomalaisen julkisuuden (pehmeän) maskuliinisuuden monitoimikone (Olympiamitalisti, MM-mestari, elokuvanäyttelijä ja suosittu laulaja - ja oliko vielä Mansen nurkilta (Nokia?) kotoisinkin - - Jukka Kemppinen joskus aikoinaan blogissaan kirjoitti, että jos Tapsa olisi syntynyt Yhdysvalloissa, hän olisi Hollywood-leffoissa näyteltyään ollut maailmankuulu monimiljunääri - - de acuerdo!).

Lentopelkoisena en tohdi lennellä, vaan maan päälle on meitin kaikkien palaaminen - loppupeleissä toki sitten pari metriä maanpinnan alle (tahi krematorion kautta purkkiin ja perikunnan takan reunalle).

Näissä tunnelmissa (huomatkaa kissan symboliikka, jota sanoittaja Repe Helismaa on jossain haastattelussa avannut):

https://www.youtube.com/watch?v=h1Wzp_4KL_8

Ja nyt kun tuli tuo musiikin tahdissa hytkyminen puheeksi (jonka madame Amanita yhdisti jo tiesmihin arkaaisiin parinmuodostuskäytäntöihin - virheellisesti, tosin, mutta siitä kenties joskus myöhemmin), ajattelin, kun nyt ilmeisesti olen luotetussa seurassa täällä ja voin hyvällä omallatunnolla paljastaa erään elokuvamaailman suurista hush-hush-operaatioista (minulle maksettiin muhkea summa vaitonaisuudesta).

Siis on asia näin: kun John Travolta muka notkui ja heilui komeasti elokuvassa Saturday Night Fever (1977), satuin tuolloin leffaa kuvattaessa olemaan LA:ssa, ja kun Travolta loukkasi kuvausten aikana nilkkansa - tarkemmin: vasemman jalan etummainen telaluu-pohjeluuside vaurioitui, ja budjetti rullasi eteenpäin kaameata vauhtia - niinpä minut pysäytettiin kadulla ja kysyttiin, voisinko tanssia tuon kohtauksen stunttina? Sanoin rehtiin suomalaiseen tapaan että OK, hoituu kyllä, nou roplem.

Näin teinkin, ja leffasta tuli suuri hitti. MInulle lyötiin iso kasa dollareita käteen ja sanottiin, että pidät sitten turpasi kiinni tästä...

Ylipäätään olen näin tehnytkin, mitä nyt pari kertaa jossain kavereiden häiden jatkoilla pikkutunneilla olen vetänyt tuon rutiinin läpi, mutta ne ovat poikkeuksia.

Silti, aina katsoessani tuota leffan kohtausta tunnen haikeutta, ja silmäkulmaani nousee katkera kyynel... Ja jos tarkasti katsoo, minua hävetti jo tuolloin se typerä peruukki, jota jouduin pitämään. Valkoinen puku on toki edelleen tallella vintillä.

https://www.youtube.com/watch?v=LUID0jSh2Ic

Tanssin synnyn taustasta olisi kiinnostavaa kuulla enemmänkin, vaan siihen tulee värkätä offariin ihan oma ketju, täällä tulee musiikin soida, inspiroida ja siitä inspiroituakin, satutuokioita varten sopii siihenkin taikoa oma ketju, peruukki päähän ja valkoinen takki olalle sekä toimeen arvon pitkänokka ja kumppanit!

Puen moderaattorin teflonhaalarit päälleni, otan rakastettavilta moderaattorikollegoilta saamani teräskaulimen käteeni ja siirryn foorumihommiin täältä hieman ikääntyneen musiikin hienopölystä.

Palatkaamme ketjun laaja-alaisen otsikon aiheeseen!

Pitihän se arvata, aina joku byrokraatti lyö lyötyä: "Väärin tällä hetkellä soitu!"

Tulee mieleen stand-up-koomikon/näyttelijän Robin Williamsin eräällä keikalla esittämä stand-up-gägi: hän kertoi että Texasissa oli tehty lainmuutos, jonka mukaan älyllisesti jälkeenjääneiksi todettujen rikollisten tuomitseminen sähkötuoliin ei enää ollut laillista - mihin Williams (teksasilaisella aksentilla, alakuloisesti):

- Av gosh, now where's all the fun now....?

Tengu kirjoitti: ↑5.8.2022 klo 12.41
Näissä tunnelmissa (huomatkaa kissan symboliikka, jota sanoittaja Repe Helismaa on jossain haastattelussa avannut):

https://www.youtube.com/watch?v=h1Wzp_4KL_8

Ellei kaikille avautunut, päästetään heidätkin nyt pahasta: Helismaa haastattelussaan totesi nonsalantisti: "musta kissa" synpoliseerasi kuolemaa, joka ikävä kyllä seurailee reissumiestä jos toistakin.

Toivottavasti ei nyt tule rautakaulimesta päähän.

Birth Of The Cool

Miles on mun ehkä lempparein trumpetisti ja ylipäätään jazz-osaston yksi kunkuista. Aina sinne 80-luvulle saakka. Sen jälkeen alkoi sakkaamaan fuusion kanssa pahasti.

"Miles is my man!" (Siteeraan tässä nyt nyrkkeilijää, kovaa jätkää Mike Tysonia , ettei maineeni heteronormatiivisuuden osalta kärsisi).

Mutta sitten: Mikäs vika -80-luvun sähkö/fuusio-Milesissa sitten oli? Muistan erään arvovaltaisen jenkkimusiikkiskriitikon todenneen Davisista tuolloin, kun hän ryhtyi näihin sähköpuuhiin: "He just wanted to make some money!" Pöyristyttävää! Muistakaamme sen ajan Mahavishnut, Weather Reportit sun muut (ja Suomessa jotkut kitaristi Jukka Tolosen isännöimät bändit), jotka veivät jazzia/populaarimusiikkia monen kurjen nokan pituudelta eteenpäin; Miles sukelsi sekaan (kuuluisa Wight-saaren keikka), innovatiivisena miehenä, ja mikäpä siinä.

Melkein vihaksi pistää tässä, vähättely ja aliarviointi (humour, humour, mind you)...


https://www.youtube.com/watch?v=hMYVvjoXf4o

Minua miellyttää jazzin tiimoilta aika ikivanha jazz. Tässä yli parituntinen kimara sitä sorttia, letkeää, mukavasti ja leppoisesti kroppaa hytkyttävää jammausta. Ei hyökkää kimppuun, eikä hermostuta.

The Best Jazz Songs of All Time _ 50 Unforgettable Jazz Classics

Itseäni ei dixieland- swing- tai big band -soundi kovasti miellytä muuten kuin livenä. Olen enemmän modaalisen, bebopin, avantgarden ja freen kuluttaja. Vaikka tokikin rakastan mm. Billie Holidaytä, Ella Fizgeraldia ja paria muutakin "tylsän jazzin" esittäjää.

amanita kirjoitti: ↑9.8.2022 klo 14.45 Minua miellyttää jazzin tiimoilta aika ikivanha jazz. Tässä yli parituntinen kimara sitä sorttia, letkeää, mukavasti ja leppoisesti kroppaa hytkyttävää jammausta. Ei hyökkää kimppuun, eikä hermostuta.

The Best Jazz Songs of All Time _ 50 Unforgettable Jazz Classics

Tässä huomaamme olevamme perusasioiden äärellä: " Ei hyökkää kimppuun, eikä hermostuta"- ja mitäs se sellainen taide sitten on - no ei mitään, ei ainakaan TAIDETTA! Siteeraan nyt urjalalais/tamperelaista sosiaalipsykologia, professorismiestä Antti Eskolaa, joka toteaisi, että nyt tämä on sellaista "pikkuporvarillista pierunpidättämiskulttuuria" pahimmillaan...

Skandaali, provokaatio - siitä on oikea taide tehty! Muistakaamme esimerkkinä, kun aikoinaan mahorkanhajuinen venäläisporukka tuli Pariisiin ja - annas olla - aiheutti musikaalisen skandaalin (joita sivumennen ranskalaiset rakastavat, uskokaa tai älkää), ja nyt se on klassikko ja suuri aarre:

https://www.youtube.com/watch?v=YOZmlYgYzG4

Ehkä nyt sitten tulee metallista kaulinta kaaliin?

Tulee paukutusta sanojen muodossa.

Musiikki ei ole minulle taidetta, se on joko syvälle sisuksiin iskevää, tunteisiin porautuvaa vahvaa tunnetta, rytmin resonointia koko vartalossa, itkettävää, koskettavaa, kiihkoon kiihdyttävää, muistoja, kaipausta herättävää, alkuvoimaista vetoa jonnekin evoluution syvyyksiinkin, tai sitten se on rauhaisaa, leppeää ja tunteita tasaavaa kodikkuutta. Taide ei tule edes mieleeni musiikista puhuttaessa, ei edes Chopinin vallankumousetydin pauhussa. Musiikki on vain elämystä, tunnetta, alkuvoimaa.

Vaikka näin:

https://www.youtube.com/watch?v=u9Dg-g7t2l4
https://www.youtube.com/watch?v=bIPCVaLHZng

E: moka