Hopeinen Omena

Koko ilta onkin mennyt sattumalöytömusiikin kanssa; irlantilainen The Fureys. Ihanaa kaihoisaa, lempeää ja rauhallista iltamusaa pimenevässä illassa. Applen kokoelmista löytyi vaikka kuinka paljon tuota tunnelmallista kuunneltavaa.

The Fureys- I Will Love You Ev'ry Time

Irkku-rock/folkista tuli mieleeni, etten olekaan hetkeen kuunnellut The Waterboysia. Tämä on upea kappale.

https://www.youtube.com/watch?v=F-DvqEHJvFA

Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi nuori kansalainen esittää 1:n säkeistön Veteraanin Iltahuuto -laulusta.
Ilman kyyneleitä en tuota pystynyt kuuntelemaan.

Luukas 3 vuotta Veteraanin iltahuuto 1. säkeistö

"Keinuta minua, lapsi" - versiot kaikuvat takaraivossa, ei sitä kieltää voi

https://www.youtube.com/watch?v=Q0NBnClUEDA

Hattu päähän ja räntäsateiselle baanalle!

Ei nyt auta, pakko on mennä all the way - Hendrixin alamäki.... olkaamme armollisia hänelle

https://www.youtube.com/watch?v=xClJV4EPuik

Hyvää routavappua ny kumminkin!

Perun puheeni ja tyydyn toivottamaan kaikille hauskaa vapunpäivää!

Ja vielä: stämninkiin sopien aitoa skånelaista ska-musiikkia

https://www.youtube.com/watch?v=zwM-p2nL5jE

No, ei nyt auta, on saatettava katkeraan päätökseen tämä "Keinuta minua, lapsi" -osasto.

Olen tätä versiota vältellyt parhaan kykyni ja taitoni mukaan (syyn tähän välttelyyn saavat kertoa musiikinkuuntelupsykologian ammattilaiset) mutta pakkohan se on tänne ruiskaista

https://www.youtube.com/watch?v=2cFO5jpfF5w

Se on sitten siinä. Siteeraan nyt vänrikki Kariluotoa (Tuntematon sotilas): "Nyt se on loppu. Nyt ei enää."

Niin tai tota, on ehkä "hyvä selittää vähän, meinaan, kun olen ennenkin ollut" (= Koskela, Tuntematon sotilas), ja ennen kuin zygolookit rientävät apajalle: Tämä BB Kingin versio on kuin perinteinen ja hyvä ruisleipä, jonka päälle on laitettu jäätelöä ja hattaraa - siis King itse kitaranvarressa on tietenkin lyömätön, mutta sitten . . . tämä clap your hands... ja valkonaamaista lyhyttukkaista college-nuorisoa siellä kaiken kukkuraksi käsiä läpsyttämässä... (Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, mitä hieman arrogantimpi muusikko Miles Davis vastasi, kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli alkanut keikoilla soittaa torveaan selkä yleisöön päin: "Too many white faces").

Eagles. Harmi, että sisäiset ristiriidat oli niin kovia, että muusikot eivät pystyneet yhdessä olemaan.
Hotel California, hieno biisi ja lopun kitarabattle on aivan nautintoa. Don Felder ja Joe Walsh.

https://youtu.be/09839DpTctU

On nyt palattava ugrilaisuuden ytimeen.

Someron mies Unto Mononen (M A Nummisen kaveri, somerolaisia hänkin) on suomalaisen tangon The Man, joka sävelsi maskuliinisen sielunmaisemamme. Tango - siis se suomalainen, ei se argentiinalainen, on jytissyt maalaistanssilavoja ympäröivien kuusien, mäntyjen oksistoissa sekä läheisen järven pintavedessä ja lähistölle kerääntyneiden mopopoikien kuuloelimissä jo parin sukupolven ajan, sisällä lavacentraaleissa sitten ovat ihmiset toisiinsa kietoutuneina hiihdelleet musiikin tahdissa ympyrää (miksi muuten kaikki tanssilavat ovat ympyränmuotoisia - jokin kulttuurihistoriallinen tai uskonnollistyylinen mesitsi; tulet aina takaisin siihen mistä lähdit, ei auta (?)).

Kumminkin, suomalaisen tangon varsinainen helmi on Unto Monosen käsialaa - ei sitä tuskaa, itsetunnon romahtamista ja itseruoskintaa mikä seuraa siitä kun tyttö jättää ja vuokratkin on maksamatta, rahat on loppu, koira on kakannut perintömatolle ja ulkonakin sataa vettä tai räntää - mikä on sitä suomalaisen tangon ydinmehua, jota on kyllä imeskelty kyltymättömin siemauksin.

Ei.

Kaunis ja toiveikas, lyyrinen (ja tarkemmalla kuuntelulla: hyvin freudilainen) - tässä itseoikeutetusti esittäjänä The Repa himself

https://www.youtube.com/watch?v=C9PktkrtDgM

Nyt on tiukat paikat.

Maanantaina 15.5. pelataan jääkiekon MM-kisoihin liittyvä ottelu Suomi–Ruotsi Tampereella.
Sitä ( ja Käärijän versiota) odotellessa voidaan ottaa ei-NATO-maa Ruotsista mittaa laulelmien saralla.

Tässä kaks kovaa koettelee, meitin Tapsa

https://www.youtube.com/watch?v=B_iAbCpl5Js


ja heitin (skånelaisvahvistus) Peps

https://www.youtube.com/watch?v=MnoLAJcouu4

The Rainmakers - Let My People Go-Go

https://www.youtube.com/watch?v=dmgtm13ZdLY

Hitaasti mutta varmasti huomasin sittenkin mieltyneeni euroviisuaja Loreenin esittämään biisiin, varsinkin sanoitus herkisti. Biisin alku kylläkin tuo mieleen jonkun noin kymmenisen vuoden takaisen biisin alun, ei vain löydy nyt kovalevyltäni sille nimeä.

Sittenkin laittaisin roponi oman vihreän miehemme puolesta, vaikka esityksensä on enempi puhetta rytmin tahtiin ja pikkusen lauluakin, kokonaisuus on ihan kerta kaikkiaan mukaansatempaava, iloinen ja justiinsa sopivalla tavalla pöhkö. Ihan sekavan pöhkö on koko kisa nykyään, joten Käärijä on siellä ihan oikea voittamaan shown.

Kuitenkin romantikko haluaa nyt kuunnella Loreenia.

Loreen - Tattoo (Acoustic)

.

Käärijän/Kiärijän/Kaeaerijaen kappaleeseen kyllästyneet voivat kokeilla uutta kuuntelukulmaa tästä Kuunkuiskaajien coverista
https://www.youtube.com/watch?v=-9xRCF_8IL8

Kiitos, nyt oli huippukiva versio muutenkin hassunhauskasta biisistä. Hyvää tuulta piukassa tuokin esitys!

The Best - Tina Turner

Tina Turner tulkitsi koko sielullaan saaden kuulijan tunteiden syvyydet värisemään.

RIP

Foo Fightersin uusin lätty. Hiljaiseksi vetää.

Barbra Streisand - Woman in Love

Aihe on ikuinen ja esitys ikivihreän ihana!

Katos Barbra, ihanaa: vihdoinkin legendaarisia naislaulajia ja balladeja. Nokitan saman tien suurista suurimmalla,

Whitney Houston - All The Man That I Need (Live at HBO's Welcome Home Heroes, 1991)

Innostuin taas kaivelemaan vanhoja.

En tiedä kuinka monelle Amanda Lear on ollut edes tuttu, joskus varhaisnuoruuteni aikoina osui kuitenkin korviini tämän matalaäänisen ja itsevarmalta vaikuttavan naisen esityksiä vallaten joksikin aikaa musakuunteluuni varatun ajan.
Romantiikkaa noissa ei taida olla, mutta itsevarmuutta ja viettelevyyttä sen sijaan on, siltä ainakin muinoin tuntui. Hieman nuo "oheisliikkeet" näyttävät nyt liikuttavilta, mutta aikansa kutakin.

Tässä pikku sikermä esityksiään.
Give A Bit Of Mmh To Me
Follow Me
The Lady In Black

Matalasta miesäänestä pitäville. Tämän miehen musiikkia tulee kuunneltua nykyisin paljon.

https://www.youtube.com/watch?v=Erkv1-_xR7U

John Mellencamp - Hurts So Good

https://www.youtube.com/watch?v=4dOsbsuhYGQ

Tämmöisen biisin tahdissa tänään.

Mie en kyllä "kuule" mittään ...

EDIT: Menin samaan vipuun kuin jokunen muukin aina välillä; linkki on niin himmeä tässä softassa, että jäi huomaamatta.
Bowien biisi on todella upea! Pahoitteluni, isot!

Vaikka olenkin talvi-ihminen, virittää kesän valoisuus tunnelman korkealle. Ikuinen lempparikesälauluni on
Jag tror på sommaren - Mats Olin