Hopeinen Omena

amanita kirjoitti:Oma maailma saa aina hieman erilaisen asennon läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Olipa erikoinen kokemus sinulla, jotain samankaltaista olen itsekin aikoinaan kokenut, liekö jotain tekemistä meidän itse kunkin sisäisestä herkkyydestä?

EDIT. Osanottoni.

Ymmärrän, ja koska taustani tiedät, sanon vain että me emme kaikkia asioita ymmärrä. Raivaussahaa käyttäessä (se on minusta hauskaa hommaa) ei kuule kypärän ansiosta. Tulee katseltua välillä ympärille ihan turvallisuudenkin vuoksi. Kuin olisi verho heilahtanut...

Oho. Onpa vaikuttava kuva ja kun vielä kerroit asiayhteyden!

amanita kirjoitti:Oho. Onpa vaikuttava kuva ja kun vielä kerroit asiayhteyden!

Kiitos taas!

Kuvan nimi on "Vieraan kypärän alla". Ei siinä sen parempaa syytä ole, tuntuu vain jännemältä. Toki Jonsered on vieras kypärä Rabintex Attackiin tottuneelle.

Surku.
Tuli taas mieleen oman kummitätini poismeno. ikävä on edelleen ja itku tulee, vaikka useampi vuosi on siitä.

hatey kirjoitti:Surku.
Tuli taas mieleen oman kummitätini poismeno. ikävä on edelleen ja itku tulee, vaikka useampi vuosi on siitä.

Kiitos, hatey!

Mutta muistetaanpa, että hienoille naisille ja koville jätkille aurinko paistaa aina!

Yhdenkään läheisen kuolemaa en ole itkenyt. Varmaankin siksi, koska niihin on aina osannut varautua. Hokasin vaan tuota edellistä lukiessa, että eipä ole kyyneleet virranneet eikä edes hirveästi surettanut. Isän isän kuolema ja hautajaiset olivat ehkä haikeimmat, mutta tuolloin hautajaispäivänä alkoi sataa puuterilunta, vaikkei ollut oikeastaan edes kylmä, jopa plussan puolella. Se oli mielestäni ns. "sovittu juttu". Kevensi mieltä sitä ajatellessa. Tulin jopa hyvälle tuulelle. Näin jälkeen päin ajateltuna ihan hassu tapahtuma tuokin. Ja onhan meidän suku tunnettu aika pimeästä huumorista. Hautajaisissakaan ei surra kuolemaa, vaan juhlitaan elämää.

Toivottavasti ei tule eteen odottamattomia menetyksiä. Silloin voisi olla eri meininki.

Erño kirjoitti:Yhdenkään läheisen kuolemaa en ole itkenyt. Varmaankin siksi, koska niihin on aina osannut varautua. Hokasin vaan tuota edellistä lukiessa, että eipä ole kyyneleet virranneet eikä edes hirveästi surettanut. Isän isän kuolema ja hautajaiset olivat ehkä haikeimmat, mutta tuolloin hautajaispäivänä alkoi sataa puuterilunta, vaikkei ollut oikeastaan edes kylmä, jopa plussan puolella. Se oli mielestäni ns. "sovittu juttu". Kevensi mieltä sitä ajatellessa. Tulin jopa hyvälle tuulelle. Näin jälkeen päin ajateltuna ihan hassu tapahtuma tuokin. Ja onhan meidän suku tunnettu aika pimeästä huumorista. Hautajaisissakaan ei surra kuolemaa, vaan juhlitaan elämää.

Toivottavasti ei tule eteen odottamattomia menetyksiä. Silloin voisi olla eri meininki.

Kokemukseni mukaan homma menee niin, että kun vainajia kertyy liikaa lyhyelle ajalle, tulee mitta täyteen. Jos on hyvä itkemään, paranee itse. Minä en ole, enkä ole siitä ominaisuudestani ylpeä, vaikka leipää tienatessa eduksi onkin.

Elämässä tärkeintä on, että pitää uskaltaa rakastaa. Jotain mitä saa luultavasti opetella iät ja ajat ja yrittää osoittaa sitä lähimmäiselleen enemmän kuin harvoin. Ystävyys/rakkaus on kuin terveys, jota osaa arvostaa vasta kun sitä ei enää ole

Toki tässä puhuu vain noin kolmikymppinen miesihminen. Elämässä menee kivasti, mutta mitä kivemmin menee niin sitä enemmän tuntuu ajattelevan tiettyjä asioita. Tietty elämän kiertokulku on mitä on niin meidän pitää keskittyä siihen mitä on

Elämässä tärkeintä on, että pitää uskaltaa rakastaa.

....

ja yrittää osoittaa sitä lähimmäiselleen enemmän kuin harvoin.

Puhut Peitsamo niin asiaa! Olen kymmenisen vuotta sinua vanhempi, ja katselen maailmaa aika samannäköisillä kiikareilla. Elämän rajallisuus saa monet asiat näyttämään niiden oikeassa mittakaavassa. Omassa elämässä käyn juuri nyt läpi vakavista asioista pienien ilojen löytämistä.

Aretha Franklin


https://youtu.be/WY66elCQkYk?t=1m26s

Esa Kaartamo.

Taidankin laittaa Broadcastin levyn soimaan.

Musikoita menee.

Lynyrd Skynyrd kitaristi Ed King. R.I.P.

https://www.youtube.com/watch?v=IwWUOmk7wO0

John McCain dööd

McCain oli yksi niitä harvoja republikaaneja, jotka todellakin ansaitsevat kunnioitusta. On valitettavaa, että Yhdysvalloissa ei ole useampaa puoluetta.

Senaattori John McCain on kuollut 81-vuotiaana – McCain oli amerikkalaisen politiikan jättiläinen, joka muistutti kansa­kuntaa toisen­laisesta ajasta

McCainin aivosyöpä on osoitus siitä, että joko minkäänlaisia jumalia ei ole olemassa, tai ne olemassaolevat ovat täydellisiä kusipäitä - ihmiskunnan pohjasakan alimmaiseen kuonaan kuuluva paskaläjä Trump on vielä hengissä, ja McCain kuollut. Tämänlaatuisesta maailmanohjaamisesta arvosana voi olla vain hylätty.

Donald Trump vähätteli presidentinvaalikampanjansa aikana McCainia. ”Hän ei ole sotasankari”, Trump sanoi. “Hän oli sankari, koska jäi vangiksi. Minä pidän ihmisistä, jotka eivät jääneet vangeiksi.”

Trump itse vältti kutsunnat kantaluupiikkiensä takia.

Toukokuussa 2018 McCain lausui The Wall Street Journalin kirjoituksessaan tylyn arvion Venäjän presidentistä Vladimir Putinista. ”Vladimir Putin on paha ihminen, jolla on pahat pyrkimykset.

Täsmälleen näin.

Vuonna 2008 hän voitti republikaanien esivaalin, mutta hävisi lopullisen vaalin demokraattien Barack Obamalle.

Kampanja oli kiihkeä, mutta McCain ei sallinut sen menevän mudanheiton puolelle. Kun McCainin tukija hyökkäsi vaalitilaisuudessa ”arabi” Obamaa vastaan, senaattori vastasi: ”Ei, rouva. Hän on kunnollinen perheenisä ja kansalainen, jonka kanssa minulla vain sattuu olemaan erimielisyyksiä tärkeistä peruskysymyksistä – ja siitä tässä kampanjassa on kysymys.”

McCain olisi halunnut nimittää varapresidenttiehdokkaakseen demokraatti Joe Liebermanin, mutta hanke kaatui republikaanipuolueen johdon vastustukseen. Paikalle valittiin lopulta Alaskan kuvernööri Sarah Palin, joka osoittautui poliittiseksi katastrofiksi. McCain kertoi myöhemmin katuneensa ratkaisua.

Sarah Palin on tyypillinen esimerkki arabiterroristien tasolla olevan republikaanien uskontosiiven järjettömyydestä, typeryydestä ja tietämättömyydestä sekä vaarallisuudesta ihmiskunnalle - erona on vain väkivallan muoto epäsuorana ihmisten tappamisena taloudellisten ja poliittisten keinojen avulla pommien ja puukotusten sijaan.

Trumpin presidenttikaudella McCain edusti kongressissa republikaanien perinteisiä arvoja, mikä teki hänestä yksinäisen miehen omassa puolueessaan. Senaattorin mukaan isänmaan etu oli tärkeämpi asia kuin puolueen tai oman presidentin etu. Siksi hän tuki FBI:tä ja muita viranomaisia, jotka selvittivät Venäjän sekaantumista vuoden 2016 vaaleihin.

McCain oli presidentille ja puoluejohdolle hankala tapaus, sillä arvostetun valtiomiehen sanoilla oli painoa. Niin oli myös McCainin äänellä, sillä republikaaneilla oli senaatissa ensin kahden ja myöhemmin vain yhden äänen enemmistö.

Kesällä 2017 senaattori antoi ratkaisevan äänen, kun senaatti kaatoi presidentti Trumpin yrityksen lakkauttaa Obamacarena tunnettu terveydenhoitouudistus.

”En tiedä, mitä ajatella presidentti Trumpin vakaumuksesta, McCain kirjoitti. ”Hänen välinpitämättömyytensä pakolaisia, viattomia, vainottuja ja epätoivoisia miehiä, naisia ja lapsia kohtaan on huolestuttava. Tapa, jolla hän heistä puhuu, on vastenmielinen, ikään kuin he tulisivat maahamme ainoastaan sosiaalitukien tai terrorismin takia.”

McCain kirjoitti, ettei tiedä, kuinka kauan aikaa hänellä on jäljellä, mutta haluaa käyttää jäljellä olevat päivänsä puhumalla amerikkalaisille suoria totuuksia.

”Ennen lähtöäni haluaisin nähdä politiikkamme palavaan niihin tarkoitusperiin ja toimintatapoihin, jotka tekevät meidän historiastamme ainutlaatuisen muiden maiden historiaan verrattuna”, McCain kirjoitti. ”Haluaisin, että oppisimme taas ymmärtämään, että olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia.”

McCainin hautajaisseremonia pidetään Washingtonin katedraalissa. Muistopuheen McCainille pitävät entiset presidentit George W. Bush ja Barack Obama.

Senaattori välitti jo hyvissä ajoin presidentti Donald Trumpille viestin, ettei tämä ole tilaisuuteen tervetullut.

Joistakin McCainin tekemistä virheistä huolimatta nostan hänelle hattua.

”John McCain oli kunnian mies, todellinen patriootti vailla vertaa” – Edes­mennyttä senaattoria on muisteltu ympäri maailmaa

Republikaanisenaattoria arvostettiin laajasti yli puolue- ja valtionrajojen.

Näyttelijä Burt Reynolds.

https://youtu.be/4iw3NaltXjY?t=58s

Kalle Könkkölä: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005823005.html. Enpä tänä kesänä häntä nähnytkään Mäntyharjulla, jossa hänellä ilmeisesti oli kesäpaikka (kuten minulla).

Otis Rush bluesukko 82 vanhana.

Arto Paasilinna, Jäniksen vuoden kirjoittaja.

Paul Allen. Aika paljon ehti tehdä hyväntekeväisyyttä ennen kuolemaansa. Allen gave more than $2 billion towards the advancement of science, technology, education, wildlife conservation, the arts, and community services in his lifetime.

Stan Lee

https://www.hollywoodreporter.com/news/ ... end-721450

Matti Kuusla - yksi Virtanen- Elo- Kuuslatriosta

Harva meistä on rautaa - muusikko Kari Kuuva.

Menetin yhdeksän päivän aikana neljä sukulaistani: sedän ja tätejä. Väsyttää, emme ehdi hautaamaan Viikatemiehen tahtiin, ja kyllästyttää koko urakoiva paskiainen.