Asimovin robottitarinat ovat edenneet johdonmukaisesti ja Robotiikan kolme pääsääntöä ovat olleet tärkeä osa johdonmukaisuutta.
Nykymaailman bugista tietotekniikkaa ajatellen kyllä dystopiset robottitarinat lienevät lähempänä todellista tulevaisuutta...Asimov kertoi että hän muisti nuorena lukeneen paljon tieteistarinoita, joissa robotteja yleensä esitettiin vaarallisina ja pelottavina. Asimov piti enemmän tarinoista, joissa robotit esitettiin sympaattisemmassa valossa. Erityisesti vuonna 1938 ilmestyneet Eando Binderin "I, Robot" ja Lester del Reyn "Helen O'Loy" inspiroivat Asimovia, joka kirjoitti ensimmäisen robotti-tarinansa vuonna 1939.
Kehitys kuitenkin kehittyy, ja nyt robotit ovat jo käytännössäkin läsnä:
Robotista tulee lähimmäinen
Kun muistisairas vanhus silittää eläinrobottia, hänen kasvonsa sulavat hymyyn.
Tässä ollaan vielä jonkin matkan päässä ruotsalaisen Hubotit-sarjan robopoikaystävistä ja -huorista, mutta kuinka kaukana tai lähellä tulevaisuudessa tilanne mahtaakaan olla...Hylkeenpoikasen valkoinen karvapeite tuntuu pehmeältä sormenpäihin. Metrin mittaisella pullukalla on nimikin, Paro. Kun Paro tapittaa tummilla, ripsien kehystämillä silmillään silittäjäänsä, sen suusta kuuluu hiljaista yninää. "Rupea vaan lepäämään siinä, minä annan sinun nukkua", Sirkka Pokki sanoo ja silittää Paroa sylissään.
Ihmiset etsivät roboteilta ennen kaikkea pelastusta ja vapahdusta. ..väittää .. MIT:n professori Sherry Turkle, kun hän puhuu sosiaalisista roboteista eli ihmisten vuorovaikutusta jäljittelevistä mekaanisista olennoista.
Turkle nimittäin väittää, että me länsimaiset ihmiset olemme jo hyväksyneet robotit ratkaisuksi yksinäisyyden, eristäytymisen ja epävarmuuden kaltaisiin tunteisiin. Se on hänestä huolestuttavaa.
Yhdysvaltalaisen tutkijan väite ei ole Suomesta niin kaukana kuin voisi luulla.
Kustaankartanossa on kokeiltu Paro-hylkeen lisäksi myös korealaisia virikebotteja. Vuosi sitten päättyneessä kokeilussa vanhukset pelasivat kaksi kertaa viikossa muistipelejä niiden johdolla. Munanmuotoinen liikkuva "Silbot" ja paikallaan pysyvä puhuva pää "Mero" antoivat ohjeita selvällä suomella.
Testien mukaan vanhusten muisti ei kohentunut pelaamisesta, mutta pelihetket piristivät heitä ja paransivat heidän itseluottamustaan.
Virikerobottien loppuraportti Kustaankartanosta toteaa: "Erittäin dementoituneiden ihmisten hoidossa robotti olisi korvaamaton apu, sillä se jaksaa väsymättä jutella dementoituneenkin ihmisen kanssa silloin, kun hoitohenkilökunnan henkiset resurssit ja aika eivät tähän riitä."
Vastaushan on selvä - koska säästetään.Raportissa siis sanotaan ääneen, että oikea ihminen saattaa olla liian kiireinen tai kärsimätön dementikolle.
Miten tässä on näin päässyt käymään?
Tätäkin Asimov on käsitellyt teoksissaan, planeetta Solarialla ihmiset elävät eristyksissä toisistaan, ja henkilökohtainen kohtaaminen koetaaan vastenmielisenä.Brittiläinen tietokirjailija David Levy julkaisi muutamia vuosia sitten teoksen Love and Sex with Robots (Rakkautta ja seksiä robottien kanssa), jota myös Turkle analysoi.
Levy väittää kirjassaan, että robotit ovat monessa mielessä toisenlaisia kuin ihmiset, mutta myös "parempia". Robotin ja ihmisen välisessä suhteessa ei esimerkiksi esiinny pettämistä eikä sydänsuruja.
Tästä voi kuitenkin seurata ongelma. Kun tottuu kumppanuuteen ilman vaatimuksia, oikeiden ihmisten seura voi alkaa tuntua ylitsevuotavan raskaalta.